Suomen julkisen talouden kääntymisen selvästi alijäämäiseksi voi selittää täysin sillä, että vanhenevaan väestöön liittyvät sosiaali- ja terveysmenot ovat kasvaneet reippaasti bruttokansantuotetta ripeämmin. Useimmat menoerät, kuten muut sosiaaliturvamenot, korot tai julkisen sektorin palkkakulut ovat kasvaneet suurin piirtein talouden tahdissa viimeiset kaksikymmentä vuotta.
