Viime vuosi oli Kiinan 14. viisivuotissuunnitelman päätösvuosi, ja tämä näkyi poikkeuksellisesti myös maan vuosittaisen arktisen tutkimusretken mittakaavassa. Se oli Kiinan valtion virallisen uutistoimiston Xinhuan mukaan maan historian suurin ja siihen osallistui yhteensä neljä tutkimusalusta, mikä oli merkittävä muutos aiempaan.
Ensimmäiset kaksi näistä olivat Kiinan uusimmat tutkimusjäänmurtajat Xuelong 2 ja Jidi. Molemmat alukset oli rakennettu viime vuosina kiinalaisella telakalla, mutta ensimmäisen näistä suunnitteli suomalainen Aker Arctic. Jälkimmäisen, vuonna 2024 valmistuneen Jidin kiinalaiset olivat jo suunnitelleet ja rakentaneet kokonaan itse.
Poikkeuksellisen tästä tutkimusretkestä teki kuitenkin siihen osallistuneet kaksi muuta alusta, sillä ne olivat niin sanottuja syvänmeren tutkimusaluksia. Niillä oli selkeä tehtävä osana tutkimusretkeä, sillä ne kuljettivat mukanaan Pohjoiselle jäämerelle kahta syvänmeren tutkimukseen tarkoitettua miehitettyä sukellusalusta. Osana tutkimusretkeä nämä alukset, kiinaksi Jiaolong ja Fendouzhe, sukelsivat ensimmäistä kertaa napajään alle pieni miehistö mukanaan.
Suurvaltakilpailua jään alla
Sukellusten jälkeen Kiinan valtiollinen uutistoimisto Xinhua raportoi ponnekkaasti, että niiden myötä Kiinasta oli tullut ainoa maa maailmassa, joka on onnistunut suorittamaan useita peräkkäisiä miehitettyjä sukelluksia Pohjoisen jäämeren jäärikkaimmilla alueilla.
Väite on osittain totta, mutta vain siinä mielessä, että Kiina suoritti useita sukelluksia yhden sijasta.
Venäläiset Mir-1 ja Mir-2 sukellusalukset olivat jo vuonna 2007 vieneet maan lipun merenpohjaan Pohjoisnavan alla. Tämä johti aikoinaan kansainväliseen selkkaukseen, kun Venäjä väitti tutkimusretken tulosten todistavan alueen olevan sen rannikkoalueiden jatke. Jälkeenpäin katsottuna tämä tapahtuma oli yksi aikaisimmista merkeistä, että suurvaltakilpailu oli palaamassa myös arktiselle alueelle.
Kiina ei vienyt Venäjän tavoin omaa lippuaan alueelle tai tehnyt sukelluksista suurta numeroa. Sen sijaan maan mediat korostivat perinteiseen tapaan tutkimusretken tieteellistä merkitystä ja saavutuksia. Tästä huolimatta kyseiset sukellukset olivat sille merkittävä virstanpylväs, eikä niiden perimmäinen tarkoitus todennäköisesti ollut vain palvella arktisen tutkimuksen tarpeita.
Kiina rakentaa maltillista imagoa
Kiina on hyvin tietoinen, että monet tahot, muut arktiset valtiot mukaan lukien, suhtautuvat sen pyrkimyksiin alueella epäilevästi. Tämän vuoksi se on pyrkinyt tietoisesti rakentamaan itsestään kuvaa maltillisena toimijana alueella.
Kiina alkoi kiinnostua arktisesta alueesta enemmän vuosisadan vaihteessa, ja siitä tuli aktiivisempi toimija alueella 2010-luvulle tultaessa.
Monet maan edustajien aikaisemmat lausunnot kuitenkin ruokkivat kuvaa Kiinasta alueen ulkopuolisena suurvaltana, joka oli yhtäkkiä kiinnostunut alueesta. Presidentti Xi Jinpingin vuonna 2014 pitämä puhe viittasi esimerkiksi Kiinaan tulevana ”polaarisuurvaltana”. Lausunto herätti aikoinaan niin paljon kohua ja vastustusta, että viittaukset näihin pyrkimyksiin häivytettiin nopeasti maan kannanotoista.
Myös erilaiset kyseenalaiset yhteistyöaloitteet ja sijoitukset ennen korona-aikaa olivat omiaan luomaan kuvaa Kiinasta toimijana, joka oli laajentumassa hämäräperäisin perustein alueelle. Kiinalaiset tutkimusinstituutit kävivät esimerkiksi keskustelua satelliittimaa-asemien perustamisesta Grönlantiin 2016 ja Sodankylään 2018. Suomen ja Tanskan viranomaiset kuitenkin torppasivat jo alkuvaiheessa nämä aloitteet turvallisuussyistä.
Monet muutkin kiinalaisten yritysten ja liikemiesten samaan aikaan suunnittelemat investoinnit eri maiden arktisille alueille jäivät toteutumatta. Näihin kuului esimerkiksi satama-, lentokenttä- ja eräitä kaivoshankkeita. Ongelmattomia nämä hankkeet eivät olleet, mutta eivät todennäköisesti myöskään niin uhkaavia kuin miksi monet ne mielsivät.
Kiinan läsnäoloa on liioiteltu
Kiinan tavoitteista ja pyrkimyksistä arktisen alueen suhteen on kiistelty siitä lähtien, kun maan kiinnostus aluetta kohtaan alkoi kasvaa. Tiivistetysti osa asiantuntijoista näkee, että Kiina on vain rajatusti kiinnostunut alueesta, kun taas toiset väittävät, että maa pyrkii laajentumaan Arktikselle keinolla millä hyvänsä. Erityisen kiistanalaisia ovat olleet Kiinan mahdolliset sotilaalliset intressit alueen suhteen.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpkin kastoi tammikuussa lusikkansa tähän soppaan väittämällä, että Grönlannin ympärillä pyörii valtavasti venäläisiä ja kiinalaisia aluksia, ja tämän vuoksi Yhdysvaltojen tulisi saada maa-alue itselleen. Tämä väite ei ole kuitenkaan totta, ainakaan Kiinan osalta.
Kiinalaisten kauppa-alusten määrä on kyllä lisääntynyt viime vuosina hienoisesti arktisilla merireiteillä, varsinkin Venäjän rannikkoalueilla kulkevan Koillisväylän varrella, mutta nämä ovat maantieteellisesti kaukana Grönlannista. Maan laivaston alukset ja sukellusveneet eivät ole myöskään tiettävästi koskaan käyneet Pohjoisella jäämerellä.
Näiden seikkojen valossa mahdolliset Grönlannin valloitusaikeet vaikuttavat kaukaa haetulta.
Eri poliitikot ja asiantuntijat ovatkin usein liioitelleet Kiinan laajentumista arktiselle alueelle. Vuosittaisten tutkimusmatkojen ja yhden huippuvuorella sijaitsevan tutkimusaseman lisäksi maalla ei ole muuta säännöllistä toimintaa alueella. Monet aikaisemmista yhteistyöhankkeista arktisten valtioiden kanssa ovat myös kohdanneet vaikeuksia Ukrainan sodan jälkimainingeissa.
Venäjä-yhteistyö lisääntynyt
Kiina on pystynyt osittain korvaamaan menetettyjä yhteistyömahdollisuuksia vahvemmalla yhteistyöllä Venäjän kanssa. Maiden yhteistyö on tiivistynyt Ukrainan sodan jälkeen varsinkin arktisten merireittien hyödyntämisen ja tutkimusyhteistyön osalta. Yhteinen sävel on löytynyt erityisesti Koillisväylältä. Muun kansainvälisen liikenteen kadotessa reitiltä sen ovat korvanneet kiinalaiset alukset.
Tällä tavoin reitistä on viime vuosien aikana tullut pääasiassa Venäjän ja Kiinan välisen kaupan reitti. Globaalissa mittakaavassa reitillä kulkeva liikenne on kuitenkin vielä pienimuotoista, kunnes jääolosuhteet muuttuvat.
Kiinan ja Venäjän välinen yhteistyö alueella ei myöskään ole niin tiivistä kuin usein luullaan. Omassa pian julkaistavassa aihetta käsittelevässä tutkimuksessani tulin esimerkiksi siihen tulokseen, että Venäjä ei halua omille aluevesilleen kiinalaisia sotalaivoja eikä ole valmis antamaan kiinalaisille yrityksille päätösvaltaa yhteisissä taloudellisissa hankkeissa. Kiinalaiset eivät taas halua joutua maksumiehiksi Venäjän suurille infrastruktuurihankkeille, jotka todennäköisesti tuottavat tulosta vasta vuosikymmenien päästä.
Monet seikat puhuvatkin sitä vastaan, että Kiinan läsnäolo olisi merkittävästi lisääntymässä alueella lähivuosina. Silti olisi väärin sanoa, ettei Kiina olisi kiinnostunut arktisesta alueesta monista eri syistä, myös sotilaallisesta näkökulmasta.
Sotilaalliset intressit kummittelevat taustalla
Useat viime vuosien tapahtumat viittaavat siihen, että Kiina tarkastelee arktista seutua yhä selvemmin myös sotilaallisesta näkökulmasta. Tämä on tietenkin luonnollista ottaen huomioon, että suurvaltakilpailu ja Venäjän ja lännen vastakkainasettelu ovat heijastuneet Ukrainan sodan myötä vahvemmin alueelle.
Ensimmäinen tapahtumista sijoittui vuoden 2024 lokakuuhun, kun kaksi Kiinan rannikkovartiostoalusta vieraili Pohjoisella jäämerellä osana Kiinan ja Venäjän yhteisharjoitusta. Se oli ensimmäinen kerta, kun Kiinan asevoimiin kytkeytynyt alus purjehti kyseisellä merialueella.
Tapahtuman merkitys oli ennen kaikkea symbolinen, sillä harjoitukseen osallistui vain muutama alus. Siitä huolimatta kiinankielinen media uutisoi purjehduksesta näyttävästi, koska se ajoittui maan 75-vuotisjuhlien yhteyteen. Samalla viikolla vietettiin myös Kiinan ja Venäjän diplomaattisuhteiden vuosipäivää. Arktinen alue valikoitui tällä tavoin yhdeksi näyttämöksi näille vuosipäiville.
Myös alussa mainitut Kiinan viime vuoden miehitetyt sukellukset sen tutkimusretken yhteydessä ovat potentiaalinen merkki tästä. Vaikka nämä sukellukset kehystettiin pääasiallisesti tieteellisiksi tutkimusmatkoiksi, miehitetyt sukellukset tuottavat paljon relevanttia dataa alueen olosuhteista myös sotilaallisesta näkökulmasta. Aikaisemmin ajatus kiinalaisen ydinsukellusveneen sukelluksista napajään alla tuntui kaukaiselta haihattelulta. Nyt en ole enää niin varma.
Samalla monet seikat puhuvat tätä mahdollisuutta vastaan, aina kiinalaisista perinteisistä strategisista viisauksista lähtien. Jo strategi ja filosofi Sunzi kommentoi noin 2 400 vuotta sitten teoksessaan Sodankäynnin taito, että taitavan kenraalin tulee voittaa vihollisensa taistelematta. Kiina tuskin harkitsisi taisteluun lähtemistä napajäiden vuoksi, mutta tämä ei estä sitä varautumasta ja vahvistamasta asemiaan tulevaisuutta varten.
Tämän sisällön mahdollistaa Maanpuolustuskorkeakoulu.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.