”Muutos on huima. Kun suurissa ikäluokissa satavuotiaiden osuus on vain viiden prosentin paikkeilla, milleniaalien keskuudessa heitä on jopa viisikymmentä prosenttia”, gerontologian professori Anu Siren tiivistää.
Tämä tarkoittaa, että:
- Yksilöinä meidän pitää hallita pitkän elämän mukanaan tuomia mahdollisuuksia ja riskejä.
- Yhteiskuntana meidän on muutettava rakenteita, jotka on suunniteltu paljon lyhyempiä elämänkaaria varten.
Ylijohtaja Lauri Kajanoja valtiovarainministeriöstä muistuttaa, että ilman kestävää julkista taloutta on hyvin vaikeaa pitää huolta siitä, että mahdollisimman monen elämä ei ole vain pitkä – vaan myös mahdollisimman hyvä.
1/6 Suuret ikäluokat 5% vs. milleniaalit 50%
Lähtökohta: 100 vuotta tulevaisuuden normaali?
- Suurista ikäluokista vain noin 5 prosenttia saavuttaa 100 vuoden iän.
- 1970-luvulla syntyneistä noin 25 prosenttia voi elää 100-vuotiaiksi.
- Nykyisistä lapsista jopa puolet voi elää yli 100-vuotiaiksi.
Plussat:
- Elinikä pitenee keskeltä ➡️ enemmän aktiivivuosia.
- Ikääntyminen siirtyy myöhemmäksi ➡️ 80-vuotias ei ole ”vanhus” perinteisessä mielessä.
- Ihmiset elävät pidempään terveinä ➡️ toimintakyky säilyy.
90 vuotta täyttäneistä miehistä noin 65 ja naisista noin 40 prosenttia kykenee liikkumaan itsenäisesti sisätiloissa, kulkemaan portaita ja kävelemään vähintään 400 metriä.
Kotona asuminen on yleistynyt. Nykyisin vain noin kolmasosa asuu ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa.
Miinukset:
- Hoivan tarve kasvaa.
- Erityisesti muistisairauksien määrä lisääntyy.
- Kokonaiskustannukset kasvavat, koska hyvin vanhoja on yksinkertaisesti enemmän.
Mitä vanhemmaksi elää, sen riskialttiimpaa. Noin 80 prosenttia yli 90-vuotiaista sairastaa vähintään kahta pitkäaikaissairautta.
2/6 Vanhuuden miettiminen alkaa jo nuorena
Kuka? Anu Siren on Tampereen yliopiston gerontologian professori. Hän johtaa Century-Long Lives -hanketta, joka tutkii pitkää elämää koko yhteiskuntaa koskettavana ilmiönä.
Anu Siren: ”Pitkäikäisyyden todennäköisyys koskee koko elämänkaarta, ei pelkkää vanhuutta. Kaikkia elämänvaiheita pitää ajatella uudella tavalla: koulutusta, työuraa, perhettä, asumista ja taloutta.”
Lapsena ja nuorena:
- Koulutus on keskeisin investointi ➡️ lisää kykyä sopeutua muutoksiin.
- Eriarvoisuuden vähentäminen on ratkaisevaa ➡️ huono-osaisuus kasaantuu ja näkyy vanhuudessa.
Aikuisena:
- Kulutus–työ–eläke-elämänkaari vaihtuu yllättävien muutosten jatkumoksi (resilienssi).
- On huolehdittava omasta terveydestä (liikunta, elintavat).
- Työkykyä on ylläpidettävä aiempaa pidempää työuraa varten.
- On varauduttava vanhuuteen myös henkilökohtaisessa taloudenpidossa.
Anu Siren: ”Meidän on löydettävä uusia tapoja ymmärtää pitkän elämän tuomia mahdollisuuksia – mutta samalla myös hallittava sen synnyttämiä riskejä ja epävarmuuksia.”
3/6 Yksilön ja yhteiskunnan vastuunjako arvioitava uudelleen
Anu Siren: ”Poliittisia päätöksiä ei voi jatkossa tehdä eikä perustella perinteisen ’vanhuspolitiikan’ näkökulmasta. Yhteiskuntana meidän on muutettava rakenteita, jotka on suunniteltu paljon lyhyempiä elämiä varten.”
➡️ ”Tarvitaan elämänkaariajattelua. Ilman sitä ikäihmisten eriarvoisuus lisääntyy.”
Vastuunjako yksilön ja yhteiskunnan välillä on ratkaistava. Tarvitaan selkeä linja
- eläketurvasta
- terveydenhuollosta
- omaishoivan roolista.
Poliittinen pattitilanne: Kaikki tietävät, että muutoksia tarvitaan, mutta päättäjät välttelevät kannanottoja, koska äänestäjät voivat kääntää selän.
Anu Siren: ”Suurin riski ei ole tutkimustiedon puute vaan päätöksenteon viivästyminen. Mitä pidempään odotetaan, sitä jyrkemmiksi ja kalliimmiksi ratkaisut muuttuvat. Hoivaan on joka tapauksessa pakko lisätä rahaa ja työvoimaa.”
4/6 4+1 vaihtoehtoa
Kohukommentti: Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä linjasi Helsingin Sanomien haastattelussa, että hyvinvointivaltion palvelulupaus on päivitettävä laajalla rintamalla vastaamaan talouden suorituskykyä. Palvelut ja niiden laajuus on hänen mukaansa määriteltävä kattavasti uudelleen, jotta palveluja olisi tarjolla myös seuraaville sukupolville.
Anu Siren: ”Tähän asti päättäjillä on ollut konsensus, että yhteiskunta ei jätä ketään pulaan. Että yksilön ei tarvitse itse vastata täysimääräisesti perushoivansa todellisista kuluista.”
Kun vanhusten osuus väestöstä sen kun kasvaa, hoivaan ja eläkkeisiin on pakko löytää rahaa – mutta mistä?
Siren jakaa vaihtoehdot viiteen ryhmään.
1️⃣ Eläkeiän nosto
- vähentää eläkemenojen kasvua
- säilyttää eläkkeiden tason
2️⃣ Eläkkeiden leikkaus
- heikentää toimeentuloa
- poliittisesti vaikea, koetaan epäreiluksi
3️⃣ Verotuksen kiristäminen
- helpottaa julkisesti rahoitettua hoivaa
- poliittisesti vaikea
4️⃣ Yksilön vastuun lisääminen
- säästäminen ja vakuutukset
- omaishoiva kuormittaa ja hankaloittaa työelämää
5️⃣ Todennäköisin vaihtoehto on Sirenin mukaan yhdistelmä kaikista näistä.
5/6 Eläkekysymystä on vaikea kiertää
Lähtökohta: Eläkkeet ovat jo nyt selvästi suurin yksittäinen julkisen talouden menoerä. Myös kaksi seuraavaksi suurinta menoerää liittyvät suoraan ikääntyvään väestöön.
Anu Siren: ”Vastuunjako yksilön ja yhteiskunnan välillä konkretisoituu eläkekysymyksessä. Kuinka paljon yksilön pitäisi itse varautua eläkkeiden kustantamiseen ja mikä on julkisen sektorin rooli.”
Tanskan esimerkki: Eläkeikä on sidottu eliniän odotukseen. Poliittiset päätökset ovat syntyneet selvällä äänienemmistöllä: eliniän pidentyessä työurienkin on pidennyttävä. Jos elinajanodote kasvaa ennustetusti, suunnitelmissa on nostaa eläkeikä jopa 74 vuoteen vuoteen 2060 mennessä.
Ennen siirtymistään Tampereen yliopistoon Siren työskenteli lähes 20 vuotta tutkijana Tanskassa.
Anu Siren: ”Muutos on mahdollinen, kun se tehdään ennakoivasti ja perustellusti. Tärkeintä on luottamus eläkejärjestelmään. Jos ihmiset eivät luota siihen, halukkuus osallistua sen aiheuttamiin kuluihin romahtaa.”
”Tutkimustiedon perusteella eläkeiän noustessa myös ihmisten käyttäytyminen muuttuu. He sopeutuvat uusiin normeihin.”
6/6 Ylijohtaja: Pitkän elämän pitää olla myös hyvä
Lauri Kajanoja: ”Vaikka asetelma on ollut tiedossa jo pitkään, olemme monessa suhteessa uuden tilanteen edessä.”
Menopaineet: Hoito- ja hoivamenojen kasvu lisää julkisen talouden menopaineita entisestään. Myös eläkemenot ovat jo kasvaneet suhteessa talouden kokoon, ja niiden ennakoidaan kasvavan lisää pitkällä aikavälillä.
Alueiden eriytyminen: ”Sopeutumistarvetta lisää se, että ikärakenteeseen vaikuttaa myös syntyvyyden väheneminen. Ikääntyneiden ja nuorten osuudet väestöstä kehittyvät hyvin eri tavoin maan eri osissa.”
➡️ ”Taloutemme täytyy selvitä tilanteesta, jossa yksityisen sektorin tuottavuuden kasvun trendi on jo pitkään ollut heikko. Samaan aikaan väestö ikääntyy.”
”On hienoa, että suomalaisilla on edessään paljon elinvuosia ja terveitä sellaisia. Tarvitaan kuitenkin kokonaisvaltaista ajattelua siitä, miltä Suomi näyttää – ja miltä sen pitäisi näyttää tulevina vuosina.”
Kajanojan avainsanat:
- Kasvu: Tuottavuuskasvun ja työllisyyden edellytyksiä koko taloudessa pitää pyrkiä parantamaan väsymättömästi.
- Osaaminen: Ihmisten osaaminen ja terveys ovat entistäkin tärkeämpää.
- Työvoima: Työperäisen maahanmuuton merkitys on suuri.
- Tuloksellisuus: Digitalisaatiota kannattaa hyödyntää palvelujen tuottamisessa ikääntyneille.
- Julkinen talous kestävälle pohjalle: Alijäämän pienentäminen on välttämätöntä. Muuten seinä tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan kaikessa julkiseen rahoituksen nojaavassa – myös ikääntyneiden palveluissa ja nuorten koulutuksessa.”
”Ilman kestävää julkista taloutta on hyvin vaikeaa pitää huolta siitä, että mahdollisimman monen elämä ei ole vain pitkä – vaan myös mahdollisimman hyvä”, Kajanoja sanoo.
Tämän sisällön mahdollistaa Tampereen yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu