Ulkomaisen sijoittajan on nyt helpompi rahoittaa suomalaista startupia kuin kotimaisen säätiön – onko se järkevää?

Suomi tarvitsee lisää kasvuyrityksiä ja niille osaavia sparraajia, patistaa tuore raportti. Säätiöillä olisi sinivalkoista pääomaa, mutta sen tie kasvuyrityksiin on nyt turhan mutkikas. Pelkkä raha ei silti ole oikotie onneen, muistuttaa Varman sijoitusjohtaja Reima Rytsölä. VAPAA LUKUOIKEUS

Hanna Säntti
Suomen suurimpiin säätiöihin kuuluva Koneen säätiö jakoi viime vuonna yli 40 miljoonaa euroa apurahoja ja avustuksia. Kesällä 2019 ovet olivat säätiön omistamalla Lauttasaaren kartanolla auki myös yleisölle. Kuva: Neea Eloranta / Koneen säätiö

”Suomi tarvitsee lisää osaavaa pääomaa”, patistaa Pekka Ala-Pietilän vetämä työryhmä, jonka Kestävä kasvu ja hyvinvointimme tulevaisuus raportti julkaistiin muutama viikko sitten. 

Siis lisää osaavaa pääomaa. Mitä se tarkoittaa käytännössä? 

”Innovaatioiden skaalautuminen uudeksi korkean arvonlisän tuotannoksi vaatii huomattavaa riskinottoa. Tähän tarvitaan sijoittajia, joilla on itsellään vahvaa liiketoimintaosaamista. Suomen ongelma on se, että tällaista osaavaa pääomaa on vähän verrattuna esimerkiksi Ruotsiin”, selventää ajatusta raporttiin liittyvä tiedote

Selkokielellä sanottuna raportin laatijat kaipaavat Suomeen lisää omistajia ja sijoittajia, jotka pystyvät rahoittamisen lisäksi kehittämään yritysten liiketoimintaa. Tällaisia sijoittajia voivat olla esimerkiksi bisneksessä jo meritoituneet yksityiset enkelisijoittajat sekä vauraiden sukujen sijoitusyhtiöt ja pääomasijoittajat, jotka kaikki jakavat eurojen lisäksi myös osaamistaan ja pystyvät näin tukemaan yrityksiä kasvussa aivan eri lailla kuin perinteiset pankit. 

”Raportin viesti on meidän kannaltamme täysosuma, kuten tietysti sekin, että raportti korostaa erityisesti kotimaisten pääomasijoitusmarkkinoiden vahvistamista”, iloitsee Pääomasijoittajat ry:n toimitusjohtaja Pia Santavirta

Ruotsissa pk-yritykset ovat isoja viejiä 

Kasvun buustajia tarvitaan, sillä finanssikriisin jälkeen Suomi on kärsinyt kroonisesta kasvuanemiasta. Jos vauhtia ei saada lisää, edessä voi pian olla jo toinen “menetetty vuosikymmen”. Se on synkkä tulevaisuudenkuva, joka vaikeuttaisi entisestään hyvinvointivaltion rahoittamista.

Kasvuyritysten ja pääomasijoittajien merkitystä kansantaloudelle korostaa se, että suurinta osaa pk-yrityksistä kasvu ei voisi vähempää kiinnostaa. Parin vuoden takaisessa PK-barometrissä vain kymmenisen prosenttia pk-yrityksistä määritteli itsensä voimakkaasti kasvuhakuiseksi

Vallitseva eetos näkyy dramaattisesti viennin rakenteessa. Sata suurinta vientiyritystä vastaa kahdesta kolmasosasta Suomen vientiä. Pk-yritysten osuus viennistä on Suomessa vain 16 prosenttia, kun se Ruotsissa on 41 prosenttia. Tämä tekee Suomesta hauraan isojen yritysten huonoille uutisille. 

Pääomasijoittajien rahoittamilla yrityksillä kasvuhaluja sen sijaan on. Pääomasijoittajien omistamat yritykset kasvavat liikevaihdolla mitattuna noin yhdeksän kertaa muita yhtiöitä nopeammin, kertoo Pääomasijoittajien ja konsulttiyhtiö KPMG:n viime syksynä julkaisema vaikuttavuustutkimus. Uutta henkilöstöä salkkuyhtiöt palkkaavat noin viisi kertaa enemmän kuin muut samalla toimialalla toimivat saman kokoluokan yritykset. 

”Pääomasijoittajat pystyvät auttamaan yrityksiä lliiketoimintamallien miettimisessä, brändin vahvistamisessa, digitaidoissa ja monissa muissa asioissa, joita kasvu ja kansainvälistyminen vaativat”, muistuttaa Santavirta. 

Verotus jarruttaa pääomasijoituksia

Suomen pääomasijoitusmarkkinat ovat viime vuosina selvästi vahvistuneet, mutta markkinoilla on yhä kapeikkoja. Kehitettävää on esimerkiksi siinä, että isoja pääomasijoitusrahastoja on Suomessa verraten vähän, mikä vaikeuttaa isojen instituutiosijoittajien sijoituksia rahastoihin. Ulkomaisia sijoittajia taas epäilyttää toimintaympäristön ennustettavuus esimerkiksi verotuksessa. 

Kotimaisten säätiöiden pääomasijoituksia jarruttaa lainsäädäntö, jonka mukaan sijoitukset kommandiittiyhtiömuotoisiin pääomasijoitusrahastoihin tulkitaan elinkeinotoiminnan harjoittamiseksi. Tämä taas johtaisi ylimääräiseen veroseuraamukseen, koska yleishyödylliset säätiöt eivät lähtökohtaisesti ole sijoitustoiminnassaan muutoin verovelvollisia.

”Kyse on lakiin jääneestä teknisluonteisesta virheestä, jonka takia tilanne tulkitaan elinkeinotoiminnaksi. Kun suorat osake-, korko- tai sijoitusrahastosijoitukset ovat yleishyödyllisille yhteisöille verovapaita, pääomasijoitusten houkuttelevuus on veroseuraamuksen vuoksi vähäisempää. Pääomasijoituksissa ei kuitenkaan ole kyse lain tarkoittamasta elinkeinotoiminnan aktiivisesta harjoittamisesta vaan passiivisesta sijoitustoiminnasta, eikä tilanne siten vastaa lain alkuperäistä tarkoitusta”, Santavirta selittää kiemuraa. 

2 700 suomalaissäätiön yhteenlaskettu tasevarallisuus on pyöreästi 20 miljardia euroa. Suomen suurimpia apurahoja jakavia säätiöitä edustavan Säätiöt ja rahasto ry:n 208 jäsensäätiötä tuki pelkästään vuonna 2019 tieteen ja taiteen tekemistä ja suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä 527 miljoonalla eurolla. 

Pääomasijoittajien ja Säätiöt ja rahastot ryn arvion mukaan pääomasijoituksiin voisi löytyä kymmenessä vuodessa noin 400 miljoonaa euroa uutta sinivalkoista pääomaa, jos lainsäädäntö saataisiin korjattua. 

”Olemme varmaan noin parikymmentä vuotta puhuneet, että kaikkien kotimaisten säätiöiden pitäisi pystyä tekemään pääomasijoituksia veroneutraalisti. Lainsäätäjän tarkoitushan ei ole koskaan ollut tuplaverottaa säätiöiden tällaisia tuottoja”, Säätiöt ja rahastot ryn toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu sanoo ja huokaisee.

Veroloukun kiertäminen lisää kustannuksia

Lain asettaman esteen voi toki kiertää eri tavoin. Osa isoista säätiöistä perusti jo kymmenisen vuotta sitten yhteisyrityksen, jonka kautta ne ovat tehneet sijoituksia pääomasijoitusrahastoihin ja saaneet tuotot niin kutsuttujen voitonjakosopimusten kautta. 

”Perustimme muutamien muiden säätiöiden kanssa Kelonian, jotta voisimme sijoittaa pääomarahastojen kautta myös listaamattomiin yrityksiin. Tarkistimme tietysti jo perustamisvaiheessa verottajalta, että toiminta on lainmukaista”, kertoo Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön toimitusjohtaja Jannica Fagerholm

Sittemmin myös isoimmat pääomasijoitusrahastot ovat alkaneet tarjota säätiöille vastaavanlaisia voitonjakolainoja. Arvio on, että suomalaiset säätiöt ovat sijoittaneet voitonjakolainoihin noin 260 miljoonaa euroa vuosina 2006–2016. Tämän jälkeen isoimmat toimijat ovat alkaneet tarjota yleishyödyllisille yhteisöille myös niin sanottuja syöttörahastoja. 

”Mutta jokainen ylimääräinen kuori tietysti maksaa aina jotakin”, Fagerholm muistuttaa. 

Nämä ekstrakulut taas ovat poissa yleishyödyllisten säätiöiden perustehtävistä eli tutkimuksen ja taiteen tukemisesta. Ylimääräisten kulujen ja muiden ekstrakoukeroiden vuoksi pienet säätiöt eivät nyt juuri teekään pääomasijoituksia.

”Pitäisi tunnustaa, että kaikkia sijoittajia ajaa jossain määrin myös sijoittamisen vaivattomuus. Totta hemmetissä kotimaisiin pääomarahastoihin sijoitettaisiin enemmän, jos se olisi helpompaa”, sanoo Suvikumpu. 

Pääomasijoitukset ovat tuottaneet hyvin

Sutjakamman lainsäädännön puolesta puhuu myös markkinoiden tilanne. Pääomasijoitukset ovat viime vuosina olleet esimerkiksi eläkeyhtiöille yksi tuottoisimmista sijoituskohteista, kertovat Telan tilastot. Kymmenen vuoden sihdillä pääomasijoitukset ovat nakuttaneet tasaisesti liki 14 prosentin tuottoa eläkevaroille. 

”Hyvät tuotot on huomattu säätiöissäkin. Myös koko pääomasijoituksiin liittyvä arvoketju on tullut viime vuosina niin paljon tutummaksi, että konservatiivisemmatkin säätiöt ovat alkaneet herätä asiaan”, sanoo Suvikumpu.  

Myös Fagerholmin tuntuma on sama. Gyllenbergin säätiön noin 150 miljoonan euron varallisuudesta kahdeksan prosenttia on nyt suunnattu erilaisiin pääomasijoituksiin. Lähivuosina osuus tulee kuitenkin kasvamaan.

Nykyistä helpommalle tavalle sijoittaa olisi Fagerholmin mukaan kysyntää myös siksi, että painopiste on siirtymässä nykyistä enemmän kohti startupeja eli niin kutsuttuja venture capital (VC) -sijoituksia, aivan kuten Ala-Pietilän työryhmän raportissakin toivotaan. 

Suomen pääomasijoitusmarkkinat ovat kuitenkin perinteisesti painottuneet enemmän niin kutsutulle buyout-puolelle, jossa keskitytään kannattavien ja kassavirtaa tuottavien, isompien yritysten kasvattamiseen. Syöttörahastoja tarjoavatkin nyt lähinnä isohkot buyout-rahastot. VC-sijoituksia taas tekevät enemmän pienemmät pääomarahastot, jotka eivät pysty räätälöimään tuotteitaan erilaisille sijoittajille yhtä laajasti. 

”Erityisesti startup-sijoituksissa tuntuisi luontevalta painottaa ensisijaisesti kotimaisia kohdeyrityksiä. Nykytilanteessa ulkomaisten sijoittajien on kuitenkin helpompi sijoittaa suomalaisiin yrityksiin kuin täällä toimivien säätiöiden. Se tuntuu hölmöltä”, Fagerholm sanoo.   

Säätiö voisi tukea myös kaupallistamista

Sutjakampi lainsäädäntö voisi kannustaa säätiöitä toetuttamaan myös omaa perustehtäväänsä uudella tavalla.   

”Jos säätiön tehtävänä on tukea vaikkapa silmäsairauksien tutkimusta, säätiö voisi sijoittaa varoja rahastojen kautta myös alan startupeihin”, Suvikumpu sanoo. 

Samaa korostaa Fagerholm, jonka johtama Gyllenbergin säätiö jakoi vuosina 2018–2019 liki 2,5 miljoonaa euroa apurahoja lääketieteelliseen tutkimukseen. Aina silloin tällöin tutkimus tuottaa niin merkittäviä tuloksia, että niiden pohjalta kannattaa perustaa uusi yritys.

”Olisi tietysti hienoa, jos säätiö voisi tällöin olla helposti tukemassa myös tulosten kaupallistamista.”

Vaikka lain korjaaminen on ollut pääomasijoittajien ja säätiöiden toivelistalla jo pari vuosikymmentä, asia on vuodesta toiseen hautautunut valtiovarainministeriön vero-osaston muiden kiireiden alle.

”Asia ehkä tuntuu virkamiesten mielestä pikkujutulta, mutta kyse on myös tunnelmasta. Muutos lisäisi säätiöiden intoa sijoittaa kotimaisten yritysten kasvuun”, Suvikumpu uskoo. 

Parhaassa tapauksessa käyntiin voisi lähteä hyvä kierre. 

”Kerrannaisvaikutukset voisivat olla suuria, kun kotimaiset kasvuyritykset saisivat paremmin rahoitusta. Säätiöt taas jakavat kaikki tuottonsa eteenpäin omiin tukikohteisiinsa, joten jos tuotot paranisivat, raha kiertäisi eteenpäin”, Suvikumpu sanoo. 

Epävarmuus karkottaa sijoittajat

Hulluinta nykytilanteessa on se, että ulkomaisten sijoittajien osalta tuplaverotukseen johtava lainsäädäntö on jo korjattu. Viime aikoina kentältä on Santavirran mukaan alkanut kuitenkin kiiriä taas viestiä, etteivät kaikki ulkomaiset sijoittajat edelleenkään luota Suomen toimintaympäristöön.

”Haluaisin uskoa, että asia on muutoksen jälkeen kunnossa, mutta selvitämme tietysti, mistä oikein on kyse”, Santavirta sanoo. 

Jos kansainväliset sijoittajille tulee pienikin epäilys siitä, että verotukseen liittyy epävarmuutta, ratkaisu on yksinkertainen: Ne eivät sijoita suomalaiseen rahastoon. Tällöin rahasto päädytään usein rekisteröimään Luxemburgiin, jonka lainsäädäntöympäristön kaikki alalla tuntevat. 

”Se on kuitenkin kalliimpaa ja tekee rahastojen rakenteista mutkikkaampia. Ja harmillista siksikin, että suomalaiset pääomasijoittajat haluaisivat perustaa rahastonsa Suomeen”, Santavirta sanoo. 

Lisää kansainvälisiä sijoittajia

Kansainvälisten sijoittajien houkuttelu nousee esiin myös Ala-Pietilän työryhmän raportissa.

”Kotimaisen pääoman ohella tarvitaan ulkomaista riskipääomaa. Suomeen on tärkeä houkutella lisää ulkomaisia rahastosijoittajia”, raportti korostaa. 

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä pääomasta vaan rahastojen koosta ja tasapainosta laajemminkin.

”Olemme sijoittaneet kotimaisiin rahastoihin varmasti niin paljon kuin markkinat vain suinkin vetävät”, naurahtaa eläkeyhtiö Varman sijoituksista vastaava johtaja Reima Rytsölä

Varman noin 50 miljardin euron salkusta yli 12 prosenttia eli runsaat 6 miljardia on nyt sijoitettu pääomarahastoihin ja muihin noteeraamattomiin osakkeisiin sekä infraan. Viime vuonna noteeraamattomat osakkeet olivat salkun tuottoisin omaisuusluokka 8,6 prosentin tuotollaan.

”Toki myös kulut ovat muita sijoituskohteita suuremmat”, Rytsölä muistuttaa.  

Isoimmat pääomasijoittajat ovat Suomessa keskittyneet pitkälti buyout-puoleen. Näiden 7–8 pääomasijoittajan rahastoissa on suomalaista eläkerahaa Rytsölän mukaan jo niin paljon, että se alkaa olla jonkinasteinen ongelma. 

”Meidän kannalta olisi parempi, että sijoittajakunta olisi laajempi ja tasapainoisempi. Suomalaisrahastot voisivat houkutella kansainvälisiä sijoittajia nykyistä aktiivisemmin, mutta se vaatii tietysti enemmän työtä ja raskaampaa dokumentaatiota.”

Rahanjaossa pitää pysyä tiukkana

Kotikutoisuudesta ja suomalaisrahastojen melko pienestä koosta kertoo esimerkiksi se, että Ruotsissa ulkomaisten sijoittajien osuus on noin 80 prosenttia, Suomessa vain 30 prosenttia. Ruotsissa on myös EQT:n ja Nordic Capitalin kaltaisia todella isoja rahastoja. 

Vaikka suursijoittaja toivottaa uudet sijoittajat tervetulleiksi, Rytsölä muistuttaa, ettei tavoite kasvurahoituksen vahvistamisesta ole ihan ongelmaton. Aiemmin Suomessa on ollut suhteellisen vähän tarjontaa varhaisimman VC-vaiheen jälkeisestä rahoituksesta, mutta tilanne on nyt muuttunut. 

”Viime vuosina rahastoihin on tullut paljon lisää pääomia. Väitän, etteivät hyvät hankkeet enää jää rahoituksesta kiinni.”

Sitäkin on Rytsölän mukaan siis syytä pohtia, löytyykö Suomesta vieläkään riittävästi hyviä kasvuyrityksiä. Ero Ruotsiin on esimerkiksi pk-yritysten vientiosuudessa jäätävä, mutta mitkä ovat viime kädessä ne syyt, jotka tilannetta selittävät. 

”Tuntuu, että kaikki hallitukset ovat viime vuosina halunneet vahvistaa kotimaisia pääomamarkkinoita ja perustaa uusia rahastoja, mutta into alkaa sitten hiipua aika äkkiä, kun asiaan perehdytään tarkemmin. Jos rahaa aletaan työntää markkinoille ovista ja ikkunoista, jälki ei välttämättä ole kovin hyvää.”

Pääomasijoittajat tietysti tuovat yrityksiin myös aina osaamistaan, jonka merkitys kasvun vauhdittamisessa on usein vähintään yhtä tärkeä kuin pelkän rahan. 

Lue lisää:

Miten verotuksella voi edistää – tai estää – innovaatioita?

”Hyvä sijoitustiimi ei ole sellainen, jossa on pelkkiä harmaapartoja”, sanoo pääomasijoittaja Julianna Borsos

Suomen heikko kohta pääomasijoituksissa on rahastojen pieni koko – siksi kaikki kotimaiset omistajat pitäisi saada samalle viivalle

Riskisijoittajat nousevat uuteen arvoon, kun suomalaisyritykset tarvitsevatkin rahaa tuotteiden ja palvelujen kehitykseen eivätkä koneisiin ja laitteisiin

 

Kulttuuri työllistää, virkistää ja luo liiketoimintaa – muttei ilman tekijöitä ja rahoitusta

Suomalaiset kokevat erilaiset kulttuuripalvelut merkityksellisiksi itselleen ja yhteiskunnalle. Korona-aika toi syvän kulttuurisuhteen entistäkin voimakkaammin esiin. Kulttuurialan positiivisista vaikutuksista ei kuitenkaan juuri ole tehty kokonaisvaltaisia arvioita. Kulttuuripoliittinen selonteko toisi kulttuurin vaikuttavuuden esiin ja helpottaisi päätöksentekoa. VAPAA LUKUOIKEUS

Tämän sisällön mahdollistaa Tesi.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.

Jätä kommentti