Kommentti: Arvoisa päättäjä, muistathan ajatella

Viikon MustRead on pikakommentti ajankohtaisesta aiheesta. Se on luettavissa ilman rekisteröitymistä.

Kaisa Saario

”Iso osa isoista ajatuksista pitää olla valmiina ennen pääministerikautta. Näkemykset suurista uudistuksista pitää olla pääministerin päässä jo ennen kauden alkua. Sen aikana ei välttämättä synny enää suuria uusia ideoita.”

Näin kommentoi ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) pääministerin työtä Helsingin Sanomissa marraskuussa. Istuva pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kertoi tyypillisen työpäivänsä alkavan kahdeksalta ja kestävän puoli yhteentoista illalla. Joukko muita entisiä pääministereitä kertoi samansuuntaisia tarinoita työn kuormituksesta.

Totta kai suuria uudistuksia on vaikea tuoda hallitusohjelman ulkopuolelta, ja totta kai pääministerin työ on kuormittavaa. Mutta silti: ajatus siitä, että Suomen operatiivisella ykkösjohtajalla ei ole neljään vuoteen aikaa ajatella tai ideoida uutta, on lievästi sanottuna huolestuttava.

Eikö juuri heidän sitä pitäisi tehdä?

Kyllä, sanoo Hintsa Performancen hallituksen puheenjohtaja Juha Äkräs, laadukas ajattelu on yksi päättäjien tärkeimmistä tehtävistä. Ja vaikka ajattelu kuulostaa melko yksinkertaiselta tehtävältä, luovat ajatukset ja ideat vaativat päättäjältäkin aikaa ja virkeät aivot.

”Laadukas ajattelu ja laadukas kohtaaminen eivät tapahdu reaktiivisessa moodissa, jossa vain koko ajan mennään kokouksesta toiseen ja päivät ovat alusta loppuun aikataulutettuja”, Äkräs sanoo.

Jos kalenterissa ei ole lainkaan väljyyttä tai tarpeeksi aikaa esimerkiksi nukkumiselle, voi siis hyvinkin kulua neljä vuotta ilman uusia suuria ideoita.

Hyvinvoinnin hyödyissä on tuskin päättäjille mitään uutta. Silti Äkräs kertoo joutuvansa korostamaan asiakkailleen – muun muassa yritysjohtajille ja poliitikoille – ettei itsestään huolehtiminen ole itsekkyyttä vaan välttämätöntä, jotta kuormittavassa työssä pystyy antamaan parhaansa.

Arvaamattomat ja arvottomat kohut

Pääministerien puheiden perusteella ajanhallinnan ongelman ydin palaa päättäjän työn ja julkisuuden suhteeseen.

HS:n jutussa pääministerijoukko korosti diplomaattisen kriittisesti mediamaiseman muutosta ja vaatimusta olla aina tavoitettavissa. Mari Kiviniemi (kesk.) totesi mediassa olevan käynnissä ”vainoamisen partaalle menevä jahti”.  Anneli Jäättenmäki (kesk.) näki asian niin, että jos pääministeri kieltäytyy haastattelusta, tämän epäillään heti piilottelevan jotain.

Päättäjät ovat kokeneita johtajia, jotka tietävät, miten media toimii. He tunnistavat, että negatiivinen julkisuus kuuluu työnkuvaan, eikä kohuja voi jäädä märehtimään. Samaan aikaan nykyään on vaikea arvioida, milloin yksittäinen sana tai lause paisuu vakavasti otettavaksi, viikkoja vellovaksi kansalliseksi kohuksi ja milloin ei.

Huoli tästä näyttää saaneen äärimmäiset mittasuhteet. Eduskunnan vastaava työterveyslääkäri Anita Pienimäki kertoi MustReadille, että kansanedustajat eivät aina uskalla pitää edes heille määrättyä sairauslomaa, koska he pelkäävät median kirjoittavan poissaoloistaan negatiiviseen sävyyn.

Onko syy kohujournalismissa ja somemeuhkaamisessa? Varmasti, mutta vain osin. Väitän, että päättäjät voisivat luottaa edes hieman enemmän äänestäjiensä mediakriittisyyteen.

Suuri osa ihmisistä on nimittäin ihan hyviä arvioimaan, mikä kohu on merkityksellinen ja mikä ei. Vastaavasti ne, jotka kauhistelevat kansanedustajan aiheellista sairauslomaa, keksivät kansanedustajan tekemisistä varmasti jotain muuta kauhisteltavaa silloinkin, kun tämä ei jää kotiin sairastamaan.

Loppujen lopuksi on kaikkien kannalta parempi, että päättäjä varaa itselleen aikaa sairastaa rauhassa ja palaa sitten täysissä voimissaan töihin ajattelemaan. Ja yrittää varata aikaa levätä ja nukkua rauhassa myös silloin, kun tauti ei pakota petiin.