Kaupallinen yhteistyö Fortum

Kolme kuvaa paljastaa, miten yhteiskunnan päätökset vaikuttavat sähköntuotannon kilpailukykyyn

Ruotsissa on tehty isoja veropäätöksiä ruotsalaisen sähköntuotannon kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Yhteispohjoismaisilla markkinoilla ne parantavat ruotsalaisten energiayhtiöiden tilannetta suomalaisiin nähden.

Kaupallinen yhteistyö: Fortum
Ruotsissa vuonna 2016 tehty energiasopimus on parantanut ruotsalaisen sähkön kilpailukykyä. Kuva: Fortum

Lyhyesti: Kolme kuvaa paljastaa, miten yhteiskunnan päätökset vaikuttavat sähköntuotannon kilpailukykyyn

  • Suomalaisen päästöttömän sähköntuotannon kustannuskilpailukyky on heikentynyt verrattuna muihin Pohjoismaihin.
  • Kustannuksia nostavat erityisesti voimalaitosten kiinteistöveron nousu, ympäristö- ja turvallisuusmääräysten kiristyminen sekä siirtomaksujen kohoaminen eli alan ulkopuolella tehdyt päätökset.
  • Ne tarkoittavat hyvää, mutta toimivat huonosti kokonaisuudessa, jossa pitäisi huomioida seuraukset niin toimitusvarmuudelle, huoltovarmuudelle kuin ilmastonmuutoksellekin.
  • Ruotsissa sähköntuotannon kustannuskilpailukykyä vahvistettiin erityisellä energiasopimuksella vuonna 2016.

Kahdenkymmenentuhannen euron mutteri. Sellaisia löytyy suomalaisista ydinvoimaloista. Teknisiltä ominaisuuksiltaan ne eivät ole erityisen kummallisia. Niiden hinta, kun ne lähtevät tehtaalta, on 160 euroa. Muttereiden hinta nousee sertifiointiprosessista, joka niiden pitää läpäistä, jotta ne voidaan asentaa.

Tätä TVO:n tekemää laskelmaa voi pitää populistisena, mutta siihen tiivistyy jotain olennaista energia-alasta. Hyvää tarkoittavat päätökset johtavat helposti paradokseihin.

Esimerkki vesivoimasta: lainsäädäntötasolla vesivoimaa arvioidaan lähinnä ympäristönäkökulmasta vaikka vesivoiman ylivertaisuus päästöttömänä ja joustavana tuotantomuotona tulisi korostua taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Sama epäloogisuus vaivaa sekä kansallista että EU-tason keskustelua.

Vesivoima säätövoimana

  • Siirtymä vaihtelevasti tuottavaan uusiutuvaan sähköön (tuuli, aurinko) kasvattaa vesivoiman merkitystä.
  • Se on ainoa uusiutuva ja päästötön sähköntuotantomuoto, jota voidaan säädellä. Sitä voidaan tuottaa tarpeen mukaan enemmän silloin, kun ei tuule tai paista.
  • Tähän asti säätövoimana ollaan käytetty myös fossiilista energiaa, kuten kivihiiltä, jota nyt ajetaan alas ilmastotavoitteiden toteuttamiseksi.

Energia-alan pitkien päättelyketjujen päästä löytyvät lopulta EU:n ilmastotavoitteet, sen jäsenmaille asettamat uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet, ilmastosopimukset ja ilmastonmuutoksen hillintä. Tyylipuhtaita win-win-ratkaisuita ei ole. Uusi kalatie voi kuulostaa helpolta ratkaisulta, mutta sama patenttiratkaisu ei toimi kaikissa joissa. Kyse on kuitenkin toimijoiden kannalta kalliista investoinneista, joissa kustannuksia tulee varsinaisen investoinnin lisäksi myös menetetystä tuotannosta. Kun kustannukset kasaantuvat, saatetaan olla tilanteessa, jossa vesivoima lakkaa olemasta kannattavaa liiketoimintaa Suomessa.

Sekään ei ole välttämättä ympäristön kannalta ongelma. Yhteispohjoismaisella sähkömarkkinalla vesivoimaa on tarjolla muuallakin; Suomessa kulutetusta sähköstä noin neljännes on ruotsalaista vesivoimasähköä. Ongelmaksi tulee toimitus- ja huoltovarmuus: Riittääkö sähkö paukkupakkasilla, jos kotimainen säätövoima vähenee nykyisestä? Millä tasapainotetaan yhä lisääntyvän tuuli- ja aurinkoenergian kausivaihtelut?

”Suomi lähtee takamatkalta verrattuna Ruotsiin ja Norjaan, joilla kummallakin on valtava määrä vesivoimaa. Suomessa ei ole sellaista potentiaalia ja sen takia meillä on monipuolisempi sähköntuotantorakenne, mikä on toisaalta hyväkin asia”, sanoo Aalto yliopiston energiatekniikan ja -talouden professori Sanna Syri.

Energiateollisuuden selvityksen mukaan suomalaisen energian

tuotannon kustannuskilpailukyky on kuitenkin heikentynyt viime vuosina selvästi. Muutos näkyy alla olevista kuvaajista.

Suomen kohonnut kiinteistövero sekä lisääntyneet ympäristövelvoitteet ovat heikentäneet vesivoiman kilpailukykyä.

Vesivoiman kustannuskilpailukyky on heikentynyt muun muassa kohonneen kiinteistöveron sekä lisääntyneiden ympäristövelvoitteiden vuoksi.

Vesivoiman, kuten muidenkin voimalaitosten, kiinteistöveroa on hilattu vähitellen vuosi vuodelta ylöspäin. Kymmenessä vuodessa se on noussut 50 prosenttia.

Ruotsalaisten voimalaitosten kiinteistövero on tällä hetkellä puolet Suomen tasosta. Osana vuoden takaista energiasopimusta Ruotsi tulee vielä asteittain laskemaan vesivoiman kiinteistöveron yleisen kiinteistöveron tasolle.

Suomessa voimalaitokset maksavat muuta teollisuutta korkeampaa kiinteistöveroa. Tämä ero on vuosien kuluessa pikemminkin kasvanut kuin kaventunut.

”Se, että valtio ja kunnat ovat lisänneet kiinteistöveroja energiantuotantoon, johtuu talouden realiteeteista, Suomen talouden huonosta kunnosta”, Syri sanoo.

Käytännössä kiinteistöveron nostolla on tuettu ennen kaikkea voimalaitoskuntien taloutta, sillä ne saavat pitää koko kiinteistöveron tuoton itsellään. Vanhat vesivoimalaitokset ovat tuoneet monelle vesivoimalaitoskunnalle merkittävää taloudellista hyötyä.

Viime syksynä kiinteistöveron nousulle laitettiin ainakin väliaikainen stoppi, kun hallitus päätti luopua voimalaitosten kiinteistöveron nostosta. Vielä luonnosvaiheessa se oli hallituksen esityksessä mukana.

Vesivoiman ympäristörasitteista johtuvat kustannukset ovat nousseet 16 prosenttia.

Nousu koostuu mm. kalanhoitokustannuksista ja vesistönsäännöstelykorvauksista.

”Se on ajan henki. Eri energiantuotantomuodot tarvitsevat sosiaalisen hyväksyttävyyden. Vesivoiman kohdalla kalakantojen turvaaminen on keskeinen osa tätä hyväksyttävyyttä”, sanoo Syri.

Vesivoiman kalastovaikutuksia kompensoidaan lainvoimaisilla lupavelvoitteilla. Useimmiten luvissa on määrätty kalanistutuksia, jotka vesivoimayhtiöt ovat toteuttaneet täysimääräisesti. Lisäksi ne ovat parantaneet vaelluskalojen elinoloja vapaaehtoisella yhteistyöllä jokivarsien kuntien ja muiden sidosryhmien kanssa.

Fortumin sähkökaupasta ja tuotannonohjauksesta vastaava johtaja Simon-Erik Ollus arvioi, että Ruotsissa ympäristökysymyksiä on lähestytty enemmän kokonaisuutena kuin Suomessa. Hän seuraa tilannetta läheltä, sillä Fortumilla on vesivoimaloita sekä Suomessa että Ruotsissa.

”Ruotsissa haetaan vesivoimantuotannon ja ympäristötoimien tasapainoa. Siellä pohditaan, voidaanko ympäristötoimet kohdistaa pieniin jokiin, joissa niiden ympäristöhyödyt ovat suurimmat, ja keskittyä isoilla joilla säätövoiman tuotantoon. Suomalaisessa keskustelussa tasapainon hakeminen unohtuu helposti, vaikka säätövoiman tuotannon merkitys on valtavan suuri erityisesti Kemijoella, Iijoella ja Oulujoella”, sanoo Ollus.

Viime syksynä vesivoima rajattiin lisäksi pois hallituksen uudesta uusiutuvan sähköntuotannon tukimallista

Ydinvoiman kiinteistävero on noussut Suomessa kymmenessä vuodessa 50 prosenttia. Lisäksi kustannuksia ovat nostaneet säteilyturvaan liittyneet rasitteet.

Kiinteistövero on heikentänyt myös ydinvoiman kustannuskilpailukykyä Suomessa. Se on kymmenessä vuodessa noussut 50 prosenttia. Sen lisäksi ydinvoiman kustannuksia ovat nostaneet säteilyturvaan liittyvät rasitteet, jotka harppasivat ylöspäin Fukushiman turman jälkeen. Kustannukset ovat jatkaneet nousua senkin jälkeen. Muun muassa VTT:n ydinturvallisuustalon rahoittivat käytännössä ydinvoimayhtiöt. Kymmenessä vuodessa säteilyturvakustannukset ovat kaksinkertaistuneet.

Helppoa ei ydinvoimalla ole ollut Ruotsissakaan.

”Ruotsi on soutanut ja huovannut ydinvoimapolitiikkansa kanssa 20 vuotta. Ydinvoima-osaaminen on päässyt rapautumaan, kun siitä on monta kertaa päätetty luopua”, Syri sanoo.

Jahkailu on johtanut siihen, että voimalat ovat päässeet vanhentumaan, kun niihin ei ole kannattanut investoida. Tässä suhteessa Suomi selkeästi pesee Ruotsin, mikä näkyy myös Fukushima-vaatimusten toteuttamiskustannuksissa.

Ydinturvallisuutta fiksusti

  • Fukushiman turman jälkeen ydinvoimaloiden turvallisuustasoon liittyviä vaatimuksia kiristettiin Suomessa ja Ruotsissa samalla tavalla.
  • Ruotsissa vaatimusten toteuttaminen tuli maksamaan vajaa 100 miljoonaa euroa per reaktori, kun Suomessa kustannukset reaktoria kohtaan olivat vain noin kymmenesosa siitä.
  • Ero selittyy sillä, että Ruotsissa turvallisuustason nostamiseen annettiin tarkat vaatimukset. Suomessa ydinvoimayhtiöt ehdottivat itse ratkaisuja turvallisuustason nostamiseen.

Ruotsi päätti kuitenkin tehdä jahkailusta lopun pari vuotta sitten. Päästöttömän energiantuotannon kustannuskilpailukykyyn alettiin puuttua määrätietoisesti.

Vuonna 2014 Ruotsissa perustettiin puoluerajat ylittävä Energiakomissio, joka alkoi laatia suunnitelmaa energianmurroksen toteuttamiseksi Ruotsissa. Sen työ kulminoitui vuonna 2016 tehtyyn energiasopimukseen, joka ei rajoitu vain yhteen hallituskauteen, vaan katsoo kausien yli tulevaisuuteen.

Energiakomission tekemän analyysin yksi päähavainnoista oli, että ruotsalaisen energiantuotannon kilpailukyky ei ole tasolla, joka mahdollistaa energiamurroksen.

Energiasopimuksen myötä ruotsalaisen vesi- ja ydinvoiman kilpailukykyä pohjoismaisella markkinalla parannettiin huomattavasti poliittisilla päätöksillä. Molempien kiinteistöveroa ja muuta rasitusta laskettiin merkittävästi. Ydinvoimaan liittyviä rahastointiperiaatteita taas muutettiin siten, että tulevaa purkamista varten rahastoidut varat saatettiin sijoittaa tuottavasti. Oma roolinsa kiinteistöveropäätöksen taustalla oli todennäköisesti EU:n komission esittämillä epäilyillä siitä, että Ruotsin kiinteistövero kohtelee syrjivästi vesivoimaa verrattuna muihin päästöttömiin tuotantomuotoihin – eli tuuli- ja aurinkovoima saivat epäsuoraa valtiontukea alhaisemman kiinteistöveron muodossa.

Kustannusten noususta vastaavalla tavalla pitkään kärsinyt suomalainen energiantuotanto on Ruotsin päätösten myötä entistä kovemman haasteen edessä. Tilannetta vaikeuttaa pitkään jatkunut sähkön ylitarjonta.

”Suomessakin olisi tarvetta tällaiselle laajemmalle ja strategisemmalle energiapoliittiselle keskustelulle ja päätöksenteolle. Suomessa mennään työkalut edellä. Ruotsissa asetetaan ensin tavoite, että 2045 maan pitää olla hiilineutraali. Samalla ollaan valmiita tekemään isojakin poliittisia päätöksiä, kuten tehdyt veromuutokset osoittavat”, sanoo Ollus.

Ollus uskoo, että Pohjoismaat vievät energianmurroksen läpi ensimmäisenä maailmassa.

”Pohjoismaiden tilanne on oikeasti uniikki. Tämä on ensimmäinen alue, joka voi olla yksinomaan vihreä. Pohjoismaat ovat jo todella lähellä sitä. Mutta murros voidaan tehdä vain, jos tuuli- ja vesi- ja ydinvoima toimivat yhdessä. Nyt on tärkeää hyödyntää yhteisiä pohjoismaisia sähkömarkkinoita ja lisätä politiikan koordinaatiota maiden välillä merkittävästi”, sanoo Ollus.

Myös verkkomaksut rasittavat kilpailukykyä

Ruotsalaiseen sähköntuotantoon verrattuna suomalainen tuotanto hyötyy alhaisemmista verkkomaksuista. Suurimmat voittajat ovat norjalaiset tuottajat, joiden verkkomaksut ovat alimmat.

Suomalaisten voimalaitosten sähkönsiirtomaksut ovat kuitenkin moninkertaistuneet viidessä vuodessa.

 

Suomalaisten voimalaitosten sähkönsiirtomaksut ovat kuitenkin moninkertaistuneet viidessä vuodessa, mikä on pienentänyt etua Ruotsiin verrattuna.

Nousun takana ovat muun muassa investoinnit säävarmaan jakeluverkkoon. Myös kantaverkkotariffi on noussut monen eri tekijän summana.

Yksi tekijä on omistusrakenne. Kun EU-lainsäädäntö pakotti eriyttämään sähkön tuotannon ja siirron, tuottajayhtiöt joutuivat myymään omistuksensa kantaverkosta eli Fingridistä. Vanhat omistajat ottivat tuottonsa alhaisina kantaverkkomaksuina, mikä sitten hyödytti myös muita toimijoita. Uudet omistajat – suurimpana Suomen valtio – eivät ole enää kantaverkon asiakkaita, vaan haluavat sijoitukselleen myös tuottoa, joka tulee osinkona yhtiön tuloksesta.

Kantaverkkoon on myös investoitu viime vuosien aikana reippaasti. Yhteensä runsaan miljardin euron investoinneilla on mm. vahvistettu kantaverkkoyhteyksiä Ruotsiin ja Viroon sekä rakennettu varavoimala Forssaan.

”Näin on varauduttu Olkiluoto 3:n tuloon ja tuulivoiman määrän kasvuun. Ja kun Fennovoiman ydinvoimala aikanaan tulee, siihen tarvitaan taas uusia investointeja”, sanoo johtaja Jussi Jyrinsalo Fingridistä.

Näiden tekijöiden lisäksi sähköntuottajien osuutta kantaverkkomaksuista on nostettu 11 prosentista 14 prosenttiin. Vuonna 2016 tehdyn rakennemuutoksen maksumiehiksi joutuivat myös vanhat tuottajat.   

”Investointeja on vaikeaa kohdistaa yhdelle taholle, joka hyötyy eniten. Kun kantaverkkoa rakennetaan yhdelle, se hyödyttää kuitenkin kaikkia tuottajia, sillä koko markkina saa käyttöönsä lisää siirtokapasiteettia”, sanoo Jyrinsalo.

Jyrinsalon mukaan tariffirakenteen muutos tehtiin perustuen pitkällä aikajaksolla tehtyjen investointien arviointiin.

”Mikäli niille ei löytynyt yhtä yhteistä syytä, hankkeiden kuluja jyvitettiin: tämä osa hyödyttää markkinoita, tämä liittyvää laitosta, tämä muita seudun asiakkaita ja niin edelleen. Tässä tarkastelussa merkittävä osa investoinneista hyödytti eniten tuotantoa, joten päädyttiin tuotannon maksuosuuden maltilliseen nostoon”, Jyrinsalo toteaa.

Kantaverkkomaksut ovat sääntelyn sallimalla tasolla. Jyrinsalon mukaan korotuspaineita ei nyt ole.

Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä.