Kaupallinen yhteistyö Fortum

Hallituksen hybridimallille kiitosta – mutta tarvitseeko uusiutuva energia vielä tukea?

Hallituksen esitysluonnos uusiutuvan energian siirtymäkauden tukimalliksi saa asiantuntijoilta kiitosta edistysaskeleena. Keräsimme mallista sen hyvät, pahat ja rumat puolet.

Kaupallinen yhteistyö: Fortum
Tuulivoiman tuotantokustannusten lasku on yllättänyt asiantuntijat. Vanha syöttötariffi on 83,5 €/MWh, kun tuotantokustannukset ovat laskeneet jopa alle 40 €/MWh. (Kuva: Fortum)

Lyhyesti:

  • Hallitus ehdottaa uutta hybridimallia uusiutuvien energioiden tukimalliksi. Kiinteää ja liukuvaa preemiota yhdistävässä mallissa kilpailutetaan 2 terawattituntia sähkön vuosituotantoa.
  • Uusiutuvan energian tuotantokustannukset ovat romahtaneet muutamassa vuodessa. Uudessa mallissa Suomi sitoutuu tukiin jälleen 12 vuodeksi.
  • Maailmalla tuulivoimaa rakennetaan jo ilman tukea.

Hallituksen hybridimalli: Hyvät…

Tarjouskilpailut on tarkoitus järjestää suljettuina huutokauppoina vuosina 2018-2019. Ylimenokauden ratkaisuksi tarkoitettu malli saa kehuja markkinaehtoisuudesta.

”Kilpailu tulee tekemään sen, että ei tästä avokätinen tule. Jos kilpailussa ehdottaa liian suurta preemiota, kilpailija tarjoaa pienempää. Hyvät, ammattitaitoisesti tuotetut projektit saavat markkinatuoton ja parhaat vähän ehkä sen päälle. Ylisuuriin voittoihin tässä ei pääse kukaan”, sanoo Fortumin aurinko- ja tuulivoimayksikön kehitysjohtaja Joonas Rauramo.

Juuri tämä oli vanhan syöttötariffin ongelma. Siinä veronmaksajat lupasivat sähköstä takuuhinnan, 83,5 €/MWh. Tukimylly laulaa, vaikka sähkön tuotantokustannus on nopeasti pudonnut jopa alle 40 euroon megawattitunnilta.

”Kilpailutuspohjainen malli heijastelee ainakin aina sen hetkistä kustannustasoa, eikä esimerkiksi viiden vuoden takaista hintatasoa. Viimeiset projektit, joita nyt rakennetaan syöttötariffijärjestelmässä, hyötyvät kustannustason laskusta”, kehuu Rauramo.

Lappeenrannan yliopiston professori Jarmo Partanen, joka on osakkaana mukana tuulivoimapuistoja rakennuttavassa TuuliSaimaassa, kiittää mallia siitä, että se laskee sijoittajien riskitasoa ja sitä kautta tuottovaatimusta.

”Teoriassa sen pitäisi tarkoittaa sitä, että tarjouskilpailussa päästään alempiin ehdotuksiin”, Partanen toteaa.

Tietoja kuvaajasta

  • Yhdistelmä kiinteästä ja liukuvasta preemiosta
  • Preemio maksetaan 12 vuoden ajan
  • Jos sähkön hinta < 30 €/MWh => tuottaja saa sähkön hinnan + preemion
  • Jos sähkön hinta > 30 €/MWh => preemio pienenee ja tuottajan saama hinta pysyy vakiona
  • Jos sähkön hinta > 30 € /MWh + tarjottu preemio => tuottaja saa markkinahinnan

… Pahat…

Uudessa mallissa Suomi sitoutuu maksamaan tukia seuraavan 12 vuoden ajaksi. Samaan aikaan maailmalla tuulivoimaa rakennetaan jo kokonaan ilman tukia. Tanskalainen Dong (nyk. Ørsted) voitti keväällä saksalaisen huutokaupan Itämeren merituulivoimapuistohankkeella, jossa Saksa ei maksa tuotantotukea lainkaan. Voitto oli symbolisella tasolla merkittävä koko tuulivoimateollisuudelle.

Saksan päätös ei ole yllätys, jos sitä peilaa Lappeenrannan yliopiston elokuussa julkaistua tutkimusta vastaan. Professori Esa Vakkilaisen johtamassa tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että Suomessa tuulivoima, rakennettuna maalle, on edullisin muoto tuottaa sähköä. Edellisen kerran LUT teki vertailun vuonna 2012. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon.

”Myllyt ovat korkeampia ja niiden lavat suurempia. Niillä saadaan siten enemmän tuulta kiinni ja korkeammalta, missä tuulee kovempaa. Käyttö- ja kunnossapitokustannukset ovat laskeneet, koska myllyjä osataan huoltaa paremmin ja uuden teknologian lastentaudit on saatu pois. Myös tuulivoimaloiden käyttöaste on kasvanut viidessä vuodessa noin kahdeksan prosenttia”, Vakkilainen luettelee syitä kasvaneeseen kustannustehokkuuteen.

Liukuvan preemion malli: Lähellä syöttötariffia. Preemio vaihtelee vaihtelee markkinahinnan mukaan. Hyötyjiä rahoittajat, koska sähkön hintariskin kantavat veronmaksajat.

Kiinteä preemio: Preemio on sama riippumatta sähkön markkinahinnasta. Hyötyjiä ovat sähköntuottajat silloin, kun sähkön markkinahinta on korkea. Kun sähkön markkinahinta on alhaalla, hyötyjiä ovat veronmaksajat, sillä sähköntuottajat kantavat hintariskin. Malli on markkinaehtoinen: korkea sähkönhinta ruokkii investointeja, alhainen vähentää niitä.

Hallituksen hybridimalli: Alhaisilla (alle 30 €/MWh) markkinahinnoilla preemio on kiinteä, sen yläpuolella liukuva aina nollaan asti riippuen sähkön markkinahinnasta. Preemio määräytyy huutokaupassa. Uusiutuvista vesivoima suljettiin ulkopuolelle, vaikka huutokaupan piti olla teknologianeutraali. Huutokauppa koskee 2 terawattitunnin sähköntuotantoa, kun Suomen sähköntuotanto tällä hetkellä on 87 TWh.

Fortumin mukaan uutta tukimallia ei tarvittaisi laisinkaan. Tuotantokustannukset ovat laskeneet niin paljon, että tuista voitaisiin luopua kokonaan. Samaan aikaan sähköstä on ylituotantoa, mikä pitää sähkön hinnan alhaalla. Rauramon mukaan uusiutuva energia on jo nyt kilpailukykyisintä sähkön tuotantoa uusia investointeja vertailtaessa.

Tuella luodaan lisää tuotantoa, ylitarjontatilanne pahenee eikä aitoon markkinaehtoiseen tilanteeseen päästä. Ylituotantotilanteessa kaksikin terawattituntia on paljon”, sanoo Rauramo.

Partasen mukaan tukia tarvitaan edelleen, jotta uusiutuvan energian tuotantotavoitteisiin päästään.

”Jos markkinahinta olisi vuoden 2010 tasolla, jolloin spottihinta oli 50–60 €MWh, tukea ei tarvittaisi ja investoinnit syntyisivät luonnostaan. Nyt uutta tuotantoa on syntynyt juuri tuen ansiosta. Jos ilmastonmuutosta ei olisi, toki voitaisiin edetä markkinaehtoisesti”, sanoo Partanen.

Fortumin mukaan ilmastonmuutokseen parempi lääke on päästökaupan vahvistaminen. Päästökaupan kanssa päällekkäiset tuet laskevat päästöoikeuksien hintoja ja samalla heikentävät sen ohjausvaikutusta.

”Kun päästökauppaa vahvistetaan, hiilidioksidia päästävien energiamuotojen kustannukset nousevat. Tämä taas tuo investointeja uusiutuviin ja siten kilpailukykyisimmät tuotantomuodot tulevat käyttöön. Uusiutuvien tukia on hyvin vaikeaa suunnitella siten, että se johtaisi kustannustehokkaimpaan lopputulokseen”, sanoo Rauramo.

Partasen mukaan päästökauppaan liittyy iso ”jos”: ainakaan tällä hetkellä se ei toimi.

Tarjouskilpailu on hallituksen mukaan teknologianeutraali. Siitä huolimatta vesivoima on rajattu sen ulkopuolelle. (Kuva: Fortum)

… Ja rumat

Hallituksen mukaan uusi tukimalli on teknologianeutraali. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä vesivoima on rajattu siitä ulkopuolelle. Näin siitä huolimatta, että viime vuosina vesivoiman tuotantokustannukset ovat kuitenkin nousseet uusien rakennusmääräysten ja verojen takia.

”Vaikka vesivoima voisi olla mukana tarjouskilpailuissa, ei ole selvää, että se voittaisi. Luotan tuulen kilpailukykyyn, vaikka vesivoimakin olisi mukana”, Rauramo sanoo.

Myös Energiateollisuuden kritiikki kohdistui pääosin siihen, että teknologianeutraalius epäonnistui. Se totesi esitysluonnoksen valmistuttua tuoreeltaan, että veronmaksajille tuet tulisivat halvemmaksi, jos kaikki uusiutuvat energiamuodot olisivat samalla viivalla.

”Yksi ongelma, joka ei tällä mallilla ratkea, ovat vanhat tehdas- ja vesivoimalat, joiden hyötysuhdetta voitaisiin helposti parantaa korjaamalla ja laitteistoa uusimalla. Tähän tarpeeseen malli ei vastaa lainkaan”, kritisoi Vakkilainen.

Vihreiden Antero Vartia: ”Toivottavasti markkinat saadaan pian toimimaan ilman tukia”

Oppostiopuolue vihreiden energiapolitiikasta vastaava kansanedustaja Antero Vartia pitää uutta tukimallia nykytilanteessa tarpeellisena ja ”parempana, kuin jos emme tekisi mitään”. Hän kritisoi hybridimallia siitä, että se ei vähennä päästöjä ja ylläpitää energian alhaista hintaa.

”Monille energian käyttäjille se on hyvä asia, mutta tämän seurauksena tarve tukijärjestelmään pitkittyy ja päästövähennyksiin ei panosteta riittävästi”,  hän arvioi.

Tukea tarvitaan, koska päästökauppajärjestelmää ei ole saatu toimimaan.

”Perimmäinen syy tukiin ei ole yritysten kilpailukyky vaan ilmastonmuutos. Tarvitsemme uutta puhdasta energiatuotantoa korvaamaan vanhan ja päästöjä synnyttävän tuotannon. Siksi meidän täytyy luoda uusiutuville markkinat vaikka keinotekoisesti, jos se ei muuten onnistu”, Vartia sanoo.

”Oikea tie olisi päästökauppa.”

”Koska poliitikot eivät kuitenkaan uskalla nostaa päästöjen ja siten energian hintaa, asiaa yritetään ratkaista tukijärjestelmillä. Tuet eivät toimii yhtä tehokkaasti ja ne tulevat päästökauppaa kalliimmaksi.”

Hän peräänkuuluttaa poliitikoilta vastuunkantoa.

”Toivoisin, että EU-tasolla saataisiin aikaan välttämättömät päätökset ongelmien korjaamiseksi. Esimerkiksi päästöoikeuksien lattiahinta, ilmaisjaon lopettaminen ja liikojen päästöoikeuksien poistaminen markkinoilta hinnan nostamiseksi olisivat tällaisia toimia. EU-päättäjät eivät kuitenkaan ole pystyneet näihin päätöksiin, eikä valitettavasti taida olla realismia toivoa tämän muuttuvan lähiaikoina.”

Vartian mukaan aurinko- ja tuuliteknologian hinnan nopealle laskulle ei ole näköpiirissä loppua.

”Kilpailutuksen paras puoli on se, että tuotantokustannusten lasku heijastuu tehtyihin tarjouksiin. Jos joku pystyy tarjoamaan sähkön tuotantoa hyvin alhaisella tai nollatuella, järjestelmä mahdollistaa tämän.”

”Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa markkinat saadaan toimimaan ilman tukia ja investoinnit lähtevät liikkeelle itsestään”, Vartia toteaa.

Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä