Kaivoskiistojen ratkaisun avain: paikallinen oikeudenmukaisuus

Ympäristö-, kulttuuri- ja virkistysarvot ovat nousseet kaivoskeskustelun ytimeen taloudellisten mittareiden rinnalle. Paikallisten asukkaiden kokemukset luonnonvarojen käytön epäoikeudenmukaisuudesta saattavat ratkaista sen, milloin malminetsintä tai kaivoshanke voi saavuttaa sosiaalisen hyväksynnän, Tuija Mononen, Johanna Leino, Juha M. Kotilainen, Sonja Kivinen ja Jukka Sihvonen Itä-Suomen yliopistosta kirjoittavat. VAPAA LUKUOIKEUS

Tuija Mononen, Johanna Leino, Juha M. Kotilainen, Sonja Kivinen, Itä-Suomen yliopisto
Tuija Mononen, Johanna Leino, Juha M. Kotilainen, Sonja Kivinen ja Jukka Sihvonen: "Etenkin koetut tai pelätyt ympäristövaikutukset korostuvat paikallisten haittoja koskevissa kokemuksissa. Taloudellisten hyötyjen sen sijaan koetaan jakautuvan pääasiassa kansainvälisille kaivosyhtiöille."

EU:n alueella on tulevaisuudessa nykyistä enemmän kaivoksia. Perusteluna on tarve saada kiireesti raaka-aineita kestävämpää, uusiutuvilla energianlähteillä pyörivää yhteiskuntaa varten. Ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään esimerkiksi liikenteen sähköistämisellä, mikä vaatii myös Suomen kallioperästä löydettyjä akkumineraaleja.

EU tavoittelee mineraaliomavaraisuuden kasvattamista myös geopoliittisista syistä. Isot kansainväliset ja alueelliset tavoitteet realisoituvat lopulta konkreettisiksi hankkeiksi ja vaikutuksiksi paikallisella tasolla.

Paikallisesti kaivostoiminnassa on kyse kuitenkin paljon muustakin kuin ilmastonmuutoksen torjumisesta ja geopolitiikasta. Paikallisella tasolla kaivostoiminnan vaikutukset ja toiminnan riskit realisoituvat hyvin henkilökohtaisina. Niistä tulee osa arkea.

Tämä tarkoittaa kaivostoiminnalle, mineraalitavoitteille ja kaivostoimijoille haasteita: miten malminetsintä- ja kaivoshankkeissa kohdataan paikallinen arki, paikalliset asukkaat ja näiden kokemukset?

Kritiikin alku ja juuri

Paikallisten asukkaiden kohtaamisten ja kokemusten sivuuttaminen on johtanut kaivoskriittisyyden lisääntymiseen.

Suomeen on syntynyt iso joukko toiminnaltaan ja tavoitteiltaan erilaisia paikallisia kaivostoimintaan kriittisesti suhtautuvia ryhmiä. Ne puolustavat asukkaiden tai muuten alueeseen liitoksissa olevien ihmisten oikeuksia, identiteettiä, arkea, ympäristöä, elantoa ja elämänlaatua. Mitä epäoikeudenmukaisemmaksi luonnonvarojen käyttö paikallisesta näkökulmasta koetaan, sitä vahvempaa vastustus usein on.

Kasvavalla paikallisella vastustuksella on tutkimuksen mukaan merkittävä vaikutus vihreän siirtymän hankkeiden etenemiseen: hyvin organisoitu kansalaisliikehdintä voi johtaa hankkeiden viivästymiseen, perumiseen tai estämiseen.

Kaikki yhteisöt eivät kuitenkaan vastusta kaivostoimintaa. Herää kysymys, mitä tekijöitä vastustuksen tai myönteisyyden taustalta löytyy.

Paikallisen ja globaalin ristiriita

Haittojen ja hyötyjen jakautuminen sekä niihin liitetyt kokemukset oikeudenmukaisuudesta ovat keskeisiä vaikuttimia niin kaivosmyönteisyydessä kuin kaivostoiminnan vastustamisessakin.

Tutkimalla vaatimuksia luonnonvarojen käytön oikeudenmukaisuudesta voidaan ymmärtää, mikä pohjimmiltaan johtaa kiistoihin, ja milloin malminetsintä tai kaivoshanke voi ylipäätään saavuttaa sosiaalisen hyväksynnän.

Tyypillinen esimerkki epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta on, että kaivosten lähialueen asukkaat joutuvat elämään kielteisten vesistövaikutusten tai vesistöihin liittyvien riskien kanssa.

Itä-Suomen yliopiston YHYKE-hanke tutki luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyvää ympäristöoikeudenmukaisuutta erilaisilla suomalaisilla maaseutupaikkakunnilla. Tutkimuksen mukaan ristiriita kansallisten ja globaalien tavoitteiden sekä paikallisten kokemusten ja arvojen välillä on selkeä.

Yhä useammat alueet ja kunnat eivät toivota kaivostoimintaa tai edes malminetsintää tervetulleiksi.”

Ristiriita korostaa tarvetta siirtymän suunnittelulle ja toteutukselle paikallis- ja aluetasoilta lähtien. Kansalaisten, kuntien ja toisaalta globaalien toimijoiden näkemyksissä vihreää siirtymää tulkitaan eri tavoin. Jännitteitä syntyy eri tavoitetasojen välillä liikuttaessa.

Kaivostoiminta on perinteisesti mielletty alueiden ja kuntien taloudellisen elinvoimaisuuden lisääjäksi. Nykyisin yhä useammat alueet ja kunnat eivät kuitenkaan toivota kaivostoimintaa tai edes malminetsintää tervetulleiksi. Paikallisia arvoja ei olla valmiita uhraamaan, vaikka kriittisten mineraalien globaali tarve on tiedossa.

Etenkin koetut tai pelätyt ympäristövaikutukset korostuvat paikallisten haittoja koskevissa kokemuksissa. Taloudellisten hyötyjen sen sijaan koetaan jakautuvan pääasiassa kansainvälisille kaivosyhtiöille.

Päätöksenteon uudet kriteerit

Kaivostoiminnan taloudellisia arvoja koskeva keskustelu on laajentunut koskemaan vahvemmin ympäristö- ja kulttuuriarvoja. Kaivostoimintaa vaikutuksineen verrataan alueen muihin voimavaroihin kuten matkailuun, virkistykseen ja niiden tuomiin tulovirtoihin – mutta myös aineettomiin arvoihin kuten tärkeisiin paikkoihin, maisemaan ja perinteisiin.

Tämä herättää kysymyksiä hyötyjen ja haittojen oikeudenmukaisesta jakautumisesta sekä paikallisten perimmäisistä arvoista ja niiden tunnustamisesta päätöksenteossa.

Kokemukset paikallisten äänen kuulumisesta ja käytettävän tiedon luotettavuudesta päätöksenteossa ovat YHYKE-tutkimuksen mukaan keskeisessä asemassa vaikuttamassa koettuun oikeudenmukaisuuteen. Tuloksissa korostuvat kokemukset kunnan ja yksittäisten paikallisten vaikutusvallan vähyydestä päätöksenteossa.

”Luonnonvarahankkeista päätettäessä paikallisia kuullaan, muttei kuunnella.”

Kokemukset tasapuolisista vaikutusmahdollisuuksista ja osallistumisen vaikuttavuudesta ovat pääasiassa kielteisiä. Kuntien asukkaita yhdistää laaja kokemus siitä, että luonnonvarahankkeista päätettäessä paikallisia kuullaan, muttei kuunnella.

Päätöksenteossa käytettävän tiedon riittävyyteen liittyy tutkimuksen mukaan myönteisempiä kokemuksia, mutta tiedon läpinäkyvyys ja saavutettavuus ovat edelleen keskeisiä haasteita.

Myös huoli alueen elinvoimaisuudesta, ympäristöistä ja vaikutusvallasta päätöksenteossa toistuvat tuloksissa. Ylipäätään vihreän siirtymän vaikutus malminetsinnän ja uusien kaivossuunnitelmien määrään näyttää tulosten valossa huolestuttavan paikallisia.

Toisaalta kaivostoimintaan liitetään myös mahdollisuuksia ja toiveita maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämisestä etenkin taloudellisten ja työllistymiseen liittyvien näkökulmien kautta.

Vihreän siirtymän paikallinen näkökulma korostuu

Malminetsinnän ja kaivostoiminnan kautta paljastuu Suomen alueellinen monimuotoisuus: alueet ovat erilaisia luonnonvaroiltaan, elinkeinoiltaan, arvostuksiltaan, paikalliskulttuureiltaan ja tulevaisuuden visioiltaan.

Erilaiset lähtökohdat vaikuttavat siihen, nähdäänkö vihreän siirtymän myötä lisääntyvä kaivostoiminta mahdollisuutena vai taakkana. Siksi on tärkeää pyrkiä ymmärtämään erilaisten alueiden ja niiden asukkaiden lähtökohtia jo malminetsinnän ja kaivostoiminnan suunnitelmien alkuvaiheessa.

”Malminetsintää tai kaivoshankkeita ei voi ajaa läpi ilman että paikallisuus otetaan kokonaisvaltaisemmin huomioon.”

Paikalliset arvot ja prioriteetit voivat poiketa kansallisen tai kansainvälisen tason vihreää siirtymää korostavista ja ohjaavista tarpeista. Tämän takia malminetsintää tai kaivoshankkeita ei voi ajaa läpi ilman että paikallisuus otetaan kokonaisvaltaisemmin huomioon.

Oikeudenmukaisuuden tarkastelu useista näkökulmista mahdollistaa, että eri ryhmien ja alueiden näkemysten, kokemusten ja tiedon eri merkitykset pääsevät osaksi keskustelua ja päätöksentekoa.

Kaivostoiminnan ja malminetsinnän kohtaama vastustus korostaa paikallisten kuulluksi tulemisen keskeisyyttä myös yleisemmin vihreän siirtymän aikana. On olennaista pohtia, miten luonnonvarojen käyttöpaineen alle jäävien maaseutujen paikallisia arvoja, näkemyksiä ja kokemuksia voidaan ottaa huomioon osana sekä hanketason että laajemman politiikkatason päätöksentekoa. Oikeudenmukaisuuteen liittyvien paikallisten kokemusten tutkiminen ja esiin nostaminen antavat eväitä malminetsintään ja kaivostoimintaan sekä laajemmin vihreään siirtymään liittyvään arvokeskusteluun, joka on keskeinen osa päätöksentekoa.

Paikallinen tieto ja kokemus esiin

YHYKE-hankkeen politiikkasuositukset korostavat osallistumisen vahvistamista esimerkiksi lisäämällä ja vahvistamalla:

  • maaseutuvaikutusten arviointia,
  • sosiaalisten vaikutusten ja yhteisvaikutusten arviointia sekä
  • paikallista kansalaistoimintaa.

Näin siksi, että nykyisiin vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksiin liittyy paljon kokemuksia epäoikeudenmukaisuudesta.

Jos näkökulma ympäristöön, luonnonvarojen käyttöön ja oikeudenmukaisuuteen on liian suppea, kiistoja syntyy ja epäoikeudenmukaisuutta koetaan.

Paikallisten toimijoiden ympäristöön liittyviä kokemuksia ja paikallista tietoa on tärkeää tuoda näkyväksi eri keinoin. Näin ne saadaan osaksi luonnonvarojen käyttöä ja vihreää siirtymää koskevaa päätöksentekoa.

Ympäristöt näyttäytyvät paikallisille muutenkin kuin luonnontieteellisen näkökulman tai taloudellisten arvojen kautta – paikkoina, tiloina, kokemuksina, historiana.

Tämän sisällön mahdollistaa Itä-Suomen yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.

Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.

Jätä kommentti