Syksy lähestyy kovaa vauhtia, eikä hyvinvointialueiden starttiin ole kuin reilut neljä kuukautta.

Hyvinvointialueisiin siirtymisen myötä tapa rahoittaa sote-toimintaa muuttuu perusteellisesti, mutta näinkin lähellä h-hetkeä isoja kysymysmerkkejä on useita.
Yksi paljon huolta herättänyt teema on yliopistollisten sairaaloiden tutkimus-, kehitys-, koulutus-, innovaatio- ja opetustoiminta ja sen turvaaminen. Miten TKKIO-toiminnan käy, kun vuoden alusta hyvinvointialueet voivat itsenäisesti päättää rahanjaosta?

Pelkona on, että rahat hupenevat palveluiden tuottamiseen. Tämä nakertaisi pohjaa niin terveydenhuollon osaamiselta, laadulta, kansainväliseltä maineelta kuin liiketoiminnan kasvulta.

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen toimitusjohtaja Tarmo Martikainen peräänkuuluttaa erillisrahoitusta tutkimukseen ja opetukseen, jotta edes nykyinen rahoitustaso pysyisi.
Itä-Suomen yliopiston dekaani Jussi Pihlajamäki patistaa päättäjiä huolehtimaan hyvinvointialuiden valtakunnallisesta tasa-arvosta ja ohjaamaan yliopistollisten sairaaloiden roolia, tehtävää ja rahoitusta selvästi uudessa.
KYSin tutkimus- ja innovaatiojohtaja Juha Töyräs muistuttaa tutkimuksen ja kehityksen olevan erittäin kannattavaa, ja kuinka pelkästään kliiniset lääketutkimukset ovat tuoneet KYSille noin 20 miljoonan euron hyödyn.
Johtava TKI-asiantuntija Minna Hendolin puolestaan kertoo TKKIO-toiminnan mahdollisuuksista ja siitä, miksi kansanvälinen verkostoituminen on elinehto tutkimukselle ja liiketoiminnalle.

Uudet hyvinvointialueet aloittavat toimintansa noin yhdeksän kuukauden päästä. Samalla tehdään Suomen historian suurin henkilöstön siirto työnantajalta toiselle, kun kaikkiaan lähes 260 000 kuntien ja kuntayhtymien työntekijää siirtyy uusien hyvinvointialueiden palkkalistoille. 

Organisaatiomuutokset ovat tunnetusti riski henkilöstön työkyvylle ja -hyvinvoinnille. Jos työntekijänäkökulma jää muiden asioiden jalkoihin, koko uudistus voi epäonnistua. 

Miten näin valtavassa uudistuksessa pidetään huolta työntekijöistä, jotka ovat jo valmiiksi monenlaisten kriisien, kuten koronan, työntekijäpulan ja nyt myös hoitajalakon, kuormittamia?

Kevan työnantaja-asiakkuus- ja työkykyjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikki patistaa päättäjiä satsaamaan vahvasti työhyvinvointi- ja työkykyjohtamiseen nyt, kun hyvinvointialueiden strategioita ja organisaatioita aletaan rakentaa.

Sosiaalialan korkeakoulutettuja edustavan Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio puolestaan muistuttaa, että on korkea aika ottaa henkilöstö mukaan hyvinvointialueiden suunnitteluun.

Suomen suurin hyvinvointialue tulee olemaan Pirkanmaa. HR-valmistelukokonaisuuden johtaja Taina Niiranen kertoo, miksi Pirkanmaa panostaa ennen kaikkea tiedolla johtamiseen.

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkisen (vas.) mielestä työperäistä maahanmuuttoa edistäisi lupaprosessien sujuvoittaminen. Dosentti Olli Kangas puolestaan pohtii, mikä on kansallisvaltioon perustuvan sosiaaliturvan asema liikkuvuuden lisäännyttyä.

Edellinen suuri sosiaaliturvauudistus kaatui riitelyyn vastikkeellisuudesta ja vastikkeettomuudesta. Kirjeessä sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja Pasi Moisio, kansanedustajat Elina Valtonen (kok.) ja Bella Forsgrén (vihr.), EK:n johtaja Ilkka Oksala ja SAK:n työura- ja eläkeasioiden päällikkö Sinikka Näätsaari kertovat odotuksistaan vuonna 2020 käynnistyneelle uudelle yritykselle.

Mielenterveyspalveluissa digitalisaatio laajentaa hoitovalikoimaa ja mahdollistaa yksilöllisen hoidon perustasollakin. HUSin Mielenterveystalo.fi-palvelua on kehitetty 15 vuoden ajan. Toistaiseksi nettiterapiat on onnistuttu saamaan parhaiten osaksi potilaan hoitopolkua, kertoo linjanjohtaja Jan-Henry Stenberg.

Ensimmäisessä uutiskirjeessä Stenbergin lisäksi tutkimusprofessori Tarja Heponiemi, dosentit Samuli Saarni ja Kristiina Patja ja kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) kertovat oman näkemyksensä digitaalisten terveyspalvelujen potentiaalista.

Lisäksi Sekasin Kollektiivin toiminnanjohtaja Satu Raappana perustelee, miksi nuori haluaa puhua pahasta olostaan anonyymisti.