Osa suomalaisista poliitikoista näyttää innostuvan aika helposti ihmisten määräämisestä pakkotyöhön ilman mitään järkevää syytä. Muuta selitystä on vaikea keksiä eduskunnassa Helsingin Sanomien mukaan syntyneelle innostukselle uutta ”kansalaispalvelusta” kohtaan.
Kansalaispalveluksen ajatuksena on että niillekin, jotka eivät suorita varusmies- tai siviilipalvelusta (siis keskeisesti naisille), pitäisi olla oma pakollinen palvelusmuotonsa. Kansalaispalveluksessa opetettaisiin esimerkiksi ”ensiapua” ja ”sammutustöitä”.
Ajatus on kerta kaikkiaan huono ja liberaalin yhteiskunnan perusperiaatteiden vastainen.
Asepalvelus on pakkotyön muodossa maksettava vero
Asepalvelus on pakkotyön muodossa kerättävä maanpuolustusvero.
Pakkotyö on yleensä huono verotuksen muoto kehittyneessä yhteiskunnassa, jossa valtiolla on käytössään useita parempia veromuotoja. Pakkotyön ongelma verona se, että se kohdistuu epätasapuolisesti ja tehottomasti.
Epätasapuolisuus näkyy esimerkiksi siinä, että pakollisen varusmiespalveluksen muodossa maksettava vero kohdistuu vain nuoriin miehiin. Tavanomainen verotus sen sijaan kohdentuu kaikkiin kansalaisiin, vieläpä maksukyvyn mukaan. On vaikea kuvitella, että mitään muuta verotusta, joka kohdistettaisiin pelkästään miehiin pidettäisiin kovin onnistuneena.
Tehottomuus johtuu siitä, että erikoistumisen hyödyt menetetään, kun kaikki pakotetaan mukaan. Vapaaehtoisessa järjestelmässä palvelukseen valikoituu ihmisiä, jotka ovat joko keskimääräistä parempia sotilaita tai joille sotilaana olemisen kustannus on alhainen. Siis juuri ihmisiä, joiden kannattaakin olla sotilaita. Pakolliseen palvelukseen joutuu paljon ihmisiä, joiden kannattaisi tehdä jotakin muuta.
Pakkotyö on myös perusoikeuksien kannalta muuta verotusta huomattavasti ongelmallisempaa. Näistä syistä rahana maksettavat verot ovatkin korvanneet pakkotyönä maksettavan verotuksen lähes kokonaan. Vain maanpuolustus rahoitetaan nykyisin merkittävässä määrin pakkotyöllä.
Pakkotyön ongelmiin kuuluu sekin, että sen kustannuksia on vaikeampi havaita kuin muun verotuksen. Järjestelmän suurin kustannus on varusmiesten menettämä aika, jonka he olisivat voineet käyttää tulojen ansaitsemiseen, kouluttautumiseen ja muuhun tärkeään tai mukavaan. Kukaan yksittäisiä tutkijoita lukuunottamatta ei juuri koskaan puhu näistä valtavista kustannuksista. Valtion näkökulmasta varusmiespalvelu on siksi muka ”halpa” ja vapaaehtoisista koostuva palkka-armeija ”kallis”.
Todellisuudessa varusmiesten pakkotyön kustannus voi hyvinkin olla yhtä suuri kuin virallinen puolustusbudjetti.
Pakkotyö on perusteltavissa vain pakon edessä
Pakollista varusmiespalvelusta rauhan aikana voidaan perustella ainoastaan siinä tapauksessa, että Suomen turvallisuutta on mahdotonta taata ilman sitä. Ei kuitenkaan ole mitenkään itsestään selvää, että näin on.
Jos pakkotyöjärjestelmä on kuitenkin Suomen puolustuksen kannalta täysin välttämätöntä, se on hyväksyttävissä. Mutta vain tiukkojen reunaehtojen vallitessa. Sen täytyy kohdella ihmisiä tasapuolisesti. Nykyinen pakkotyö koskee vain miehiä. Järjestelmä on siis perimmäisten yhteiskunnallisten tasa-arvoperiaatteiden vastainen.
Tasa-arvon lisäksi pitää kiinnittää erityistä huomiota siihen, että osallistujille korvataan mahdollisimman suuri osa heidän menetyksistään. Näin maanpuolustuksen taakka jakautuu tasapuolisemmin veronmaksajien keskuuteen.
Kustannukset täytyy myös tuoda selvästi esiin toisin kuin nykyisin. Nykyisinhän poliitikot eivät koskaan puhu varusmiesten menetetyn ajan kustannuksista. Kansalaisilla on siksi täysin virheellinen kuva siitä, mikä on kallista ja mikä halpaa. Varusmiesten saama korvaus menetetystä nuoruudestaan on olemattoman pieni, eikä heidän työnsä kustannus näy missään verokoneessa tai budjetissa.
Sammutusvalmiuden parantaminen ei ole syy pakkotyölle
On siis mahdollista, joskaan ei varmaa, että Suomen turvallisuus edellyttää pakollista varusmiespalvelusta. Mutta nyt ehdotetulle kansalaispalvelukselle ei ole mitään samanlaista perustelua. Siksi se on pelkkä tarpeeton pakkotyön muodossa kannettava vero. Nyt pakkotyöhön määrätään sentään vain ne, joiden kohdalla se katsotaan välttämättömäksi. Kansalaispalvelus panisi kaikki pakkotyöhön ilman mitään järjellistä syytä.
Jos tasa-arvo-ongelma halutaan aidosti ratkaista luopumatta varusmiespalvelusta, ratkaisun täytyy olla jonkinlainen tasa-arvoisen varusmiespalveluksen malli. Ratkaisu ei voi olla uusi, maanpuolustuksen kannalta kaikkea muuta kuin välttämätön pakollinen palvelus.
On käsittämätöntä, että uutta pakkotyöjärjestelmää edes harkitaan näin olemattomilla perusteilla. Yhteiskunta, jossa syvistä ihmisoikeusperiaatteista ollaan valmiita luopumaan ”sammutustaitojen” parantamisen vuoksi, on synkeän epäliberaali.
Yhteiskunta, joka yrittää lakaista tasa-arvo-ongelmat maton alle pakottamalla naiset sammutusharjoituksiin varusmiespalveluksen sijasta on puolestaan synkeän epätasa-arvoinen.
Jos on pakko olla pakkotyötä, niin sitä pitää olla mahdollisimman vähän
Jos pakkotyö on ainoa keino Suomen turvallisuuden takaamiseksi, se on järjestettävä niin, että ketään ei pakoteta tekemään yhtään enempää kuin on välttämätöntä, niin että haitoista korvataan mahdollisimman suuri osa ja niin, että kustannukset jakautuvat mahdollisimman tasapuolisesti. Nykyinen järjestelmäkään ei täytä näitä edellytyksiä, mutta kansalaispalvelus näyttäytyy niiden valossa aika kammottavana.
Sammutustaitojen parantamiseen tähtäävän turhan kansalaispalveluksen sijasta asevelvollisuutta pitäisi kehittää niin, että nämä keskeiset periaatteet toteutuisivat nykyistä huomattavasti paremmin. Tasa-arvoinen varusmiespalvelus olisi ainakin askel oikeaan suuntaan, ellei vapaaehtoiseen palvelukseen siirtyminen ole mahdollista.
Yleisesti voitaisiin sopia, että yritetään selvitä Suomessa mahdollisimman vähällä pakkotyöllä.
