Hyvät uutiset ovat tässä: PK-yritysten rahoituskanavat on monipuolistuneet ja rahahanatkin ovat auki. Huonot uutiset ovatkin siinä, että näitä vaihtoehtoja ei osata Suomessa hyödyntää riittävästi sen paremmin yrityksissä kuin valtionkaan tasolla. Taustalla on finanssialan iso murros, joka käynnistyi finanssikriisistä, ja jota teknologian nopea murros vauhdittaa. Finanssikriisin seurauksena pankkien sääntelyä kiristettiin koko EU:n alueella ja mm. niiden vakavaraisuusvaatimuksia kiristettiin. Tämän seurauksena pk-yritysten pankkirahoituksen saanti heikkeni. ”Pankkisektori on tietyllä tavalla rikki. Ennen finanssikriisiä PK-yrittäjä meni pankkiin ja haki sieltä lainaa käyttöpääomaan, tuontiin ja vientiin. Nyt tämä ei ole enää samalla tavalla mahdollista,” sanoo PK-yritysten rahoitusratkaisuihin erikoistuneen Grannenfelt Financen toimitusjohtaja Eeva Grannenfelt. Yhdysvalloissa pankkien osuus yritysten rahoituksesta on enää 20 prosenttia, kun Euroopassa se on vielä 70 prosenttia. Eurooppa on Grannenfeltin mukaan nyt menossa Yhdysvaltojen suuntaan. Samaan aikaan finanssiteknologiassa on tapahtunut valtava murros. Digitalisaatio on tehnyt mahdolliseksi erilaiset joukkorahoituspalvelut ja maksamisen tavat. Euroopan pääomamarkkinoiden uudistamiseen liittyvissä aloitteissa näistä on toivottu yhtä korvaajaa pankkien rahoitukselle. Tällaisiin murroksiin sopeutuminen vaatii pk-yrityksiltä osaamista, jota niissä ei ole. ”Isot pörssiyritykset saavat rahoitusta markkinoilta. Niillä on osaamista. Mutta PK-yritykset, on kyse sitten hoivapalveluiden tarjoamisesta tai pienestä konepajatoiminnasta, ovat keskittyneet ydinosaamiseensa. Niiden rahoitusosaaminen on hyvin niukkaa maailmassa, jossa rahoitus on yhä pirstaleisempaa ja vaatii enemmän taitoa. PK-yritysten on vaikeaa metsästää rahoitusta”, Grannenfelt sanoo. Samaa sanoo Fennian sijoitustoimintaa pitkään vetänyt, Fennia varainhoidon toimitusjohtaja Eero Eriksson. ”Rahoitus pitäisi osata kilpailuttaa. Ensimmäisen vastaantulijan matkaan lähteminen voi tulla yritykselle todella kalliiksi”, Eriksson varoittaa. Nykytilanne huolestuttaa asiantuntijoita. Joukkorahoituksessa kohtaavat kokemattomat rahoittajat eli tavalliset ihmiset ja toisaalta yritykset, joista puuttuu rahoitusosaaminen. ”Joukkorahoitus paikkaa yhteisjoukkovelkakirjalainoja. Tuntuma kuitenkin on, että rahoitusta hakevat yritykset ja sijoittajat eivät puhu samaa kieltä. Ennen pankki teki analyysin joukkovelkakirjalainoista. Nyt sekä yrityksiltä että rahoittajilta vaaditaan enemmän osaamista, jotta lopputulos oli hyvä, sanoo Eriksson. ”Sääntelyllä on todella haaste pysyä yritysten vaateiden ja teknologian murroksen perässä. Kovasti mietityttää, miten käy, kun Maija ja Matti Meikäläinen ostavat koko rahalla vain Virtasen Konepajan osakkeita. Riskin hajautus on silloin olematonta”, Grannenfelt sanoo. Talouden vakauden kannalta rahoitusvaihtoehtojen monipuolistuminen on kuitenkin hyvä asia. Finanssikriisissä amerikkalaispankkien harjoittama asuntoluottojen tuputtaminen luottokyvyttömille amerikkalaisille ajoi talouden lopulta tilanteeseen, jossa pk-yritykset Suomessa ajautuivat konkurssiin. Kasvulta putosi pohja pois kesken noususyklin, kun kaikki suuret rahoituslaitokset jarruttivat yhtä aikaa. Eriksson muistaa tilanteen, jossa hyväkuntoinen, 90-luvun lamasta selvinnyt rakennusalan yritys meni nurin, kun päärahoittaja pelästyi keskeneräisten urakoiden määrää ja vetäytyi pois. Tragedia päättyi yrittäjän itsemurhaan. ”Monet elinkelpoiset yritykset olisivat voineet jatkaa, jos ne olisivat saaneet rahoitusta kasaan. Mutta rahoittajat jarruttivat, koska ne eivät tienneet, syveneekö kriisi lisää. Jälkikäteen tiedetään, että kriisi oli lopulta lyhyt”, Eriksson sanoo. Hän patistelee yrityksiä varautumaan seuraavaan kriisiin jo nyt. ”Yhden luukun periaatteen sijaan yrittäjällä pitäisi olla käytössä monen luukun periaate – eli rahoitusta pitäisi olla hankittuna monesta paikasta samaan aikaan. Puitteet pitää luoda nyt jo, jotta yritys on rahoittajille valmiiksi tuttu sillä hetkellä, kun rahoitusta pitää hakea, Eriksson sanoo. Pankkirahoitusta korvataan markkinaehtoisella rahoituksella, valtion ja EU:n ratkaisuin. Viimeksi mainitussa suomalaiset yritykset jäävät Grannenfeltin mukaan jälkeen muista EU-maista. Esimerkiksi Euroopan investointipankin takaukset PK-yritysten lainoille otettiin täällä hitaasti käyttöön. ”Espanjassa bkt nousi puoli prosenttiyksikköä ja työllisyys lähti voimakkaasti paranemaan, kun nämä ohjelmat otettiin käyttöön pari vuotta aikaisemmin kuin Suomessa”, Grannenfelt kuvaa. EIP:n tukiohjelmat vaativat myös Suomen valtion sitoutumista. ”Suomen valtion pitäisi nopeasti päättää lisäsijoituksesta, jotta PK-sektorille saataisiin pian uusi Euroopan investointipankin a myöntävä tukiohjelma. Tässä talouskasvun vaiheessa pitää painaa kaasua, jos tästä kurimuksesta aiotaan selvitä. Vaikka talous kasvaa nyt kovaa vauhtia, valtion velkaantuminen jatkuu edelleen. Siksi kaikki EU:n tarjoamat kannustinmuodot täytyy ottaa käyttöön, Grannenfelt sanoo. Grannenfeltin mukaan Suomessa PK-sektorille tehtäviä sijoituksia säädellään osittain tiukemmin kuin vaikka Ruotsissa, Saksassa ja Ranskassa. Esimerkkinä hän mainitsee Teollisuussijoituksen vaatiman yksityisen rahoituksen määrän. ”Teollisuussijoituksella on sääntö, että puolet pitää olla yksityistä rahaa silloinkin, kun on kyse yhteisrahoituksesta EU:n kanssa. Vastaavaa sääntöä ei ole esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa. Nämä säännöt pitäisi nopealla aikataululla perata ja sopeuttaa nykyiseen markkinaympäristöön. Vanhat säännöt pitää käydä läpi, koska maailma on muuttunut finanssikriisin jälkeen. Omapääoman saatavuus on edelleen Suomen talouskasvua keskeisesti rajoittava tekijä. Pitäisi myös pohtia uudelleen Team Finlandin sisällä, kuinka valtio voi olla mukana pienemmissä oman pääoman ehtoisissa sijoituksissa; siis sellaisissa, jotka ovat alle Teollisuussijoituksen 1,5 miljoonan, Grannenfelt sanoo.
Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä
Kaupallinen yhteistyö
Fennia
Yritysrahoitus on pirstaloitunut – näin se vaikuttaa suomalaisiin pk-yrityksiin
Rahoitusmarkkinat monipuolistuvat hurjaa vauhtia, mutta muutos voi olla PK-yrityksille enemmän uhka kuin mahdollisuus. Ne tarvitsevat sekä tukea oman osaamisensa kehittämiseen että ajan tasalla olevaa sääntelyä.
