Kaupallinen yhteistyö SATO

Vuokra-asumisen suosio kasvaa – vastaa paremmin uuden keskiluokan tarpeisiin

Työpaikat ja työelämän verkostot ovat kaupungeissa. Tämä lisää kaupunkiasumisen suosiota, mikä puolestaan nostaa vuokra-asumisen kiinnostavuutta. Vuokra-asuminen vastaa paremmin uuden keskiluokan tarpeisiin kuin omistusasuminen, sillä asuminen muuttuu yhä enemmän palveluksi.

SATO
Kaupunkielämää -asuntomessut Helsingin Jätkäsaaressa syyskuussa kiinnostivat ihmisiä. Kuva: Antti Pulkkinen / Suomen Asuntomessut

Lyhyesti

  •       Uusi keskiluokka suosii kaupunkimaista asumista
  •       Vuokraaminen yhä suositumpi asumismuoto
  •       Asumisesta kehitetään palvelua
  •       Yrittäjämäinen työ lisääntyy
  •       Omistamiseen ja säästämiseen kaivataan aktiivisuutta, jolloin osakesijoittaminen on sopivampi vaurastumisen väline kuin omistusasunto
  •       Yhteisöllisyys lisää turvallisuuden tunnetta, jota epävarma työelämä lisää

Työmaakoneiden melu vihloo korvia Helsingin Mechelininkadulla. Pöly kirvelee silmiä ja liikenteen kaaos raastaa hermoja. Samanlainen myllerrys on käynnissä myös Tampereella Hämeenkadulla ja monessa muussakin kaupungissa. Kaupunkeihin rakennetaan nyt kiivaasti uusia joukkoliikenneratkaisuja ja asuinalueita.

Kaupungit kasvavat. Tähän johtavat useat paikalliset ja globaalit trendit yhtäaikaisesti, kuten työelämän murros, asumistapojen muutokset ja maahanmuutto. Erityisesti korkeasti koulutetut ja luovien alojen ammattilaiset eli niin kutsuttu uusi keskiluokka suosii kaupunkiasumista. Kyse ei ole vain mieltymyksistä, vaan myös välttämättömyydestä. Uuden keskiluokan työ löytyy verkostojen avulla.

“Uusi keskiluokka erottuu vanhasta keskiluokasta kolmella keskeisellä tavalla: keskittyminen kaupunkeihin, työn fragmentoituminen sekä suhde omistamiseen”, sanoo vanhempi konsultti Petteri Lillberg Demos Helsinki -ajatuspajasta. Lillberg on kirjoittanut kollegansa Katariina Mäkelän kanssa vuokrakoteja tarjoavalle SATOlle raportin tulevaisuuden trendien vaikutuksesta asumiseen.

Mikäli uusi keskiluokka halutaan pitää kiinni työssä, niin päättäjien kannattaa tukea kaupunkiasumisen mahdollisuutta ja yhteiskunnan eri toimialojen verkostojen tiivistämistä.

Koska kaupunkiasuminen on kallista, niin vuokra-asuminen on yksi mahdollisuus, josta yhä useampi on kiinnostunut. Uusi keskiluokka tarvitsee enemmän joustoa asumismuotoihin ja on kiinnostunut ajatuksesta, että asuminenkin voisi olla palvelu.

”Näen, että juuri isommilla toimijoilla, kuten vuokrakoteja tarjoavilla yrityksillä, on mahdollisuuksia, resursseja ja tarpeeksi ajatusjohtajuutta kehittää asumista palvelun suuntaan”, Lillberg sanoo.

Helsingissä vuokralla asuvien asuntokuntien määrä ohitti omistusasujat jo vuonna 2013, ja muut kaupungit seuraavat perässä.

Mistä puhumme, kun puhumme uudesta keskiluokasta?

Keskiluokkaa eniten määrittävä asia on työssäkäynti, sillä keskiluokka määritellään tulotason mukaan. Vuonna 2016 keskiluokkaan kuuluivat Suomessa palkansaajat, joiden palkkatulot ennen veroja olivat 1 900–6 400 euroa kuukaudessa.

Suurin osa suomalaisista palkansaajista kaikissa ammateissa yltää vähintään tähän ansiotasoon kokopäivätyössä, mutta moni uuteen keskiluokkaan kuuluva tekee työnsä pirstaleisemmin.

Uusi keskiluokka termiä on käytetty vuosikymmenien saatossa kuvaamaan tieteen, teknologian ja luovien alojen ammattilaisia, kuten professoreita, tutkijoita, toimittajia ja mainosalan työntekijöitä. Näiden ammattikuntien osaajien määrä nousi jälkiteollistuneessa yhteiskunnassa 1960-luvulta lähtien ja heistä muodostui hyvin toimeentuleva ja korkeasti koulutettu väestö. Vielä 2000-luvun taitteessa uuden keskiluokan ammattikuntien työt olivat pääsääntöisesti vakituisia ja palkkatyösuhteisia.

Nykyisin yhä useampi uuteen keskiluokkaan kuuluva työikäinen hankkii elantonsa vakituisen työpaikan sijaan yrittäjänä, freelance-suhteessa ja erilaisissa yrittäjyyden ja palkansaajan yhdistelmissä. Uuden keskiluokan ammattivalikoimaan on tullut paljon uusia ammatteja kuten digitaalisten palveluiden konsultit ja koodarit. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä useamman uuden keskiluokan ammattilaisen tulonmuodostus on epäsäännöllistä. Moni uuteen keskiluokkaan kuuluva ei voi olla varma tulotasostaan joka kuukausi, siksi jatkuvat ja pakolliset elinkustannukset täytyy pitää pieninä tai vähintäänkin joustavina.

Tällä hetkellä Suomessa on 180 000 yksinyrittäjää ja määrä on kasvussa. Muutosta kiihdyttävät maailmanlaajuiset trendit: teollisuustyö robotisoituu, palvelut siirtyvät verkkoon ja globaali työnjako siirtää työtehtäviä Suomesta muihin maihin.

Uusi keskiluokka tarvitsee yhteisöllisyyttä. Erityisesti yrittäjämäistä työtä tehdään itse muodostetuissa yhteisöissä ja verkostoissa. Siksi uusi keskiluokka haluaa osoittaa oman viiteryhmänsä myös kuluttamalla. Tavaroiden ja palveluiden avulla sitoudutaan ja ollaan osallisia omassa ryhmässä. Tämä on tärkeää työn kannalta, koska uudelle keskiluokalle seuraava työ löytyy yleensä verkostojen kautta.

Tämän vuoksi uuden keskiluokan nousu näkyy kaupunkiasumisen suosion lisääntymisenä. Juuri yhteisöllisyyden ja verkostoitumisen merkitys, sekä tarve kuluttaa enemmän omaan viiteryhmään kuuluvia palveluita, kuten kulttuuripalveluita, lisää uuden keskiluokan tarvetta asua tiiviisti.

Miksi vuokraamisen suosio kasvaa?

“Ensin asuin omistamassani omakotitalossa ja aina oli rahasta pulaa ja huolia enemmän. Sen jälkeen olen asunut vuokralla. Isolta yhtiöltä [vuokratussa], pienessä taloyhteisössä asuminen on ollut rauhallisempaa ja parempaa kuin missään muussa. Ihmiset ovat iloisempia, ääniä ei kuulu ja pihalla on mukava jutella toisten kanssa.”

Näin kommentoi lukija vuokra-asumiseen liittyvää verkkokeskustelua sanomalehti Kalevassa.

Lillbergin mukaan uusi keskiluokka ei arvosta omistamista samalla tavoin kuin vanha keskiluokka. Suomessa vuokralla asumista on vältelty “rahan haaskauksena” ja omistusasumista on suosittu. Uuden keskiluokan pakkautuessa kaupunkeihin asuntojen hinnat ovat kuitenkin nousseet niin korkeiksi, että omistusasunnon hankkiminen ainakaan halutusta sijainnista ei ole mahdollista kaikille. Tämä lisää edelleen kiinnostusta vuokra-asumismuotoa kohtaan.

“Kun perinteisen omistusasumisen taloudellinen rima nousee korkeammalle yhä useammalle keskiluokkaiselle työntekijälle, asenteet vuokralla asumista kohtaan muuttuvat aiempaa avoimemmiksi ja suopeammiksi – ja myös sen mahdollisuudet nähdään selkeämmin. Tästä on havaittavissa merkkejä jo nyt, sanoo Lillberg.

Vuokra-asumista lisää uuden keskiluokan antama arvostus hyvälle sijainnille, palveluiden läheisyydelle ja työhön liittyville verkostoille. Tämä tarkoittaa silloin myös sitä, että asuntojen koosta ollaan valmiita tinkimään.

Tilastokeskuksen tuoreiden tietojen mukaan vuokra-asuminen kasvaa nopeasti. Viime vuonna jo kolmasosa suomalaisista asuntokunnista asui vuokralla. Tässä on kasvua 5,7 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuokra-asunnoissa asuvien asuntokuntien määrä kasvoi eniten Helsingissä, Tampereella ja Vantaalla. Helsingissä vuokralla asuu jo yli 50 prosenttia asuntokunnista, Tampereella 48 prosenttia. Yleistäen voidaan sanoa, että vuokraaminen on suosituinta yliopistokaupungeissa ja muissa väkirikkaissa kaupungeissa.

SATO kehittää palveluitaan asukkailta saatujen ideoiden avulla

Vuokrakoteja tarjoavan SATOn liiketoimintajohtaja Antti Asteljoki kertoo, että SATO on panostanut jo pidemmän aikaa uuden keskiluokan tarpeisiin.

“Me olemme jo pitkään olleet tietoisia siitä, että vuokrakodeissa asuvat arvostavat erilaisia palveluja ja että palvelut ovat kilpailuetu”, Asteljoki kertoo.

SATO uskoo, että uusi keskiluokka kaipaa asumiselta muutakin kuin vain seinät. Asuminen muuttuu palveluksi, joka mahdollistaa elämän osa-alueiden paremman nivoutumisen yhteen. Työ, asuminen, harrastukset ja vuorovaikutus muiden kanssa ovat osa elämää.

SATO on palkannut yhteisömanagerin viemään yhteisöllisyyttä eteenpäin uusien asukkaiden kanssa. Yhteisöllisestä asumisesta ovat kiinnostuneet muutkin kuin opiskelijat. Talojen yhteisöllisyyttä kehittämällä voidaan lisätä kaikkien hyvinvointia. Yhteisöllisyys vähentää muun muassa iäkkäiden ja muualta muuttaneiden asukkaiden kokemusta yksinäisyydestä. Yhteisö antaa asukkaalle turvallisuuden tunnetta. Tutulle naapurille voi kertoa, jos on pidemmän aikaa poissa ja tuttu naapuri voi auttaa, jos sattuu sairastumaan.

Lisäksi yhteisöllisyys tarjoaa kustannusetuja asukkaille. Esimerkiksi taloyhtiön yhteinen pesutupa ja yhteiskäyttöauto antavat asukkaille mahdollisuuden säästää isommissa hankinnoissa.

“Asuminen laajenee kodin seinien ulkopuolelle ja uusiin taloyhtiöihin suunnitellaan yhä toimivampia yhteisöllisiä tiloja”, Asteljoki sanoo.

Seuraava askel ovat yhteisölliset työpisteet.

“Olemme saaneet palautetta myös etätyöpisteistä taloihin. Erilaisia ratkaisuja tulevaisuuden asumisen ja työnteon tarpeisiin mietitäänkin meillä koko ajan”, Asteljoki sanoo.

Näin uuden keskiluokan koti, työ ja elämä nivoutuvat kaikki yhteen, eikä niitä ole tarvetta erottaa selkeästi erillisiksi elämän osa-alueiksi. Yhteisöllisessä kaupunkiasumisessa on paljon samoja piirteitä kuin entisajan kyläyhteisöissä.

Lue myös:

Yhteisömanageri on sosiaalinen talonmies, joka tietää miten asuintalosta tehdään hyvä naapurusto

Artikkelin on kirjoittanut kaupallinen johtaja Outi Toivanen-Visti

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta