Kaupallinen yhteistyö SATO

Yhteisömanageri on sosiaalinen talonmies, joka tietää miten asuintalosta tehdään hyvä naapurusto

Yhteisöllinen asuminen voi kuulostaa pehmeältä, mutta sen avulla ratkotaan kaupungistuvan yhteiskunnan kovia kipukohtia yksinäisyydestä ikääntymiseen – ja samalla voi myös edistää jakamistaloutta.

SATO
SATOn yhteisömanageri Olli Järvenkylä kuvaa itseään osallistamisen ammattilaiseksi. Kuva: SATO

Kadulta katsottuna kerrostalo näyttää olevan keskellä kaupunkia.

Sisäpihan puolelta avautuu kuitenkin pieni keidas penkkeineen ja viljelylaatikoineen. Pihalta on kulku talon kerhohuoneeseen, jossa valmistaudutaan ensimmäistä asukastoimikunnan kokousta varten.

Vasta valmistunut vuokratalo Gadolininkadulla Helsingin Kumpulassa on esimerkki SATOn sitoutumisesta yhteisöllisyyteen. Talo tarjoaa asukkailleen kaikkien käytössä olevia tiloja kuten mainitun kerhohuoneen, talosaunan ja pesutuvan mankeleineen – sekä lisäksi myös henkilön, jonka päätyönä on rakentaa yhteishenkeä.

Yhteisömanageri Olli Järvenkylä kuvaa ammattiaan ”sosiaaliseksi talonmieheksi”. Paino on ensimmäisellä, sillä vaikka Järvenkylä auttaa asukkaita käytännön pulmissa, hänen roolinsa painottuu ihmistyöhön.

”Täällä Gadolinkadulla kokeilemme, miten asukasosallisuuteen vaikutetaan ihan alusta asti. Voidaanko yhteisön rakentumista tukea, kun ihmiset muuttavat uuteen kotiin, uusien naapureiden keskelle.”

Järvenkylän osallistamisfilosofia kiteytyy kolmeen k:hon: kahvittelu, kuuntelu ja keskustelu.

Talon 83 vuokra-asunnosta löytyy hyvin erilaisia asukkaita: on senioreita, lapsiperheitä, vasta yhteen muuttaneita pareja, yksineläjiä, myös monia muualta kuin Suomesta tulleita.

Järvenkylän osallistamisfilosofia kiteytyy kolmeen k:hon: kahvittelu, kuuntelu ja keskustelu. Pääsiäisenä tapahtuneen muuton jälkeen Järvenkylä avasi kerhohuoneeseen asukaskahvilan, jota hän on siitä lähtien pitänyt auki viikoittain, tavoitteenaan madaltaa asukkaiden kynnystä tutustua toisiinsa.

Tulosta on tullut, sillä jo vappuna pihalla vietettiin asukkaiden yhteistä juhlaa. Talolle on avattu oma Facebook-ryhmänsä, jossa on 75 jäsentä.

”Olimme kiinnittäneet muuttopäiväksi ikkunoihin mainoksia ryhmästä ja QR-koodeja, jotta liittyminen olisi mahdollisimman helppoa.”

 

Yhteisöllisyys on päättäjien suusta helposti pulpahtava trendisana.

Monen korvissa se voi kuulostaa pehmeältä, vähän vaihtoehtokulttuuriltakin. Perusteet yhteisöllisyydelle ovat kuitenkin kovat ja koskevat koko yhteiskunnan haasteita, lähtien kansalaisten hyvinvoinnista ja osallisuudesta.

Suomalainen asuminen on muuttumassa merkittävästi, ja syy löytyy yksinasujista. Heitä on nyt yli miljoona, vuonna 2050 arviolta jo 1,6 miljoonaa.

Yksinasumista näkyy varsinkin kasvavissa kaupungeissa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin tietokeskuksen tilastojen mukaan Helsingissä joka toisessa asunnossa on yksi asukas. Kaupungistuminen onkin yksi ilmiötä selittävä tekijä – eliniän pidentyminen, perhekäsityksen muuttuminen ja internet taas muita.

Sosiaalisia suhteita vailla eläminen on merkittävä terveysriski. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu yksinäisyyden liittyvän moniin kroonisiin sairauksiin.

Yksin eläminen ei suoraan tarkoita yksinäisyyden kokemista, mutta altistaa sosiaaliselle eristäytymiselle. Sosiaalisia suhteita vailla eläminen on merkittävä terveysriski. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu yksinäisyyden liittyvän moniin kroonisiin sairauksiin.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen, Helsingin yliopiston, Turun yliopiston ja Työterveyslaitoksen yhteisen tutkimuksen mukaan se miltei kaksinkertaistaa ennenaikaisen kuoleman mahdollisuuden.

Yksinäiset myös velkaantuvat, jäävät työttömiksi tai ajautuvat päihteiden väärinkäyttäjiksi muita herkemmin.

Suomessa yksinäisyys on erityisen vaikea ongelma ratkaistavaksi, sillä väestön ikääntyessä yksinelävien vanhusten määrä väistämättä kasvaa.

Tällä hetkellä noin 40 prosenttia yli 85-vuotiaista kokee itsensä yksinäiseksi.

Suomen johtaviin syrjäytymisen tutkijoihin kuuluva Juho Saari on tuonut esiin, etteivät yksinäiset useinkaan halua mukaan yhdistyksiin, vaan yhteisö löytyy parhaiten jonkin yhteisen tekemisen sivutuotteena.

Esimerkiksi sellaisen, mitä yhteisöllinen asuminen voi tarjota.

 

”Minulle on kerrottu asukkaiden aikuisten lasten suulla, miten hyvältä ja huojentavalta tuntuu kun ikääntynyt äiti on voinut muuttaa paikkaan, jossa on kavereita ympärillä”, sanoo Olli Järvenkylä.

Järvenkylän viittaama paikka on Vantaan Martinlaaksossa. SATOn StudioKoti oli ensimmäinen kohde, jossa SATO lähti kokeilemaan yhteisömanageria. Järvenkylä, joka on taustaltaan yhteisöpedagogi, löysi talosta paitsi työn myös oman kodin.

Paljon julkisuutta saaneet 15,5 neliön minikodit lupasivat asukkaille kompaktien neliöiden vastapainoksi yhteisen olohuoneen, pesulan, saunaosaston ja kattoterassin sekä erilaisia arkea helpottavia palveluja, kuten yhteiskäyttöautoja. Asuntojen ennustettiin päätyvän erityisesti opiskelijoille, jotka käyvät vain nukkumassa kotona.

Yhteisöllisyys on SATOlle paitsi keino vähentää yksinäisyyttä myös tapa viedä jakamistaloutta käytäntöön.

StudioKotiin kuitenkin muutti hyvin eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia asukkaita.

Yhteisöllisyys on SATOlle paitsi keino vähentää yksinäisyyttä myös edistää ympäristöä hyödyttävää tehokasta resurssien käyttöä: sen avulla saadaan vietyä jakamistaloutta käytäntöön. StudioKodin sosiaalisen median ryhmissä tarjotaan ja pyydetään autokyytejä tiuhaan. Asukkaiden aloitteesta imureitakin on ehdotettu jaettaviksi kerroskohtaisesti.

Kun jakamisesta tulee arkea, on helpompi jättää oma auto ja isoimmat kodinkoneet kokonaan hankkimatta ja hyödyntää kotitalon yhteiskäyttöautoja ja palveluita. Asunnoista voidaan saada myös edullisempia, jos kaikille ei tarvitse rakentaa omia saunoja ja varata tilaa pesu- ja kuivauskoneille.

 

Yhteisöllisyyteen panostaminen on osa SATOn asiakasvetoisen strategian toteuttamista. SATO on viime aikoina palkannut yli 40 uutta ammattilaista erilaisiin asiakaspalvelutehtäviin. Tänä vuonna avataan lisäksi mobiilisti toimiva OmaSATO-palvelu, joka toteuttaa tulevaisuudessa yhteisöllisyyttä myös digitaalisessa maailmassa.

StudioKodin ja Gadolininkadun kokemukset yhteisöllisyyden rakentamisesta viedään tänä vuonna viiteen SATOn uuteen kohteeseen. Seuraava on rakentumassa Espooseen ja siellä kokeillaan myös uusia yhteisöllisyyden edistämiskeinoja.

Järvenkylän oma rooli pienenee sitä mukaa, mitä itsenäisemmin asukkaat ottavat yhteisön ylläpitämisen hoitaakseen. Nyt hän kuitenkin vielä järjestelee tarjoilua kerhohuoneessa asukkaiden kokoontumista varten.

”Asuin edellisessä kotitalossani kahdeksan vuotta ja hyvä jos tunsin kolme naapuriani”, kertoo Sirkka Silin Niemelä, yksi Gadolininkadun uusista asukkaista. ”Täällä on tutustuttu jopa yllättävän hyvin.”

Jos yhteisöllisyys ei lähde syntymään, ei synny myöskään spontaaneja yhteisiä ratkaisuja arjen pulmiin. Gadolininkadulla tehdään jo ilman suurempia järjestelyjä jakamistalouden tekoja kuten yhteisiä ”kananmunahakumatkoja” samalla autolla.

”Täällä jokainen voi tulla mukaan jos haluaa ja sillä tavalla kuin haluaa”, sanoo Petra Isola, yksi asukkaista. Hän odottaa perheineen kesän grillaushetkiä ja kirpputoreja naapureiden kanssa. Kolmikymppinen Joel Seppänen taas on lähdössä mukaan uuteen asukastoimikuntaan – jotain mitä hän ei jokin aika sitten olisi voinut kuvitella tekevänsä.

”Soitan rumpuja. Ehkä täältä löytyy sellaisia, jotka lähtisivät yhdessä soittamaan”, Seppänen pohtii.

Olli Järvenkylä korostaa yhteisön rakentamisessa yksilölähtöisyyttä.

”Pitää tarjota eritasoisia osallistumisen mahdollisuuksia”, hän sanoo.

 

 

 

Jutun on kirjoittanut toimittaja Katja Lindroos

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta