”Rakkaus ja vastuu minua ajavat. Ilman kulttuuria ja taidetta ei ole inhimillistä yhteiskuntaa”, kuvataiteilija Sirje Runge vastaa, kun häneltä kysyy taiteilijuuden keskeisintä ajuria.
Runge nousi suuren yleisön tietoisuuteen jo 1970-luvulla, jolloin hän oli luomassa virolaisen avantgarde-taiteen aaltoa Leonhard Lapinin ja Raul Meelin kanssa.
”Taiteilijalle tuhoisinta on tyhmyys ja mielen laiskuus. Itse satun olemaan vanha ja terävä, mutta kaiken kaikkiaan vapaiden taiteilijoiden pitäisi saada yhteiskunnalta enemmän turvaa”, Runge jatkaa.
Viron kulttuurialan toimijat ja poliittiset päättäjät ovat etsineet ratkaisua vapaiden taiteilijoiden sosiaalisten oikeuksien vahvistamiseen jo pitkään. Suomen tapaisia valtiollisia taiteilija-apurahoja Virossa ei ole jaossa. Kulttuuriin tarkoitetusta valtion tuesta suurin osa menee isoille laitoksille, kuten yleisradiolle, kansallisoopperalle, teattereille ja kansallisorkesterille.
Tilastollisesti Viro näyttää näiden panostusten myötä kulttuurimyönteiseltä. EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin tilastoissa Viron kulttuurin, ajanvietteen ja uskonnon rahoitus suhteessa bkt:hen on EU-maiden kolmanneksi suurin 2,1 prosentin osuudella. Suomen vastaava osuus on 1,5 ja EU-maiden keskiarvo 1,2 prosenttia.
Myös kynnys kulttuurin kuluttamiseen ja harrastamiseen vaikuttaa Virossa matalammalta kuin Suomessa. Museoille, teattereille ja festivaaleja järjestäville organisaatioille suunnatut avustukset mahdollistavat pääsylippujen kohtuulliset hinnat. Pienilläkin paikkakunnilla on musiikkikouluja ja kulttuuritaloja, samoin kuoroja on valtavat määrät.
Suomen Viron-instituutin johtaja Hannele Valkeeniemi arvioi, että Virossa eri taiteenlajeja yhdistetään ennakkoluulottomasti.
”Vähillä rahoilla tehdään näyttävää tulosta. Suomeen verrattuna Viro on mielestäni kulttuurin suurvalta.”
Kulttuurialan projektityöläisten asemaa Valkeeniemi pitää kuitenkin ongelmallisena.
“Viro on harvoja Euroopan maita, joissa ei ole universaalia sairausvakuutusta. Juuri kulttuurialan vähätuloisten pätkätyöläisten sairausvakuutus on onneton.”
Virossa on sairausvakuuttamatta 64 500 ihmistä eli 4,8 prosenttia asukkaista. Luovilla aloilla työskentelevistä noin 31 000 ihmisestä vakuuttamatta on noin 30 prosenttia.
Silpputyötä tuetaan alkoholi- ja peliverotuksella
Freelance-taiteilijoiden toimeentuloa ja vapaita kulttuurihankkeita vahvistamaan perustettiin vuonna 1925 Viron kulttuurirahasto Eesti Kultuurkapital.
Maan ensimmäinen presidentti Konstantin Päts pelkäsi, että muun muassa esittävä taide jää ilman yhteiskunnan tukea, jos kulttuurin valtiollisesta tuesta päätetään joka vuosi erikseen. Valtion perimästä alkoholiverosta ruvettiin siirtämään osa kulttuurirahaston kassaan.
Nykyään Virossa kerätyistä tupakan ja alkoholin valmisteveroista 3,5 prosenttia ja uhkapeliverosta 47,8 prosenttia ohjautuu suoraan kulttuurirahaston budjettiin.
Vuonna 2023 rahaston kassa kasvaa arviolta 40 miljoonaan euroon, sanoo Kultuurkapitalin johtaja Margus Allikmaa.
”Kolmasosa summasta ohjataan valtakunnallisesti merkittävien kulttuurirakennusten investointitueksi, ja loput jaetaan kahdeksan eri taiteenalan kesken.”
Yksittäisten taiteilijoiden ja hankkeiden tukijana Kultuurkapital on Viron merkittävin taho, mutta myönnetyt tukisummat ovat pieniä. Ne eivät riitä sairausvakuutus- ja eläkemaksuihin, eikä freelancereillä toisaalta Virossa ole edes velvollisuutta ostaa vakuutusta.
Tavoite vapaiden taiteilijoiden sosiaalisten oikeuksien vahvistamisesta on nyt kirjattu tuoreen hallituksen ohjelmaan. Ensimmäistä kertaa vuosiin on toivoa, Allikmaa sanoo.
”Odotamme uuden hallituksen huomioivan yksittäisiä luovia tekijöitä, ennen kaikkea freelance-taiteilijoita, kirjailijoita, kääntäjiä, toimittajia, säveltäjiä ja muusikoita, huomattavasti enemmän enemmän kuin ennen. Tavoitteena on, että vapaiden taiteilijoiden tulot ja sosiaaliturva nousevat jokseenkin muiden alojen kanssa vertailukelpoiselle tasolle”, hän linjaa.
Yksi mahdollinen ratkaisu on se, että valmisteveron alaisten tavaroiden veroja korotetaan, mikä tarkoittaa automaattisesti kulttuurirahaston käyttämien varojen kasvua.
Perustuslaki edellyttää kulttuurin kehittämistä
Viron kansallinen kulttuuripolitiikka perustuu perustuslailliseen tavoitteeseen varmistaa Viron kansakunnan, kielen ja kulttuurin säilyminen.
”Perustuslaki edellyttää valtiolta jatkuvaa panosta kulttuurin kehittämiseen. Kulttuuri on jatkuva prosessi. Sitä ei voi säilyttää kuin faaraon muumiota, ja onneksi tämä ymmärretään varsin hyvin myös kansallisella tasolla”, Allikmaa toteaa.
Tavoitetta on kuitenkin tulkittu eri tavoin. Kun kansalliskonservatiivinen oikeistopuolue Ekre vuonna 2019 nousi hallitukseen, heräsi epäilyjä, että kulttuurisektorin rahoitusta leikataan.
Puolueen puheenjohtaja Martin Helme ei pyrkinyt hälventämään epäilyjä vaan lausui, että rahoitus on perusteltua vain siinä tapauksessa, että pysytään kansalliskulttuurin parissa eikä kopioida jonkinlaisia länsimaisia vasemmistoideoita.
Yhteiskuntakriittisen kulttuurilehti Sirpin päätoimittaja Kaarel Tarand muistelee, ettei kommentti provokatiivisuudestaan huolimatta onnistunut herättämään kulttuuripiireissä suurta järkytystä.
”Me virolaiset suhtaudumme yleensä kaikkeen tyynesti ja kannatamme sananvapautta. Poliitikkomme kyllä ymmärtävät kansallisen kulttuurin merkityksen”, Tarand sanoo.
“Pärjäämme, kunhan vain olemme sitkeitä”
Vuonna 1940 perustetun, kerran viikossa ilmestyvän Sirp-lehden budjetista 75–80 prosenttia tulee valtion kassasta.
Sirpin toiminta perustuu valistuksen ideaan, Tarand sanoo.
”Viron kulttuurielämän selkärangassa on ollut kautta historian tavoite todistaa, että itsenäinen Viron kulttuuri on mahdollista emmekä ole yhdelläkään kulttuurin ja taiteen osa-alueella huonompia kuin muu maailma.”
Viimeiset neljä vuotta on kulunut erilaisten kriisien merkeissä, ja kulttuurialalle tukea on tullut luvattua vähemmän. Tarandin mukaan valittaminen ei kuitenkaan auta.
“Nyt on osoitettu, että pärjäämme, kunhan vain olemme sitkeitä. Taiteen ja kulttuurielämän tulevaisuus riippuu nuorten yleisöjen kouluttamisesta ja siitä, millaiset mahdollisuudet nuorilla on tutustua kulttuuriin.”
Itsenäisen identiteetin perusta
Suomen Viron-instituutin Valkeeniemi arvioi, että Viron kulttuurinen ilmapiiri selittyy historialla.
”Neuvostomiehityksen aikana lahjakkaille ihmisille ei ollut oikeastaan muuta mahdollista aluetta toteuttaa itseään, kun politiikka tai bisnes ei tullut kyseeseen. Kulttuuri oli alue, jossa saattoi edes jotenkin verhotusti sanoa poliittisia ja yhteiskunnallisia asioita.”
Kulttuuri kulkee vahvasti mukana virolaisessa arjessa. Maan kulttuuri-identiteettiä 1800-luvun puolivälissä luonut laulu- ja tanssijuhlien perinne elää edelleen vahvana, ja se listattiin vuonna 2003 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Nuorten laulu-ja tanssikisa on television katsotuimpia ohjelmia.
Uudelleenitsenäistymisen jälkeen teattereiden lukumäärä on kuusinkertaistunut. Teatterilla on aina ollut erityinen paikka virolaisten sydämissä. Suomalaisista alle 20 prosenttia käy teatterissa vähintään kerran vuodessa. Virossa vastaava luku on noin 50 prosenttia ja teatterikäyntejä kertyy yli miljoona vuodessa.
Museoiden määrä on vuoden 1991 jälkeen seitsenkertaistunut, ja konserttisaleja on rakennettu useita. Tälläkin hetkellä eri puolilla Viroa on työn alla useampia isoja kulttuurirakennusten hankkeita.
Tarton kaupunkiin on valmisteilla uusi kulttuurikeskus ja Rakvereen Viron tunnetuimman nykysäveltäjän Arvo Pärtin nimeä kantava musiikkitalo, jonka tarpeisiin entisöidään vuonna 1935 rakennettu kirkkorakennus.
Olemassaolon edellytys
Viron kielellä ja kirjallisuudella on Virossa jokseenkin pyhä asema, ja kirjallisuuden arvostus näkyy monin tavoin. Viru Keskuksessa toimiva kirjakauppa Rahva Raamat valittiin viime vuonna Lontoon kirjamessuilla maailman parhaimmaksi kirjakaupaksi.
Maassa yli kymmenen vuotta asunut kirjailija, Suomen Kirjailijaliiton tuore puheenjohtaja Ville Hytönen toteaa, että kirjallisuus ja taide ylipäätään ovat Virossa olemassaolon edellytys.
”Moniko suomalainen kadulla kysyttäessä osaisi luetella useampia suomalaisia runoilijoita? Virossa jokainen osaa saman tien luetella Asko Künnapin, Jürgen Roosten ja Jaan Kaplinskin.”
Reformipuolueen tuore kulttuuriministeri Heidy Purga on tunnettu radio- ja tv-toimittaja, joka on toiminut myös Viron Euroviisu-kilpailujen tuottajana.
Hallituksen nimitysviikolla hän julkaisi Instagram-tilillään Artur Alliksaaren runon, jonka teemana on vapaus. Traagisen elämän kokeneen Alliksaaren syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta, mitä juhlistetaan Virossa monin tavoin.
”Alliksaaren teoksilla on erittäin tärkeä paikka runoudessamme, ja hänen tekstinsä ovat merkityksellisiä myös nykyaikana”, Purga kertoo.
Tämän sisällön mahdollistaa Tallinnan kaupunki.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.