Kaupallinen yhteistyö Apteekkariliitto

Vääriä lääkkeitä ja muita vaarallisia virheitä – vanhustenhuollossa myös lääkekaaos

Apteekkien hyödyntäminen vanhusten lääkehoidossa parantaisi hoitojen onnistumista ja laskisi kustannuksia yhteiskunnalle.

Kaupallinen yhteistyö: Apteekkariliitto
Farmaseutti Piia Larkka on huolissaan siitä, ehditäänkö hoivakodeissa tehdä koneellisen annosjakelun tilaukset huolellisesti. Apteekkariliiton Turvallisen lääkehoidon tuki -hanke tarjoaa apuvälineitä myös annosjakelun auditointiin. Kuva: Mikko Käkelä

Lyhyesti

  • Monet vanhukset saavat liikaa ja epätarkoituksenmukaisia lääkkeitä. Kotihoidon ja palveluasumisen niukat resurssit eivät aina mahdollista lääkityksen tarkistamista, tai edes oikeaa annostelua.
  • Lääkkeiden koneellisen annosjakelun lisääminen vapauttaisi hoitohenkilökunnan aikaa hoivatyöhön ja vähentäisi virheitä. Sekään ei yksin riitä, sillä kone ei tarkista kokonaisuuden tarkoituksenmukaisuutta. Siihen tarvitaan jatkossakin ihmistä.
  • Apteekkariliiton kehittämä Turvallisen lääkehoidon tuki -palvelu tähtää lääkityskäytäntöjen viilaamiseen virheettömiksi ja sujuviksi.

”Meidän koko alueella (kotihoidon palvelualue) on käytettävissä lääkäri 1h/viikko.” – Kotihoidon sairaanhoitaja

Minulla on yksi tunti kahdelle hoitokodille viikossa aikaa, ei siinä ehdi muuta kuin ihan akuutit asiat hoitaa papereiden ja sairaanhoitajan tiedon varassa.” – Terveyskeskuslääkäri

Tällä hetkellä hoivakodilla ei ole omaa lääkäriä lainkaan, normaalisti joka toinen viikko hoitajalla tunnin lääkärikonsultaatio terveyskeskuksessa asukkaiden (joita 40) asioista” – Tehostetun palveluasumisen sairaanhoitaja

Terveydenhuoltohenkilökunnan kertomukset lääkehoidosta vanhusten kotihoidossa ja palveluasumisessa ovat karua luettavaa.

Ongelmia on sekä kotihoidossa että hoivakodeissa. Hoitajilla ei ole aikaa eikä välttämättä aina tarvittavaa koulutustakaan. Henkilökunnan vaihtuvuus lisää virheiden mahdollisuutta. Kunnallissäätiön vuonna 2017 julkaisemassa tutkimuksessa tilannetta luonnehdittiin ”lääkekaaokseksi”. Viime aikojen uutiset hoivakodeista ovat osoittaneet, ettei tilanne ole ainakaan parantunut.

Vanhukset ovat saattaneet saada lääkkeitä, joita heille ei ole määrätty. Lääkkeet ovat voineet vaihtua toisen asukkaan kanssa. Vanhukselle on saatettu antaa kuolleilta asukkailta jääneitä reseptilääkkeitä. Kylmässä säilytettävät lääkkeet on voitu jättää pöydälle. Annostelussa on tapahtunut virheitä. Esimerkiksi kokonaisena otettavia lääkkeitä on saatettu murskata tai keskenään yhteensopimattomia lääkkeitä on annosteltu samanaikaisesti. Seuraukset voivat olla hyvinkin vakavia.

Hoitaja on saattanut päätyä lääkkeen jauhamiseen vanhuksen nielemisvaikeuksien takia. Osaa lääkkeistä ei kuitenkaan saa missään nimessä jauhaa. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi pitkäaikaisesti vaikuttavat vahvat kipulääkkeet kuten opioidit.

”Tällöin lääkeaine vapautuukin vanhuksen elimistössä kerralla ja seurauksena voi olla vakava yliannostus”, sanoo Apteekkariliiton asiantuntijaproviisori Annika Koivisto.

Lääkkeiden jauhaminen ja sekoittaminen esimerkiksi aamupuuroon saa myös ruuan maistumaan hirveältä.

”Silloin puuro ja lääkkeet jäävät ehkä syömättä. Lääkehoito epäonnistuu täysin.”

Lääkehoidon ongelmat eivät ole vain yksilötason kysymyksiä. Ne saattavat usein johtaa esimerkiksi kaatumisiin, joiden seurauksena vanhus tarvitsee sairaalahoitoa. Se nostaa yhteiskunnan kuluja.

Koneellinen annosjakelu vähentäisi hoitajien kuormitusta

Miten helpottaa hoitajien työtä ja parantaa hoitojen onnistumista? Yksi apteekkien lääkekaaoksen taltuttamiseen tarjoama palvelu on lääkkeiden koneellinen annosjakelu. Siinä on kyse lääkkeiden toimittamisesta asiakkaille annospusseissa. Tällöin hoitajan ei tarvitse miettiä, mistä purkista lääkkeet pitäisi milloinkin kaivaa.

”Ajatuksena on, että hoitajalle jää enemmän aikaa hoitotyöhön. Meilläkin on asiakkaita, joilla saattaa olla vaikka 15 lääkettä annosjakelussa. Kyllähän siinä on iso homma jakaa ne dosetteihin. Työ vaatii myös tarkkuutta, vaikka keskeytyksiä tulee koko ajan, erityisesti kotihoidossa”, kertoo Soukan apteekin apteekkari Anne Hietala.

Apteekki voi helpottaa lääkekaaosta muun muassa tarjoamalla koneellisen annosjakelun palvelua. Soukan apteekin farmaseutti Piia Larkka (vas) ja apteekkari Anne Hietala muistuttavat, että ihmistä tarvitaan silti valvomaan lääkehoidon kokonaisuutta.

Soukan apteekki toimittaa lääkkeitä annosjakeluna viiteen Espoon kaupungin omaan hoivayksikköön. Apteekki tarkistaa muun muassa lääkityslistalla olevien lääkkeiden interaktiot eli yhteisvaikutukset sekä annostelujen ajankohdan, jotta yhtään lääkettä ei oteta samaan aikaan sellaisen lääkkeen kanssa, joka voisi haitata lääkkeen imeytymistä.

Annosjakelupalveluita on otettu hitaasti käyttöön verrattuna Ruotsiin, jossa annosjakelun piirissä on viisinkertainen määrä asiakkaita Suomeen verrattuna. Apteekkariliitossa palvelun toivotaan yleistyvän Suomessakin. Esimerkiksi Espoo on jaellut lääkkeet omissa hoivayksiköissään jo pitkään koneellisesti. Nyt kaupunki pohtii, pitäisikö annosjakelua vaatia myös ostopalveluilta, joilta Espoo hankkii suurimman osan hoivapalveluistaan.

”Se on kannatettava ajatus. Mitä tulee kaikkiin lääkitysturvallisuuden kysymyksiin, olisi hyvä, että tulisi vähän lisää pakkoa, että saataisiin tilanne kuntoon”, sanoo Apteekkariliiton Koivisto.

Kone ei järkeile

Koneellinen annosjakelu ei ole ratkaisu kaikkeen. Soukan apteekin annosjakelusta vastaava farmaseutti Piia Larkka on huolissaan siitä, ehditäänkö hoivakodeissa tehdä annosjakelun tilaukset huolellisesti.

”Hoitajapula ja kiire näkyvät tässäkin. Tarvitaan oikea lääkelista, oikea resepti ja oikea tilaus. Kaikkien pitää täsmätä. Kun ei täsmää, me soittelemme perään. Mutta joskus saamme kiinni vain lähihoitajan, joka ei voi ottaa asiasta vastuuta. Lääkäri on tavattavissa vain kerran kuukaudessa, eikä ehkä halua mitään välipuhelua. Kun joku kohta pettää, meillä on iso kysymys, kenen vastuulla lääkehoito on. Meidän täytyy saada kokonaisuus selville paikan päältä ja se ei aina onnistu.”

Lääkehoidossa alueellisia eroja

Vanhusten lääkehoidon toteutumisessa on alueellisia eroja.

”Meillä on alueita, joilla ikäihmisillä on epätarkoituksenmukaista lääkehoitoa ja epätarkoituksenmukaista lääkkeiden käyttöä”, sanoo erityisasiantuntija Heidi Tahvanainen  sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Tahvanaisen mukaan kyse on ennen kaikkea siitä, miten lääkehoito on organisoitu. Organisointi on vanhusten palveluntuottajan ja järjestäjän, eli käytännössä kunnan tai kuntayhtymän välinen asia.

”Jos mennään positiivisen kautta, niin esimerkiksi Päijät-Hämeen kuntayhtymä on sellainen, jossa on aktiivisesti yritetty tunnistaa iäkkäiden lääkehoitoon liittyviä haasteita ja ennaltaehkäistä niitä. Siellä on esitetty toimintamallia, jossa tunnistetaan ennakolta riskitekijöitä ja puretaan turhaa lääkekuormaa”, Tahvanainen sanoo.

Ministeriön helmikuun alussa esittelemässä tiekartassa tulevaisuuden lääkehoitoon soteuudistus nähdään isona mahdollisuutena. Jos ja kun järjestämisvastuu siirtyy tulevaisuudessa suurempiin yksiköihin, niihin keskittyy myös enemmän lääkehoidon organisoinnin osaamista.

Tahvanainen näkee, että vanhusten lääkehoidon kehittämisessä myös apteekeilla on rooli.

”Farmaseutin ja proviisorin ammattitaidolla on käyttöä. Sillä voidaan edistää koko lääkehoitoprosessin kehittämistä ja riskikohtien tunnistamista.”

Hoitoon tarvitaan ihmiskäsien lisäksi ihmisen näkemystä.

”Erilaiset arviointipalvelut voivat tuottaa tietoa lääkkeenmääräämisen tueksi, jotta voidaan paremmin huomioida yksilöön liittyviä tekijöitä ja lääkehoidon riskitekijöitä.”

Koneellinen annosjakelu voi tuoda lääkehoitoon uusia haasteita, sillä vaikka se eliminoi inhimilliset virheet jakelussa, se ei tee ajatustyötä. Kaikki lääkkeet eivät sovellu koneellisesti annosjaeltaviksi, kuten esimerkiksi yleinen verenohennuslääke Marevan, jonka annostus vaihtelee. Annosjakelun takia sen ulkopuolelta annettavat lääkkeet saattavat unohtua, kun palveluun luotetaan kiireessä liikaa.

Koivisto kertoo tapauksesta, jossa lääkäri oli siirtänyt vanhukselle tarvittaessa annettavan parasetamolivalmisteen annosjakeluun säästääkseen hoitajien aikaa. Parasetamoli oli kuitenkin jäänyt myös tarvittaessa annettavien lääkkeiden listalle. Vanhuksen luona käymässä ollut hoitaja oli antanut kipuja valitelleelle vanhukselle lisää parasetamolia. Vanhuksen vointi huononi ja hän joutui sairaalaan. Hän kuoli parasetamolin yliannostukseen.

”Myös koneellinen annosjakelu vaatii rinnalleen sen, että asiakkaan lääkityksen kokonaisuus arvioidaan säännöllisesti varmistaen, että siinä ei ole päällekkäisyyttä tai turhia lääkkeitä, sanoo Koivisto.

Kysymys kuuluu, käytetäänkö annosjakelun säästämä aika hoitotyöhön vai meneekö se säästöihin.

”Hyvin toimiessaan koneellinen annosjakelu vähentää inhimillisiä riskejä, mutta ei poista sitä riskiä, joka liittyy koko lääkehoitoprosessiin”, sanoo Hietala.

Soukan apteekissa työ on välillä tasapainoilua, kun lääkkeitä puuttuu tilauksista. Apteekin täytyy tällöin joustaa.

”Joskus ajan hoitokodin kautta, kun ajan töistä kotiin ja vien puuttuvat lääkkeet. Jos me tiedämme, että hoivakodissa tarvitaan vaikka saattohoidossa käytettävää kipuliuosta, niin kyllähän me se sinne viedään heti”, Hietala toteaa.

Apteekki prosessin tukena

Asiantuntijaproviisori Annika Koivisto toteaa, että koneellisen annosjakelun ja lääkehoidon arviointien lisäksi turvallisen lääkehoidon toteutuminen yksittäisen asiakkaan kohdalla edellyttää hoitoyksikön koko lääkehoitoprosessin turvallisuutta.

Koivisto vetää Apteekkariliitossa Turvallisen lääkehoidon tuki -hanketta, jossa on kehitetty konkreettiset työkalut parantaa lääkitysturvallisuutta kotihoidon ja palveluasumisen yksiköissä.

Käytännössä apteekin palvelu koostuu neljästä erilaisesta hoitoyksikön lääkehoitoprosessin turvallisuutta mittaavasta riskienhallinta- eli auditointityökalusta. Niiden avulla apteekin edustaja ja hoitoyksikön henkilökunta tunnistavat yhteistyössä lääkehoitoprosessin riskikohtia ja kehittävät toimintatapoja ja käytäntöjä turvallisemmiksi.

Yksistään koneellisen annosjakelun auditointityökalussa on 72 kriteeriä, joiden pitäisi lääkitysturvallisuuden varmistamiseksi toteutua hoitoyksikössä. Se kuvastaa, kuinka monta asiaa voi mahdollisesti mennä pieleen.

Apteekkari Anne Hietala on pilotoinut työkaluja Espoossa Taavin muistipalvelukeskuksessa, jossa lääkehuolto pelaa Hietalan mukaan poikkeuksellisen hyvin.

”Jos me tiedämme, että hoivakodissa tarvitaan vaikka saattohoidossa käytettävää kipuliuosta, niin kyllähän me se sinne viedään heti”, sanoo apteekkari Anne Hietala. (Kuva: Mikko Käkelä)

”Heillä on tarkka toimintamalli, jolla taataan oikea ja turvallinen lääkehoito asukkaalle”, sanoo Hietala.

Auditoinnin tuloksena löytyi tehtäväksi pieniä parannuksia esimerkiksi sijaisten ohjeistamisesta. Espoonlahden annosjakeluun tehtyä ohjeistusta pilotoidaan nyt myös muualla Espoossa.

Auditoinnissa myös kävi ilmi, että lääkärin määräämiä lääkitysmuutoksia ei aina heti saada voimaan.

”Jos hoivakodin asukas joutuu sairaalaan, kotiutus tapahtuu usein perjantaina. Silloin tieto mahdollisesta lääkitysmuutoksesta ei välttämättä kulje hoivakotiin, saati että se tulisi meille. Silloin uuden lääkityksen aloittaminen voi siirtyä seuraavaan viikkoon. Tämäkin ketju pitää saada kuntoon, vaikka sitten niin, että asiakas saa mukaan lääkkeet, joilla pärjää maanantaihin asti.”

Apteekkariliiton järjestämän Turvallisen lääkehoidon tuki -palvelun koulutuksen kävi viime syksynä tuhat farmasian ammattilaista.

 

Artikkelin on kirjoittanut toimittaja Merja Mähkä.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta