Lobbaus yhdistetään arkikielessä helposti johonkin epädemokraattiseen. Termin uskotaan kuitenkin saaneen alkunsa käytännöstä, jossa demokratian alkuaikoina parlamenttien auloissa, eli lobbyissa, yritettiin vaikuttaa päättäjiin ennen tärkeää päätöksentekoa muun muassa tarjoamalla heille taustatietoja.
Halusin väitöskirjassani selvittää, miten poliittista vaikuttamista ammatikseen tekevät tahot nykyisin ymmärtävät EU-lobbauksen arjen käytännöt.
Keräsin tutkimusaineistoni etnografisella tutkimusmenetelmällä vuosina 2017–2020:
- seuraamalla muun muassa lobbareiden työtä Helsingissä ja Brysselissä,
- havainnoimalla meppien lobbaustapaamisia Euroopan parlamentissa ja
- haastattelemalla 59 toimijaa heidän kokemuksistaan lobbauksesta sekä lobbauksen vastaanottamisesta.
Tutkimukseni osoittaa pitkäjänteisen EU-lobbauksen painoarvon. On oleellista rakentaa luottamus jo ennen vaikuttamista. Samoin se, milloin, miten ja kenen toimesta lobataan. Tutkimus nostaa esiin myös EU-lobbauksen ammattimaistumisen, johon muutkin tutkijat ovat kiinnittäneet viime vuosina huomiota.
EU-lobbaus on tärkeää sosiaalisten suhteiden ja verkostojen rakentamisen kannalta niin jäsenmaissa kuin Brysselissä. Verkostojen kautta saa epävirallista tietoa myös lobbauksen oikeaa ajoitusta varten. Esimerkiksi EU-vaalit ja niiden aikana tehtävä kampanjointi tarjoaa mahdollisuuden verkostoitua potentiaalisten meppien ja komissaariehdokkaiden kanssa.
Väitöskirjatutkimukseni ajoittui edellisten, vuoden 2019 EU-vaalien aikaan. Tutkimustulokset avaavat suuren yleisön, päättäjien ja lobbareiden itsensä kannalta kolme merkittävää näkökulmaa EU-lobbauksen käytäntöihin vaalien yhteydessä:
1. Lobbauksen ajoitus on muutakin kuin poliittisen momentumin hyödyntämistä
Kansalaisille EU-vaalit ovat ajankohtaiset lähinnä vain äänestyksen aikaan. Ammattilobbareille julkinen poliittinen momentum on kuitenkin vain osa pitkäjänteisestä, ammattitaitoisesta vaikuttamista.
Ennen vaaleja lobbarit keskustelevat vaaliohjelmista poliittisten puolueiden kanssa Suomessa ja muissa jäsenmaissa sekä ovat yhteyksissä kattojärjestöjen kautta poliittisiin ryhmiin Brysselissä.
Vaalikampanjoinnin aikana ajankohtaisia lobbauskeinoja ovat osallistuminen julkiseen keskusteluun vaaliteemoista, vaalipaneeleiden järjestäminen ja tutustuminen potentiaalisiin meppiehdokkaisiin.
Vaalien välissä taas on tärkeää seurata EU-politiikkaa ja vaikuttaa siihen pitäjänteisesti niin julkisesti kuin ei-julkisesti.
Vaalien tuloksena myös komissaarit vaihtuvat ainakin jossakin määrin, mutta komission työntekijät pysyvät usein samoina. Tämä on oleellista tulevan komission strategian valmistelun ja siihen vaikuttamisen kannalta. On varsin epärealistista ajatella, että kaikki taustatieto ja potentiaaliset vaihtoehdot juostaisiin kasaan vasta seuraavana syksynä vaalien jälkeen.
”Strategioihin on myöhäistä vaikuttaa niiden julkaisemisen jälkeen.”
Todellisuudessa strategian valmistelutyö on jo aloitettu. Toki on sensitiivinen kysymys, kuinka paljon virkamiehet voivat valmistella tulevia poliittisia ohjelmia ennen kuin vaalit on käyty. Samaa pohditaan vaaleja edeltävän vuoden aikana toistuvasti niin kuntatasolla, kansallisella tasolla kuun EU-tasolla.
Tutkimukseni perusteella ammattitaitoisilla EU-lobbareilla Helsingissä ja etenkin Brysselissä on jo nyt paljon epävirallista tietoa tulevan komission potentiaalisista prioriteeteista. Jonkinlainen versio tulevasta strategiasta vuodettaneen luottolobbareille viimeistään syksyllä tai vuoden 2025 alussa. Vuonna 2019 Ursula von der Leyen piti kiinni sadan päivän tavoitteesta ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelma julkaistiin jo vaalivuoden joulukuussa.
Strategioihin on myöhäistä vaikuttaa niiden julkaisemisen jälkeen. Siksi on oleellista varmistaa, että kuulee ja tulee kuulluksi jo pohdittaessa tulevan poliittiseen agendaan sisältyviä vaihtoehtoja – joko suoraan tai muiden lobbareiden kautta.
2. Komissaariehdokaat ja komission puheenjohtaja erityisseurantaan
Jo ennen vaaleja pohdittiin, saako Ursula von der Leyen jatkaa Euroopan komission puheenjohtajana ja mikä on Euroopan parlamentin rooli hänen uudelleenvalinnassaan.
Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt muiden komissaarien valinta, jossa vastavalituilla mepeillä on roolinsa Lissabonin sopimuksen myötä.
Lobbauksen näkökulmasta olisi jo tässä vaiheessa hyvä olla kartalla jäsenmaiden potentiaalisista komissaariehdokkaista. Esimerkiksi vuonna 2019 lobbarit Helsingissä lukivat hyvin Suomen sisäpolitiikkaa: epävirallista tietoa Suomen komissaariehdokkaasta alkoi liikkua heti, kun tulos SDP:n eduskuntavaalivoitosta oli selvillä.
Todennäköisesti samanlaista epävirallista tietoa potentiaalisista komissaariehdokkaista on ammattitaitoisilla lobbareilla jo nyt niin Suomessa kuin muissakin jäsenmaissa. Heillä on myös suhteet tuleviin komissaareihin jo kunnossa – jos ei suoraan, niin kussakin jäsenmaassa operoivan sisarjärjestön kautta. Tässä tulee esille myös EU lobbauksen transnationaalisuus: se ei keskity pelkästään Brysseliin vaan ulottuu myös jäsenmaihin.
”Komissaariehdokkaiden puheenvuoroista saa vihiä tulevan agendan prioriteeteista ja mahdollisista jännitteisistä komission ja parlamentin välillä.”
On myös syytä seurata komissaariehdokkaiden kuulemisia ensi syksynä Euroopan parlamentissa. Esimerkiksi vuoden 2019 kuulemisissa ainakin komissaariehdokkaat Virginijus Sinkevičius, Frans Timmermans ja Janusz Wojciechowski puhuivat Euroopean vihreän kehityksen ohjelmasta (Green Deal), vaikka koko strategiaa ei ollut vielä virallisesti olemassa. Puheenvuoroista sai vihiä tulevan agendan prioriteeteista.
Samoin mahdollisista jännitteisistä asioista komission ja Euroopan parlamentin välillä sai hyvän kuvan seuraamalla kuulemisia. Kukin Euroopan parlamentin poliittinen ryhmä kun pääsee tenttaamaan ehdokkaita ja esittämään heille myös jatkokysymyksiä.
Lobbauksen näkökulmasta on varsin fiksua seurata relevanttien komissaariehdokkaiden kuulemisia suorana tai tallenteena. Tämä kun ei vaadi sen suurempaa tiedonkalastelua tai edes matkustamista Brysseliin.
3. Pyöröovi-ilmiö auttaa vanhoja – lobbareihin tutustuminen uusia
Ensi syksy on uuden opettelun aikaa ei pelkästään vastavalituille mepeille ja heidän uusille avustajilleen vaan myös tuoreille lobbareille.
Vaalien kanssa yhtä aikaa EU-piireissä pyörähtää käyntiin pestien vaihtoruletti, jossa pudonneet mepit ja heidän avustajansa etsivät paikkaansa ja osa päätyy lobbareiksi. Toisaalta osa lobbareista saattaa siirtyä komission virkamieheksi tai Euroopan parlamenttiin. Kokonaisuudessaan puhutaan pyöröovi-ilmiöstä.
Kaikilla lobbareilla ei suinkaan ole pyöröovikokemusta. Tutkimukseni mukaan sen katsottiin kuitenkin lisäävän ymmärrystä instituutioiden sisäisestä päätöksenteosta sekä siitä, millaista lobbausta päättäjät pitävät hyvänä.
On hyvä muistaa, että EU-lobbauksessa suhteet luodaan usein ennen varsinaista vaikuttamista. Syksy 2024 on tutustumisen aikaa. Meppejä tavataan, mutta agendalla saattaa olla enemminkin tutustuminen ja perehdyttäminen tuleviin asioihin kuin varsinainen lobbaus.
”Ilman taustatöitä ja kotiläksyjen tekemistä on turha mennä edes tutustumiskäynnille.”
Samalla kuulostellaan, mikä kutakin meppiä kiinnostaa henkilökohtaisella tasolla. Tutkimuksen mukaan tapaamisista oli hyötyä etenkin uusille mepeille. He kokivat saavansa kokeneilta lobbareilta perehdytystä ajankohtaisiin EU-asioihin ja -käytäntöihin.
Ilman taustatöitä ja kotiläksyjen tekemistä on kuitenkin turha mennä edes tutustumiskäynnille. Etenkin poliitikot olettavat, että heidät tunnetaan ja heidän taustansa tiedetään.
Lobbarin on tarpeen myös miettiä konkreettinen asia, minkä tiimoilta on relevanttia tavata. Ilman näkyvissä olevaa konkreettista ja ajankohtaista hyötyä Brysselissä on vaikea saada tapaamisaikaa.
Vaikka vaalien jälkeinen aika näyttäytyy ulospäin suvantovaiheena EU-politiikassa, lobbauksen näkökulmasta paljon ajankohtaista on meneillään. Kaikki oleellinen uusien roolien, valtasuhteiden ja agendojen sisältöjen osalta on liikkeessä.
Paljosta on siis pysyttävä kärryillä jo nyt, jotta relevantteihin asioihin on mahdollista vaikuttaa seuraavan viiden vuoden aikana.
Jonne Renvall / Tampereen yliopisto
Tämän sisällön mahdollistaa Tampereen yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.