Kuulin ensimmäisen kerran ilmastonmuutoksesta maantieteen oppikirjasta 1980-luvulla. Sen jälkeen tutkimus toisensa jälkeen on lisännyt tietoa ilmaston lämpenemisestä ja sen vakavista seurauksista, kuten luontokadosta, kaikkialla maailmassa.
Tietoa on kertynyt monipuolisesti niin luonnontieteistä, taloustieteistä, humanistisista tieteistä, lääketieteestä, insinööritieteistä kuin käyttäytymistieteistäkin. Ilmasto- ja kestävyyspaneelit ovat koonneet raportteja yhteen ja esittäneet pysäyttäviä infograafeja.
Tietoa ei puutu myöskään yhteiskunnan sopeutumiskeinoista, energia- ja kiertotalousinnovaatioista ja kestävyysmurroksen tavoitteista. Tietoa onkin käytetty monien teknisten ratkaisujen ja palveluiden kehittämiseen.
Polkupyörämalli osoittaa kestävän elämäntavan osat
Ilmastonmuutos, luontokato ja pandemiat ovat pirullisia ongelmia, jopa niin pirullisia ja laajoja, että niihin on vaikea tarttua. Sen sijaan jos kotikylän jokeen on päässyt jätevettä ja likavesi virtaa omaan rantaan, siihen on helpompi puuttua ja vaikuttaa.
Miten sitten toimia, kun kuitenkin juuri ne kaikkein pirullisimmat globaalit ongelmat ovat niitä, joihin tarvitaan kiireisimmin merkittävimpiä ratkaisuja?
On harhaluulo olettaa, että kestävyyskysymykset ratkeaisivat yksin teknologian tai kaupallisten ja juridisten keinojen avulla. Jos näin olisi, nämä konstit olisivat jo pelastaneet maailman.
Tämä ei silti tarkoita, etteikö teknisiä innovaatioita, kaupallisia toimia sekä vastuullista juridiikkaa tarvittaisi. Ehdottomasti tarvitaan, etenkin luonnonvarojen kestävämmän käytön ja kiertotalouden kehittämiseksi sekä ihmisoikeuksien turvaamiseksi.
Rohkenen väittää, että kestävyysmurrokseen ei päästä ilman ihmisten käyttäytymisen ymmärtämistä ja muutosta. On pohdittava esimerkiksi sitä, miksi ja miten toimitaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutuen.
Ja toisaalta, miksi ei toimita riittävästi? Mitkä ovat ne syyt, joiden takia ihmiset ovat välinpitämättömiä tai eivät muista syistä toimi?
Kiitettävästi kansainvälistä huomiota saanut niin sanottu polkupyörämalli (Cantell ym. 2019; ja mm. Teixeira & Crawford 2022; Hoath & Dave 2022) kokoaa yhteen kestävään elämäntapaan ja vastuulliseen käyttäytymiseen kuuluvat asiat. Malli sopii yleisemminkin kasvatuksen tavoitteiden kuvaajaksi.
Jos halutaan ratkaista kestävyyshaasteita, jokainen käyttäytymiseen liittyvä asia – eli mallissa polkupyörän osa – on kokonaisuuden kannalta tärkeä. Pyörät kuvaavat kestävyyskysymyksiin liittyvää tietoa ja ajattelun taitoja.
Ristiriitojen ja epävarmuuden kautta kohti ratkaisuja
Edelleenkin törmää silloin tällöin ajatteluun, että tiedon määrän pitäisi olla suhteettoman suuri käyttäytymisen muihin osa-alueisiin verrattuna. Tällöin polkupyörä on kuin entisaikain menopeli, jossa etupyörä oli valtava.
Onneksi yleensä ymmärretään, että tiedon määrä ei ole itsetarkoitus, vaan tietoa tulee käyttää kriittisesti, vertaillen, analysoiden ja uutta ymmärrystä rakentaen. Tieto muuttuu ja uudistuu ja siihen liittyy epävarmuuksia.
Olennaista on myös hahmottaa, mikä on tutkittua tietoa ja mikä fake newsiä. Kestävyyskysymysten kannalta erityisen tärkeää on systeemisyys. Se tarkoittaa kytkentöjä käsitteiden ja erilaisten ilmiöiden välille ja monimutkaisten ilmiöiden syy-seuraussuhteiden hahmottamista.
Kun tehdään päätöksiä, on huomioitava ihmisten erilaiset identiteetit ja maailmankuvat. Tähän arvorunkoon kiinnittyvät kestävyyteen liittyvät tiedot. Erilaisen arvoperustan takia eri ihmiset voivat tulkita samat tiedot hyvinkin eri tavoin.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa, samoin kuin kasvatuksessa ja koulutuksessa, olisikin tarpeen käsitellä eettisiä näkökulmia ja tarkastella kestävyyskysymyksiä monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi luonnon ennallistamisen ja luontokadon haasteellisuus näkyy aiheeseen liittyvissä arvoristiriidoissa.
Tietojen omaksuminen ja arvot konkretisoituvat käytäntöön teoissa ja toiminnassa. Kestävässä elämäntavassa toimintaan vaikuttavat ihmisen empatiakyky, halu auttaa, muiden ihmisten mielipiteet, yhteiskunnan normit sekä toiminnan helppous.
Jotta kestävä elämäntapa ei tuntuisi hankalalta ja elitistiseltä, asioita ei pitäisi kuvata etäisinä ongelmina eikä liian vaikeina ymmärtää. Motivaatio toimia – ja hypätä satulaan polkemaan pyörää eteenpäin – kasvaa, kun asiat liittyvät omaan elämään. Tämä on myös kasvatuksessa tärkeä tavoite.
Onhan tämä tärkeää, mutta…
Jos halutaan edistää kestävyyttä, on tärkeää ymmärtää, mikä jarruttaa meidän ihmisten toimintaa. Yleensä kyse ei ole tiedon puutteesta tai tarjolla olevien kestävien ratkaisujen saatavuudesta.
Tavallisesti kestävän elämäntavan esteenä on joukko varsin inhimillisiä syitä, kuten mukavuudenhalu, laiskuus, tottumus ja kiire. On paljon helpompaa istahtaa talvella omalla pihalla odottavaan valmiiksi lämmitettyyn autoon kuin kävellä tuulessa ja tuiskussa muutaman sadan metrin päähän bussipysäkille.
Kestävän elämäntavan esteinä ovat myös yhteiskunnalliset, rakenteelliset syyt, kuten toimivan julkisen liikenneverkon puuttuminen. Myös rahanpuute on usein syy toimia vähemmän kestävästi. Köyhä ihminen ei valitse ruokaa sen perusteella, onko se luomua tai onko paketin kyljessä ympäristömerkki.
Kestävää elämäntapaa jarruttavat myös psykologiset syyt, kuten ongelmien etäännyttäminen tai kieltäminen, sosiaaliset normit sekä epävarmuus oman toiminnan vaikuttavuudesta. Usein myös syyttävä ja yksituumainen ohjeistus synnyttää torjuntaa.
Optimismi ei ehkä autakaan
Maailma on monella tapaa rikki. Venäjän hyökkäyssota on paitsi aiheuttanut kestävyysongelmia paikallisesti Ukrainassa, myös vaikuttanut ihmisten tulevaisuudenuskoon kaikkialla maailmassa. Sota ja muut kestävyysongelmat herättävät monissa kielteisiä tunteita, kuten huolta, pelkoa, surua, syyllisyyttä, vihaa ja toivottomuutta.
Välinpitämättömyydeltä vaikuttavan asenteen taustalla saattaa olla huoli ja sen takia tarve torjua vaikeiden asioiden ajattelemista. Polkupyörän lamppu on tällöin sammuksissa ja edessä näkyy vain pimeää.
Erityisesti opetuksessa ja kasvatuksessa on tärkeää käsitellä tunteita, myös niitä negatiivisia. Ennen kaikkea on olennaista ylläpitää toivoa ja mahdollistaa myötätunnon kokemukset. Toivoon liittyy luottamus siitä, että ongelmiin on olemassa ratkaisuja.
On kuitenkin olennaista tehdä ero optimismin ja toivon välillä. Optimismiin liittyy ajatus, että kaikki järjestyy, vaikka todellisuudessa näin ei kävisikään. Ympäristötunteiden tutkija Panu Pihkala korostaa, että optimistinen kuvitelma kaiken järjestymisestä voi pikemminkin estää ihmisiä haluamasta muutosta ja tekemästä kestäviä valintoja.
Realistinen toivo sen sijaan rakentuu ihmisessä vasta sen jälkeen, kun hän on kohdannut maailman erilaisine haasteineen ja niistä huolimatta kykenee uskomaan omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa (Pihkala 2017). Tällöin syttyy polkupyörään lamppu: halu katsoa tulevaisuuteen.
Kiva luontoretki, mutta etelän lämpö kutsuu!
Polkupyörämallia peilaten uskallan väittää, että moni kyllä ymmärtää, millaisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella, luontokadolla ja monilla muilla vakavilla kestävyysongelmilla on Suomelle ja koko maapallolle. Tietoa on. Tiedämme myös, että meidän tulisi tehdä kestäviä kulutusvalintoja ja vähentää radikaalisti kuluttamista.
Motivaatiotakin on, ainakin periaatteessa, mutta silti kestävät teot jäävät liian vähäisiksi. Olihan se retki lähimetsässä ihan mukava, mutta silti, nyt on päästävä etelän lämpöön. Lentäen tietenkin.
On toki kohtuutonta edellyttää tekoja vain yksilöiltä, kun kestävyysmurroksen onnistumiseksi tarvittaisiin koko pyöräilyinfrastruktuurin eli yhteiskunnan toimia. Motivaation ja sitä myöten myös vastuullisten tekojen lisäämiseen tarvitaankin usein yhteiskunnan ohjauskeinoja: verotuksen muutoksia, kestävien energia- ja muiden hankintojen kannustimia sekä satsausta kestäviin palveluihin.
Kaiken ytimessä on se, pysyykö lamppu päällä ja riittääkö ihmisillä uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. Se on niin yksilön kuin yhteiskunnankin hyvinvointikysymys.
Toivoa ja uskoa kestävään tulevaisuuteen tulee luonnollisesti ylläpitää kasvatuksessa ja koulutuksessa. Mutta yhtä lailla siihen vaikuttaa se, voimmeko luottaa poliitikkojen puheisiin ja päätöksiin, saammeko kuluttajina mahdollisuuden tehdä järkevän hintaisia kestäviä valintoja ja pystymmekö Suomessa ja laajemmin maailmassa edistämään yhdenvertaisuutta ja lisäämään hyvinvointia kaikille.
Tarvitsemme kaikkien alojen kestävyystekoja, jotta fillarit kulkisivat pyöräteillä myös silloin, kun on pimeää ja kuoppaista.
Tämän sisällön mahdollistaa Helsingin yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.