Lasten kaltoinkohtelu on maailmanlaajuinen ongelma perheiden sosiaaliseen asemaan katsomatta.
Kaltoinkohtelu voi olla fyysistä kuten lyömistä, tukistamista tai kurittamista, emotionaalista kuten haukkumista, huutamista tai vähättelyä. Se voi olla myös toisen vanhemman tapaamisen estämistä, perheväkivallan todistamista, seksuaalista kuten lapsen pakottamista seksuaaliseen kanssakäymiseen tai lapsen seksuaalista koskettelua.
Kaltoinkohteluksi lasketaan myös hoidon laiminlyönti kuten riittävän ravinnonsaannin, asianmukaisen vaatetuksen tai hampaiden hoidon laiminlyönti.
Kaltoinkohtelu aiheuttaa vakavia elämänikäisiä fyysisiä, henkisiä sekä sosiaalisia vammoja – ja jopa kuoleman.
Tahallista ja tahatonta kaltoinkohtelua
Kaltoinkohtelu voi olla tahallista väkivaltaa. Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vanhemmat ilmoittavat kohdistavansa lapseensa useammin henkistä väkivaltaa (44 %) kuin fyysistä väkivaltaa (14 %).
Kaltoinkohtelu voi olla myös tahatonta: vanhemman tarkoituksena ei ole aiheuttaa vahinkoa lapselleen. Tämä voi johtua vanhemman tiedon, taitojen, terveyden tai voimavarojen puutteesta. Vanhempi ei läheskään aina tiedä, millainen käyttäytyminen on lapselle haitallista.
Tämän vuoksi vanhemmat tarvitsevat tietoa lapsen kaltoinkohtelun eri muodoista, taitoja turvallisen ja terveen kasvun tukemiseen sekä tukea oman terveytensä ja voimavarojensa vahvistamiseksi.
Ongelmat paljastuvat liian myöhään
Lapsen kaltoinkohtelu on Suomessa kielletty. Myös useat kansainväliset sopimukset, kuten Unicefin lapsen oikeuksien sopimus, ohjeistavat samaan suuntaan. Laeissa ja ohjeissa on määritelty yhteiskunnan velvoitteet tukea perheitä lapsen turvallisessa ja terveessä kasvussa mahdollisimman varhain.
Lapsen kaltoinkohteluun perheessä havahdutaan kuitenkin useimmiten vasta sitten, kun siitä tehdään näkyviä havaintoja koulussa, päiväkodissa tai sairaalassa. Lapsella voi olla esimerkiksi mustelmia, hän voi myös olla pelokas tai levoton. Lapsessa saattaa olla merkkejä myös aliravitsemuksesta tai kasvun hidastumisesta.
Lapsen kannalta tilanne on silloin jo vakava, koska hän on ehtinyt joutua kaltoinkohdelluksi omassa turvasatamassaan.
Kaikki riskit eivät toteudu
Tutkimuksen avulla kaltoinkohtelulle on löydetty riskitekijöitä – mutta myös niiltä suojaavia tekijöitä. Sekä vanhempien että ammattilaisten pitää olla näistä tietoisia.
Niistä pitää osata myös luontevasti kysyä ja keskustella perheen kanssa. Mitä varhemmin se tehdään, sitä helpompi kaltoinkohtelua tai sen riskiä on tunnistaa ja ehkäistä. Riskitekijät liittyvät vanhempaan, perheen tilanteeseen ja lapseen.
”Perhetilanteen kokonaisvaltainen arviointi
on tärkeää.”
Vanhempaan liittyviä riskitekijöitä ovat esimerkiksi vanhemman itse lapsuudessaan kohtaama kaltoinkohtelu tai hänen kokemansa henkiset tai fyysiset/ruumiilliset vauriot (traumat).
Samaan suuntaan vaikuttavat myös lapsen kasvatukseen liittyvä tiedon puute, stressi, uupumus, mielenterveyden ongelmat, vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ja päihteiden käyttö.
Perhetilanteeseen liittyviä riskitekijöitä ovat suuri lapsiluku, nuoret vanhemmat, vanhemman matala koulutustaso, perheen vaikea taloudellinen tilanne, vaikeudet perheen sisäisissä suhteissa ja perheessä ilmenevä väkivalta, toisen vanhemman puuttuminen perheen arjesta tai kulttuuriset tekijät kuten kielimuuri tai eriarvoisuuden tunne.
Lapseen liittyviä riskitekijöitä ovat syntymänläheiseen aikaan sidoksissa olevat tekijät kuten, ennenaikainen syntymä ja pieni syntymäpaino. Lisäksi lapseen liittyviä tekijöitä ovat lapsen erittäin runsas itkuisuus, kehitysvammaisuus tai lapsen käyttäytymisen ongelmat.
Lapsen kaltoinkohtelulta suojaavat muun muassa vanhemman mahdollisuus varhaisiin tukipalveluihin sekä kannustava ja turvallinen perheympäristö sekä lapsen läheiset ja kannustavat suhteet äidin, isän tai huoltajan kanssa.
On hyvä kuitenkin muistaa, että riskitekijöiden olemassaolo ei automaattisesti johda kaltoinkohteluun. Tämän vuoksi perhetilanteen kokonaisvaltainen arviointi on tärkeää.
Tutkimustietoon perustuva mobiilisovellus avuksi
Tampereen yliopiston ERICA-hankkeen yhteydessä on kehitetty perheiden oma-arvioinnin avuksi tarkistuslista ja mobiilisovellus, joiden avulla vanhemmat voivat arvioida lapsen kaltoinkohtelua, sen riskejä sekä perheessä ilmeneviä suojaavia tekijöitä. Mobiilisovellus perustuu 32 katsausartikkelista ja 1660 tutkimuksesta koottuun tutkimustietoon.
Sovellus sisältää ohjeita ja linkkejä varhaisen tuen lähteille sekä rohkaisee vanhempia hakemaan apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa esimerkiksi neuvolasta tai muusta palvelusta.
Maksuton mobiilisovellus löytyy Google Play -kaupasta nimellä Family Needs Checklist ja ERICA-hankkeen sivujen kautta myös nettiversiona. Sovelluksen tarkistuslista on parhaillaan tieteellisessä testaus- ja jatkokehitysvaiheessa.
Alan ammattilaisille on lisäksi laadittu erillinen koulutusohjelma, joka parantaa ammattilaisten tietoja ja taitoja ehkäistä kaltoinkohtelua. Se on vapaasti saatavilla osoitteesta https://www.entermentalhealth.net/ericakoulutus .
Vanhempien oma-arviointilista ja ammattilaisille tarkoitettu materiaali tarjoavat jatkossa saman tietopohjan molemmille osapuolille yhteisiä keskusteluja varten: molemmat tietävät
samat asiat kaltoinkohtelusta.
Tämän sisällön mahdollistaa Tampereen yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.