Koronalamaan eivät päde vanhat lääkkeet – toipumisen avain ovat nykyistä paremmin kohdistetut rajoitustoimet

Vanhat teollisuutta ja rakentamista virkistävät elvytyskonstit eivät nyt riitä, kun lama painottuu palveluihin. Nopea toipuminen vaatii yhteistyötä, jossa yritykset ovat aktiivisesti  suunnittelemassa, miten viruksen leviämistä voidaan hidastaa mahdollisimman pienillä kustannuksilla. VAPAA LUKUOIKEUS

Roger Wessman
Kuva: Petra Wessman (CC BY-SA 2.0)

 

Tartuntariskin hallitseminen yhteinen tavoite

  • Palvelut, jotka muodostavat yli kaksi kolmasosaa taloudesta, ovat nyt lamaantuneet.
  • Lamaantuminen näkyy erittäin jyrkästi työllisyydessä, joka on yhä vahvemmin ihmiskontakteja vaativien palveluiden varassa. 
  • Hallituksen päätös purkaa vaiheittain rajoitustoimia on ensimmäinen askel palveluiden toipumiseen.
  • Palvelulama on levinnyt laajasti, eivätkä esimerkiksi pelkästään ravintoloiden kysynnän vahvistamiseen suuntautuvat toimet kanna kovin pitkälle. Oleellista on kuluttajien ostovoiman turvaaminen yleisesti.
  • Sen enempää rajoitusten purku kuin kuluttajien ostovoiman turvaaminenkaan ei saa taloutta käyntiin, jos tartunnan pelko edelleen karkottaa asiakkaat.
  • Kohdennetut tukitoimet pahiten kärsineille yrityksille ja toimialoille voivat olla perusteltuja, jotta minimoidaan elinkelpoisten yritysten konkurssien aiheuttamia kustannuksia.
  • Yrityksillä on vahva kannustin kehittää liiketoimintojaan siten, että asiakkaiden ja henkilökunnan riskiä saada tartuntaa voidaan vähentää mahdollisimman pienillä kustannuksilla.
  • Tämä edellyttää, että terveysviranomaiset keskittyvät yhteistyötä tekevän neuvonantajan rooliin ja epätarkkoja, taudin leviämistä jarruttavia rajoituksia asetetaan mahdollisimman vähän. 
  • Tavoitteena ei tarvitse olla tartuntariskin painaminen nollaan; taudin leviäminen pysyy hallinnassa, jos erilaisilla toimilla voidaan estää kaksi kolmesta tartunnasta.

 

Koronapandemian aiheuttama taantuma on poikkeuksellinen muun muassa siksi, että  taantuman keskipisteessä ovat nyt palvelut, joiden kysyntä pysyy yleensä suhteellisen vakaana. Suomen taloudessa taantumien syy on tyypillisesti ollut vientiteollisuuden notkahdus tai rakentamisen raju syöksy. 

Nyt palvelusektori on nopeasti jäätynyt, kun ihmiskontakteja yritetään rajoittaa tartunnan välttämiseksi. Tämä näkyy esimerkiksi EK:n luottamuskyselyssä, jossa vähittäiskaupan ja muiden palveluiden luottamus on pudonnut historiallisiin pohjalukemiin. Teollisuuden näkymät ovat tällä kertaa pysyneet vakaampia, joskin globaali palvelutaantuma heijastuu niihinkin. 

Palveluiden raju romahdus tekee koko talouden notkahduksesta helposti ennätyssyvän, koska elämme palvelutaloudessa. Palveluiden osuus kokonaistuotannosta on peräti 70 prosenttia. Teollisuuden ja rakentamisen yhteenlaskettu osuus on vain 25 prosenttia. 

Huoli on erityisen suuri työllisyyden kannalta. Yhä suurempi osa työntekijöistä on sellaisissa ihmiskontakteja vaativissa palveluissa, joita koneet eivät pysty hoitamaan ja joita ei siksi ole pystytty automatisoimaan.

Työllisyyden toipuminen vuoden 2009 taantumasta on perustunut lähes yksinomaan palveluihin. Teollisuustyöpaikkojen määrä on viimeisen vuosikymmenen aikana edelleen laskenut toistakymmentä prosenttia. 

Perinteiset elvytyskeinot, kuten piristävät julkiset rakennushankkeet tai toimet vientiteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi, eivät tässä tilanteessa kovin paljon auta. Niistäkin voi kuitenkin olla hyötyä, koska myös näillä aloilla nähdään nyt perinteisen taantumakierteen alkavan. Epävarmassa taloustilanteessa rakennusprojekteja laitetaan jäihin ja muiden maiden talousongelmat välittyvät Suomen vientiin. 

Palveluiden erityiseen ahdinkoon rakentamisen tai vientiteollisuuden tukeminen ei kuitenkaan suoraan pure, ja tämä ahdinko heijastuu myös esimerkiksi rakennuttajien epävarmuuteen.

Rajoitusten purkaminen ensimmäinen askel

Hallituksen toissapäiväiset päätökset rajoitustoimien vaiheittaisesta purkamisesta ovat ensimmäinen askel, joka mahdollistaa palveluiden toipumisen.

EK:n koronakyselyssä etenkin kokoontumis- ja tapahtumarajoitukset nähdään toiminnan rajoitteena. Lähes puolet yrityksistä näkee niiden haittaavan liiketoimintaa paljon. Kyselyn mukaan ravintoloiden sulkeminen on jopa joka neljännekselle yrityksistä yritystoiminnan kannalta ratkaiseva haitta.

Kokoontumisten maksihenkilömäärän nostaminen kymmenestä viiteenkymmenen henkilöön ja ravintoloiden aukeaminen kesäkuun alusta olisi tämän mukaan suuri helpotus. Matkustusrajoitukset pysyvät kuitenkin edelleen suurena rajoitteena erityisesti kuljetus- ja matkailualan yrityksille.

Kyselyn tuloksiin täytyy tosin suhtautua varauksella. On esimerkiksi vaikea uskoa, että ravintoloiden aukiolo voisi olla elinehto joka neljännen suomalaisen yrityksen liiketoiminnalle. Joko vastaajat ovat vahvasti valikoituneita niin, että ongelmia kokevat ovat olleet taipuvaisempia vastaamaan – tai vastaajien kynnys nähdä ongelma yritykselle ratkaisevana on suhteellisen alhainen. 

Palvelulama ei rajoitu ravintoloihin

Työllisyyden heikkenemisestä eri toimialoilla ei vielä ole täsmällisiä lukuja. Helsinki Graduate School of Economicsin tutkijat ovat yrittäneet saada ajan tasalla olevan kuvan tarkastelemalla, millä toimialalla nyt työttömiksi tai lomautuetuiksi ilmoittautuneet olivat töissä vuonna 2017.

Majoitus ja ravintola-alalla työskennelleistä yli kolmannes on nyt työttöminä tai lomautettuina. Työtä vaille on tämän mukaan jäänyt alalla yli 30 000 henkeä. 

Lukemat oletettavasti aliarvioivat kyseisen alan ahdinkoa. Kolmessa vuodessa osa työntekijöistä on varmasti vaihtanut alaa. Alaa vaihtaneet kaunistavat lukemia, koska työllisyystilanne muilla aloilla on parempi. Alalle viimeisen kolmen vuoden aikana tulleet, jotka eivät myöskään tilastoissa näy, ovat todennäköisesti muita herkemmin menettäneet työpaikkansa.

Lukumääräisesti vielä suurempi määrä työtä vaille jääneitä löytyy kaupan alalla työskennelleistä – yli 40 000. Yritystoiminnan tukipalveluista (joihin sisältyy esimerkiksi messujen ja matkanjärjestäjät, vuokraus- ja leasingtoiminta sekä siivouspalvelut) vastaava lukema on myös noussut 30 000 henkilöön. Logistiikassa ja virkistyspalveluissa työtä vailla jääneitä on kussakin noin 20 000 henkilöä.

Kaikilla yllä mainituilla aloilla kolme vuotta sitten työskennelleistä melkein 20  prosenttia on nyt työtä vailla. Ahdinko ei siis ole yhtä syvä kuin majoitus- ja ravintola-alalla, mutta työtä vailla olevien määrä on puolessatoista kuukaudessa noussut näillä aloilla lama-ajan lukemiin.

Täsmäelvytys ei huomioi taantuman laajuutta

Yleisessä keskustelussa on esitetty monia keinoja palveluiden elvyttämiseksi. STTK ja vasemmistoliiton puheenjohtaja, ministeri Li Andersson on ehdottanut erillistä palveluseteliä. Keskuskauppakamari on esittänyt ravintoloiden arvonlisäveron tilapäistä alentamista ja kotitalousvähennyksen korottamista.

Pelkästään ravintola-alalle kohdistuvat toimet ratkaisevat parhaimmillaan vain pienen osan ongelmista. Edes laajasti palveluiden ostamiseen kohdistuvat tuet eivät auta suurinta palvelualan työllistäjää, eli kauppaa. 

Kaupan palveluista maksetaan epäsuorasti tavaroiden hinnoissa. Kuluttajille annetuista palveluseteleistä tai kotitalousvähennyksen nostamisesta ei myöskään olisi suoraan apua yritysten ostamien tukipalveluiden elvyttämisessä. 

Palvelusetelit eivät kuitenkaan välttämättä ohjaisi kulutusta palveluihin, kuten Heikki Pursiainen on selittänyt, koska kuluttajat voivat käyttää niitä vain maksaakseen palveluista, joita muutenkin olisivat ostaneet.

Kysyntää voisi tarkemmin ohjata palveluihin toimilla, jotka tekisivät palveluiden ostamisen halvemmaksi, professori Niku Määttänen toteaa blogikirjoituksessaan. Palveluihin kohdistuvan arvonlisäveron alennus tai kotitalousvähennyksen korottaminen voisivat olla tällaisia toimia.

Kotitalousvähennyksen ongelmana on, että se kattaa hyvin suppeaan osaan palveluista. Siksi se ohjailee kulutuspäätöksiä tehottomalla tavalla ja muodostaa suurelta osin vain tulonsiirron suhteellisen korkeatuloisille kotitalouksille, joilla on varaa maksaa kotitalouspalveluista. 

Arvonlisäveron alennuksen kulutusta elvyttävää hyötyä rajoittaa se, että alennusta ei välttämättä siirretä hintoihin. Tuore laaja kansainvälinen tutkimus, jonka tekijöihin kuuluvat VATT:in Jarkko Harju ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen Tuomas Kosonen, vahvistaa, että arvonlisäverojen nostaminen siirretään paljon hanakammin tuotteiden hintoihin kuin arvonlisäveron laskeminen. 

Arvonlisäveron alennuksesta voi olla apua, vaikka alennus ei siirtyisi kuluttajahintoihin, jos sillä voidaan estää yritysten konkursseja. Tällöin arvonlisäveron alennus on perusteltua kohdistaa nimenomaan aloille, joilla konkurssiriski on suuri.

Hallituksen keskiviikkona päättämä ravintoloiden tukipaketti on ensisijassa tarkoitettu korvaamaan yrityksille ravintoloiden sulkemisen aiheuttamia menetyksiä ja siten estämään konkursseja. Pakettiin sisältyvällä uudelleentyöllistymisen tuella, joka on 1 000 euroa työntekijää kohden, voi kuitenkin olla myös suoraan ravintolatoimintaa elvyttävä vaikutus, koska tuki alentaa kustannuksia.

Se missä määrin kustannusten aleneminen siirtyy hintoihin asiakkaiden houkuttelemiseksi takaisin ravintoloihin, jää nähtäväksi.

Kun ottaa huomioon miten laajalle palvelulama on levinnyt, paras ratkaisu tukea elpymistä on pitää huolta siitä, että kuluttajien ostovoima säilyy. Tässä tehokkain toimi lienee pitää huoli siitä, että työtä vailla jääneiden toimeentulo säilyy. Työttömyysturvan laajentamisella yrittäjiin on nyt suuri merkitys, kun palveluihin iskenyt taantuma on vienyt toimeentulon poikkeuksellisen vahvasti yrittäjiltä

Rajoitusten purkaminen ei riitä jos tartuntavaara vaanii

Sen enempää rajoitusten helpottaminen kuin palveluiden kysynnän tukeminen ei kuitenkaan poista palvelulaman perimmäistä syytä, eli pelkoa COVID-19-taudista. Tästä hyvänä esimerkkinä on kampaamoala, jonka toiminta on Suomessa jatkuvasti ollut sallittua ja jolle kymmenen hengen kokoontumisrajoitukset tuskin ovat suuri ongelma, mutta jonka myynti on Nordean korttiostostilastojen mukaan kuitenkin romahtanut puolella.

Ihmisten käyttäytyminen alkoi esimerkiksi Googlen liikkumistietojen perusteella niin Suomessa kuin muuallakin muuttua jo ennen kuin viranomaiset siihen pakottivat. Koulutustilaisuuksia ja seminaareja alettiin perua ja yritykset alkoivat siirtyä etätyöhön ilman virallisia kehotuksia ja rajoituksia.

Pahimmillaan palveluiden käytön vilkastuminen voi jälleen kiihdyttää taudin leviämistä, jolloin piristyminen jää lyhyeen, kun uudelleen kasvava pelko hyydyttää kysyntää ja pakottaa rajoitusten tiukentamiseen.

Toiveena on, että epidemia pystyttäisiin pitämään aisoissa hallituksen ”testaa, jäljitä, eristä ja hoida”-strategialla, jolloin yhteiskunta voisi palata normaaliin. Tämän onnistuminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin varmaa. 

Etelä-Koreassakin epidemian asteittaista hiipumista on tuettu sosiaalista kanssakäymistä rajoittamalla, vaikka siellä oltiin valmiita reagoimaan epidemiaan nopeasti tartuntoja jäljittämällä ja eristämällä. Kouluja avataan maassa silti vasta nyt ja hallitus suosittelee edelleen suurten väkijoukkojen välttämistä ja kasvosuojien pitämistä. Kaikki ulkomailta tulevat asetetaan kahden viikon karanteenin.

Täydellisestä paluusta normaaliin ei siis voi puhua, vaikka epidemiaa jo helmikuussa käännettiin laskuun.

Haasteena on, miten palvelut saadaan nousuun, jos paluu normaaliin liikkumiseen ja kanssakäymiseen vauhdittaa viruksen leviämistä ja toipuminen kääntyykin siksi itseään vastaan. 

Yritysten kekseliäisyyttä täytyy valjastaa

Tämän haasteen ratkaisemiseksi viranomaisten, yritysten ja kansalaisten on koottava voimansa yhteen. Tämän ei pitäisi olla mahdotonta, kunhan mielletään, että pitkälti kaikkien yhteinen etu on toimia niin, että tartuntariski pidetään mahdollisimman alhaisina.

Amerikkalais-singaporelainen tutkijaryhmä argumentoi, että taudin leviäminen hidastuu merkittävästi myös ilman viranomaisten asettamia rajoituksia, kunhan kuluttajat ja tuottajat tiedostavat tartuntariskin. Monet kuluttajat välttävät kaupassa käyntiä, vaikka se on täysin sallittua, koska ovat huolissaan omasta ja omaisten terveydestä.

Hyöty tästä hajautetusta sopeutumisesta on tutkijoiden mukaan se, että ihmishenkiä saadaan säästettyä kustannustehokkaammin kuin mitä yhteiskunnan yleisen sulkemisen kautta voidaan tehdä. Supistetaan ensi sijassa sellaista toimintaa, johon liittyy suurin riski tartunnasta suhteessa toimijoiden saamaan hyötyyn. Jäykät säännöt eivät tällöin estä tekemästä tärkeäksi koettuja asioita.

Tutkijat arvioivat, että hajautetulla sopeutumisella voidaan välttää 80 prosenttia niistä kustannuksista, joita pandemia aiheuttaa.

Ideaalista ratkaisua ei tosin saavuteta ilman viranomaisten rajoituksia, myöntävät tutkijatkin. Tämä johtuu siitä, että toimijat eivät huomioi sitä, että niiden toimilla on ulkoisvaikutuksia muille. Yökerhossa juhlivat eivät vaaranna ainoastaan omaa terveyttään vaan tekevät myös metrossa kulkemisen kanssaihmisille epäterveelliseksi, jos käyttävät metroa saatuaan yökerhossa tartunnan.

Tutkijoiden mallissa myös oletetaan, että kaikki ihmiset pystyvät arvioimaan oikein kaikkiin toimintoihin liittyvät riskit. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa. Siksi yleisestikin toivomme, että terveysviranomaiset valvovat yritysten toimintaa, jotta ne eivät asiakkaiden tietämättä vaaranna näiden henkeä ja terveyttä.

Toisaalta karkeat rajoitukset, kuten esimerkiksi ravintoloiden ja kahviloiden sulkeminen samalla kun kauppojen annetaan olla auki, eivät myöskään ohjaa toimintaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tartuntariski tuskin on pienempi, jos kahvilassa istuu muutama vieras hyvässä etäisyydessä toisistaan verrattuna kauppaan, jossa väentungos on suuri. Asiakkaiden tilannekohtainen arvio voi olla parempi kuin viranomaisten karkea säädös. 

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kyseiselle joustavalle sopeutumiselle on jo jätetty tilaa, koska täydellisiä toiminnan kieltoja on ollut suhteellisen vähän. Monessa Manner-Euroopan maassa, joissa ainoastaan elintärkeiksi luokiteltuja toimintoja on sallittu, tällaisia joustomahdollisuuksia ei ole ollut ja talouden romahdus on ollut paljon jyrkempää.

Ravintoloilla on esimerkiksi Suomessa ollut oikeus sopeutua sulkemiseen kehittämällä take-away-palveluja, ja ne ovat näin pystyneet korvaamaan osan menetetystä myynnistä aiheuttamatta suurta riskiä taudin leviämisestä. 

Norjassa ravintoloita ei koskaan täysin suljettu. Ravintoloille asetettiin vain velvollisuus huolehtia siitä, että asiakkaiden välillä pysyy turvallinen etäisyys. Silti maa on ainakin kuolonuhrien määrällä mitattuna menestynyt Suomeakin paremmin taudin hallinnassa.

Kesäkuun alusta ravintoloita rajatusti avataan Suomessakin. On pitkälti ravintolayrittäjien kekseliäisyydestä kiinni, pystyvätkö he luomaan ratkaisuja, jolla asiointi voi tapahtua turvallisesti.

Viranomaisten käsissä on, ollaanko valmiita joustavasti hyväksymään erilaisia ratkaisumalleja vai yritetäänkö asettaa karkeita sääntöjä esimerkiksi aukioloajoista, vaikka ne eivät välttämättä suoraan liity tartuntariskiin. 

Yrityksillä on kaikilla aloilla vahva kannustin muuttaa toimintatapojaan tartuntariskin minimoimiseksi rauhoittaakseen asiakkaiden huolia. Parhaassa tapauksessa tämä voidaan tehdä pienin kustannuksin. Kauppojen lattiaan piirtämät merkit, jotka ohjeistavat asiakkaita pitämään riittävät turvavälit jonossa, ovat tästä hyvä esimerkki.

Toisissa tapauksissa toimintojen muutos aiheuttaa kustannuksia ja voi vaatia lisää henkilökuntaa. Tästä esimerkkinä päivittäistavaroiden kasvavat verkko-ostot, jotka vaativat paljon työvoimaa. Kun työvoimaa nyt on tarjolla, verkkomyynnin kapasiteetin nostaminen asiakaskysynnän mukaan ei pitäisi olla mahdotonta.

Suojamaskien käyttö on monessa maassa tehty esimerkiksi kaupoissa pakollisiksi, ja hallitus on Suomessakin tilannut selvityksen maskien hyödystä. Tässäkin voidaan ensisijaisesti lähteä myös tapauskohtaisesta harkinnasta, jossa jokaisessa yrityksessä mietitään, mitä suojavarusteita tarvitaan asiakaskunnan tai henkilöstön terveyden turvaamiseksi. Terveysviranomaisten ensisijaisena tehtävänä olisi toimia neuvonantajana.

Suojavarusteiden saatavuus on ollut haaste, kun kysyntä on räjähdysmäisesti kasvanut, mutta tuotannon nostamisen suhteellisen pikaisesti tuskin pitäisi olla ongelma, kun yritykset näkevät kasvavan markkinan muuten taantuvassa taloudessa. 

Millään yllä mainituista toimista ei toki pystytä sataprosenttisesti eliminoimaan tartuntavaaraa. Kasvosuojia ei voi vaatia ainakaan ravintola-asiakkailta. Kaikki kaupan asiakkaat eivät kiltisti noudata etäisyyksiä jonossa, eikä niiden täydellinen valvonta ole mahdollista. 

Onneksi suojaustoimien ei tarvitse olla täydellisiä, jotta tauti pysyisi hallinnassa. THL:n arvioiden mukaan yksi tartunnan saanut olisi ilman rajoitustoimia tartuttanut keskimäärin 2,4 henkilöä. Jos kaksi kolmasosaa tartunnoista saadaan tavalla tai toisella estettyä, uusien tartuntojen määrä putoaa 0,8:aan. Tämä riittää pitämään epidemian laskevalla uralla. 

Keskeistä sille, että asiakkaat palaavat on, että he tuntevat asioinnin turvalliseksi. Tämä ei riipu ainoastaan siitä, mitä toimipisteessä on tehty riskien minimoimiseksi. Tartunnan riski riippuu myös siitä, kuinka laajasti tautia esiintyy yhteiskunnassa, eli kuinka suuri riski on siitä, että palveleva henkilökunta tai viereen tuleva toinen asiakas kantaa virusta. 

Tämä korostaa sitä, että tämän kriisin ratkaisussa olemme yhdessä. Jokainen yritys, joka onnistuu vähentämään tartuntojen leviämistä omissa toimipisteissään, auttaa luomaan turvallisempaa asiointia muuallakin yhteiskunnassa.

Lisää aiheesta:

Miten Suomi nostetaan nopeasti ylös kanveesista?

Unohtakaa mammuttijärjestelmät – näin terveydenhuollon digikehitys muuttuu ketteräksi

Terveydenhuollon kehittämisessä digitaalisin keinoin on menossa iso mullistus – kyse ei kuitenkaan ole massiivisista suljetuista it-järjestelmistä vaan aivan muusta. Toimivat lopputulokset vaativat, että it-väen ja palveluntuottajien pitää oppia keskustelemaan toistensa kanssa. Ketterä kehittäminen on edennyt myös koronakriisin aikana, kertovat TietoEVRYn asiantuntijat.

Tämän sisällön mahdollistavat Palta, Rakennusteollisuus, Turun kauppakamari, Turun kaupunki ja Varsinais-Suomen liitto.
Lahjoittajat eivät ole vaikuttaneet sisältöön eivätkä MustReadin journalistiseen prosessiin.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Marcus Riska 8.5.2020 10:05
Kolme kommenttia
* Yleissanomaan yhdyn,
mutta
* palvelusektorin kasvu sisältää myös sellaista kuin taloushallinnon , varastoinnin ja siivouksen ulkoistusta, joka siten vähentää esim. teollisuuden osuutta - eli kysymys on vain juridiikasta ja hallinnoinnista
* mainitut palvelut, kuten myös esim. IT eivät edellytä sosiaalista läheisyyttä. Mutta toisaalta esim. liukuhihnamainen teurastustoiminta (joka kuulunee tuotantosektoriin) on USA:ssa osoittautunut tehokkaaksi Koronan levittäjäksi

Jätä kommentti