Mielipidemittaukset kertovat suomalaisten laajasta yksimielisyydestä turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa asioissa. Tämän hetken turvallisuuspoliittisessa tilanteessa enemmistö kannattaa nykymallista asevelvollisuutta ja ilmaisee vahvaa tahtoa Suomen puolustamiseen. Todella monet ovat myös valmiita itse osallistumaan puolustuksen eri tehtäviin kykyjensä ja taitojensa mukaan.
Samaan aikaan Suomen jäsenyys sotilasliitto Natossa nähdään erittäin myönteisenä. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) toukokuussa 2024 julkaiseman mielipidemittauksen mukaan 76 prosenttia vastaajista suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tammikuussa 2024 julkaistussa mielipidemittauksessa osuus oli vielä korkeampi 88 prosentin vastaajista ilmaistessa suhtautuvansa jäsenyyteen erittäin tai melko myönteisesti.
Moniäänisyys on vahvuutta
Suomalainen asevelvollisuuden varaan rakentuva puolustus edellyttää toimiakseen tukea kansalaisilta, joiden osallistumiseen ja toimijuuteen järjestelmä perustuu. Riittävä määrä yksimielisyyttä on tarpeen puolustuksen toimivuuden ja uskottavuuden kannalta.
Kuitenkin julkisuudessa on esiintynyt myös puheenvuoroja, joissa on kritisoitu suomalaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun yksiäänisyyttä. Näissä puheenvuoroissa Suomea on kuvattu maana, jonka turvallisuuskeskusteluun mahtuu kerrallaan vain yksi totuus. Tällä hetkellä vallitseva totuus muodostuu Nato-jäsenyyden kannatuksen ympärille.
On tärkeää pysähtyä pohtimaan, mitä tällaiset kommentit keskustelukulttuurin yksipuolisuudesta oikeastaan tarkoittavat suomalaisessa, vastikään sotilaallisesti liittoutuneessa demokraattisessa yhteiskunnassa. Miksi myös jännitteitä sisältävien kysymysten ja jopa eriävien mielipiteiden avoimempi käsittely voi vahvistaa turvallisuuttamme ja puolustustamme ajassa, jossa monet talouteen ja ihmisten toimeentuloon liittyvät kysymykset jo polarisoivat yhteiskunnallista ilmapiiriä?
Nato-jäsenyyden käytännön merkityksiin sisältyy vielä paljon epäselvyyksiä, joista monet konkretisoituvat vasta ajan kanssa. Avomielisempi suhtautuminen ja kiinnostus erilaisista äänenpainoista, ajatuksista ja tulkinnoista keskustelemiseen ei automaattisesti heikennä yhtenäisyyttä tai puolustuksen uskottavuutta. Päinvastoin, valmius katsoa mielipidemittausten osoittamaa pintaa syvemmälle tukee osaltaan suomalaisten puolustusidentiteetin muutosta sotilaallisesti liittoutumattoman maan puolustajista tarvittaessa myös sotilasliiton puolustajiksi.
Historia opettaa
Puolustusidentiteetti viittaa siihen, että yksilöillä on tunne kuulumisesta sellaiseen yhteisöön, jonka puolesta ollaan valmiita tarttumaan aseisiin. Puolustusidentiteetin muodostumiseen sisältyy ajatus rajan takana olevasta uhkasta, joka korostaa oman yhteisön puolustamisen arvoisuutta.
Suomessa puolustusidentiteetti kiteytyy ajatukseen kansalaisten maanpuolustustahdosta, joka on perinteisesti ollut vahvaa. Maanpuolustustahtoa ovat rakentaneet sellaiset asiat kuin sotahistorialliset kokemukset ja niiden muistelu, asevelvollisuus kansalaisia maanpuolustukseen sitovana instituutiona, yhteiskunnan arvomaailman ja rakenteiden kokeminen puolustamisen arvoisena ja käsitys siitä, että sotilaallinen uhka on jollain tasolla olemassa.
Kansalaisten laaja tuki Nato-jäsenyydelle on hyvä lähtökohta laajentaa kansalliskeskeisesti rakentunutta puolustustahtoa sotilasliiton jäsenyyden edellyttämän laajemman solidaarisuuden suuntaan. Mielipidemittauksissa tällaista solidaarisuuden tunnetta voidaan pyrkiä tavoittamaan esimerkiksi MTS:n käyttämillä kysymyksillä siitä, tulisiko muiden Nato-maiden olla valmiita puolustamaan Suomea aseellisen hyökkäyksen tilanteessa tai tulisiko Suomen olla valmis puolustamaan toista Nato-maata vastaavassa tilanteessa.
Kummassakin kysymyksessä myönteisten vastausten osuus oli MTS:n vuoden 2024 mielipidemittauksessa yli yhdeksänkymmentä prosenttia.
Koskee muitakin kuin sotilaita
Sotilasliiton jäsenenä kysymys Nato-operaatioihin ja kollektiiviseen puolustukseen osallistumisesta ei koske vain ammattisotilaita. Myös reserviläiset tulevat sen jatkossa tavalla tai toisella kohtaamaan vapaaehtoisuuden tai mahdollisesti jollakin tavalla määritellyn velvollisuuden pohjalta. Tämän takia onkin oleellista pohtia, kuinka puolustusidentiteetti jatkossa kansalaisten tasolla muotoutuu.
Syvällisempi identiteettiin liittyvä muutos tapahtuu pidemmällä aikavälillä kuin nopeasti tapahtunut yleisen mielipiteen kääntyminen Naton kannalle, eikä niitä pidä ymmärtää täysin samoiksi asioiksi. Muutoksen tukeminen edellyttää päättäjiltä valmiutta kuunnella tarkemmin niitä asioita, joita suomalaiset pohtivat, kun he jäsentävät ajatuksiaan ja suhtautumistaan sotilasliiton jäsenyyteen ja kollektiiviseen puolustukseen. Tutkimus puolestaan voi tarjota mielipidemittauksia syvemmälle menevää tietoa kansalaisten ajatuksista ja siten osaltaan toimia keskustelun monipuolistajana.
Länsiyhteyttä arvostetaan
Mitkä sitten ovat niitä kysymyksiä, joita suomalaiset miettivät jäsentäessään suhtautumistaan Nato-jäsenyyteen ja kollektiivisen puolustuksen periaatteeseen? Laadullisen tutkimuksen keinoin päästään tarkastelemaan syvällisemmin nyansseja, jännitteitä ja mahdollisia ongelmakohtia kansalaiskäsityksissä.
Tällaista tutkimusta on tehty Maanpuolustuskorkeakouluun sijoittuvissa tutkimushankkeissa, joissa on syvennytty tarkastelemaan suomalaisten maanpuolustustahdon muodostumista nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Näkökulmia ovat erityisesti informaatiovaikuttaminen, mediaympäristö ja Nato-jäsenyys. Aineistoa on kerätty muun muassa haastatteluilla ja kyselyillä sellaisille kohderyhmille, jotka ovat pohtineet suhdettaan maanpuolustukseen ja omaan toimijuuteen maanpuolustuksen parissa.
Myös näissä tutkimuksissa ilmenee kansalaisten keskuudessa vallitseva myönteinen suhtautuminen Nato-jäsenyyteen. Asenteen taustalla elää vahvana helpotus siitä, ettei Suomi enää ole tai jää yksin mahdollisen aseellisen hyökkäyksen edessä. Tätä kautta sotilasliiton jäsenyys lisää kansalaisten mielissä puolustuksen uskottavuutta ja halua itsekin osallistua.
Jäsenyyden psykologinen merkitys onkin suuri, sillä se lisää uskoa Suomen mahdollisuuksiin pärjätä ja lieventää sotahistoriasta kumpuavia pelkoja. Jäsenyyden hyötyjä ei nähdä ainoastaan pragmaattisesti resurssien lisääntymisenä. Suomalaisten keskuudessa elää myös ajatus sotilasliiton muodostamasta läntisten arvojen varaan rakentuvasta yhteisöstä, johon Suomenkin tulee kuulua myös sotilaallisesti.
Puolustusidentiteetin muodostumisen kannalta tämä on kiinnostavaa: sotilasliittoa ei pidetä vain strategisena asiana, vaan sen yhteydessä kokemus kollektiivisesta arvoyhteisöstä on myös läsnä. Epäilyjä silti jossain määrin koetaan sen osalta, jakaako Nato kauttaaltaan yhtä vahvan ymmärryksen kuin Suomi Venäjän muodostamasta uhkasta.
Tositilanne voi epäilyttää
Samalla on myös ihmisiä, joiden halu osallistua maanpuolustukseen on heikentynyt Nato-jäsenyyden myötä. Yhtenä syynä tällaisten ajatusten taustalla on epämääräisyyden tunne sen osalta, mikä jatkossa on puolustettava yhteisö.
Ajatuskokonaisuuteen sisältyy pelkoja siitä, joudutaanko tulevaisuudessa käymään eliitin sodiksi miellettyjä sotia jonkun muun kuin suomalaisten hyväksi. Epäilyjä kohdistuu myös sotilasliitolta todellisessa tilanteessa saatavan avun tai tuen hyötyyn.
Jännitteitä ilmenee myös kysymyksissä, vähentääkö jäsenyys sodan uhkaa vai lisääkö se sitä, mikä on asevelvollisuuden merkitys jatkossa ja keitä kaikkia suomalaisia ulkomaisiin operaatioihin osallistuminen voi velvoittaa. Tällaisten suurempien aihekokonaisuuksien ohella erilaisten nyanssien kirjo on laaja Natoon kriittisemmin suhtautuvien ajatuksissa.
Suomen vahvuus on, että Suomea ollaan valmiita puolustamaan Naton tuella tai ilman. On kuitenkin pystyttävä katsomaan syvemmälle kansalaiskäsityksiin, jotta pinnan alla kuplivista asioista voidaan käydä sellaista keskustelua, joka lisää ymmärrystä vastakkaisistakin näkökulmista.
Kriittisetkin kysymykset tarpeen
Keskustelu erilaisista näkemyksistä ei automaattisesti heikennä maanpuolustukseen liittyvää yksimielisyyttä, vaan se voi tehdä valinnoista ja niiden merkityksestä ymmärrettävämpiä, varsinkin, kun ei ole selvää, mitä Nato-jäsenyys tulee käytännössä vaikkapa reserviläisille merkitsemään.
On tärkeää varautua käsittelemään erilaisia ja kriittisiäkin näkökulmia niin, että riittävä yhtenäisyys säilyy sellaisissakin tilanteissa, kun Nato-jäsenyyden merkitys konkretisoituu kenties raskaiden tai ikävien tilanteiden muodossa. Yhden totuuden maassa riskinä on, että valtavirrasta poikkeavien ajatusten esittämiselle etsitään purkautumistapoja erilaisten protestitekojen kuten reservin jättämisen muodossa, jos muuten tulee tunne oman äänen kuulumattomiin jäämisestä.
Myös tutkimustoiminta on arvokasta siinä, että se voi avata venttiilejä syvällisemmälle yhteiskunnalliselle keskustelulle ja jäsentää käynnissä olevaa puolustusidentiteettiin liittyvää muutosta päätöksentekoa tukevalla tavalla.
Tämän sisällön mahdollistaa Maanpuolustuskorkeakoulu.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.