Edustuksellisen demokratian pohjimmainen tavoite on, että kaikkien intressit tulevat huomioiduksi päätöksenteossa. Tämä kuitenkin harvemmin toteutuu käytännössä. Vaikka Suomessa on vahva luottamus demokratiaan ja valtiollisiin instituutioihin, on huomattu, etteivät kaikki yhteiskuntaryhmät saa tasavertaista edustusta päätöksenteossa.
Esimerkiksi mediassa usein vaalien jälkeen nostetaan esiin, etteivät nuoret äänestä yhtä aktiivisesti kuin vanhemmat äänioikeutetut. Lisäksi suhteutettuna äänioikeutettuihin kansanedustajana istuu harvemmin nuori henkilö. Samanlaista väestöön suhteutettua eroavaisuutta on havaittavissa maahanmuuttotaustaisissa ryhmissä.
Toteutuuko pienoismallin periaate?
Edustuksellisessa demokratiassa päättäjien on tarkoitus edustaa kokoonpanoltaan kansaa – he ovat ikään kuin otos kansasta. Jotta edustuksellisuus toimisi, ehdolle asettuvien henkilöiden tulisi edustaa yhteiskunnan eri ryhmiä. Tähän moni puolue on pyrkinyt monipuolistamalla listojaan erilaisten ehdokkaiden kautta.
Tämä ei kuitenkaan ole edustuksellisuuden ratkaisu. Myös äänestäjien tulisi äänestää samalla tavalla, eli itseään parhaiten iällisesti, sukupuolellisesti, ammatillisesti, koulutuksellisesti, perheasemallisesti jne. edustavaa ehdokasta. Näin voisi toteutua täysi edustuksellisuus ja päätöksenteko tavalla, joka olisi pienoismalli väestöstä.
Edustuksellisuutta on lähinnä kahta lajia, asia- ja ihmiskeskeistä. Kun pääpaino on asiakysymyksissä ja ideologioissa, näkökulmaa sanotaan substantiiviseksi. Deskriptiivinen näkökulma puolestaan korostaa, että ”ulkoisten” tekijöiden tulee olla edustettuina, näitä ovat esimerkiksi sukupuoli, ikä ja etnisyys.
Nämä kaksi edustuksellisuuden muotoa voivat olla kytköksissä toisiinsa. Äänestäjän päähuomio voi aluksi keskittyä ensin esimerkiksi ehdokkaan ikään ja sukupuoleen, mutta huomio voi sitten siirtyä myös hänen edustamaansa ideologiaan ja asiakysymyksiin.
Viiteryhmä vaikuttaa päätökseen
Tutkimus suomalaisesta äänestäjästä on osoittanut, etteivät kaikki äänestä samoista syistä, vaan äänestyspolkuja ja käytäntöjä löytyy monenlaisia.
Suomen ehdokaskeskeisessä vaalitavassa ehdokas saa äänen samanaikaisesti kahdesta näkökulmasta. Kun äänestetään puolueen jäsentä, korostuvat puolueulottuvuus ja siihen liittyvät asiakysymykset ja ideologiat. Sama äänestäjän antama ääni kohdistuu myös henkilöön, ihmiseen. Silloin painottuvat ideologioiden lisäksi ehdokkaan henkilökohtaiset piirteet.
Myös puolueen sisällä on ideologista hajontaa. Tästä seuraa, että kun äänestäjä valitsee ideologisesti ehdokkaansa, hän voi keskittyä erityisesti asiakysymyksiin ja tarkkoihin kannanottoihin. Yleensä äänestäjälle tässä polussa hyödyllisin suosittelija ja apuväline ovat vaalikoneet.
Mielenkiintoinen havainto on esimerkiksi se, että vuoden 2019 eduskuntavaaleissa 73 prosenttia kyselyyn vastanneista äänesti henkilökohtaisesti tuttua ehdokasta – joko oman tai perheen tai ystävien kautta henkilökohtaisesti tuttua. Ilmiö on kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellinen ja merkittävä.
Lisäksi tämä kielii erilaisista äänestyspoluista, joita äänestäjät käyttävät. Tutkimuksissa puhutaan sosionormatiivisesta äänestämisestä ja sisäryhmän suosimisesta. Tämä tarkoittaa, että pyritään äänestämään samalla tavalla kuin oma perhe, ystävät tai jokin muu merkittävä sosiaalinen ryhmä, johon koetaan vahvaa yhteenkuuluvuutta.
Tässä äänestyspolussa ei siis ajatella niinkään henkilökohtaista etua omasta äänestysvalinnasta, vaan pikemminkin haetaan sosiaalista hyväksyttävyyttä oman lähipiirin sisällä. Silloin kun äänestyspäätös tehdään sosionormatiiviselta pohjalta, se mikä eniten merkitsee äänestäjille, on läheisten suositukset. Ne ovat tutkimusten mukaan toiseksi merkittävimpiä suosituskeinoja vaalikoneiden jälkeen.
Ei olekaan yllättävää, että tuttavuus merkitsee paljon äänestysvalinnoissa. Sosiaalisen kontaktin ja keskustelun merkitys on vaalikampanjoinnissa säilynyt.
Ulkonäkö, paikallisuus, tuttuus…
Lisäksi löytyy vielä yksi merkittävä äänestyspäätöspolku. Se on suoraan kytköksissä deskriptiiviseen edustuksellisuuteen eli äänestämiseen ehdokkaan ominaisuuksien mukaan. Suomen kontekstissa on todettu, että etenkin poliittisella kokemuksella, kannanotoilla ja tunnettavuudella – henkilökohtainen tunnettavuus tai julkinen tunnettavuus – on merkitystä.
Lisäksi merkityksellisiä ovat ulkonäkö sekä paikallisuus: ehdokas asuu samassa vaalipiirissä, tai jopa samalla paikkakunnalla kuin äänestäjä. Vaikkakin ikä ja sukupuoli eivät ole yleisesti äänestäjien raportoimina niin tärkeitä tekijöitä, voidaan tutkimuksen kautta huomata, että näillä saattaa olla merkitystä äänestyspäätöksissä.
Ehdokaskeskeisessä äänestyspolussa ei niinkään ajatella ehdokkaan poliittista sitoumusta, vaan pikemminkin valitaan henkilö, koska koetaan jotain samaistavaa häneen. Esimerkiksi nuori maahanmuuttotaustainen nainen saattaa äänestää nuorta maahanmuuttotaustaista naista, koska kokee, että tämä parhaiten samanlaisena henkilönä ajaisi oikeanlaisia asioita päätöksenteossa.
Kuinka erottua massasta?
Kun äänestyspolkuja on näin erilaisia, edustuksellisuus vaatii monipuolisia listoja puolueilta, mikäli ne toivovat tavoittavansa mahdollisimman paljon äänestäjiä. Yksi sanoma ja yksi tapa lähestyä äänestäjiä ei myöskään toimi, sillä jotkut saattavat turvautua vaalikoneisiin, toiset tuntemiinsa henkilöihin ja kolmannet etsivät jotakuta samanlaista. Vaikkakaan nämä äänestyspäätöspolut eivät sulje toisiaan pois, on ne huomioitava ja ehdokkaan oltava mahdollisimman monipuolisesti esillä.
Ehdokaskeskeisessä vaalitavassa saattaa yhden henkilön olla vaikea erottua massasta, etenkin ellei hänellä valmiiksi ole vahvaa julkista profiilia, jonka kautta hänet tunnistettaisiin ja häneen osattaisiin jo liittää tiettyjä ajatuksia, kannanottoja tai asiakysymyksiä. Vaalien alla äänestäjällä ei ole kovin paljon aikaa ja jaksamista ottaa selvää jokaisesta oman vaalipiirinsä tai edes oman puolueensa listan ehdokkaista. Siispä hän turvautuu informaatio-oikopolkuihin eli helposti saatavalla olevaan tietoon.
Jokaisen ehdokkaan onkin syytä tuntea oma äänestäjäkuntansa tai potentiaaliset äänestäjänsä ja selvittää, kuinka voi parhaiten kiinnittää heidän huomionsa. Ei vain oikeanlainen viesti, vaan myös oikeanlainen lähestymistapa ja -kanavat ovat erittäin tärkeitä.
Vaaliteltalla ja torilla tapaa yhdenlaisia äänestäjiä ja TikTokissa toisenlaisia. Mikäli haluaa esimerkiksi kiinnittää nuoren äänestäjän huomion, on mentävä nuorten kanaville, puhumaan nuorten kielellä heille tärkeistä kysymyksistä. Lisäksi auttaa, jos on itse nuori ja osaa samaistuttamaan tai tutustumaan mahdollisimman moneen muuhun nuoreen, joita innostaa äänestämään.
Compic/Kimmo Brandt
Tämän sisällön mahdollistaa Helsingin yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.