Lyhyesti: Jätteet päästökauppaan?
- Jätteenpolttolaitokset on tällä hetkellä rajattu EU:n päästökauppadirektiivin ulkopuolelle taakanjakosektorille. Joissakin jäsenmaissa kuten Ruotsissa ne on kuitenkin kansallisella päätöksellä sisällytetty päästökauppaan.
- EU-komissio velvoittaa Suomea vähentämään taakanjakosektorin kasvihuonekaasupäästöjä. Kymmenesosa suunnitelluista päästövähennyksistä kohdistuu jätteenpolttoon.
- Vähennystä suunnitellaan toteutettavaksi siivoamalla jätteenpoltto pois taakanjakosektorilta päästökaupan piiriin. Tällainen siirto ei suoraan vähennä päästöjä.
Jätemaksut saattavat kohta nousta, jos Suomi päättää siirtää jätteenpoltosta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt niin sanotulta taakanjakosektorilta päästökaupan alaisuuteen.
Siirto sisältyy ympäristöministeriön Kohti ilmastoviisasta arkea -selontekoon, joka julkistettiin viime syksynä.
Tällä hetkellä siirtoon odotetaan suuntaviivoja EU-komissiosta, sillä siirto on EU-lainsäädännön piirissä, ja ministeriö on pyytänyt asiaan komission näkemystä.
Siirron taustalla on EU:n taakanjakoasetus, jonka mukaan Suomen päästökaupan ulkopuolisia kasvihuonekaasupäästöjä on karsittava 39 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Vaatimus perustuu EU:n yhteisiin ilmastotavoitteisiin, mutta on maakohtainen. Rikkailla jäsenmailla kuten Suomella on käytetyn jakoavaimen perusteella korkeammat tavoitteet.
”Kokonaisuudesta jätteenpoltto on pieni siivu koko taakanjakosektorista, mutta tavoite on hyvin tiukka. Kaikki sektorit on käyty läpi tiheällä kammalla, kun on etsitty mahdollisuuksia vähentää päästöjä”, sanoo ympäristöneuvos Magnus Cederlöf ympäristöministeriöstä.
Yhdyskuntajätteet ovat pieni osa taakanjakosektori
Mahdollinen siirto koskee noin kymmentä laitosta, joissa jätteenpolton ohella tuotetaan energiaa. Toisin kuin muut energiantuotantolaitokset, ne eivät kuulu päästökauppaan, koska sähkön tai lämmön tuotanto on vain toinen puoli niiden toimintaa.
Jätevoimaloiden ensisijainen tehtävä on hoitaa jätelain asettamaa velvoitetta ja polttaa kierrätykseen kelpaamattomat jätteet ympäristölle ja terveydelle haitattomiksi. Jätteenpolttolaitoksilla hävitetään myös sellaiset terveydelle vaaralliset jätteet, joita ei voida viedä kaatopaikalle. Tällaista jätettä on muun muassa sairaalajäte.
Cederlöfin mukaan jätteenpolttolaitokset halutaan nyt päästökaupan alaisuuteen, koska niiden hiilidioksidipäästöihin ei tällä hetkellä kohdistu mitään ohjauskeinoja.
”Historiallinen tausta on se, että jätteenpolttolaitokset olivat takavuosina jätteen hävityslaitoksia. Nyt uudet laitokset ovat merkittäviä energiantuotantolaitoksia, jotka tuottavat sekä kaukolämpöä että sähköä. Siinä mielessä ne kuuluvat energiantuotantojärjestelmään, jonka laitokset tyypillisesti ovat päästökaupassa”, sanoo Cederlöf.
Päästöt eivät vähene
Jätteet kuitenkin eroavat muista polttoaineista siinä, että ne täytyy hävittää joka tapauksessa. Onko päästökaupalla tällöin päästöjä vähentävää ohjausvaikutusta ollenkaan?
Cederlöfin mukaan etukäteen on vaikeaa tietää, millainen ohjausvaikutus siirrolla olisi.
”Keskusteluissa on nostettu esiin se, että ainakin pitkällä aikavälillä hintaohjaus johtaa lopulta siihen, että päästökaupan alaisuudessa päästöjä kohdellaan eri tavalla, kuin jos ne ovat kokonaan hintaohjauksen ulkopuolella”, sanoo Cederlöf.
Fortumin yhteiskuntasuhdejohtaja Esa Hyvärinen ei usko hintaohjauksen toimivan jätteenpoltossa lainkaan.
”Päästökaupan pointti on, että se ohjaa toimintaa. Mutta jos lähtökohta on se, että poltettavaksi tulee ainoastaan kierrätykseen kelpaamatonta tai vaarallista jätettä, päästökauppa on tällöin vain maksu, joka jätteiden hävittämiselle laitettaisiin”, Hyvärinen sanoo.
Fortumilla on Suomessa yksi jätteenpolttolaitos. Riihimäellä sijaitseva laitos ottaa vastaan pääosin vaarallista jätettä.
”Meillä tämä on hankala kysymys, koska olemme hyvin päästökauppamyönteisiä. Meidän mielestämme päästökauppaa pitäisi yleensä ottaen laajentaa. Mutta samalla me näemme, ettei esimerkiksi Riihimäki voi millään vähentää päästöjä, koska se ei voi kieltäytyä ottamasta vastaan jätteitä sillä perusteella, että niistä tulee päästöjä. Jätevoimalan portilla ei voida sanoa, että otamme vastaan vain uusiutuviin materiaaleihin perustuvaa jätettä”, sanoo Hyvärinen.
Hyvärisen mukaan Fortum pitää asiaa ongelmallisena, koska se ei toteuta päästökaupan toimintaperiaatteita. Jätteenpoltossa ainoa tapa vähentää päästöjä on ohjata jätteet muualle. Vaarallisille jätteille tällaista vaihtoehtoa ei ole. Kierrätykseen kelpaamattoman jätteen vaihtoehtoinen sijoituspaikka taas löytyy kaatopaikoilta, joihin jätettä saisi päätyä mahdollisimman vähän.
Siirto tulisi kuluttajien maksettavaksi
Käytännössä asia etenisi niin, että jätteenpolttolaitokset hankkisivat päästökaupan vaatimat luvat sekä tarvittavat laitteet ja ohjelmistot päästöjen mittaukseen ja raportointiin. Sitten ne alkaisivat ostaa päästöoikeuksia EU-markkinoilta. Päästökaupan ohjastaminakin nämä laitokset hoitaisivat edelleen jätelain tehtävää, samalla kun ne maksaisivat päästöoikeuksista. Jätteen polttaminen kallistuisi. Jätemaksujen pitäisi kattaa päästökauppavalmiuden investointikulut sekä päästöoikeudet.
Viime kädessä jätteen tuottaja, eli kuluttajat maksaisivat jätteenkäsittelystä enemmän. Cederlöf ei osaa vielä arvioida, kuinka paljon enemmän.
”Tarkkoja arvioita ei ole vielä tehty, mutta kyllä kustannus yleensä siirretään jollain tavalla hintoihin ja kuluttajan maksettavaksi. Paljon riippuu siitä, millainen vaikutus päästökaupalla olisi jätevirtoihin”, Cederlöf sanoo.
Sitran päästökauppa-asiantuntija Matti Kahra sanoo, että kuluttajien laittaminen maksumiehiksi tulee valtiolle muita vaihtoehtoja halvemmaksi, sillä päästövähennysten kustannukset taakanjakosektorilla ovat korkeammat kuin päästökaupassa.
”Tällä hetkellä taakanjakosektorilla päästövähennyksen kustannus on noin 50–150 euroa per tonni. Päästökaupassa kustannus tonnia kohti on huomattavasti pienempi, sanoo Kahra.
Yhden tonnin päästöoikeus maksaa tällä hetkellä noin 13 euroa. Niiden hinnat tosin ovat vihdoin nousussa, eikä päästöoikeuden hinta ole yksi yhteen sen aiheuttaman kustannuksen kanssa.
”Valtiolle siirron kustannus on nolla, koska se on tekninen toteutus. Valtion näkökulmasta se on houkutteleva päästövähennystoimi”, sanoo Kahra.
Taakanjakosektorin päästövähennysten kustannukset valtiolle syntyvät niistä keinoista, joita valtio käyttää päästöjen vähentämiseen. Tällainen keino voi olla esimerkiksi sähköiseen liikenteen vauhdittamiseen myönnettävä tuki.
”Jos jätteenpolton siirrosta luovuttaisiin, näitä toimenpiteitä pitäisi lisätä liikenteessä, rakennusten erillislämmityksessä ja maataloudessa”, Kahra sanoo.
Fortumin Hyvärinen katsoo, että päästökauppasiirto vie jätteiden hyödyntämistä väärään suuntaan.
”Vaikka päästöoikeuden hinta olisi 200 euroa, ei polttolaitoksilla ole keinoja vähentää päästöjään ja vaihtoehdoksi jää vain oikeuksien maksaminen. Pitäisi enemminkin parantaa jätehuoltoa niin, että voitaisiin varmistaa se, että ainoastaan kierrätyksen kelpaamaton jäte tulisi polttoon. Se tarkoittaisi tehokkaampaa lajittelua ja siihen ohjaamista eri keinoin. Varsinkin vaarallisten jätteiden poltto pitäisi jättää päästökaupan ulkopuolelle”, sanoo Hyvärinen.
Voidaanko kierrätystä jatkaa loputtomasti?
Jätteisiin liittyy paljon päästökauppasiirtoa suurempiakin intohimoja. Sitran kiertotalousvision mukaan jätteiden poltosta pitäisi päästä eroon kokonaan ja kaikki jäte pitäisi kierrättää.
Juuri nyt päästökauppasiirrolla ei olisi vaikutusta kierrätykseen, sanoo Sitran päästökauppa-asiantuntija Kahra. Tällä hetkellä poltettava jäte on pitkälti sellaista, että sitä on hankalaa tai mahdotonta kierrättää ja siten sen polttaminen on perusteltua. Se ei tarkoita, että näin olisi myös tulevaisuudessa.
”Kiertotalouden näkökulmasta keskipitkällä aikavälillä pitää miettiä, miten polttamista vähennettäisiin ja miten se lopetettaisiin kokonaan. Yksistään ne päästöt, joita muovin tuotannosta tulee, riittävät tuhoamaan ilmastotavoitteiden saavuttamisen. Vuoteen 2050 mennessä kierrätyksen on lisäännyttävä radikaalisti”, Kahra sanoo.
Tällä hetkellä täyskierrätyksen esteenä on tuotteiden koostumus ja likaantuminen. Niitä ei ole suunniteltu kierrätystä silmällä pitäen. Esimerkiksi muovilaatujen sekoittaminen keskenään tekee muovista kierrätyskelvotonta. Kahran mukaan tämä voidaan ottaa huomioon jo tuotteen suunnittelussa.
Fortumin Hyvärinen on 100-prosenttisen kierrätyksen suhteen mietteliäämpi, vaikka Fortum on mukana myös muovin kierrätyksessä.
”Kierrätystä voidaan ja pitää lisätä. Tuotteiden laatuvaatimukset kuitenkin nousevat koko ajan samalla, kun korkeampi keräysaste tuo mukanaan entistä heikompilaatuista jätettä. Lisäksi vaaralliset jätteet pitää saada pois kierrosta. Tämä tarkoittaa sitä, että jätteenpoltolle on tilausta vielä tulevaisuuden kiertotalousmaailmassakin” Hyvärinen sanoo.
Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä
