Kaupallinen yhteistyö Fortum

Kaukolämpöverkot haluttaisiin avata pakolla kilpailulle – mitä siitä seuraisi?

Tulevaisuudessa kaukolämpöyhtiön rooli on lämmön tuotannon lisäksi entistä enemmän lämmön siirtäminen paikasta toiseen – tuottajilta asiakkaille ja asiakkailta verkkoon. Olisiko kaukolämpöverkkojen avaaminen lainsäädännön kautta silloin järkevää? Vai löytyykö vaihtoehtoja, joissa sääntely ei lisääntyisi merkittävästi ja hinnat sen takia nousisi?

Kaupallinen yhteistyö: Fortum
Suomenojan voimalaitos täytti viime vuonna 40 vuotta. Tuotantoa ohjataan valvomosta. Kuva: Fortum

Lyhyesti: Kaukolämpöverkot haluttaisiin avata lainsäädännön voimalla kilpailulle – mitä siitä seuraisi?

  • Kaukolämpö on historiansa suurimmassa murroksessa, kun Suomi siirtyy kohti hiilivapaata energiantuotantoa. Muutos on paljon suurempi kuin vain polttoaineen vaihtaminen uusiutuviin.
  • Energiamurrosareena on ehdottanut, että kaukolämpöverkot avattaisiin pakolla kilpailulle mahdollistamalla kolmansien osapuolien avoin pääsy verkkoon.
  • Kaukolämpö kilpailee kuitenkin jo nyt sähkön kanssa lämmityseuroista. Aito kilpailu on pitänyt lämmityksen hinnan eurooppalaisittain alhaalla.

Fortumin Suomenojan voimalaitoksen hiilellä käyvässä kattilahallissa on kieltämättä vähän pölyistä. Se ei sinänsä haittaa ketään. Hallissa käydään vain tarkastuskierroksilla ja huoltotöissä. Suurin osa töistä tehdään valvomossa – nappeja painelemalla.

Ero viereiseen kaasuturbiinilaitokseen, Suomenoja kakkoseen, on kuitenkin suuri. Kauniina päivänä aurinko säteilee halliin. Metalliputket loistavat.

”Kaasu on herrasmiehen polttoaine”, naurahtaa Fortumin kaukolämpöliiketoiminnan johtaja Ilkka Toijala.

Siitä ei kaasuturbiinin vieressäkään pääse mihinkään, että maakaasu ja kivihiili ovat molemmat fossiilisia polttoaineita, joista aiheutuu ilmastoa lämmittäviä kasvihuonepäästöjä. Kaasusta tosin puolet vähemmän kuin hiilestä.

Suomenoja ja kaukolämpö kulkevat kuitenkin jo vauhdilla kohti hiilineutraalia lämmöntuotantoa, jossa kaukolämpöyhtiön rooli muuttuu. Tulevaisuudessa kaukolämpöyhtiö ennemminkin siirtää lämpöä paikasta toiseen kuin pelkästään tuottaa sitä polttamalla. Lämpöä otetaan talteen mitä erilaisimmista paikoista ja kuljetetaan tarvitseville. Fortum ottaa jo nyt talteen lämpöä jätevesistä, Isosta Omenasta, datakeskuksista, jopa Espoon sairaalasta ja krematoriosta. Se haluaa lisätä hukkalämpöjen hyödyntämistä vielä merkittävästi. Fortumin operoimaan kaukolämpöverkkoon on yhtymässä myös St1:n geoterminen lämpövoimala.

Lämpöä on toki tuotettava myös polttamalla, mutta polttoaineet vaihtuvat ilmaston kannalta parempiin vaihtoehtoihin, kuten kierrätyskelvottomaan jätteeseen, biohakkeeseen ja puupelletteihin. Näin käy riippumatta siitä, kieltääkö Suomi kivihiilen käytön vai ei.

Myös tuotannon ohjausta on modernisoitu. Säätä seurataan Suomenojan valvomossa kahdessa työvuorossa aamukuudesta iltakymmeneen, jotta tuotanto voitaisiin optimoida tarpeiden mukaan.

Uudistuksilla on pystytty merkittävästi vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Yksistään espoolaisten jätevesillä pystytään pitämään Hyvinkään kokoinen kaupunki lämpimänä, kun jäteveden sisältämää lämpöä otetaan keskitetysti puhdistamovedestä talteen. Viime vuoden heinäkuu oli Espoossa jo kokonaan fossiiliton. Fortum tarjoaa myös ratkaisuja energiatehokkuuden nostoon ja kaukolämmön kulutusjoustoon, jotka vähentävät polttamisen tarvetta lisää.

Kaukolämpö oli alun perin merkittävä innovaatio. Talokohtaisesta lämmityksessä siirryttiin keskitettyyn lämmöntuotantoon.

Ilmanlaatu parani, kun kaikissa taloissa ei enää erikseen poltettu puuta tai hiiltä. Viime vuonna 40 vuotta täyttänyt Suomenoja oli Suomen ensimmäisiä kaukolämpövoimaloita. Tänä päivänä kaukolämpö on suomalaisille kaupunkilaisille itsestäänselvyys, mutta maailmalla sitä ihaillaan.

”Niissä paikoissa, joissa kaukolämpöä ei ole, ihmetellään, että onpa hieno juttu: yhteistuotannossa kylmää, kuumaa ja sähköä polttoainetehokkaasti. Sen päälle tulee vielä kierrätyskelvottomien jätteiden hyödyntäminen energiana ”, kertoo Fortumin talousjohtaja Markus Rauramo. Hän veti aiemmin Fortumin City Solutions -divisioonaa, johon kaukolämpökin kuuluu.

Kaukolämpöön kohdistuu kuitenkin Suomessakin muutospaineita.

Lämpö on paikallista

  • Kaukolämpö on Suomen yleisin lämmitysmuoto, joka on käytössä erityisesti kaupungeissa ja taajamissa.
  • Se on alueellista toimintaa: kaukolämpöä tuottavat yleensä kaupunkien energiayhtiöt. Espoo on tässä kohtaa poikkeus. Kaupungissa kaukolämpöverkon omistaa ja sitä operoi Fortum.
  • Kaukolämmön yleisimmät polttoaineet ovat puu tai muu biomassa, kivihiili, maakaasu, turve, jäte tai öljy.
  • CHP-voimaloissa tuotetaan kaukolämmön ohella sähköä.
  • Kierrätyskelvottomien jätteiden energiahyötykäyttö on osa kiertotaloutta, koska ympäristön kannalta se on merkittävästi parempi kuin jätteiden läjittäminen kaatopaikalle.

Energiamurrosareena kokosi viime vuoden lopulla yhteen 23 suomalaista energia-alan vaikuttajaa ja asiantuntijaa ja se ehdotti loppuraportissaan, että kaukolämpöverkot pitäisi avata ulkopuolisille toimijoille lainsäädäntöön perustuen.

Tavoitteena on fossiilittomuuden ja uuden energialiiketoiminnan vauhdittaminen. Ajatuksena on, että avaamalla kaukolämpöverkot ulkopuolisille toimijoille pystytään merkittävästi parantamaan maalämmön ja hukkalämmön käyttöä. Näin siksi, että jäähdytystä tarvitsevat toimijat, kuten ostos- ja datakeskukset voivat pumpata ylimääräisen lämpönsä kaukolämpöverkkoon.

Mallissa lisäksi kaukolämpöverkot eriytettäisiin lämmön tuotannosta. Käytännössä verkot jäisivät kaupunkien omistukseen ja tuotanto yhtiöitettäisiin tai muulla tavoin eriytettäisiin. Tuotanto toimisi näin kilpailuilla lämpömarkkinoilla, johon saataisiin ulkopuolisia, ns. kolmansia osapuolia.

Energiamurrosareenan mukaan markkinoille syntyisi järjestelyssä uutta kilpailua, kun esimerkiksi hukkalämpötoimijat pääsisivät myymään lämpöä.

”Erotetaan verkko tuotannosta, joka voidaan esimerkiksi hankkia kilpailutetusti lämmönosto­sopimuksilla. Kilpailutuksen kriteerinä tulisi olla vähäpäästöisyys ja kuka tarjoaa lämpöä halvimmalla”, summaa Smart Energy Transition –projektin vuorovaikutusjohtaja Karoliina Auvinen Aalto-yliopistosta. Hän veti Energiamurrosareenan Kivihiilestä luopuminen -työryhmää.

Haasteita kuitenkin on. Yksi niistä liittyy lisääntyvään sähköntuotannon tarpeeseen, sillä lämpöpumput tarvitsevat sähköä pyöriäkseen. Tämä taas saattaa aiheuttaa haasteita toimitusvarmuudelle.

”Siirtymävaiheessa kysymys on kinkkinen. Kovilla pakkaskeleillä olisi tarpeen, että CHP-voimaloita olisi varavoimaksi. Pitemmän päällekin varavoimaksi tarvitaan biokaasua, jota voidaan käyttää sähkön lisäksi myös lämmöntuotannossa”, Auvinen sanoo.

Maakaasun verotus on kuitenkin kymmenen viime vuoden aikana kiristetty kahdeksankertaiseksi. Tästä syytä esimerkiksi Suomenojan maakaasuturbiini seisoo suurimman osan vuodesta käyttämättömänä.

”Haaste on, miten CHP-tuotanto on kannattavaa, kun voimalaa käytetään vähän”, Auvinen sanoo.

Suomenojan kaasuturbiinihalli on käytössä vain osan aikaa vuodessa. Maakaasun verotusta on kiristetty kahdeksan kertaa sen valmistumisen jälkeen.

Fossiilisista polttoaineista luopuminen saattaa nostaa lämmityksen hintaa, kun uuteen puhtaaseen teknologiaan investoidaan.

”Joksikin aikaa lämmön hinta voi nousta. Mutta jos samaan aikaan lisätään rakennuskannan energiatehokkuutta ja parannetaan energiajärjestelmän resurssitehokkuutta, pitemmän päälle päästään tilanteeseen, jossa uusiutuvan lämmityksen hinta on alhaisempi kuin fossiilisen lämmöntuotannon. Tästä on jo näyttöä maalämmön osalta Suomessa sekä Saksan ja Tanskan matalalämpöverkkokokeiluista”, Auvinen sanoo.

Hukkalämmön hyödyntäminen vaatii energiatehokkuutta

  • Hukkalämpöä voitaisiin hyödyntää kustannustehokkaammin, jos kaukolämpöverkossa kiertävän veden lämpötilaa alennettaisiin nykyisestä.
  • Kuuma vesi pattereissa voi olla tärkeää asuintaloissa, jotka nyt hukkaavat lämpöä, kuten 70-luvun kerrostaloissa, joissa ei ole vaihdettu edes ikkunoita saati tehty muita energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä.
  • Tällaisten asuinrakennusten energiatehokkuutta on parannettava, jotta kaukolämpöverkon lämpötilaa voitaisiin laskea. Monissa taloissa esimerkiksi patterit pitäisi vaihtaa. Suurin osa rakennuskannan lämmitysratkaisuista tarvitsee toimiakseen kuuman veden. Uudet voidaan suunnitella matalalämpöjärjestelmään.

Myös verkkojen ja tuotannon eriyttämisessä piilee lisäkustannusten riski, sillä eriyttäminen lisäisi merkittävästi sääntelyn ja tarvetta. Muitakin avoimia kysymyksiä on useita, kuten millainen potentiaali kaupan, teollisuuden ja asuinrakennusten hukkalämpöön voisi liittyä, miten tällainen tuotanto optimoidaan osana olemassa olevaa tuotantoa ja kuka vastaa uponneista kustannuksista. Nämä kaikki tekijät todennäköisesti lisäävät kokonaiskustannuksia, jota lisääntyvän kilpailun hyödyt tulisi kompensoida.

”Kilpailun avaamisesta syntyvä markkinapyöritys on se, joka voi nostaa lämmityksen hintaa. Jos markkinamalli on riittävän yksinkertainen, kustannukset eivät nouse merkittävästi ja kun kilpailu lisääntyy, lämmön hinnan ei tarvitse nousta”, Auvinen sanoo.

Sähkömarkkinoilla sähkön kuluttajahinta laski verkkojen avaamisen myötä. Mutta sähkömarkkina on suuri ja kattaa Pohjoismaat. Sen ansiosta markkinakustannus jäi alhaisemmaksi. Kaukolämpö on lähtökohtaisesti paikallista, joten ”markkinapyöritys” voi iskeä siihen kalliimmin.

”Lämpöön ei voida mitenkään soveltaa pohjoismaista sähkömarkkinamallia, vaan tarvitaan paljon yksinkertaisempi ja kustannustehokkaampi malli. Asiantuntijat ovat ehdottaneet esimerkiksi pitkäaikaisten lämmönostosopimusten kilpailuttamista”, sanoo Auvinen.

Oma kysymyksensä on, syntyisikö pienellä markkinalla aitoa kilpailua. Auvisen mukaan kilpailun syntyminen ei sinänsä ole itsearvoista – olennaista olisi helpottaa ulkopuolisten puhtaan energian ja kysyntäjouston tarjoajien pääsyä verkkoon fossiilisista polttoaineista eroon pääsemiseksi. Kilpailutukseen ei Auvisen mielestä tarvitse välttämättä edes mennä, jos fossiilisia polttoaineita käyttävät kaukolämpöyhtiöt luopuisivat vanhoista voimalaitoksista nopeasti itse ja uudistaisivat toimintamalliaan kaksisuuntaiseksi.

Maailmalta kokemuksia kaukolämpöverkkojen avaamisesta on vasta vähän, erilaisia kokeiluja kyllä on. Auvisen mukaan Suomen pääkaupunkiseudun kannattaisi olla rohkeasti edelläkävijä.

”Kun Suomessa kaupungit ovat tekemässä ensimmäisenä tällaisia ratkaisuja, on mahdollista, että ne otetaan käyttöön myös muualla Euroopassa, jolloin Suomi voi viitoittaa muille tietä, miten markkinamuutos toteutetaan kustannustehokkaasti ja järkevästi”, Auvinen sanoo.

Fortum toteuttaa jo avointa kaukolämpömallia ostamalla hukkalämpöä espoolaisilta toimijoilta. Myös Helenillä on vastaavia kokeiluja menossa.

Fortum ilmoitti hiljattain alkavansa ostaa hukkalämpöä kaikilta halukkailta toimijoilta päivän markkinahintaan. Näin se toimii verkko-operaattorina, joka ostaa lämpöä sieltä, missä ylimääräistä on, ja myy sen tarvitseville. Hukkalämpö saadaan hyötykäyttöön ilman raskasta regulaatiota, joka kangistaa järjestelmää. Vastaava järjestelmä on Fortumilla jo käytössä Tukholmassa.

Fortumin kaukolämpöliiketoiminnan johtaja Ilkka Toijala muistuttaa, että kaukolämpö on jo valmiiksi kilpailussa, sillä se kilpailee sähkölämmityksen ja muiden talokohtaisten lämmitysmuotojen kanssa. Taloyhtiöt voivat Suomessa valita vapaasti lämmitysjärjestelmänsä. Monin paikoin Euroopassa tämä ei ole mahdollista. Kilpailu lämmitysmuotojen välillä on pitänyt lämmityksen hinnan Suomessa matalana verrattuna muihin maihin, ja hintatason kehitys on ollut elinkustannusindeksiä alhaisempi jo pitkään.

Avoimen verkon lisäksi kaukolämmössäkin kokeillaan jo kulutusjoustoa. Sitä tarvitaan, kun kaikki energiantuotanto siirtyy uusiutuviin energianlähteisiin. Kaukolämpö helpottaa tätä siirtymistä omalta osaltaan monellakin eri tavalla.

Älykäs lämmitys oppii asukkaan tavoille

Älykäs lämmitysjärjestelmä säätää lämpötilaa asukkaiden mieltymysten mukaan.

Asiakas voi myös valita, haluaako mieluummin sopeutua kylmillä keleillä vähän viileämpään kotiin, jos lämmön saa siten halvemmalla.

Kaukolämmön joustovaran ansioista tuuli- ja aurinkoenergiaa voidaan varastoida verkkoon.

Tämä on tärkeää, kun sääriippuvainen tuotanto kasvaa tulevaisuudessa.

”Näin vältetään mahdollisesti sähköylijäämä verkossa, tuulivoiman tuotantoa ei tarvitse rajoittaa, ja energia saadaan talteen”, sanoo Toijala.

Toisaalta kaukolämpövoimalat, joissa tuotetaan lämmön ohella sähköä, tuovat myös sähköjärjestelmään joustoa silloin, kun sitä eniten tarvitaan: kovilla pakkasilla, jolloin ei välttämättä tuule.

Fortumilla kannatetaan verkkojen avaamista vapaaehtoisuuteen perustuen. Siihen ajaa muiden lämmitysmuotojen taholta tuleva kilpailun paine, joka edellyttää toiminnan tehostamista.

”Olen useimmista asioista Energiamurrosareenan kanssa samoilla linjoilla, mutta näkisin, että nykyinen markkinamalli mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen”, sanoo Toijala.

Hän huomauttaa, että Ruotsissa selvitettiin muutamia vuosia sitten verkkojen eriyttämisen mahdollisuutta. Kustannusnousu oli huomattava ja markkinat pienet ja paikalliset. Ruotsissa suurimmat verkostot ovat Suomen vastaavia suurempia. Myös hallinnolliset kustannukset olivat huomattavat, sillä eriyttäminen edellyttäisi toiminnan yksityiskohtaista säätelyä. Myös Saksassa on tutkittu eriyttämistä.

”Molemmat maat ovat hylänneet tämän mallin”, sanoo Toijala.”

Artikkelin on kirjoittanut MustReadin kaupallinen johtaja Merja Mähkä