Maailma on arvaamaton paikka. Tätä ajatusta yksi jos toinen on toistellut viime aikoina turhankin tiuhaan, kun suurvallat aloittavat sotia, joiden ajateltiin jääneen jo historiaan. Vaikutukset leviävät nopeasti ympäri maailman.
Kevät 2026 jää aikakirjoihin yhdestä historian pahimmista energiakriiseistä kansainvälisesti. Onni onnettomuudessa: suomalaisen energiajärjestelmän parhaat puolet ovat korostuneet viime kuukausina.
”Suomi on käynyt läpi energiamurroksen, joka suojaa meitä nyt aika lailla. Meillä ei ole enää tuotantolaitoksia, jotka käyttävät epäluotettavista maista tuotavia fossiilisia polttoaineita. Ydinvoiman lisäksi tuotamme uusiutuvaa energiaa omista energialähteistämme, mikä tuo turvaa ja vakautta. Olemme todennäköisesti yksi pienimmän hintavaikutuksen maa, mitä tulee Iranin sotaan ja sen vaikutuksiin”, arvioi Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä.
Energiamurroksella myös kääntöpuolensa
Vaikka Suomen sähköjärjestelmä on muuttunut vuositasolla lähes hiilineutraaliksi ja omavaraiseksi, kehitettävää vielä riittää. Yksi suurimmista haasteista liittyy tuuli- ja aurinkovoimakapasiteetin lisääntymiseen samaan aikaan, kun sähkön kulutuksen ennakoidaan kasvavan nopeasti.
”Järjestelmämme ei jousta tarpeeksi. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että silloin kun tuulee, meillä on sähköä. Mutta kun ei tuule, sähköä ei ole riittävästi. Erityisesti pitkät tyynet pakkasjaksot ovat haastavia”, avaa Sanna Syri, Aalto-yliopiston energiatekniikan ja -talouden professori.
”Meidän järjestelmämme ei jousta tarpeeksi.”
Kun entistä suurempi osuus energiantuotannosta vaihtelee sään mukaan, tarvitaan myös entistä enemmän säätövoimaa tasaamaan kulutuksen ja tuotannon vaihteluita sekä pitämään verkon taajuus vakaana. Käytännössä säätövoima on siis sähköntuotantoa, joka saadaan nopeasti käyttöön kulutushuipuissa tai tuotannon häiriötilanteissa.
Sähköjärjestelmän tasapainottamisen haaste on kasvamassa niin suureksi, että tarvitsemme kaikki keinot käyttöön: säätävän tuotannon, varastointiratkaisut ja kulutuksen joustamisen.
Säätövoiman kivijalat
Säätövoiman tuotantomuodoista jokaisella teknologialla on omat etunsa. Toiset tuotantomuodot soveltuvat paremmin sekuntitason säätöön, toiset tunti-, vuorokausi-, viikko- tai jopa vuositason säätöön.
”Tuulivoiman suureen vaihteluun pystyy Suomessa vastaamaan vain kaksi tuotantomuotoa, kun puhutaan pidempiaikaisesta säädöstä: vesivoima sekä lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitokset. Vesivoima on ehdottomasti monikäyttöisin säätövoiman muoto, sillä se pystyy tarjoamaan säätövoimaa kaikilla aikajänteillä minuuteista, jopa sekunneista, aina vuositason säätöön asti”, sanoo Jukka Leskelä.
Vesivoima onkin Suomen suurin säätövoima, ja se vastaa noin 70 prosentista sähköntuotannon tasaustarpeesta vuorokausitasolla. Tulevaisuudessa vesivoiman merkitys kasvaa entisestään.
”Vesivoiman arvostus on noussut viime vuosina aivan uudella tavalla. Vesivoimayhtiöt ovat myös investoineet voimaloiden modernisointiin merkittävästi, jolloin niistä on saatu entistä enemmän sähkötehoa irti. Vesivoimalaitokset ovat käytännössä melkein ikuisia, kun niitä huoltaa oikein”, avaa Sanna Syri ja jatkaa:
”Sen sijaan lämmön ja sähkön yhteistuotanto on ollut väheksytty teknologia. Meillä ei ole ymmärretty kunnolla, miten tehokkaasti niitä osataan Suomessa käyttää. Tarvitsemme niitä kaukolämmön tuotantoon, mutta niistä saadaan myös sähköä silloin, kun sitä tarvitaan. Toivoisin, että meiltä ei häviäisi enää yhtään yhteistuotantokapasiteettia.”
Samoilla linjoilla on Jukka Leskelä:
”Kotimaisilla biopolttoaineilla toimivat yhteistuotantolaitokset ovat loistava resurssi, jota pitäisi heikentämisen sijaan vahvistaa. Samoin vesivoimasta tulisi pitää kynsin hampain kiinni. Päättäjät kyllä ymmärtävät tämän yleisellä tasolla, mutta aina ei ymmärretä esimerkiksi sitä, että tuotannon pitää olla yrityksille kannattavaa myös tulevaisuudessa. Tällöin voidaan tehdä päätöksiä, joilla on epäsuoria, toimintaa heikentäviä vaikutuksia, kuten kustannusten nousu.”
”Ikävä kyllä meillä on paljon sellaista ajattelua, että vesivoima ja yhteistuotanto vain säilyvät itsestään.”
Yksi vesivoiman ja yhteistuotannon suurimmista haasteista taitaakin olla niiden pitäminen itsestäänselvyytenä.
”Ikävä kyllä meillä on paljon sellaista ajattelua, että ne säilyvät itsestään. Ei ymmärretä sitä, että laitokset vaativat sekä ylläpitoa että investointeja.”
Akuista ei ole kivijalaksi
Sähköjärjestelmä tarvitsee myös lyhytaikaista ja nopeaa säätöä, josta huolehtivat tätä nykyä yhä useammin sähkövarastot, kuten akut. Ne ovat keskeisessä roolissa kaikkein nopeimmassa säädössä eli sekuntitasolla. Niiden kapasiteetti on kuitenkin hyvin rajallinen, tällä hetkellä yleisimmin noin kaksi tuntia.
”Akut kehittyvät koko ajan, mutta esimerkiksi vesivoimaa ne eivät pysty Suomessa tai maailmalla korvaamaan”, Energiateollisuuden Leskelä sanoo.
Aalto-yliopiston professori Sanna Syri muistuttaa myös hintalapusta, joka akkujen yleistymisen myötä seuraisi.
”Niiden käyttö sähköjärjestelmän pidempiaikaisessa säädössä tulisi mielettömän kalliiksi. Kuka sen maksaisi? Ja riittääkö akkuja ylipäätään kaikkialle? Ne yleistyvät esimerkiksi liikenteessä kovaa vauhtia.”
Tulevaisuuden ratkaisut
Tulevaisuudessa sähköjärjestelmään tarvitaan lisää säätövoimaa sekä laajamittaista energian varastointia ja kulutuksen joustamista. Yksi tehokas ratkaisu tähän ovat pumppuvoimalat, joita Suomessa on kaavailtu Kemijärvelle. Jukka Leskelän mukaan ne olisivat tervetullut lisä.
”Näillä hankkeilla on merkittävä yhteisteho. Yhteiskuntana meillä pitäisi olla yhteinen tahtotila, että pumppuvoima otettaisiin Suomessa käyttöön. Toki tähän tarvitaan paikallinen hyväksyttävyys.”
Pumppuvoimahankkeet ovat kohdanneet Kemijärvellä vastustusta.
”Ilmassa on epäluuloa ja tietämättömyyttä, jolloin avoin vuoropuhelu paikallisten kanssa hankkeiden haitoista ja hyödyistä on todella tärkeää. Kuntalaisista ei saa tuntua siltä, että he menettävät jotakin ja muu Suomi hyötyy”, arvioi Leskelä.
Pumppuvoimaloiden lisäksi vetyteknologiaa on pidetty tulevaisuuden ratkaisuna. Siihen ei kuitenkaan voida turvautua vielä useammankaan vuoden kuluttua.
”En usko, että vety on tuomassa meille joustoa tai lisää säävarmaa sähköntuotantoa. Vetyteknologia on tavattoman kallista sähköntuotantoon, ja siihen liittyy paljon epävarmuuksia. Näen vetypohjaisten polttoaineiden yleistyvän pikemminkin liikenteen vaihtoehtoisena polttoaineena”, arvioi Sanna Syri.
Lisää joustoa kulutukseen, mutta mistä?
Sähkön kulutuksen ennustetaan Suomessa kasvavan niin nopeasti, että energiajärjestelmään tarvitaan kaiken olemassa olevan säätövoiman lisäksi myös yhä enemmän varastointia ja joustoja sähkön kulutukseen.
”Yksityiset kuluttajat ovat Suomessa jo melko edistyksellisiä esimerkiksi pörssisähkön valitsemisessa verrattuna muihin Euroopan maihin.”
Samoin ison mittakaavan energiaintensiivinen teollisuus, kuten paperiteollisuus, on Syrin mukaan jo pitkään toiminut sähkömarkkinalla tuotantoaan ja kulutustaan optimoiden.
”Mutta kaikki pienempi teollisuus ei todennäköisesti jousta vielä tarpeeksi. Eli kaikki se, mikä jää yksityisen kuluttajan ja suurteollisuuden väliin. Toivoisin, että silläkin sektorilla kiinnitettäisiin asiaan enemmän huomiota”, summaa Sanna Syri.
