Kaupallinen yhteistyö Akava

Järjetön määrä kilpailukieltosopimuksia heikentää työvoiman liikkuvuutta – tulppa tuottavuuden kasvulle

Kilpailukieltosopimuksista on tullut yleinen käytäntö yrityksissä. Niiden allekirjoittamista vaaditaan niin insinööriltä kuin kesäharjoittelijaltakin. Taloudellinen taakka on työnnetty työntekijälle. Käytäntö vähentää ihmisten halua vaihtaa työpaikkaa, mikä heikentää osaltaan tuottavuutta. Akavan yhteiskunta-asioiden päällikkö Vesa Vuorenkoski kertoo, miksi tilanteeseen on pakko puuttua nopeasti.

Kaupallinen yhteistyö: Akava
Kuva: Pixabay

Insinöörin palkka oli 2 385,80 euroa robotiikka-alan yrityksessä. Hänelle oli laadittu kilpailukieltosopimus. Insinööri sai paikan toisesta yhtiöstä ja irtisanoutui, minkä jälkeen entinen työnantaja vaati insinööriä maksamaan kuuden kuukauden palkkaa vastaavan summan kilpailukieltosopimuksen rikkomisesta. Onko tämä kohtuullista?

Ei ole, päätti korkein oikeus tuomiossaan (KKO:2014:50).

Tätä ennen käräjäoikeus ja hovioikeus olivat päätyneet vastakkaiseen tulokseen. Alemmat oikeusasteet olivat määränneet insinöörin maksamaan entiselle työnantajalleen 10 000 euroa korvauksia, vaikka työnantajalla ei ollut osoittaa, että insinöörin lähdöstä olisi koitunut yritykselle mitään vahinkoa, eikä kilpailukiellolle ollut ylipäänsä riittäviä perusteita.

“Erityisesti pienemmissä ja keskisuurissa yrityksissä kilpailukieltosopimuksista on tullut normaalikäytäntö. Niitä solmitaan yhtä lailla johtajille, insinööreille kuin assistenteille”, Akavan yhteiskunta-asioiden päällikkö Vesa Vuorenkoski sanoo.

Akavan liitot heräsivät ongelmaan, kun niiden neuvontapuhelimiin alkoi tulvia kysymyksiä kilpailukieltosopimuksista jäseniltä.

“Kilpailukieltosopimukset estävät ihan tavallisia työntekijöitä siirtymästä uusiin töihin. Tällä on kauaskantoisia vaikutuksia suomalaiseen tuottavuuteen ja työilmapiiriin. Myös ihmisten motivaatio laskee, kun heillä ei ole vapautta siirtyä eteenpäin”, Vuorenkoski sanoo.

Akava teetti jäsenkyselyn kaksi vuotta sitten selvittääkseen ongelman laajuutta, sillä oikeastaan kenelläkään ei ole ollut selvää kuvaa kilpailukieltosopimuksien yleisyydestä. Vuonna 2017 sopimuksia oli jo 45 prosentilla akavalaisten uusissa työsopimuksissa. Tuoreimpien arvioiden mukaan tänä vuonna tehtävissä työsopimuksissa jopa 60–70 prosentissa on mukana kilpailukieltosopimus.

Vuorenkoski on nähnyt kilpailukieltolausekkeita jopa kesätyöntekijöiden työsopimuksissa.

“Tilanne on aivan järjetön.”

Vaikka suurin osa kilpailukieltosopimuksista ei pitäisi oikeudessa riitatapauksissa, niitä käytetään silti yhä laajemmin. Harva työntekijä uskaltaa uhmata kilpailukieltosopimusta. Se olisi henkilökohtainen riski. Lisäksi työsopimusta tehdessään työnhakija on asemassa, jossa hän ei voi tasavertaisesti neuvotella kilpailukieltosopimuksen tarpeellisuudesta omalla kohdallaan.

Kaiken lisäksi kaikki työntekijät eivät ole edes tietoisia siitä, että maininta kilpailukiellosta on mainittu työsopimustekstissä. Asiasta ei ole puhuttu myöskään työhaastattelussa. Monet työnantajat vain lisäävät maininnan kilpailukiellosta työsopimuksiin vakiona, jopa kesätyöntekijöille.

“Täytyy muistaa, että näitä kilpailukieltolausekkeita käytetään erityisen laajasti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jotka luovat myös suurimman osan työpaikoista. Isommissa yrityksissä ongelma ei ole lainkaan näin laaja.”

Pienemmissä yrityksissä saatetaan kopioida valmiita sopimusmalleja netistä ja kilpailukielto sisällytetään mukaan varmuuden vuoksi. Työntekijälle ei tarvitse tarjota mitään korvausta karenssiajasta.

“Kilpailukieltosopimuksen laatiminen íhan vain varmuuden vuoksi ei maksa työnantajalle tällä hetkellä yhtään mitään. Kaikki riski ja kustannus on työntekijän puolella. Tämän vuoksi kilpailukieltosopimukset ovat todennäköisesti laajentuneet.”

Nyt tarvitaan hintalappu –kustannukset kuuluvat työnantajalle

Kaliforniassa laki kieltää kilpailukieltosopimukset kokonaan. Niiden katsotaan heikentävän liikaa tuottavuuden kasvua ja työvoiman liikkuvuutta, joten ne on kokonaan kielletty.

Vuorenkoski ei kuitenkaan vaatisi täyskieltoa. Kilpailukiellolle voi olla perusteita erityistapauksissa, joita varten ne aikoinaan luotiinkiin. Ongelmana on, että niistä on tullut valtavirtaa.

“Kilpailukieltosopimuksille on pantava hintalappu. Työnantaja tulisi velvoittaa maksamaan palkkaa tai korvausta ajalta, jolloin kilpailukielto on voimassa. Tällöin sopimuksesta aiheutuisi kustannus myös yritykselle ja niitä tehtäisiin vain tarvittaessa. Lisäksi täytyy muistaa, että salassapitosopimus on useimmiten riittävä. Salassapitosopimus pätee, vaikka työntekijä ei olisi siirtynyt uuden työnantajan palvelukseen”, Vuorenkoski sanoo.

Malli, jossa työnantaja määrätään maksamaan kompensaatiota karenssiajasta, on olemassa jo Norjassa. Kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirén on myös laatinut mallin mukaisen lakialoitteen.

“On täysin selvää, että ongelma ei ratkea työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa itsestään. Tässä tarvitaan avuksi hallitusta ja täsmennystä lakiin.”

Työmarkkinajärjestöt ovat neuvotelleet asiasta keskenään syksyn ja kevään aikana työministeri Jari Lindströmin asettamassa työryhmässä. Työryhmän tehtävänä oli kartoittaa nykytilannetta.

“Työmarkkinajärjestöjen näkemykset ovat todella kaukana toisistaan. On epätodennäköistä, että löydämme keskenämme ratkaisua.”

Mikäli lakia ei muuteta pian, kilpailukieltosopimukset uhkaavat jäädä yleiseksi käytännöksi. Kaliforniassa ei päädytty täysin perusteetta siihen, että kilpailukieltosopimukset määritellään lainvastaisiksi.

Työvoiman kierto on hyödyllistä taloudelle, tuottavuudelle ja innovaatioille, vaikka se voi näyttäytyä lyhyellä aikavälillä haitallisena yksittäiselle yritykselle.

“Meidän täytyy pitää huolta myös kokonaisuudesta.”

Artikkelin on kirjoittanut kaupallinen johtaja Outi Toivanen-Visti

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta