Elämä koronan ensimmäisen aallon aikana oli monille merkityksentäyteistä aikaa

Koronan ensimmäisen vaiheen vaikutukset näkyivät ihmisten elämässä monin eri tavoin. Toisille pandemia tarkoitti töiden äkillistä vähenemistä, suurta stressiä sairastumisesta tai lopulta vakavaa sairastumista. Joillekin täysin uudenlainen tilanne tarjosi positiivisen mahdollisuuden pysähtymiseen ja vahvoja merkityksellisyyden kokemuksia. Merkityksellisyyden kokemus on monitahoinen ilmiö, sillä ihminen voi kokea samanaikaisesti positiivisia merkityksellisyyden kokemuksia, mutta kohdata haasteita toisella elämänalueella. VAPAA LUKUOIKEUS.

Suvi-Maria Saarelainen Itä-Suomen yliopisto
Korona mullisti maailman hetkessä ja kriisi pakotti ihmiset pohtimaan myös elämän merkityksellisyyttä Kuva: Hospital clinic (CC BY-ND 2.0)

Kun pohdit omaa elämääsi hetken – suljet silmät ja mietit – mikä on se yksi asia, jota ilman et haluaisi elää? Millaisissa hetkissä sinä olet parhaimmillasi? Entäpä flow-kokemukset, oletko kokenut sellaisia? Kenen kanssa haluat jakaa asioita? Mitkä arvot ja elintavat ovat sinulle keskeisiä?

Pohtiessasi vastauksia näihin kysymyksiin, tulet samalla pohtineeksi mitkä tekijät muodostavat sinulle elämän merkityslähteiden ytimen. Merkityslähteet muodostuvat niistä elementeistä, jotka tuottavat ihmiselle mahdollisuuden kehittää itseään ja edetä kohti tavoitteitaan. Näihin lähteisiin kietoutuvat yhtä lailla ihmissuhteet ja terveys kuin omat arvot ja maailmankuva. Ajatus elämän merkityksellisyydestä viittaa kokemukseen siitä, että yksilön elämällä on selkeä suunta tai kokee mielenrauhaa.

Normaalia arkea eläessä merkityslähteet ovat usein tasapainossa, eikä ihminen tule niinkään pohtineeksi niitä kovin tietoisella tasolla. 

Äkillinen elämänmuutos, kuten sairastuminen, työttömyys tai tulevaisuuden epävarmuus, ovat tekijöitä, jotka saattavat kuitenkin horjuttaa merkityksellisyyden kokemusta ja laukaista kriisin.  Kriisi voi olla alkujaan luonteeltaan myös yhteiskunnallinen. Tällaisesta on kyse koronan osalta. 

Ensimmäisen aallon horjumaton merkityksellisyys

Kevät-talvella 2020 muodostimme kansainvälisen tutkimusryhmämme kanssa ennakko-oletuksen siitä, että koronapandemian ja elämän merkityksellisyyden kokemuksen välillä olisi suora yhteys. Keräsimme ensimmäisen korona-aallon aikana kyselyaineistoja pääosin Suomesta, Puolasta, Italiasta ja Espanjasta. Aineistonkeruu osui huhti-toukokuuhun 2020, jolloin lähes koko maailma oli pysähtynyt merkittävien liikkumista ja elämää rajoittavien poliittisten päätösten vuoksi. 

Oli vähintäänkin perusteltua olettaa, että koronan tuomat äkilliset muutokset arkeen näkyisivät elämän merkityksellisyyden kokemuksien horjuttajina. Suomessa kuten muuallakin maailmassa huoli oli erityisen kova ikääntyvistä. 

Tutkimuksemme tulokset osoittivat lähtökohtaoletuksemme pääosin virheellisiksi.

Kokemus elämän merkityksellisyydestä säilyi varsin vahvana. Ihmiset löysivät merkityksellisyyttä uusista paikoista, hetkistä ja tilanteista. Esimerkiksi Suomessa metsät täyttyivät kulkijoita ja sosiaalinen media pursusi leivontaa, käsitöitä ja perhepelejä. Monet olivat löytäneet uudenlaista arvostusta omaa perhettä kohtaan. Hyggeily-aalto oli tullut monen erityisesti hyvissä yhteiskunnallisissa asemissa olevien ihmisten elämään  kuin tilauksesta. Politiikkojen tekemiin koronatoimiinkin luotettiin varsin laajalti. 

Koronatoimenpiteillä suojeltiin ennen kaikkea riskiryhmiin kuuluvia kuten ikääntyneitä. Juuri he kokivat koronan ensimmäisen aallon iskiessä elämänsä myös erityisen merkitykselliseksi. Mitä vanhempi vastaaja oli, sen vahvempi oli hänen kokemus elämän merkityksellisyydestä. 

Tutkimukset ovat osoittaneet, että yhteiskunnallinen huoli ja tietoisuus ikääntyvien tarpeista johtivat positiivisiin kehityskulkuihin: naapuriapu, monet puhelut ja aktiivinen yhteydenpito toimivat niin hyvin, että joidenkin arvioiden mukaan ikääntyvien yksinäisyys ei juurikaan pahentunut ensimmäisen korona-aallon aikana.

Nämä kaksi – vahva merkityksellisyyden kokemus ja iän positiivinen vaikutus merkityksellisyyden kokemukseen – on nyt toistettu useassa eurooppalaisessa tutkimuksessa. Samoin on toki nähty  kääntöpuoli: huoli nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvoinnista nosti päätään  jo keväällä 2020.

Haastavissa tilanteissa  ihminen takertuu merkityksellisyyteen

Elämän merkityksen parissa työskentelevät tutkijat paikantavat usein teoreettisen keskustelun juuret eksistentiaalisen psykologian pariin, etenkin Viktor Franklin kirjoituksiin. Teksteihin, joiden syntypaikkana voidaan pitää keskitysleiriä. 

Ihmisen tarvetta kokea elämänsä merkitykselliseksi voidaan pitää inhimillisenä tarpeena. Tarve on niin voimakas, että ihminen etsii merkityksellisyyttä myös kohdatessaan suuria haasteita. 

Kivun, kärsimyksen ja kuoleman keskelläkin ihminen on merkityslähteisiin kurottava olento. Olento, joka tarttuu siihen mitä on jäljellä. Kokemus elämän merkityksellisyydestä  ei välttämättä vähene edes niissä tilanteissa missä ihminen kohtaa erilaisia mielenterveyden häiriöitä kuten masennusta. Ihminen voi kokea elämänsä merkitykselliseksi yhdellä osa-alueella, mutta kenties kuitenkin kokea merkityksen kriisiä toisella osa-alueella.

Koronan aikana elämän merkityksellisyyden monitahoisuus näyttäytyi esimerkiksi tanskalaisten keskuudessa  siten, että vaikka ikääntyvien kokemus merkityksellisyydestä oli vahva, samalla juuri heitä korona pelotti eniten. Nuorempien tanskalaisten osalta tutkimus osoitti, että alle 25-vuotiaiden mielenterveyden haasteet olivat koronapandemian alkumetreillä linkittyneitä merkityksen kriisin ilmentymiseen.

Suomalaisten keskuudessa korona lisäsi ihmisten tietoisuutta omasta kuolevaisuudesta. Kuolematietoisuus ja kuoleman ahdistavuus nousivat näin osaksi myös nuorten ja nuorten aikuisten elämän todellisuutta. Onkin arveltu, että koronan haasteet osuivat ja osuvat erityisesti yhteiskunnan marginaaleihin: ne, henkilöt jotka olivat jo ennalta haastavissa asemissa, ovat tulleet haastetuiksi entisestään. Tällöin esimerkiksi taloudellisista haasteista ja työttömyydestä kärsivät ihmiset sekä matalamman koulutustason omaavat henkilöt ovat luultavimmin heitä, jotka kärsivät pandemiasta voimakkaimmin jo sen alkupuolella. 

Esimerkiksi erään itä-suomalaisen kaupungin diakonia-asiakkaiden parissa tehty kysely osoitti, että arjen tuen tarve ilmeni ruoka-avusta ja elämänlaatua lisäävistä pienhankinnoista aina jaksamisen, uupumisen ja haastavien perhesuhteiden kysymyksiin.  

Vaikka moni ihminen pystyy löytämään merkityksellisyyttä ja myös varsin vaikeissa elämäntilanteissa, tietyt tekijät ovat selkeämmin merkityksen kokemusta vahvistavia tekijöitä. Osa on yhteydessä yhteiskunnalliseen asemaan kuten koulutukseen ja osa elämäntapoihin kuten liikunnallisuuteen sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kuten mielentasapainoon ja empatiakykyyn. 

Omien elämän arvojen seuraaminen ja itsensätoteuttamisen mahdollisuus molemmat näkyivät tutkimusaineistossamme tärkeinä merkityksellisyyttä tukevana tekijänä: uskonnollisille ihmisille oman uskonnon harjoittaminen oli keskeinen elämän merkityksellisyyttä vahvistava tekijä. Lisäksi vaikutti siltä, että ne henkilöt, jotka harrastivat joogaa ja meditaatiota saattoivat saada harrastuksestaan tukea merkityksellisyyden kokemuksiin. 

Pitkittynyt pandemia ja sen seuraukset

Kuten nyt tiedämme, korona ei pysähtynyt ensimmäiseen aaltoon vaan uudet aallot seurasivat toinen toistaan. 

Yleinen puutuneisuus rajoitteisiin purkaantuu turhaantumisena, ahdistuksena ja kiukkuisuutena. Kuinka kauan ihminen voi elää etätyön arkea tai rajoittaa ystävien tai perheen näkemistä ennen kuin arjen perustukset horjuvat? Entäpä miten pärjäävät esimerkiksi yrittäjät tai kulttuurialan ihmiset? Miten integroituvat yhteisöön fuksit, joiden ensimmäinen vuosi kului pitkälti etäopetuksessa.

Yllämainittuja kysymyksiä pohditaan tulevissa tutkimuksissa. Useat maat ovat kohdistaneet koronatutkimukseen mittavia summia ja osa näistä tutkimuksista pystyy ottamaan kantaa myös elämän merkityksellisyyteen liittyviin tekijöihin koronaepidemian pitkittyessä. 

Olemme tutkimusryhmämme kanssa keränneet uutta aineistoa, jossa mittaamme laajasti merkityslähteitä ja tarkastelemme koronastressin ilmenemistä. 

Ensimmäiset reilu 200 vastausta osoittavat, että merkittävä määrä ihmisistä kokee, että pitkittynyt korona-aika on aiheuttanut heille ahdistuksen tai masentuneisuuden kokemuksia sekä lisännyt yksinäisyyttä. Tulevaisuuden epävarmuus sekä tulevaisuuteen liittyvät uhkakuvat ovat uhkakuvia toiveikkuudelle ja merkityksellisyydelle. Koronan jälkipuinti jatkuu yhteiskunnassamme vielä vuosia: taloudelliset, inhimilliset ja henkiset vaikutukset tuntuvat kouriintuvasti myös monen suomalaisen elämässä.

 

 

 

 

Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Tutkittutieto.fi

Keskustelu

Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.

Jätä kommentti