Ekologisesti kestävä elämä lisää tyytyväisyyttä omaa elämää kohtaan – mutta millaista on “kestävä elämä”?

Ekologisesti kestävä elämä mielletään usein tinkimiseen ja luopumiseen perustuvaksi. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Professori Arto O. Salonen toteaa, että kestävät elämäntavat parantavat ihmisten tyytyväisyyttä etenkin Suomen kaltaisissa korkean elintason maissa, joissa perustarpeiden tyydyttämisen mahdollisuudet ovat useimmille kansalaisille itsestäänselvyys. VAPAA LUKUOIKEUS.

Arto O. Salonen Itä-Suomen yliopisto
Monet ekologisesti kestävän elämän mukaiset valinnat kuten hyötyliikunnan lisääminen vaikuttavat suoraan hyvinvointiimme. Kuva: Outdoors Finland (CC BY 2.0)

Suomi on usealla hyvinvointiin ja yhteiskunnan tilaan liittyvällä mittarilla tarkasteltuna yksi maailman parhaimmista paikoista elää. Silti yhä useampaa kansalaista huolettaa tulevaisuus – se millaiseksi maailma ja myös Suomi muuttuu lähivuosina ja vuosikymmeninä. Elämän edellytykset murenevat maapallolla  planetaaristen kriisien vuoksi. 

Planetaariset kriisit ovat luonteeltaan systeemisiä, jolloin huomion kohteena on, kuinka eri asiat ovat yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi arkinen elämämme kytkeytyy globaaliin viestinnän, kaupan ja kuljetusten monimutkaiseen verkostoon. Liian vähäiselle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että maapallo on suljettu systeemi, jonka on tultava toimeen omilla rajallisilla resursseillaan muilta osin paitsi auringon valon osalta.

Ihmisen kiihdyttämä ilmastonmuutos on tunnetuin nykyajan planetaarinen kriisi, mutta myös luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen murtaa ihmiselämän perustaa. Havahduttavaa on, että edellisestä sukupuuttoaallosta on kulunut jo 65 miljoonaa vuotta. Tällä hetkellä käynnissä oleva lajikato on siis kaikkea muuta kuin tavanomainen ilmiö planeetallamme. Ilmastonmuutoksen ja lajikadon lisäksi luonnonvarojen nopea hupeneminen viestii ihmiskunnan kestämättömistä hyvinvoinnin tavoittelun tavoista.

Elämme keskellä kestävyyssiirtymää, joka koskettaa jokaista ihmistä kaikkialla maailmassa. Planetaaristen kriisien ratkaiseminen muuttaa kaiken: sen, mitä ja miten tuotamme, kulutamme, myymme, suunnittelemme ja rakennamme. Ratkaisut haastavat liikkumistapamme ja ruokatotottumuksemme. Myös hyvinvointikäsityksemme kyseenalaistuu. Sekin muuttuu, mitä kouluissamme opitaan. 

Planetaarisia kriisejä ratkaistaessa politiikkatoimien merkitys on suuri. Politiikkatoimien avulla luodaan olosuhteet sellaiselle kansalaisten käyttäytymiselle, jonka toivotaan yleistyvän laajemminkin. 

Huomionarvoista on, että jo pieni liike ratkaisujen suuntaan on parempi kuin ei liikettä ollenkaan. Tämä johtuu siitä, että maailman vaurain viidennes kuluttaa noin 80 prosenttia luonnonvaroista. Esimerkiksi yhden kanadalaisen energiankulutus vastaa 1000 Sahelin alueella asuvan ihmisen kulutusta. Siksi mitättömän tuntuisillakin teoilla on painoarvoa vauraissa teollistuneissa yhteiskunnissa, kuten Suomessa. 

Ekologisesti kestävän elämän edellytyksiä luodaan paikallistasolla

Politiikan tehtävänä on luoda olosuhteet kansalaisten kukoistamiselle. Kestävä elämä on kuitenkin kansalaisen näkökulmasta useimmiten työlästä. Siksi paikallistason politiikkatoimet ovat yhteiskunnallisen muutoksen keskeisimpiä välineitä. 

Kansalaisten paikallisiin olosuhteisiin vaikuttamalla saadaan aikaiseksi nopeita yhteiskunnallisia muutoksia kun toivottava uusi käyttäytyminen on luontevaa, sujuvaa ja kohtuuhintaista. Käytännössä kyse on vaikkapa verorasituksen kohdentamisesta niihin asioihin, jotka ovat ekologisesti, sosiaalisesti tai terveydellisesti haitallisia. 

Planetaaristen kriisien ratkaisemista hankaloittaa kuitenkin se, että politiikkaa tehdään paikallisesti, mutta ongelmat ovat usein globaaleja.

Tekemiemme päivittäistavaraostosten vaikutukset näkyvät satojen ihmisten elämässä eri puolilla maailmaa. Nauttimamme ruoan vaatimista pelloista lähes puolet sijaitsee ulkomailla ja hiilidioksidipäästöistä me suomalaiset ulkoistamme maamme rajojen ulkopuolelle noin kolmanneksen. 

Aasiasta on pikkuhiljaa tullut yhteiskuntamme teollisuusalue. Hyötynä on halpa hinta. Haittana se, että tuottajan ja kuluttajan välisen etäisyyden vuoksi vastuu väljähtyy. 

Liian usein keskivertokansalainen liittää itsensä kulutusvalintansa kautta asioihin, jotka ovat hänen arvojensa vastaisia. Tuskin kukaan haluaa lisää maailmaan pakkotyötä ja ympäristöstä piittaamattomia tuotantotapoja. Mutta kuluttaja on tahtomattaan sokea globaalin talouden monimutkaisissa alihankintaketjuissa. 

Sokeuden seurauksena markkinatalous halvaantuu, sillä rationaalisen kuluttajan tekemät valinnat eivät enää ohjaa markkinoita optimaalisesti niin, että kaupan hyllyiltä poistuisivat huonot tuotteet ja hyvät jäisivät jäljelle. Tarvitaan läpinäkyvyyttä, jotta kuluttaja tietää kulutusvalintojensa seuraukset paremmin. Myös tuotteiden valmistukseen ja käyttöön liittyvien haittojen sisällyttäminen hintoihin vahvistaa läpinäkyvyyttä.

Paikallistalous on globaalitaloutta läpinäkyvämpää ja siten luottamusta herättävää. Luottamus perustuu siihen, että tietää miltä pellolta ruokapöydän perunat tulevat. Kun tuottaja ja kuluttaja tuntevat toisensa vältytään niiltä eettisiltä haasteilta, joita fyysinen etäisyys tuottaa. 

Paikallisten ratkaisujen kilpailukyvyn vaaliminen onkin ensiarvoista kestävien elämäntapojen valtavirtaistamisessa. Mitä pidempään euro saadaan viipymään omalla alueella, sitä suurempi sen elinvoimaa tukeva vaikutus on.

Itsekkyys yhdistyy epäitsekkyyteen

Yhteiskunnassa yleistyvät luontevimmin yhteishyötyihin pohjautuvat ratkaisut. Kansalainen lisää oman elämänsä mielekkyyttä samalla kun hän rakentaa kestävää tulevaisuutta. Silloin käyttäytymisen muutoksen voima on ihmisen luontainen itsekkyys, joka yhdistyy epäitsekkyyteen. 

Kasvispainotteinen ruoka on esimerkki itsekkään terveyshyödyn ja globaalin ruokaturvan kohtaamisesta. Kasvispainotteinen ruoka lisää terveitä elinvuosia. Lisäksi suoraan pellolta syötävä ruoka on huomattavasti tehokkaampi tapa ruokkia ihmiset kuin syöttää pellon anti ensin teuraseläimille. Ratkaisun tehokkuutta havainnollistaa se, että nykyisillä maapallon pelloilla voitaisiin ruokkia yli kolme miljardia ihmistä enemmän kuin nyt, jos me ihmiset söisimme suoraan pelloilla kasvavan ruoan.

Keskustelu kestävään elämään ja yhteiskuntaan siirtymisestä on ollut luopumispuheen kyllästämää. Tutkimusnäyttö viittaa kuitenkin siihen suuntaan, että ne suomalaiset, jotka ovat jo lähteneet muuttamaan elämäntapojaan kestävämpään suuntaan, ovat tyytyväisempiä itseensä kuin ne, jotka olemassaolevista mahdollisuuksista huolimatta jatkavat entiseen tapaan. 

Kun kestävät elämäntavat ovat yhteydessä tyytyväisyyteen ja kokemukseen elämän merkityksellisyydestä ja arvokkuudesta, kannattanee harkita huomion kiinnittämistä esimerkiksi seuraaviin asioihin jokapäiväisessä elämässä:

  1. kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen käytön määrätietoinen lisääminen
  2. kasviperäisen, lähellä tuotetun ja maaperän elinvoimaa ylläpitävän ruoan osuuden määrätietoinen lisääminen
  3. kestävien, päivitettävien ja pitkän takuun sisältävien tuotteiden kuluttaminen
  4. palveluiden, yhteisomistamisen, vuokraamisen ja lainaamisen hyödyntäminen
  5. mielihalujen ja todellisten tarpeiden jokapäiväinen erottelu

Suomesta suunnannäyttäjä ja ratkaisujen rakentaja

Suomella on ennennäkemättömät mahdollisuudet näyttää suuntaa ja olla luomassa ratkaisuja maailmanlaajuiselle muutokselle, joka on jo käynnissä. Yli 130 maailman maata on sitoutunut rakentamaan hiilineutraalin yhteiskunnan omasta maastaan ja joukkoon liittyy uusia maita koko ajan.

Käynnissä oleva globaali kestävyyssiirtymä on jopa maailmansotien jälkeistä jälleenrakennusta mittavampi kulttuurinen muutos planeetallamme. Siirtymän toteuttaminen tarjoaa työtä ja toimeentuloa niille, jotka kulkevat eturintamassa. Suomella tämä mahdollisuus on käden ulottuvilla.

Suuressa kuvassa hyvän tulevaisuuden näkymä on kovin selkeä. Suomen kaltaisessa varakkaassa  hyvinvointiyhteiskunnassa keskivertokansalaisen elämän sisällöllisen rikkauden lisääntyminen on yhä enemmän aineettomiin asioihin perustuvaa. Elämän kulissit ovat Suomessa komeat, mutta elämän juonen kehittely on vielä kesken. Elämän juoni rakentuu aineettoman hyvän varaan, joka ei lopu. 

Kestävä elämä tarkoittaa aineellisen kuluttamisen vähentymistä, mutta vastapainona tyytyväisyyden lisääntymistä. Kyse ei ole luopumisesta vaan paremman elämän löytämisestä. Kestävä elämä ei ole kyyristelyä eikä nuukailua, vaan satsaamista niihin asioihin, jotka ovat runsaita ja kannattelevat elämää sen jälkeen, kun inhimilliset perustarpeet on jo tyydytetty. Aineettomien asioiden lisääminen on kaikkien ulottuvilla oleva mahdollisuus parantaa omaa ja muiden hyvinvointia. 

Elinkeinoelämän valtuuskunnan asenne- ja arvotutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia suomalaisista toivoo, että koronapandemia on alku kehitykselle, jonka myötä kuluttaminen vähenee pysyvästi. Nuorisobarometrin mukaan 15–29 -vuotiaista suomalaisista vajaa puolet kertoo jo vähentäneensä kuluttamistaan ympäristösyistä. Tulokset viestivät kansalaisten halusta siirtyä kohti kestävämpää hiilineutraalia yhteiskuntaa, jossa hyvinvointi on muutakin kuin elintason jatkuvaa parantelua.

Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.

Jätä kommentti