Kaupallinen yhteistyö Solita

Digitaalisen yhteiskunnan toimivuus on monimutkaisen verkoston käsissä – “huoltovarmuusjoukot” ja skenaariotyö toisivat ketteryyttä häiriötilanteisiin

Suomalaisen yhteiskunnan riippuvuus digitaalisista palveluista on kasvanut. Samalla palveluiden monimuotoisuus on lisääntynyt ja hallinta hajaantunut. Selkeät sopimussuhteet, oikea osaaminen ja sujuvat hankintamekanismit mahdollistaisivat tehokkaan reagoinnin poikkeustilanteissa. VAPAA LUKUOIKEUS

Kaupallinen yhteistyö: Solita
Digitaaliset palvelut tuotetaan käytännössä pitkissä yritysten toimitusketjuissa. Varautumiseen olisi syytä ottaa mukaan kaikki ketjun osat. Sääntely ei saisi muodostua esteeksi, mikäli nopeita resursseja tarvitaan poikkeustilanteessa (Kuva: Solita)

Veroilmoituksen täyttäminen kynällä ja paperilla kuittivuoren keskellä alkaa olla kaukainen muisto. Useimmille arkinen asiointi, kuten verotus ja erilaiset lupa-asiat, hoituvat yksinomaan digitaalisissa kanavissa. 

“Viime vuosina yhteiskuntamme on muuttunut entistä enemmän riippuvaiseksi siitä, että tietyt digitaaliset peruspalvelut toimivat”, sanoo Digi- ja väestötietoviraston kehitys- ja tietohallintojohtaja Mira Holmroos-Kolari. “Koronatilanne tuntui vain vauhdittavan tätä kehitystä. Yhä enemmän asioita halutaan tehdä etänä, ja sen myötä moni asiakaspalvelukin siirtyi käyttämään digitaalisia kanavia.”

Palvelujen digitalisointi on tapahtunut pikkuhiljaa 10–15 vuodessa, joten muutoksen mittaluokka on voinut helposti jäädä sisäistämättä, sanoo johtaja Lauri Helenius Solitalta.

“Digitalisaatioaste erilaisissa viranomaisten palveluissa on noussut todella voimakkaasti. Passin haku on ehkä konkreettisin peruspalvelu, jota olen itse fyysisessä maailmassa käyttänyt viimeisen viiden vuoden aikana”, hän sanoo.

Kovat odotukset saatavuuteen

Nykyisin veroilmoituksensa voi täyttää ja pankissa asioida täysin omien aikataulujen mukaan. 

Erilaisten palvelujen saatavuus on ylipäänsä parantunut, ja palvelujen sitominen paikkaan tai aikaan on vähentynyt. Palvelujen laaja saatavuus digitaalisissa kanavissa on Heleniuksen mukaan nostanut myös ihmisten odotuksia palvelutasosta. 

“Samalla on syntynyt luottamus siihen, että palvelut todella ovat saatavilla missä ja milloin tahansa. Toisaalta taas tilanteisiin, joissa palvelu ei olekaan saatavilla, reagoidaan voimakkaammin.”

”Kilpailutusmekanismeja, sopimuksia ja lainsäädäntöä olisi syytä tarkastella hyvinä aikoina niin, että ne eivät toimisi kehitystyön jarruna tosipaikan tullen”, toteaa Solitan Lauri Helenius (Kuva: Solita / Vilhelm Sjöström)

Monimutkaisia ketjuja ja riippuvuuksia

Digitaaliset palvelut ovat tekniseltä toteutukseltaan usein kerroksisia ja monesti varsin monimutkaisia. Yhteiskunnalle kriittiset palvelut tuotetaan käytännössä yritysten toimitusketjuissa.

Tietty yritys siis vastaa jostakin ydintoiminnosta ja tällöin myös ko. yrityksen alihankkijoilla voi olla kriittinen merkitys. Sama pätee pitkälti myös julkisiin palveluihin.

“Palvelut ovat selkeästi yritysten varassa. Ei ole olemassa yhteiskunnan kriittistä toimintoa joka pyörisi ilman yrityksiä, eikä yksikään julkishallinnon toimija tee tehtäväänsä täysin yksin. Siksi yritykset ovat ytimessä myös varautumisasioissa”, toteaa valmiuspäällikkö, Huoltovarmuuskeskuksen Digipoolin poolisihteeri Antti Nyqvist.

”Monet julkiset palvelut ovat lisäksi riippuvaisia toisistaan. Esimerkiksi asiointipalveluissa hyödynnetään Suomi.fi-tunnistusta ja valtuuksia”, Digi- ja väestötietoviraston Holmroos-Kolari huomauttaa.

Solitan Helenius muistuttaa, että vaikka joitakin palveluita kehitetään myös julkisen sektorin sisällä, käytännön tekijöiden, kuten kehittäjien, työpanos ostetaan silloinkin useimmiten yksityisistä yrityksistä.

Varautuminen pinnalle

Varautuminen erilaisiin yhteiskunnan häiriötilanteisiin on noussut pandemian ja Ukrainan sodan vuoksi merkittävällä tavalla keskusteluun. Digipoolin Nyqvistin mukaan muutos aikaan ennen koronaa on merkittävä: 

“Tyypillisesti yrityksissä tehdään jatkuvuudenhallintaan ja varautumiseen liittyviä töitä melko pienellä liekillä, ja siihen liittyvät ihmiset voivat olla hieman sivuroolissa. Pandemia herätti terveydenhoitoalan, ja nyt Ukrainan kriisin myötä yritykset ovat selvästi aktivoituneet kautta linjan.”

Palvelujen digitalisointi, yksityisen ja julkisen kietoutuminen yhteen ja palvelujen tekninen monitahoisuus asettavat uudenlaisia haasteita myös varautumiseen. Kokonaisuuksien hallinta on yksi avaintekijä.

“Tarvittaisiin vielä parempaa ymmärrystä palveluista. Millaisista komponenteista ne koostuvat ja millaista osaamista niiden ylläpito vaatii”, Helenius arvioi. 

Ymmärryksen myötä voitaisiin myös testata, millaisia vaikutuksia sillä olisi yhteiskuntaan, mikäli palvelu tai jokin sen osa ei toimisikaan. 

DVV:n Holmroos-Kolarin mukaan suomalaiset suhtautuvat huoltovarmuuteen keskimäärin pieteetillä ja vakavasti, mutta kehitettävääkin löytyy.

“Entistä enemmän pitäisi tehdä skenaariopohjaista varautumista. Mietittäisiin erilaisia tilanteita ja millaisia varautumisratkaisuja niihin liittyy. Enää ei oikein riitä pelkkä perinteinen varautumissuunnitelma, joka tehdään staattiseksi. Tilanteita pitää myös harjoitella.”

DVV:n Mira Holmroos-Kolari peräänkuuluttaa skenaariopohjaista varautumista ja harjoittelua palveluketjun eri osien avainhenkilöiden kanssa. (Kuva: DVV)

Syvempää yhteistyötä

Suomessa on huoltovarmuustyössä pitkät perinteet myös ict-alalla.

“Suomessa vallitsee poikkeuksellinen luottamus yritysten ja viranomaisten välillä, jos vertaa vaikka Keski- tai Etelä-Eurooppaan. Tämä heijastuu myös yhteistyön määrään ja laatuun”, Nyqvist arvioi. 

Hän muistuttaa, että Huoltovarmuuskeskuksen kanssa tehtävä toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, ja silti osallistujia on riittänyt.

“Tapahtumissa on käytännössä aina sekä viranomaisia että yksityisen sektorin toimijoita mukana, jolloin päästään myös henkilötasolla verkostoitumaan.”

Myös Holmroos-Kolari korostaa yhteistyön tärkeyttä maailmassa, jossa eri palveluja ostetaan eri tuottajilta. Varautumissuunnitelmat pitäisi ulottaa erilaisiin it-toimittajiin asti. 

“Suunnitelmien lisäksi heidän kanssaan on myös harjoiteltava. Ei riitä, että viranomainen vain itsekseen harjoittelee, vaan mukaan on otettava avainhenkilöitä palveluketjun eri osista. Näin on esimerkiksi DVV:ssä toimittukin.”

Sopimukset ja hankinnat kuntoon

Pandemian keskellä kehitetty Koronavilkku-sovellus on esimerkki tiiviistä julkisen ja yksityisen yhteistyöstä ict-alalla poikkeuksellisissa oloissa. Koronavilkku olisi voinut kuitenkin syntyä nopeamminkin.

Heleniuksen mukaan olennaista olisi varmistaa jo ennalta, että Suomessa on kyvykkyys varmistaa olemassa olevien palveluiden toimivuus ja toisaalta sujuvat mahdollisuudet luoda uusia palveluja myös poikkeusaikoina. 

“Kilpailutusmekanismeja, sopimuksia ja lainsäädäntöä olisi syytä tarkastella hyvinä aikoina niin, että ne eivät toimisi kehitystyön jarruna tosipaikan tullen”, Helenius toteaa.

Huoltovarmuusjoukoilla tehokkuutta

Huoltovarmuuden kannalta ict-ala on erilainen kuin moni muu yhteiskunnan osa-alue. Keskeistä on osaaminen, eivät varmuusvarastot.

“Meille on ehdotettu, että voisi olla olemassa eräänlaisia ict-huoltovarmuusjoukkoja, jotka voisivat lähteä tekemään jotakin tiettyä työtä tai tehtävää. Käytännössä yritykset voisivat olla palvelusopimussuhteessa, jonka puitteissa toimittaisiin”, Digipoolin Nyqvist kertoo.

Tällaisten sopimusten avulla voitaisiin tarvittaessa tilata vaikka jonkin sovelluksen kehitystyö. Samaten voitaisiin tilata häiriönhallinta- tai ratkaisutyötä organisaatioille, joilla ei itsellä ole tällaista osaamista käytettävissään.

“Varautumisessa pitää lähteä siitä, että toimintatavat saadaan muotoiltua normaalioloissa ja rauhallisena aikana. Asioita ei tule jättää vaiheeseen, jossa joudutaan turvautumaan valmiuslakiin, vaan esimerkiksi sopivat sopimussuhteet on oltava valmiina”, Nyqvist jatkaa.

Ict-alan varautumisessa keskeistä on osaaminen. “Meille on ehdotettu, että voisi olla olemassa eräänlaisia ict-huoltovarmuusjoukkoja, jotka voisivat lähteä tekemään jotakin tiettyä työtä tai tehtävää”, Digipoolin Antti Nyqvist kertoo (Kuva: Teknologiateollisuus / Liisa Takala)

Kriittiset tiedot siirtovalmiuteen

Holmroos-Kolari tekee parhaillaan valtion pilvipalveluiden kehittämistyötä Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorissa. Hän haluaisi laajentaa varautumiskeskustelua kohti turvasatama-ajattelua.

“Turvasatama-ajatus on konsepti, jossa pohditaan varautumista moneen suuntaan. Käytännössä tulisi pohtia vaihtoehtoja tilanteelle, jossa kriittiset palvelut tai tiedot eivät olisikaan turvassa oman maan rajojen sisäpuolella”, Holmroos-Kolari sanoo.

Valmiutta toimia maan sisällä ei pitäisi Holmroos-Kolarin mukaan kumota, vaan sen rinnalle tulisi luoda konsepteja, joissa kriittisiä palveluja, tietoja tai ainakin niiden osia pystyttäisiin liikuttelemaan.

“Kaikkea ei voi kustannustehokkaasti kahdentaa eikä tarvitsekaan, mutta olisi syytä miettiä, miten hajasijoittelu voi olla parempi ratkaisu kuin kaiken laittaminen samaan koriin.”

Valmiutta ja halua löytyy

Sekä Digipoolin Nyqvist että Solitan Helenius kokevat, että yrityksissä löytyy tahtoa ja halua viedä varautumista uudelle tasolle ja syventää yhteistyötä myös julkisen sektorin kanssa.

“Sanoisin, että ict-yrityksistä löytyy tietynlaista isänmaallisuutta, joka näkyy muun muassa siinä, että osallistumishalukkuus Digipoolin vapaaehtoisiin harjoituksiin ja tapahtumiin on korkealla tasolla”, Nyqvist arvioi.

Heleniuksen mukaan yksityisellä sektorilla ict-palveluyrityksissä on selvästi tahtotilaa pitää yllä kyvykkyyttä toimia myös poikkeuksellisina aikoina ja toimia siten Suomen hyväksi. 

“Toiveena on, että lainsäädäntö ja asetukset mahdollistavat sen, että tämä valmius saadaan myös tehokkaalla tavalla käyttöön tarpeen vaatiessa.”

Aaro Kajaste

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta