Maatalous vastaan köyhät eläkeläiset – pikakommentteja budjetista

Hallituksen tärkeysjärjestys käy ilmi, kun budjetin lisämäärärahoja tarkastellaan eurojen sijasta maatalousprosentteina, eli suhteessa maatalouden saamaan rahoitukseen, väittää Heikki Pursiainen. MAKSUTON SISÄLTÖ.

Heikki Pursiainen
Mikä on hallitukselle tärkeintä?

Hallitus julkisti ensi vuoden budjettiesityksen tänään. Päivän kokousten ja tulevan pubi-illan välille jäi sopivasti pari tuntia aikaa. Budjetoin tuon parituntisen muutaman esitystä koskevan huomion esittämiseen. Aikabudjetin vuoksi perustan kommenttini valtioneuvoston kanslian asiaa koskevaan pitkähköön tiedotteeseen.

Ensiksi on sanottava, että kuten odotettiinkin, budjettiesitys ei vaikuta räjähtävän kiinnostavalta asiakirjalta. Ainakin tiedotteessa on nostettu esiin lähinnä aika pieniä menolisäyksiä erilaisiin suosittuihin kohteisiin.

Oman huomioni kiinnitti toki ensimmäisenä maatalouteen suunnattu liki 90 miljoonan lisätuki. Sitä perustellaan heikolla kannattavuudella, viime kesän sateella ja tämän kesän kuivuudella. Maatalouden tukemiseen käytetään kuitenkin jo ennestään vähän laskutavasta riippuen useita kymmeniä tuhansia euroja jokaista maatilaa kohti, eikä toiminta silti ole kannattavaa. On vaikea uskoa, että tilanne muuttuisi olennaisesti vaikka pohjattomaan kuiluun kaadettaisiin vielä lisää rahaa.

Ennen kaikkea, jos minkä tahansa muun toimialan yrityksillä menee huonosti niin ne joutuvat lopettamaan. Kukaan ei esimerkiksi ole ehdottanut videovuokraamotoimialalle erikoistukea, vaikka ala on kärsinyt viime aikoina teknologisen toimintaympäristön muutoksesta johtuvista kannattavuusongelmista ja konkursseista. Videovuokraamoiden ja tuhansien muiden kannattamattomien yritysten omistajien kärsimys on kuitenkin aivan yhtä todellista kuin tilallisten.

Maataloustuki mittatikkuna

Mutta olen sanonut nämä asiat jo monta kertaa aiemmin. Siksi en nyt vaahtoa enempää maataloustuista, vaan hyödynnän niitä budjettiesityksen kuvastaman hallituksen tärkeysjärjestyksen yksinkertaisena mittatikkuna. Hallitus on tietenkin pohtinut tarkkaan, mihin niukkoja budjettivaroja suunnataan. Se on valinnut lisärahoituksen kohteet sen mukaan, missä tarve on sen mielestä suurin.

Lisäpanostusten suhteellinen määrä siis kertoo jotakin siitä, mitä hallitus pitää tärkeänä ja mitä vähemmän tärkeänä. Siksi tarkastelen seuraavaksi lyhyesti eräitä budjetissa esitettyjä lisäpanostuksia, mutta ilmaisen ne miljoonien eurojen sijasta prosenttiosuutena maatalouden lisärahoista eli maatalousprosentteina.

Työllisyystoimet

Valtioneuvoston tiedotteessa luetellaan joukko aika maltillisia panostuksia työllisyyden hoitoon. Pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten palkkatukeen osoitetaan 5 miljoonaa euroa lisää. Summa vastaa noin 6 maatalousprosenttia. ”Alueellisten seutukaupunkien” osaavan työvoiman hankintaan sijoitetaan noin 3 maatalousprosenttia ja työ- ja elinkeinotoimistojen menoihin 12 maatalousprosenttia.

Panostukset työvoimapolitiikkaan ovat siis melko vaatimattomia verrattuna noin 3 prosenttia työvoimasta työllistävään maatalouteen.

Tutkimus- ja kehitystoiminta

Hallitus lisää suuntaa varoja tutkimus- ja kehitystoimintaan. Niitä on tosin leikattu aiemmin, joten jätän hallituskauden nettovaikutuksen arvioinnin opposition huoleksi.

Kohta on tiedotteessa epäselvä, mutta lisäykset näyttäisivät kokonaisuutena olevan vähintään samaa luokkaa kuin maataloustukien. Suomen pitäminen kehityksen eturintamassa ei siis liene hallituksen mielestä ainakaan vähemmän tärkeää kuin maatalouden tekohengittäminen, mikä on toki hienoa.

Tieteen ja tutkimuksen arvostuksesta kertoo myös Suomen Akatemian saama liki 30 maatalousprosentin suuruinen lisärahoitus nuorille tutkijoille ja innovaatiotoimintaan. Maatalouden tukeminen on hallituksen mielestä siis vain kolmisen kertaa nuorten huippututkijoiden uran edistämistä arvokkaampaa.

Varhaiskasvatus ja koulutus

Työttömien koulutukseen lisätään noin 23 maatalousprosentin verran rahoitusta, maahanmuuttajien koulutus saa noin 12 maatalousprosenttia.

Hallitusta on arvosteltu varhaiskasvatuksen huonontamisesta.

Kenties tätä paikatakseen hallitus panostaa varhaiskasvatuksen tasa-arvoistamiseen kokonaista 12 maatalousprosenttia, ja viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluihin 6 maatalousprosenttia. Yhteensä varhaiskasvatukseen satsataan siis jopa liki viidesosa maatalouden saamasta lisäpanostuksesta.

Lukiot ja ammattikoulut saavat nekin yhteensä noin 30 maatalousprosenttia. Koulutuksen lisäpanokset eivät silti taida yltää lähellekään sataa maatalousprosenttia. Myös koulutus jää hallituksen prioriteettijärjestyksessä maatalouden tukemisen taakse.

Eriarvoisuuden vähentäminen

Hallitusta on syytetty eriarvoisuuden lisäämisestä. Budjetissa luetellaan kuitenkin useita panostuksia eriarvoisuuden torjuntaan. Esimerkiksi pienimpiä sairaus- ym. päivärahoja korotetaan yli 20 maatalousprosentin verran. Kaikkien pienituloisimpien eläkeläisten takuueläkkeitä korotetaan 9 eurolla. Tähän käytetään kokonaista 12 maatalousprosenttia.

Ehkä tässä kohdassa kannattaa mainita, että köyhiä takuueläkkeen saajia on noin 100 000, eli kaksi kertaa enemmän kuin maatiloja. Mainitsemisen arvoista on myös se, että käyttämällä sama määrä rahaa takuueläkkeisiin kuin maatalouteen olisi niitä voitu nopean laskutoimituksen perusteella korottaa liki 80 eurolla.

Hallituksen tärkeysjärjestys on tässäkin mielenkiintoinen.

Kuningas Maatalous

Budjetissa on äsken mainitsemieni lisäksi myös huomattavasti alle sadan maatalousprosentin panostuksia esimerkiksi Itämeren suojeluun ja poliiseihin. Mutta katkaisen luettelon tähän. Asia on varmaankin tullut selväksi.

Budjetin lisäpanostukset ovat kokonaisuutena pieniä, mutta lisärahoituksen perusteella maatalous on hallituksen selkeitä ykkösprioriteetteja. Koulutus, varhaiskasvatus, köyhät eläkeläiset, turvallisuus ja luonnonsuojelu, kaikki ne jäävät kauas maataloustukiaisten taakse hallituksen tärkeysjärjestyksessä. Tämä on melko surullista.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Pekka Töytäri 30.8.2018 07:08
Maataloustukea voidaan väittää myös tueksi keskusliikkeille. Jos alkutuottajien hinnoitteluasema suhteessa keskusliikkeisiin olisi edes kohtuullinen, maataloustuottajat saisivat osansa loppukuluttajan maksamasta hinnasta. En ole huomannut keskusliikkeiden valittavan kannattavuusongelmia.
Jukka Koivulintu 30.8.2018 18:08
Olisi valaisevaa nähdä millaista katetta keskusliikkeet pystyvät tekemään suomalaisella sapuskalla vs. tuontiruualla.
Lauri Hälikkä 30.8.2018 22:08
Ruokakauppa äkkiseltään ajateltuna tuntuisi olevan lääkekaupan tapaan melko matalariskistä liiketoimintaa ja kummallakin toimialalla taitaa olla jonkinlaisia alalletuloesteitä. Apteekkarit on mediassa kammattu jo melko huolellisesti läpi, joten olisi mielenkiintoista nähdä kuinka ruokakauppiaiden tulot suhteutuvat verrokkitoimialoihin/-maihin.
Lauri Hälikkä 31.8.2018 20:08
...ja olihan se kaupan kannattavuus tutkittu: https://www.etla.fi/julkaisut/dp1209-fi/

"Elintarvikkeiden tuotannon kannattavuus on ollut Suomessa EU:n keskitasoa käyttökateprosentin vaihdellessa 6 prosentin molemmin puolin tarkasteluajanjaksona. Elintarvikkeiden, juomien ja tupakan agentuuritoiminta sekä erikoistumaton vähittäiskauppa on ollut kannattavampaa kuin EU15–maissa ja Pohjoismaissa keskimäärin- lukuun ottamatta agentuuritoimintaa, joka on ollut kannattavinta Norjassa. Agentuuritoiminnan kannattavuus Suomessa on tosin laskenut vuosina 2001-2007 voimakkaasti ja toimialan käyttökateprosentti, 11,6 %, oli vuonna 2007 noin prosenttiyksikön verran alle EU15–maiden keskiarvon. Erikoistumattoman vähittäiskaupan käyttökateprosentti oli viimeisenä havaintovuonna eli vuonna 2006 Suomessa noin 5,6 prosenttia, kun se oli EU15–maissa 4,3 prosenttia ja tätä vieläkin selvästi alhaisempi kaikissa muissa Pohjoismaissa. "

Jätä kommentti