Asumistuki ei valu suoraan Kojamon osinkoina ay-liikkeelle, vaikka siltä äkkiseltään näyttääkin

Osa asumistuesta maksetaan suoraan asuntoja vuokraaville yhtiöille. Tämä on nähty suorana tulonsiirtona yhtiöiden omistajille, kuten Kojamon osakkeita omistaville ammattiliitoille. Se, kenelle tuet maksetaan, on kuitenkin eri asia kuin se, kuka oikeasti hyötyy asumistuesta. VAPAA LUKUOIKEUS

Roger Wessman
Kuva: Petra Wessman (CC BY-SA 2.0)
Blogi

Roger Wessman

Ekonomisti

Kela maksoi asumistukea suoraan Kojamolle 120 miljoonaa euroa – ammattiliitot kuittaavat verovapaita jättiosinkoja

Tämä Kauppalehden otsikko on esimerkki säännöllisesti esiin nousevasta närästyksestä kyseisen asuntosijoitusyhtiön ympärillä.

Kauppalehden artikkelin lähtökohta on Kelan laskelmat Kojamolle suoraan maksetusta asumistuesta. Vuonna 2020 summa oli hiukan yli 25 miljoonaa euroa. Otsikkoon Kauppalehti sai raflaavamman 120 miljoonaa laskemalla yhteen Kojamolle ja sen edeltäjälle VVO:lle maksetut tulot viimeisen viiden vuoden ajalta.

Päätös valita nimenomaan Kojamo huomion kohteeksi on mielenkiintoinen. Satolle maksettiin viime vuonna vielä enemmän asumistukia, yli 28 miljoonaa euroa.

Taloussanomat otsikoikin Saton ja Kojamon olevan suurimpien saajien joukossa. Taloussanomienkaan otsikossa ei tosin mainita Helsingin kaupunkia, joka maan suurimpana vuokranantajana vastaanotti yhtä paljon asumistukea kuin otsikossa mainitut kaksi yhtiötä yhteensä.

Kojamo on kuitenkin herkullinen tapaus, koska yhtiön kohdalla perinteinen asema kääntyy päälaelleen: Yhtiön merkittävinä omistajina ammattiliitot voivat näyttää riistokapitalisteilta, jotka keräävät julkisia varoja omiin taskuihinsa. Siksi omistajien keräämiä osinkoja kauhistelevat keskustelijat, jotka yleensä puolustavat yritysten voittoja tuotannon tarpeellisena kannustimena.

Tapaus Kojamo sopii hyvin esimerkiksi, kun arvioidaan, kuka loppujen lopuksi hyötyy julkisista menoista. Nämä opetukset eivät koske ainoastaan asumisen tukia, vaan samaa ajattelutapaa voi soveltaa myös esimerkiksi julkisten palveluiden ulkoistamisesta syntyvien yritysten voittojen analysoimiseen.

Suoraan maksetut tuet vain osa

Kojamolle suoraan maksetut asumistuet eivät kerro kaikkea Kelalta yhtiön kassaan valuvista rahoista. Kaikista maksetuista asumistuista vain runsas neljännes maksetaan suoraan vuokranantajalle. Valtaosa maksetaan vuokralaisille.

Sillä, kenelle tuki maksetaan, ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole paljon merkitystä. Vuokralaisellekin maksettu asumistuki valuu vuokran kautta vuokranantajalle. Asumistuen edellytyksenähän on, että vuokralainen vuokraa asunnon – ja tuki on aina pienempi kuin maksettu vuokra.

Jos tuki maksetaan suoraan vuokranantajalle, se menee toki hivenen varmemmin perille, koska asukas ei voi jättää vuokraa maksamatta ja käyttää saamaansa tukea muihin menoihinsa. Asumistuki voidaankin maksaa suoraan vuokranantajalle, jos vuokralainen laiminlyö vuokran maksamisen kokonaan vähintään kahden peräkkäisen kuukauden ajalta. Muissa tapauksissa vuokran maksaminen suoraan vuokranantajalle vaatii vuokralaisen valtuutuksen.

Vuokransa tunnollisesti maksavien vuokralaisten kohdalla ei ole oleellista eroa, meneekö tuki suoraan vuokranantajalle vai käykö se hänen pankkitilinsä kautta. Molemmissa tapauksissa vuokralaisen tilille jää vuokranmaksun jälkeen yhtä paljon rahaa ja vuokranantaja saa saman verran tuloja. Vuokralainen ohjaa joka tapauksessa rahat kyseiselle vuokranantajalle, kun hän solmii vuokrasopimuksen.

Viime vuonna Kojamolle valui asumistukea kokonaisuudessaan noin 93 miljoonaa euroa, jos suoraan maksettujen tukien osuus kaikista vuokralaisten saamista asumistuista on yhtiön kohdalla sama kuin se yleensä on ollut asumistuen saajien keskuudessa.

Saman suuruusluokan arvioon viittaa myös se, että Kojamon osuus vuokra-asuntomarkkinoista on noin neljä prosenttia. Vuonna 2019 asumistukea maksettiin yhteensä 2,1 miljardia euroa, ja viime vuonna kokonaissumma nousi ilmeisesti vielä hivenen korkeammaksi. Neljä prosenttia tästä on lähes 90 miljoonaa euroa.

Kojamo näyttää siis saavan asumistuesta suurin piirtein sen siivun, jota voisi odottaakin perustuen sen osuuteen vuokramarkkinoista. Yhtiö näyttää ainakin tämän suhteen edustavan tyypillistä vuokranantajaa.

Kojamo maksoi vuodelta 2020 omistajilleen 91,4 miljoona euroa osinkoa. Summa on siis suurin piirtein yhtä suuri kuin yhtiön vuokralaisille myönnetty asumistuki. Jälleen näyttää siltä, että asumistuet valuvat suoraan Kojamon omistajien taskuihin.

Maksu asumispalveluista ei ole tulonsiirto

Kuvaus asumistuesta suorana tulonsiirtona Kojamon omistajille on kuitenkin monella tapaa liian suoraviivainen. Vuokra on ensinnäkin maksu asumispalveluista, joita yhtiö tuottaa vuokralaisilleen, ei vastikkeeton tulonsiirto. Jos Kojamon saama asumistuki on tulonsiirto, samalla logiikalla myös yksityisen hammaslääkärin hoidosta saama Kela-korvaus on tulonsiirto kyseiselle ammatinharjoittajille.

Asiakas hyötyy siitä, että Kela maksaa osan palvelun kustannuksista. Tilille jää enemmän rahaa vuokran tai hammaslääkärikulujen jälkeen – riippumatta siitä, tilittääkö Kela korvauksen suoraan palvelun tuottajalle vai palvelun ostajan tilille.

Yhtiön tai asiakkaan saamaa hyötyä ei voi suoraan päätellä maksetun tuen suuruudesta. Hyödyn jakautuminen riippuu ennen kaikkea siitä, miten tuki vaikuttaa palvelun hintaan. Nostavatko hammaslääkärit hintojaan saman verran kuin saavat palveluistaan korvausta Kelalta? Siirtyykö asumistuen nousu suoraan tukea saaneiden vuokriin?

Asumistuki on puhdas tulonsiirto tukea saavalle kotitaloudelle, jos se ei vaikuta vuokra-asuntojen kysyntään tai vuokriin ollenkaan. Kojamon omistajien tulot eivät kasva ollenkaan, maksaja vain osittain vaihtuu.

Asumistuki on sen sijaan puhdas tulonsiirto vuokranantajille, jos tuki johtaa vastaavan suuruiseen vuokrankorotukseen. Asukkaille jää asumismenojen jälkeen täsmälleen yhtä paljon rahaa kulutettavaksi kuin ilman asumistukea, eikä asumistuki anna heille mahdollisuutta parantaa omaa asumisen tasoa.

VATT:in tekemän tutkimuksen perusteella asumistukea saavat vuokralaiset eivät maksa korkeampaa vuokraa kuin muut vuokralaiset. Tämä ei kuitenkaan vielä kerro, vaikuttaako asumistuki yleiseen vuokratasoon nostamalla asuntojen kysyntää.

Selvä ero hammaslääkärikulujen korvauksen ja asumistuen välillä on, että asumismenot ovat tyypillisesti hyvin korkeat suhteessa tuen saajien tuloihin. Keskimääräisellä asumistuen saajalla asumismenot olivat huhtikuussa 620 euroa, josta asumistuki korvasi 52 prosenttia. Ruokakunnan keskimääräiset tulot ilman asumistukea olivat vain 950 euroa.

Koska asumistuen saajien tulot ovat niin pieniä suhteessa asumismenoihin, on todennäköistä, että merkittävä osa asumistuen saajista ei pystyisi maksamaan nykyistä vuokraa ilman tukea. Tuen poistaminen varmasti pakottaisi osan vuokralaisista tinkimään asumisestaan, mikä aiheuttaisi ainakin jossain määrin laskupaineita vuokrille.

Viime vuosien dramaattinen nousu asumistukimenoissa ei ole kuitenkaan johtanut vastaavan dramaattiseen nousuun vuokrissa. Vuokrat ovat vuodesta 2008 nousseet reaalisesti alle 20 prosenttia, kun asumistukimenot ovat saamaan aikaan nousseet 80 prosentilla.

Asumistuen nousun vaikutusta vuokriin ei voi päätellä tästä suoraan, koska emme tiedä, miten vuokrat olisivat kehittyneet ilman tuen nousua. Vuokrat olivat kuitenkin tasaisesti nousussa jo ennen asumistuen reipasta nousua vuoden 2015 asumistuen uudistuksen yhteydessä. Muut tekijät, kuten muuttoliike kaupunkeihin ja yleinen tulojen nousu, ovat myös aiheuttaneet nousupaineita vuokriin.

Asumistuen saajat jäävät edelleen reippaasti voitolle, vaikka vuoden 2008 jälkeinen nousu vuokrissa johtuisi kokonaisuudessaan asumistuen noususta. Heidän maksamansa vuokrat ovat nousseet selvästi vähemmän kuin heidän saamansa tuet, jos he eivät ole hyödyntäneet tuen nousua ja muuttaneet suurempaan tai laadukkaampaan asuntoon.

Selkeitä hyötyjiä ovat yleisen asumistuen piirin tulleet opiskelijat, jotka ovat kasvavassa määrin siirtyneet soluasunnoista omiin asuntoihin.

Vuokratulot voivat nousta jopa tukea enemmän

Asumistuen vaikutusta Kojamon omistajien saamiin osinkoihin ei voi kuitenkaan laskea suoraan yhtiön asumistuen saajilta saamista tuloista. Yleinen vuokratason muutos vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon tuloja yhtiö saa muilta vuokralaisilta.

Kojamon liikevaihto eli vuokratulot olivat viime vuonna kokonaisuudessaan 384 miljoonaa euroa. Asumistukea saavat vuokralaiset maksoivat kokonaisuudessaan vuokraa noin 180 miljoonaa euroa – olettaen, että asumistuet kattoivat heidän vuokristaan 52 prosenttia kuten keskimääräisellä asumistuen saajalla. Hiukan yli puolet yhtiön vuokratuloista tulevat siis muilta vuokralaisilta, jotka eivät saa asumistukea.

Asumistuen aiheuttama vuokrien nousu ei siis ole ainoastaan tulonsiirto asumistuen saajien kautta Kojamon omistajille. Se aiheuttaa myös tulonsiirron muilta vuokralaisilta yhtiölle. Teoriassa on mahdollista, että Kojamo hyötyy jopa enemmän asumistuesta kuin mitä yhtiön asiakkaat saavat asumistukea.

Se, että puolet vuokralaisista ei saa asumistukea, vaimentaa kuitenkin asumistuen siirtymistä vuokriin. Voidaan tuskin olettaa, että kaikki nämä vuokralaiset olisivat valmiita maksamaan korkeampia vuokria. Osa joutuu tinkimään asumisestaan – luopumaan omasta asunnosta tai muuttamaan pienempään – jos vuokrat nousevat, kun asumistuki lisää tuen saajien ostovoimaa.

Jotta asunnot pysyisivät yhtä hyvin vuokrattuna, asumistuen saajien pitää vuokrata enemmän asuntoja, kun muut vuokralaiset tinkivät asumisestaan. Tämä ei ole mahdollista, jos asumistuki siirtyy täysin hintoihin ja syö koko tuen saajien lisääntyneen ostovoiman.

Kannustin tarjonnan kasvattamiselle?

Ostajille maksetun tuen vaikutusta palvelun hintoihin voi vaimentaa myös hinnan vaikutus tarjontaan.

Hinnan täytyy korvata palvelun tuottamisen kustannus, jotta yhtiö olisi valmis tuottamaan palvelua. Jos palvelun hinta ylittää tuotantokustannukset reippaasti, palvelua kannattaa tuottaa lisää. Kiristyvä kilpailu asiakkaista painaa silloin hintoja alaspäin.

Vuokrien nousu on nimenomaan toivottava hintasignaali, joka kannustaa yhtiöitä lisäämään vuokra-asuntojen tarjontaa, kun vuokra-asuntojen tarve kasvaa.

Ensi silmäyksellä ei kuitenkaan vaikuta siltä, että tarjonnan sopeutuminen hillitsisi vuokrien nousua kovin hyvin. Asuntojen määrä on lyhyellä tähtäimellä vakio, ja pidemmälläkin aikavälillä käytössä oleva tonttimaa rajoittaa tarjonnan lisäämistä. Tarjonnan ollessa vakaata kysynnän kasvu purkautuu vuokrien nousuun.

Kojamo raportoi viime vuodelta huikean 312 miljoonan euron voiton verojen jälkeen. Kun voitto on lähes yhtä suuri kuin liikevaihto, voisi ajatella, että vuokratulot eivät ole lainkaan linjassa tuotantokulujen kanssa. Lähes joka ikinen yhtiön saama euro valuu suoraan omistajille joko osinkoina tai yhtiöön kerääntyvänä varallisuutena.

Yhtiöllä on kuitenkin vuokraustoiminnasta myös merkittäviä kuluja: Kiinteistöjen ylläpidosta, korjauksista ja hallinnoinnista kertyy 165 miljoonaa euroa kuluja. Lisäksi yhtiöllä on 57 miljoonan edestä korkokuluja.

Muhkea voitto selittyy ennen kaikkea omistettujen kiinteistöjen arvojen nousulla, jota oli kirjattu tulokseen peräti 220 miljoonaa euroa. Kiinteistöjen arvo edustaa odotuksia vuokratuloista tulevina vuosina, eikä sitä ole syytä sotkea arvioon liiketoiminnan vuotuisista tuotoista.

Siitä, kuinka paljon liikevaihdosta jää Kojamon omistajille, kertoo paremmin liiketoiminnan tuottama nettorahavirta, joka tilinpäätöksen mukaan oli noin 150 miljoonaa euroa. Tämän mukaan vajaat 40 prosenttia liikevaihdosta jää omistajille. 91 miljoonaa siis jaetaan osinkona, loput omistajat jättävät yhtiöön kartuttamaan sen varallisuutta.

Kuuden prosentin tuotto pääomalle

Voi kuulostaa kohtuuttoman korkealta, että Kojamon liikevaihdosta lähes 40 prosenttia jää kaikkien menojen jälkeen omistajille. Summaa täytyy kuitenkin suhteuttaa siihen pääomaan, joka yhtiöllä on sidottuna asuntoihin.

Taseessa yhtiön asuntokanta on arvioitu 6,8 miljardin euron arvoiseksi. Tästä velalla on rahoitettu 2,8 miljardia, joten omaa pääomaa on sidottu toimintaan noin neljä miljardia euroa. Vuotuinen kassavirta on siis noin kuusi prosenttia toimintaan sidotusta omasta pääomasta.

Kuuden prosentin tuotto pääomalle on kohtuullisen houkutteleva nollakorkojen maailmassa. Yhtiön vuokra-asunnot sijaitsevat lisäksi suurissa kaupungeissa, joihin kohdistuvan muuttoliikkeen johdosta vuokrien voidaan edelleen odottaa nousevan tulevina vuosina.

Tuotto ei ole kuitenkaan riskitöntä. Väestöennusteetkin ovat vain ennusteita, ja viime vuosina kiihtynyt vuokra-asuntojen rakentaminen voi aiheuttaa ylitarjonnan, joka painaa vuokria alaspäin. Tämän takia tuotto on selvästi riskitöntä korkoa korkeampi.

Kojamo panosti myös viime vuonna peräti 370 miljoonaa euroa asuntokantansa laajentamiseen, siis lähes koko yhtiön saaman vuokratuoton verran. Uusia sijoituksia yhtiö rahoitti pääosin ottamalla lainaa. Tämä on hyvä muistutus siitä, että omistajille maksetut suuret osingot eivät välttämättä ole este sille, että yritys investoi liiketoiminnan kehittämiseen.

Kojamon asuntokanta kasvoi viime vuoden aikana tosin vain runsaalla 500 asunnolla eli noin 1,5 prosentilla. Yhtiöllä oli kuitenkin vuodenvaihteessa rakenteilla yli 2 600 uutta asuntoa, joiden valmistuminen nostaa yhtiön vuokra-asuntojen määrää yli seitsemällä prosentilla.

Investointeja tuskin olisi tehty, jos liiketoimintaa ei olisi pidetty kannattavana. Eli jos uskoo, että asumistuki on ollut ratkaiseva yrityksen kannattavuudelle, täytyy samalla hyväksyä asumistuen ratkaiseva merkitys sille, että yritys investoi vuokra-asuntojen kasvattamiseen. Asumistuella on silloin ollut tarjontaa lisäävä vaikutus, minkä pitäisi hillitä vuokrien nousua.

Jos puolestaan vuokra-asunnot eivät olisi tarjonneet houkuttelevaa tuottoa suhteessa riskiin, Kojamo ja muut vuokranantajat olisivat voineet myydä asuntojaan ja omistajat olisivat voineet jälleensijoittaa rahansa muihin sijoituskohteisin.

Tuotto määräytyy sijoitusmarkkinoilla

Koska sijoittajat siirtävät rahansa sinne, missä ne näkevät saavansa parhainta tuottoa suhteessa riskiin, ei ole syytä olettaa, että asumistuki kovin vahvasti vaikuttaisi suomalaisten vuokra-asuntosijoitusten tarjoamiin tuottoihin. Korkeat tuotot houkuttelisivat sijoittajia lisäämään tarjontaa, mikä painaisi vuokria alaspäin ja päinvastoin.

Koska omistajilla on vaihtoehto siirtää rahansa muihin sijoituskohteisiin, jotka tarjoavat vastaavaan tuoton suhteessa riskiin, asumistukea ei ole syytä nähdä tulonsiirtona vuokranantajille. Asumistuki on lähinnä kannustin sijoittaa suomalaisiin vuokra-asuntoihin, jos vuokra-asuntojen tuotto määräytyy sijoitusmarkkinoiden yleisen tuottotason mukaan.

Asuntosijoitusten tuotto ei tosin välttämättä sopeudu vuokrien kautta. Sopeutuminen voi myös näkyä asuntohintojen muutoksena. Jos vuokra-asunnot eivät tarjoa houkuttelevaa tuottoa, rahojen siirtäminen pois niistä voi olla vaikeaa, koska muutkin vuokranantajat haluavat silloin myydä. Vuokratuotto, eli vuokra suhteessa asuntojen hintoihin, korjautuu houkuttelevaksi, kun asuntojen hinnat laskevat.

Asuntohintojen lasku ei välttämättä edes pitkällä tähtäimellä vähennä asuntojen tarjontaa, jos asuntorakentamista rajoittaa ensi sijassa rakennusmaan saatavuus. Hintojen lasku heijastuu silloin tonttimaan arvon laskuun, mikä pitää uudisrakentamisen edelleen kannattavana.

On kuitenkin muistettava, että vuokranantajilla on myös mahdollisuus myydä asuntojaan omistusasunnoiksi. Tämä vaimentaa vuokramarkkinoiden vaikutusta asuntohintoihin ja tekee sijoittajalle helpommaksi siirtää rahansa muihin sijoituskohteisiin, jos suomalaiset vuokra-asunnot eivät tarjoa houkuttelevaa tuottoa.

Lue lisää:

Asumistuen räjähdysmäinen kasvu ei selity nousevilla vuokrilla

Asumistuen tuolla puolen, osa 1: Missä verotus ja sosiaaliturva kannustavat meitä asumaan?

Asumistuen tuolla puolen, osa 2: Mainettaan parempi asumistuki

Tämän sisällön mahdollistavat RAKLI ry ja Suomen Vuokranantajat.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Anne Koski 14.5.2021 10:05
Aika tyypillistä uutisointia kun Kelan maksamista asumistuista puhutaan ainoastaan valtakunnallisina keskiarvoina. Samalla kuitenkin tiedetään kertoa että Kojamon tarjonta PK-seudulla on selvästi yli markkinahintaista. Kojamon asumistukien käytön analysointi pitää tehdä erikseen Etelä-Suomen kaupunkien osalta, Kojamon rahat tulevat oikeasti sieltä.

Kojamon slogan siitä että he "tuottavat edullista vuokra-asumista" ei todellakaan ole totta PK-seudulla, mutta kaupunkilaisia saa nähtävästi aina riistää. Kojamo tarjoaa aateveljille ex-tehdaspaikkakunnilla 1 EUR/m2/kk asumist ja näin saadaan Kojamon asumisen keskiarvot näyttämään varsin toisilta. Tutkimalla vaikka hetkenkin Helsingin vuokra-asuntoilmoituksia, huomaa aivan heti että Kojamon vuokrat ovat markkinahintoja korkeampia. Tämä ei kokonaan tulonsiirroilla asuvaa haittaa lainkaan, tästä myöhemmin.

Jostain syystä tässä jutussa keskiarvoistetaan Kelan maksut, ja esimerkiksi PK-seudulla ei viitsitä huomata että Kelan 550 EUR/kk ei tosiaan riitä edes asunnon osaan.

Helsingin asuntomarkkinoiden toinen jättimäinen markkinahäirikkö on kaupungin sosiaalitoimi. Sosiaalitoimi maksaa "asumisen harkinnanvaraisia lisätukia" niin paljon että tarvittaessa koko vuokra tulee maksettua. Helsingissä Kelan asumistuen jäkeen jää tyypillisesti vielä suuri viipale maksettavaksi, ja sosiaalitoimi hoitaa sen ilman taulukoita ja ilman asumisen hintarajoja. Kätevää, mutta markkinahäiriköivää ja todella kallista. Kaikki loputkin eurot tulevat kaupungin omilta veronmaksajilta, eli sosiaalitoimelta. Luonnollisesti muissakin Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa sosiaalitoimi on yhtä antelias, vaikka toki esimerkiksi Turussa sosiaalitoimen politiikka on selkeästi tehokkaampi.

Sosiaalitoimen ymmärtäväisyyden ja anteliaisuuden avulla vaikkapa sekakäyttäjällä on helposti mahdollisuus asua 1450 EUR/kk asunnossa. Työssäkäyvällä noihin harvoin on varaa, ja kaupungin sosiaalitoimi todellakin makasa asumiskulut ilman ylärajaa. Toki tuo on täysin päätöntä, mutta nähtävästi kun "hyviä alueita ei saa päästää syntymään", maksetaan nuo kela-sossun tamagotchit myös sitten kalliiden alueiden lisäarvoksi ja viihteeksi. Tuo esimerkkihinta on ihan todellinen hinta erään erittäin hyvässä kaksiossa elävän 100% tulonsiiroilla elävän ex-työntekijämme asumistaso, ja toki tuohon sitten vielä ruoka- ja mehurahat sekä muut laskut päälle. Nettoverrattavat asnsiot ovat jo valtavat, mutta nämä ovat (toivottavasti vain enää hetken) valtionsalaisuuksia. Vuokra nousee 5% joka vuosi automaattisesti, ja sosiaalitoimi hyväksyy kaikki vuokrannostot yhtä automaattisesti.

On toki ymmärrettävää että Kelan asumstuet riittävät maakunnissa ja maaseudulla varmasti sellaisenaankin paljon paremmin, mutta PK-seudun asumisen hintatasoa pohdittaessa, sosiaalitoimi on se jonka toimet rikkovat asuntomarkkinat ns kutosella.

Jostain syystä sosiaalitoimen rahankäyttö on muka-valtionsalaisuus, mutta kyllä sosiaalitoimen touhujakin pitää pystyä tutkimaan, vaikka joskus lopupksi ihan yksilötasollakin, kun siihen maailmaan joskus päästään. Avoin data korjaa tämänkin tilanteen, ja silloin äänestäjät ja veronmaksajat pääsevät päättämään miten verovaroja saa tässäkin käyttää.

Sosiaalitoimessa Hakaniemen verorälssiin kuuluva virkailija toisaalta tietää että hänen suorastaan kannattaa sallia asiakkaalleen Kojamolta 1450 EUR/kk asunto. Kojamolle menevät rahat tulevat lähes suoraan virkailijan oman AY-kerhon kassaan. Nämä AY-kerhothan ovat todenneet "näiden rahojen olevan hyvin tärkeitä lakkotaistelukassaa", mutta niistä riittää kyllä myös sosiaalitoimen virkailijan virkisyskäyttöön muutenkin.

Jätä kommentti