Antti Rinteen ehdotus naisten eläkkeiden nostamiseksi on hyvä – koska se on ainoa ehdotus

Naisen eläke-euro on 79 senttiä, kertoi tällä viikolla julkaistu selvitys. Tämä järisyttävä fakta ei kuitenkaan saanut Virallista Suomea liikkeelle, vaan päinvastoin kaikki vain totesivat, että näinhän ne asiat ovat. Järjestelmää on muutettava, vaatii päätoimittaja Anne Moilanen blogissaan. VAPAA LUKUOIKEUS

Anne Moilanen
Anne Moilanen ei tyrmäisi suorasta kädeltä Antti Rinteen ehdotusta naisten eläkkeiden nostamiseksi: "Muutos voidaan tehdä työeläkejärjestelmään tai se voidaan tehdä sosiaaliturvaan – pääasia, että se tehdään." Kuva: MustRead

Pääministeri Antti Rinne ehdotti viime viikolla, että pienituloisten, pitkän työuran tehneiden naisten eläkkeitä pitäisi nostaa. Rinne ehdotti korotusta nimenomaan lapsia kotona hoitaneille naisille, joille ei ole kertynyt lastenhoitoajalta eläkettä. 

Keinoksi Rinne ehdotti tarvittavien rahojen, hänen mukaansa noin 200–300 miljoonan euron, ottamista työeläkerahastoista. Rinne teki ehdotuksensa 7. marraskuuta laajan yleisön saavuttamalla, Ylen televisioimalla eduskunnan kyselytunnilla.

Ajatellaanpa ensin perhevapaita.

Perhevapailta alkoi kertyä eläkettä vasta vuonna 2005. Kertyvä eläke on ansiosidonnaisen perhevapaan ajalta hyvä, etuudesta riippuen 55–117 prosenttia. Esimerkiksi äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakaudelta huomioidaan 117 prosenttia, joten eläkettä kertyy melkeinpä samoin kuin palkasta.

Kotihoidontuella eläkkeen kertyminen sen sijaan romahtaa. Surkea kertymä perustuu kiinteään euromäärään, joka on tänä vuonna 741,96 euroa kuussa. 

Ansiosidonnainen vanhempainvapaa päättyy lapsen ollessa noin 10 kuukautta, minkä jälkeen lasta kotona hoitava vanhempi, melkein aina nainen, alkaa maksaa kalliita viuluja. Ainakin jonkin mittaisen hoitovapaan pitää pikkulasten vanhemmista edelleen 89 prosenttia. Heistä 97 prosenttia on naisia. 

Esimerkki siitä paljonko nainen hoitovapaan takia eläkkeessä menettää:

Jos keskituloinen nainen, joka ansaitsee noin 2400 euroa kuussa jäädessään perhevapaalle, hoitaa lasta kotona 3-vuotiaaksi, hän menettää 51 euroa kuukausittaista eläkettä.

Siis viisikymppiä per lapsi!

Tähän monta huutomerkkiä!

Monissako perheissä ajatellaan tätä, kun ”vapaan valinnan” perusteella kotiin jää lasta hoitamaan äiti eikä isä? Monissako perheissä tehdään esimerkiksi vapaaehtoisia eläkejärjestelyjä tai muita pitkän aikavälin henkilökohtaisia säästötoimenpiteitä naisille, joiden eläke jää perhevapaan takia pienemmäksi? 

Ei takuulla ainakaan riittävän monessa. Asiaa kannattaisi miettiä, sillä naiset ovat eläkkeellä todella pitkän ajan, nykyisin keskimäärin lähes 20 vuotta eli noin neljänneksen elämästään. Miehet ovat eläkkeellä keskimäärin 15 vuotta.

Eläke on henkilökohtainen, eli siinä vaiheessa eivät puolison tulot enää paljon lämmitä, jos koko puolisoa on mailla halmeilla enää ensinkään. Monille eläkeläisille eläke on ainoa tulo. 

Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että naiset menettävät lasten takia ylipäätään tuloja. Jo yhdenkin lapsen saaminen laskee naisen ansioita koko lopputyöuran ajalta noin 20 prosenttia. 

Lapset ovat kalliita ja sakot maksaa nainen!

Tyrmäys ensimmäisessä erässä

Kiitoksena Suomen naisille, jotka ovat synnyttäneet tämän maan kaikki eläkkeiden maksajat, köyhimmistä eläkeläisistä valtaosa on naisia. Eläketurvakeskuksen mukaan alle 1 250 euron kuukausittaista eläkettä saa liki 40 prosenttia eläkeläisistä. Heistä kaksi kolmesta on naisia.

Vaikka naisten eläkeläisköyhyys on laajalti tiedossa oleva fakta, vastaus Rinteen ehdotukseen naisten eläkkeiden nostosta oli tyrmäävä. Ehdotusta pitivät huonona ainakin useat poliitikot, työmarkkinatoimijat sekä työeläkeyhtiöiden edustajat, mukaanluettuna työeläkeyhtiöiden etujärjestö Tela. 

Ehdotusta piti huonona myös media, kuten Helsingin Sanomat, joka leimasi Rinteen ehdotuksen pelkäksi näyttäväksi, mutta sisällöltään lähtökohtaisesti tyhjäksi mediaprovokaatioksi, jonka tarkoituksena ei ollut alun alkaenkaan nostaa naisten eläkkeitä vaan vain viedä huomio pois samana päivänä julkaistusta puolueiden kannatusgallupista, jossa SDP:n suosio oli romahtanut 13,9 prosenttiin. 

Julkinen ”keskustelu”

Viime viikon julkinen keskustelu oli monin tavoin hämmentävä. 

Suurin ihmetys oli keskustelun kohde. Keskustelu keskittyi lähestulkoon vain siihen, millaista keinoa Antti Rinne oli esittänyt naisten eläkkeiden nostamiseksi. Sitä, olisiko naisten eläkkeitä syytä nostaa, miksi ja miten paljon, keskustelu ei kosketellut juuri lainkaan. 

Tämä on itse asiassa hyvin suomalainen tapa reagoida uusiin ehdotuksiin. Suomessa on tapana lähteä siitä, onko jokin asia mahdollista tai onko jokin asia laillista (vrt. kansalaistottelemattomuus). Jos ei ole tai jos jommasta kummasta on epäselvyyttä, keskustelu jumittuu näihin ja varsinaisesta ehdotuksesta, itse asiasta josta yritettiin puhua, siitä ei keskustella lainkaan.

Vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla. Kun Anneli Jäätteenmäki ajatutui lyhyellä pääministerikaudellaan vuonna 2003 poliittiseen kriisiin, koko julkinen keskustelu keskittyi siihen, oliko Jäätteenmäellä ollut oikeus saada tiedot, jotka hän sai. Siitä ei keskusteltu lainkaan, mitä kyseenalaisesti saadut tiedot – jotka mahdollisesti pitivät paikkansa – paljastivat. 

Keskustelu joka silloin jäi käymättä oli, liittikö Suomen aiempi pääministeri Paavo Lipponen Suomen omin päin Yhdysvaltain liittolaiseksi ja Irakin sodan vastaiseen rintamaan – ja miten Suomi suhteessa Yhdysvaltoihin tämän jälkeen toimi. 

Moniko muistaa tällaisen julkisen keskustelun? Aivan. Sitä ei käyty. Ainoa keskustelu jonka kävimme, liittyi Anneli Jäätteenmäkeen ja siihen, oliko hän toiminut väärin. Ja kun Jäätteenmäki myöhemmin joutui eroamaan ajattelimme, että oikein meni.

”Näin ne asiat ovat”

Tällä viikolla, tiistaina 12. marraskuuta, sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi selvityksen sukupuolten välisistä eläke-eroista. Selvitys on dramaattista luettavaa. Sen mukaan suomalaisten naisten eläke on aivan surkean paljon pienempi kuin miesten. Naisten keskimääräinen eläke on 1 499 euroa kuussa, kun miesten keskimääräinen eläke on 1898 euroa kuussa. Ero kuukausittaisessa bruttoeläkkeessä on 399 euroa.

Tämän pitäisi todellakin liikuttaa kansakuntaa, sillä sukupuolten välinen eläke-ero on vielä huomattavasti suurempi kuin sukupuolten välinen palkkaero. Naisen euro 84 senttiä on monien mielestä vääryys. Miksi ei vielä sitäkin pienempi naisen eläke-euro 79 senttiä olisi sitä?

Olen sekaantunut asiaan siinä mielessä, että juonsin sosiaali- ja terveysministeriön järjestämän seminaarin, jossa selvitys eläke-eroista julkistettiin. Olin lukenut selvityksen ennakkoon ja siitä kirjoitettiin tuoreeltaan myös MustReadissa. Kirjoituksen laati ekonomisti Roger Wessman, jonka kanssa kävin aiheesta myös ennakkoon keskustelua. Keskustelussa huomasimme olevamme eri mieltä, mikä on myös yksi syy tämän blogin kirjoittamiseen. Roger kirjoitti jo juttunsa, minä kirjoitan nyt. 

Mielestäni Roger Wessmanin kirjoitus on ansiokas ekonomistin näkemys, joka kuitenkin edustaa monin tavoin perinteistä tapaa nähdä sukupuolten väliset eläke-erot. Wessman lähtee siitä, että työeläke on tavallaan viivästettyä palkkaa. Jos henkilöllä on ollut pienet ansiotulot, myös ansiotuloihin perustuva työeläke on pieni. 

Syyt naisten miehiä pienemmille ansiotuloille ovat tiedossa: naisen ovat työelämässä sijoittuneet ns. naisaloille ja -ammatteihin, heitä on vähemmän johtajina, he myös tekevät vähemmän työntunteja kuin miehet ja myös miehiä enemmän osa-aikatyötä. Perhevapaat aiheuttavat naisten työuriin katkoksia, joiden aikana eläkettä ei kerry samaan tahtiin kuin työssä ollessa.

Naisten ja miesten palkkaerot kertautuvat eläkkeissä, ja vielä tavallaan enemmänkin: eläkejärjestelmä toimii käytännössä tällä hetkellä niin, että eläkkeelle siirryttäessä erot naisten ja miesten keskimääräisissä kuukausittaisissa bruttoansioissa jopa kasvavat.

Looginen päätelmä tästä olisi, että ahaa, järjestelmä ei varmaankaan toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Miten sitä voisi muuttaa sukupuolten tasa-arvon kannalta oikeudenmukaisemmaksi? Voisiko eläkejärjestelmän avulla jopa pyrkiä tasoittamaan työuran aikana syntyneitä ansioeroja? 

Tällaista päätelmää ei kuitenkaan ole julkisessa keskustelussa tehty. Päinvastoin. 

Ainoa tehty päätelmä on, että okei, näin ne asiat ovat.

Järjestelmää voi muuttaa

Eläkejärjestelmä on monimutkainen ja henkilön lopullinen eläke voi koostua useista osista. 

Kaikkein köyhimmistä eläkeläisistä valtaosa on naisia, joiden työuran aikana ansaitut ansiot ovat jääneet pieneksi tai jopa niin olemattomaksi, että he eivät saa työeläkettä ollenkaan. He eivät kenties ole olleet työelämässä kodin ulkopuolella lainkaan tai he ovat tehneet töitä 1950-luvulla, jolloin eläkejärjestelmä ei vielä ollut voimassa.

Nämä naiset, kuten myös miehet, ovat siis työskennelleet, mutta eivät välttämättä kerryttäneet eläkettä.

Työeläkkeen sijaan köyhimmät eläkeläiset saavat Kelalta sosiaaliturvaan verrattavia tukia tai niiden yhdistelmiä, joita tavallaan virheellisesti nimitetään myöskin eläkkeiksi. Tällaisia ovat muun muassa kansaneläke, takuueläke, leskeneläke. Kelan maksamien eläkkeiden taso voi jäädä hyvin matalaksi. Pienin mahdollinen eläke, takuueläke mukaanluettuna, on tänä vuonna 784,52 euroa kuussa.

Antti Rinteen ehdotus kosketteli sitä, millä tavalla näiden kaikkien pienimpien ”eläkettä” nauttivien kansalaisten ansioita voisi nostaa. Tasa-arvon nimissä on sanottava, että minkäänlaisia etuuksia ei oikein voi nykyisessä järjestelmässä kohdentaa vain naisille tai vain miehille. Hyöty naisille kaikkein pienimpien eläkkeiden nostosta tulisi sitä kautta, että naisia vain sattuu olemaan suurin osa köyhimmistä eläkeläisistä.

Rinteen ehdotuksen heikkous oli tietenkin sen epätäsmällisyys: Mistä asiasta tarkkaan ottaen mahdollista eläkkeen korotusta kertyisi, ja missä vaiheessa se henkilölle maksettaisiin. Rinne kuitenkin ehdotti rahojen ottoa eläkerahastoista, joita hallinnoivat ei valtio vaan työeläkeyhtiöt. Hän ehdotti muutosta nimenomaan työeläkejärjestelmään eikä sosiaaliturvaan, joka olisi suoraan hallituksen peukalon alla.

Juuri tästä alkoi Rinteen ehdotuksen jälkeen hirveä huuto. Työeläkejärjestelmään ei saa koskea eikä sääntöjä kesken kaiken eikä takautuvasti muuttaa, kuului esitetty kritiikki.

Eräs MustReadin kollegani totesi, että työeläkejärjestelmä on pyhä. Se perustuu ajatukseen, että eläke on maksettu omalla työllä. Tähän perusperiaatteeseen puuttuminen olisi hänen mielestään tuhoisaa juuri siksi, että ihmisten motivaatio maksaa järjestelmään horjuu, jos työnteolla ei ole suoraa yhteyttä eläkkeeseen.

Näin voi hyvin olla, mutta ei kai se voi tarkoittaa sitä, että mitään ei voi tehdä?

Varsinkin kun nähdään, että eläkejärjestelmä joka on teoriassa tasa-arvoinen, tuottaa käytännössä epätasa-arvoisen lopputuloksen?

Kritiikki Rinteen ehdotusta kohtaan on erikoista myös siinä mielessä, että onhan työeläkejärjestelmää muutettu pelkästään 2000-luvulla jo pariinkin kertaan, vuosina 2005 ja 2017. Se ei siis pidä paikkaansa, että järjestelmää ei voisi muuttaa, jos niin halutaan.

Eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuudesta on oltu toki Suomessa aiemminkin huolissaan, pääasiassa kuitenkin siksi, että onko järjestelmä reilu 1) sukupuolvien välillä ja 2) sosioekonomisesta näkökulmasta. Jälkimmäinen liittyy tavallaan myös naisiin. Ei kuitenkaan ole liioiteltua sanoa, että eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuudesta ei ole haluttu, tai sanoisiko nähty tarpeelliseksi, Suomessa keskustella sukupuolinäkökulmasta.

Juuri sukupuolinäkökulmaan Rinteen ehdotus, ja myös sosiaali- ja tarveysministeriön kokoava raportti, pyrkii kiinnittämään huomiota.

Poliitikot tyytyväisiä

Kun selvitys sukupuolten välisistä eläke-eroista julkistettiin, odotin räväkkää keskustelua. Odotin julkista havahtumista siihen, että meillähän on voimassa epätasa-arvoinen systeemi, mitä voisimme tehdä, asioitahan täytyy muuttaa.

Mitään sellaista ei tullut. Antti Rinteen ehdotus tyrmättiin ja myös STM:n raportin julkistustilaisuudessa oli hiljaista. 

Kysyin paikalla olleelta noin 80 hengen asiantuntojayleisöltä, pitivätkö he Rinteen ehdotusta hyvänä. Yksikään käsi ei noussut. Sitten kysyin, ovatko he sitä mieltä, että naisten eläkkeitä tulisi pyrkiä nostamaan jollain muulla keinolla.

Yksikään käsi ei noussut. 

Keskustelutin seminaarissa myös muutamia poliitikkoja siitä, olemmeko me vain hiljaa hyväksyneet sukupuolten väliset eläke-erot. Onko se ok, että eläkkeellä olevien naisten ansiot ovat viidenneksen pienemmät kuin eläkkeellä olevien miesten? Ja siis näin siitä huolimatta, että naisten työllisyys Suomessa on ollut maailmankin mittakaavassa aina korkealla tasolla, minkä lisäksi naiset ja miehet tekevät nykyään Suomessa lähes yhtä pitkät työurat. 

Poliitikoille sukupuolten väliset eläke-erot eivät vaikuta olevan ongelma. Kansanedustajista Juhana Vartiainen (kok.) sanoi seminaarissa suoraan, että sukupuolten väliset eläke-erot kaikesta päätellen hyväksytään yhteiskunnassa. Vartiaisen mukaan, jos naisten eläkkeitä tai ylipäätään pienimpiä eläkkeitä halutaan nostaa, tulisi korottaa sosiaaliturvaa eikä puuttua työeläkejärjestelmään. 

Anders Norrback (r.) puolestaan totesi, että jotain eläke-erojen liudentamiseksi pitäisi tehdä, mutta mitä? Mahdollisesti parantaa työelämän tasa-arvoa jo ennen eläkeiän koittamista. Kukapa ei tätä haluaisi. Työeläkejärjestelmää myöskään Norrback ei ollut valmis muuttamaan.

Ainoa työeläkejärjestelmän muutosta mahdollisesti kannattava kansanedustaja oli Hanna-Leena Mattila (kesk.), joka kertoi tutustuneensa muun muassa Ruotsin systeemiin. Ruotsissa on käytössä kompensaatio eläkkeissä niille naisille, jotka ovat tehneet elämänsä aikana lapsia. Mattila kannatti ainoana ihmisenä ilmeisesti koko seminaarissa asian selvittämistä myös Suomessa.

Myöhemmin työeläkevakuuttajat Telan puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ehdotti, että Suomen pitäisi ottaa mallia Saksasta. Siellä eläkkeisiin on päätetty sisällyttää pientä palkkaa saaneille naisille korotus, joka kuitenkin maksetaan valtion kassasta.

Vain se kiinnostaa, kuka maksaa

Seminaarin jälkeen ihmettelin tutulle STM:n virkamiehelle sitä, miten konsensushakuista porukkaa Suomessa on. Julkaistaan selvitys, jonka mukaan naisten ansiotaso on eläkkeellä merkittävästi pienempi kuin miesten. Lopputulos? Ei mitään.

No, ehkä paikalla oli aika paljon nykyisestä eläkejärjestelmästä vastuullista väkeä, lohdutti virkamies. Siis muun muassa ihmisiä työeläkeyhtiöistä – joiden rahakirstulle Rinne juuri oli käymässä – sekä työmarkkinajärjestöjen edustajia.

Ei heitä kiinnosta järjestelmän muuttaminen, se on aivan totta. Työeläkeyhtiöitä kiinnostaa, että he saavat pitää eläkemaksunsa ja rahastonsa ja määräysvallan niihin. Työmarkkinajärjestöjä kiinnostaa, että palkansaajat ja työnantajat eivät ainakaan joutuisi maksamaan eläkkeistä enää enemmän, ja että voisiko päinvastoin valtio maksaa enemmän, mielellään vaikka juuri valtion kustantamaa sosiaaliturvaa.

Sekä eläkemaksut että verot toki kerätään kansalaisilta. Kummasta laarista minkäkinlaiset eläkkeet lopulta maksetaan, on kuitenkin monien mielestä periaatteellisesti aivan ratkaiseva kysymys.

STM:n raportin esittelemät sukupuolten väliset eläke-erot eivät varmasti olleet kenellekään yllätys, ovathan työeläkkeen muodostumisperusteet tiedossa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys ei myöskään sinällään sisällä uutta tietoa, vaan kokoaa jo olemassa olevan tiedon naisten ja miesten eläkkeistä. 

Sukupuolten välisiä eläke-eroja on toki selvitetty Suomessa ennenkin ja niistä on oltu huolissaan. Siitä huolimatta asialle ei ole tehty riittävästi. 

Tämä on mitä ilmeisimmin maa jossa ajatellaan, että naiset ovat pienet eläkkeensä ansainneet, siis että he eivät juurikaan ansaitse isompia eläkkeitä kuin joita heille nyt maksetaan.

Arkielämälle vieras elinkaarimalli

Usein kuultu ja mielestäni erittäin omituinen eläke-eroja puolustava argumentti on, että naiset elävät pidempään ja heille olisi sen vuoksi oikeutettua maksaa pienempää eläkettä kuin miehille. 

Ajattelu tässä elinkaarimallissa kulkee jokseenkin niin, että työuran aikana maksetut eläkemaksut ovat ikään kuin sijoitus tai vakuutus, jonka tuottona on maksettu eläke. Ja koska naiset ehtivät olla eläkkeellä kauemmin kuin miehet, heidän saamansa tuotto eläkemaksuille on siten parempi kuin miehillä, huolimatta siitä, että naiset ovat maksaneet systeemiin vähemmän. 

Seminaarissakin eräs miespuolinen työmarkkinajärjestön edustaja totesi: ”Miehet subventoivat naisia.”

Tämä on arkielämälle aivan vierasta. Ainoa mikä ihmisille merkitsee, on kuukausittainen tulo. Se onko eläkkeellä pidemmän vai lyhyemmän ajan, ei muuta asiaa muuksi.

Naisten ja miesten eläke-ero on siis suurempi kuin palkkaero. Palkkaeroja on hyvin vaikea muuttaa. Se vain kestää liian kauan – STM:n selvityksen mukaan naisten eläkkeet tulevat olemaan tätä menoa 15 prosenttia pienemmät kuin miesten eläkkeet vielä vuonna 2085. Palkkaerot eivät tule poistumaan, eivätkä näin ollen myöskään eläke-erot, jos ne perustuvat pääosin työuran aikaisiin ansioihin. 

Jos naisten eläkkeitä halutaan nostaa, ainoa keino on muuttaa järjestelmää. Miksi ei siis muutettaisi sitä? Eläkkeet määräytyvät systeemin mukaan, joka olisi muutettavissa periaatteessa vaikka heti, jos niin haluamme.

Tasa-arvon näkökulmasta voi aivan hyvin kysyä, että eikö eläkejärjestelmän pitäisi pikemminkin tasoittaa sukupuolten välisiä ansioeroja eikä lisätä niitä, kuten nykyisin tapahtuu. Kenen etu ovat köyhät naiset?

Todettakoon vielä tässäkin, että kenenkään eläke, myöskään työeläke, ei muodostu yksi yhteen niistä palkkatuloista, jotka hän on elämänsä aikana ansainnut. Ne eivät riitä. Työeläke on laskennallinen. Merkittävä osa eläkkeistä maksetaan kaikkien eläkkeensaajien kartuttamista eläkerahastoista ja niiden tuotolla.

Naisten pienten eläkkeiden ”oikeuttaminen” naisten miehiä pidemmällä eliniällä on myöskin jo niin erikoinen ajatus, että pitää oikein hetki miettiä. Pidempi elinikä on usein seurausta terveellisistä elämäntavoista. Terveelliset elämäntavat eivät ole mikään naisten etuoikeus, vaan myös kenen tahansa miehen valittavissa.

Onko eläke palkkatulon jatketta vai sosiaaliturvaa?

Suuri filosofinen kysymys on, miellämmekö eläkkeen työaikaisten ansiotulojen jatkeena vai sosiaaliturvana. Suomessa ajatus on ollut hyvin vahvasti ensin mainittu. Järjestelmää on myös täydennetty ja paikattu pitkin matkaa siten, että nykyisin lähes kaikki pienetkin ansiotulot sekä myös osa sosiaalietuuksista kerryttävät eläkettä.

Täydennykset ja paikkailut eivät kuitenkaan ole olleet riittäviä siinä mielessä, että edelleen naisten eläke on epäoikeudenmukaisen pieni verrattuna miesten eläkkeisiin. Ei auta, että järjestelmä teoriassa kohtelee naisia ja miehiä ”tasapuolisesti”, jos se jättää huomiotta naisten ja miesten keskimäärin erilaisen elämänkulun ja sijoittumisen työmarkkinoille. 

Eläkejärjestelmähän itse asiassa huonontaa naisten asemaa entisestään verrattuna aktiiviseen työikään. Töissä ollessa naisten ansiot jäävät 16 prosenttia miesten ansioista, eläkkeellä jo 21 prosenttia. 

Miten kukaan voi tästä näkökulmasta väittää, että eläkejärjestelmä on ”tasapuolinen” tai jopa, että miehet ”subventoivat” naisia? Pikemminkin järjestelmä on sukupuolisokea.

Mitä tulee sosiaaliturvaan, niin tietenkin Kelan maksamien pienimpien, sosiaaliturvan tyyppisten eläkkeiden korotus hyödyttäisi juuri kaikkein köyhimpiä eläkeläisnaisia. Näin voidaan hyvin tehdä, ja ollaan tekemässäkin: Antti Rinteen hallitus on nostamassa ensi vuoden alusta kuukausittaista takuueläkettä 50 euroa ja kansaneläkettä 34 euroa. 

Köyhäinapu on tärkeää, mutta tasa-arvonäkökulmasta olisi tärkeää parantaa myös ihan kaikkien naisten, siis myös keskiluokan ja hyvin ansainneiden naisten, eläkkeitä läpileikkaavasti. 

En ole huomannut, että naisille olisi jollain lailla halvempaa kuin miehille elää suomalaisessa yhteiskunnassa. Elämä ei ole halpaa työiässä, eikä se ole halpaa myöskään eläkkeellä. 

Suomen eläkejärjestelmä on naisia kohtaan epäreilu ja sitä tulee muuttaa. Muutos voidaan tehdä työeläkejärjestelmään tai se voidaan tehdä sosiaaliturvaan – pääasia, että se tehdään. Edes jonkun pitäisi nousta ylös ja sanoa, että tämä ei käy.

Ehdotan tutkittavaksi esimerkiksi: suora kompensaatio lasten tekemisestä naisten eläkkeisiin, puolisoiden eläketurvan jakaminen, perhevapaiden ja muiden työurakatkosten nykyistä parempi huomioiminen eläkkeissä, mahdollisuus täydentää lakisääteistä eläketurvaa jälkikäteen, jos siihen on jäänyt aukkoja.

Yksi ihminen on sentään ehdottanut jotain. 

Kiitos Antti Rinne!

Eläke-eroja käsittelevä seminaari järjestettiin Pikkuparlamentissa 14.11.2019. Sosiaali- ja terveysministeriön järjestämän seminaarin juonsi Anne Moilanen. 

Lisää aiheesta:

Sosiaali- ja terveysministeriön raportti eläke-eroista: 

Naisten ja miesten eläke-erot : Katsaus tutkimukseen ja tilastoihin

Roger Wessmanin juttu MustReadissa:

Naisten eläke-euro on vain 79 senttiä, pitäisikö se huomioida eläkejärjestelmän kehityksessä?

Jarno Liskin juttu Iltalehdessä:

Asiantuntijat Rinteen kohutusta eläkeavauksesta: Kysymys on vallasta, ei rahasta – ”se on vähän kuin ilmatilaloukkaus”

Marko Junkkarin kolumni Helsingin Sanomissa:

”Kiitos Antti Rinne”, julisti MustRead-lehti ja oli väärässä: pääministerin pitäisi keskittyä nyt korjaamaan eläkkeiden epäkohtia

Tämän sisällön mahdollistavat Akava, EK, PAM ja Tehy.
Lahjoittajat eivät ole vaikuttaneet sisältöön eivätkä MustReadin journalistiseen prosessiin.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Pekka Töytäri 17.11.2019 17:11
Eikös toimiva logiikka ole toteuttaa tulonsiirrot verotuksella ja antaa eläkkeen määräytyä työuran aikaisten ansioiden funktiona? Jos ajateltaisiin yksilöiden osaavan toimia vastuullisesti, eläkeikä voisi olla henkilökohtainen päätös, joka perustuisi ansaittuun eläkkeeseen, jäljellä olevan eliniän odotukseen ja näiden tuloksena määräytyvään elintasoon.
Ainoa selkeä epäkohta nykysysteemin "algoritmissa" taitaa olla tuo lastenhoidon kustannusten allokoituminen pääosin naisille. Tosin jos ongelma liittyy erityisesti kotihoidon tuen alaiseen aikaan, ajan hengen mukainen ratkaisu ei kai olisi tehdä kotihoidosta entistä houkuttavampi, vaan päinvastoin?
Tarmo Valkonen 18.11.2019 10:11
Avainkysymys on, kuinka paljon sosiaaliturvajärjestelmän ja tuloverotuksen pitäisi muuttaa vuosittaista tulonjakoa siitä, mihin perheen päätökset ja työmarkkinoilla maksetut palkat sitä ohjaavat. Toinen tärkeä asia on, kuinka aiemmin kertyneisiin eroihin työuran aikana ansaituissa palkoissa pitäisi suhtautua.
Parisuhteessa päätetään kotitalouteen tulevan rahan hallinnasta, lasten teosta ja vanhempainvapaiden käytöstä, samoin kuin kotitöiden jaosta ja siitä kuka huolehtii omien vanhempien hoivatarpeista. Nämä päätökset voisivat haluttaessa jakaa rahaa ja vapaa-aikaa merkittävästi tasaisemmin puolisoiden kesken. Yksinhuoltajuudesta syntyneiden kustannusten tasajako edellyttäisi toki yhteiskunnan määrätietoisempaa otetta.
Palkkatulojen suhteen kyse on sekä tehdyistä tunneista että tuntipalkoista. Jos tunnit jakautuisivat tasaisesti, palkkatulojen ero pienenisi radikaalisti. Tuntimäärät voisivat olla haluttaessa käytännössä yhtä suuret. Loppu on työmarkkinapolitiikkaa, johon Rinteelläkin on ollut runsaasti sananvaltaa.
Työuran matalien palkkatulojen aiheuttamaa eläkeajan tulovajetta tasataan nyt erittäin voimakkaasti verotuksella ja perusturvalla. Etk:n laskelmien mukaan kansaneläkeläisen ja 3000 euroa ansainneen välinen nettotulo-ero on eläkkeellä oltaessa suuruusluokkaa 300 euroa kuukaudessa.
Jos työeläkejärjestelmää haluttaisiin jatkossa käyttää lastenhoidosta johtuvan työurakatkoksen tasaamiseen enemmän kuin nyt, loogisin ratkaisu olisi jakaa karttuneet työeläkeoikeudet tasan esimerkiksi siltä ajalta, kun lapset ovat alle kouluikäisiä.
Jos ongelmana on nykyisten eläketulojen riittämättämyys ja epätasa-arvo, ylivoimaisesti tehokkain tapa olisi nostaa kansaneläkettä. 60 prosenttia naisista saa kokonaiseläkettä alle 1500 euroa ja kansaneläkkeen korotus koskisi merkittävällä tavalla heitä kaikkia.
Eläkerahastojen käyttö nostaisi tulevien sukupolvien työeläkemaksuja, jotka jo nykynäkymin ovat nousemassa kestämättömän korkeiksi.
Anne Moilanen 18.11.2019 11:11
Hei, kiitos kommenteista.

Molemmissa oli hyviä ja konkreettisia uusia ajatuksia, joita nimenomaan haluaisin itsekin kuulla... enkä vain ikuista toitotusta siitä, että mitään ei voi muuttaa.

Pekan kommenttiin: kyllä mielestäni on vikaa jo työelämässä ollessa siinä, että naisten ansiotaso jää niin paljon pienemmäksi kuin miesten ansiotaso. Perhevapaat ovat yksi ongelma, ja merkittävä ongelma. Ja sitähän on jo yritettykin eläkkeiden osalta ratkaista niin, että perhevapailta kertyy nykyisin (v. 2005 alkaen) edes jotain eläkettä – joka muuten huom. maksetaan suoraan valtion kassasta toisin kuin työeläkkeet. Näen kuitenkin, että ongelmana eläkkeissä on naisten eläkkeiden taso ylipäätään – siis eläke-ero an sich, joka syntyy hyvin monesta asiasta. Se että keksitään jotain korvausta perhevapaan ajalta eläkkeisiin lisää, tai perustuen vain perhevapaisiin, ei vielä riitä mielestäni. Eli Rinteen ehdottama asia, tai hänen huomaamansa "vääryys" on vasta osa koko vääryydestä.

On hyvä kysymys myös, että pitäisikö lasten kotihoidosta tehdä nykyistä houkuttelevampaa. Lasten synnyttämiseen pitäisi kannustaa, mutta mielestäni ei mihinkään vuosien kotihoitoon, varsinkaan siten että hoitovastuu on lähestulkoon vain naisilla kuten nykyisin. Perhevapaiden uudistus etenee kuitenkin aivan etanan vauhtia, ei näytä siltä että asia tulisi ainakaan ongelmallisen hoitovapaan kannalta tällä vaalikaudella helpottumaan. Valitettavasti!

Tarmon kommenttiin, tämä oli kiinnostava idea:

"Jos työeläkejärjestelmää haluttaisiin jatkossa käyttää lastenhoidosta johtuvan työurakatkoksen tasaamiseen enemmän kuin nyt, loogisin ratkaisu olisi jakaa karttuneet työeläkeoikeudet tasan esimerkiksi siltä ajalta, kun lapset ovat alle kouluikäisiä."

On aivan ilmeistä, että syntyviä eläke-eroja ei perheiden sisällä nyt mitenkään omatoimisesti tasata, vaan naiset saavat maksaa lastenhoidosta vielä vanhuudessa. Lapset syntyvät kuitenkin perheisiin, sekä äideille että isille (tai kyllä itse asiassa muunkinlaisiin perheisiin). Eivät ne isät tai työssäkäyvät vanhemmat voisi olla siellä töissä ansaitsemassa ja kartuttamassa eläkettä, jos ei joku muu hoitaisi heidän lapsiaan.

Ajatus että kertynyt eläke puolitettaisiin vanhempien osalta ehdottamallasi tavalla on pohtimisen arvoinen. Sehän olisi eräänlainen eläkeansioiden osittainen pakkotasajako, joka kohdistuu tulevaisuuteen.

Jos tätä eläke-eroasiaa aletaan selvittämään, ja pohdintaa nousee erilaisia keinoja, ehkä tämä voisi olla yksi!
Sami Mäkinen 20.11.2019 22:11
Kun työeläkkeen yhteys ansaittuihin palkkoihin katkaistaan, alkaa siirtyminen yksityiseen eläkejärjestelmään.
Pekka Järveläinen 22.11.2019 16:11
Kritisoisin ensinnäkin bruttolukujen käyttämistä kirjoituksessasi varsinkin, kun myöhemmin korostat todellisia nettoeuroja. Eli paljonko 400€ erosta jää jäljelle verojen jälkeen?

Yritin yllyttää jo päällikkötason hommia tekevää nuorta naista hakemaan auki ollutta pomon paikkaa, mutta luultavasti epäonnistuin. Tiedän naisten vastuun karttelun edelleen hyvin yleiseksi, mikä aiheuttaa suurimman osan tuosta tulevasta erosta 2080 luvulla, jos järjestelmä sinne saakka kestää.

Mutta todellinen ongelma on, onnistuvatko maksujen korotukset edes nykyjärjestelmän pyörittämiseksi. Anne, oletko valmis bruttopalkkasi merkittävään laskuun, jolla ei vielä edes korjata mitään.
Anne Moilanen 23.11.2019 10:11
Hei, tuo viimeinen kommentti heitti itseltäni vähän yli.

Palkkatasa-arvoon kommentti, että oon tosi kyllästynyt siihen argumenttiin, että naiset eivät muka pyytäisi yhtä paljon palkkaa kuin miehet. Olisi hyvä, jos tätä joskus kysyttäisiin myös työnantajilta, tai tutkittaisiin heidän asenteitaan. Ovatko työnantajat halukkaita maksamaan naisille yhtä paljon kuin miehille? Työantajan intresseissä on tietenkin aina maksaa työntekijöille mahdollisimman vähän. Jos jollekin ryhmälle, mille tahansa ryhmälle tai sen yksittäisille jäsenille ja mistä tahansa syystä, voi maksaa vähemmän, niin kyllähän työnantaja sen mahdollisuuden käyttää. Jos naisten palkat nostettaisiin samalle tasolle kuin miesten palkat, se tarkoittaisi työnantajien näkökulmasta massiivista palkkakulujen nousua.

Sami, jäi oikein miettimään tuota visiotasi yksityiseen eläkejärjestelmään siirtymisestä. Saatat hyvinkin olla oikeassa, ainakin jos tällainen laajamittainen katkeaminen työnteon ja eläkejärjestelmän välillä tapahtuisi.

On aivan olennaista, että ihmiset kokevat eläkejärjestelmän olevan reilu. Naisten ja miesten suuri eläke-ero kytkeytyy suomalaisen yhteiskunnan valtaviin rakenteellisiin ongelmiin, joiden eräänlainen huipentuma ovat eläkkeet. Varmaan on näin, että ongelmia ei voi ainakaan kokonaan korjata eläkejärjestelmän sisällä – ei eläkejärjestelmä ole mikään taikalaatikko, kuten ETK:n Susan Kuivalainen jossain sanoi.

Itse olen sitä mieltä, että vaikka eläkejärjestelmä ei olisi taikalaatikko, niin voisi sitä silti hieman hienosäätää!

Jätä kommentti