”Halutaanko tässä maassa oikeasti, että myös isät jäisivät perhevapaille? Feministitoimittaja kovilla”, twiittasin 16. lokakuuta.
Perhevapaiden uudistusta käsittelevä juttuni oli juuri julkaistu MustReadissa ja toivoin aiheesta keskustelua. Jutun johtopäätös on tasa-arvon kannalta karu: näyttää siltä, että parhaillaan tekeillä olevassa perhevapaiden uudistuksessa olisi jäämässä – jälleen kerran – jalkoihin pyrkimys, että isien perhevapaiden käyttö Suomessa kasvaisi.
Perhevapaiden uudistus pitää budjettiriihen kirjauksen mukaan toteuttaa ”julkisen talouden raamien puitteissa”. Noin miljardi euroa vuodessa maksaviin perhevapaisiin on hallituslähteiden mukaan tulossa lisärahaa joko ei ollenkaan tai vain vähän.
Isien aktivointi perhevapaille taas vaatisi rahaa, sillä muun muassa THL:ssa tehtyjen tutkimusten mukaan isät käyttävät aktiivisesti vain heille korvamerkittyjä perhevapaita ja ovat kiinnostuneita nimenomaan ansiosidonnaisista vapaajaksoista.
Onko lisäraha ainoa vaihtoehto?
Pöydällä on pyörinyt ainakin kaksi vaihtoehtoista tapaa lisätä isien osallistumista.
Klassinen 6+6+6 -malli lähes tuplaisi ansiosidonnaisen kauden pituuden jatkuen siihen saakka, kunnes lapsi on 1,5-vuotias. Vain isille korvamerkitty kiintiö olisi 6 kuukautta, eli kyseessä olisi huikea pidennys nykyiseen reilun 2 kuukauden isyysvapaaseen.
6+6+6 -mallin toteuttaminen maksaisi eduskunnan tietopalvelun laskelmien mukaan 154 miljoonaa euroa lisää vuodessa.
Jos isäkiintiötä taas pidennettäisiin ”vain” 4 kuukauteen, kuten THL:n tutkimuspäällikkö Minna Salmi on esittänyt, olisi lisäkustannus 67 miljoonaa euroa vuodessa.
Onko se paljon vai vähän, en minä tiedä. ”Yritystuet maksavat 4 miljardia vuodessa”, kuittasi Minna Salmi haastattelussa, kun asiaa häneltä kysyin.
Entäs muut ehdotukset?
Ei muita ehdotuksia.
Tähän nimittäin päättyvät esillä olleet ideat siitä, millä tavalla isät saataisiin pitämään nykyistä enemmän perhevapaita.
Perhevapaat eivät ole ”naisten”
Palataan hetkeksi Twitteriin.
Vastauksena turhautuneeseen kysymykseeni, halutaanko tässä maassa isien jäävän perhevapaille, tuli twiitti nimimerkiltä @RationalZone, alias Matias Kiviniemi: ”Aiheen tabu on ettei naisten asemaa saisi mitenkään heikentää, edes tasa-arvon vuoksi”.
Mietitäänpä. Jos minkäänlaista rahallista lisäpanostusta ei haluta tehdä, tai jos perhevapaat toisaalta katsottuna saavat edelleen maksaa sen yhden miljardin, niin onhan meillä edelleen ne ansiosidonnaiset noin 10 kuukautta.
Millä perusteella valtaosa niistä on äidin?
Vuonna 2015 isät käyttivät ansiosidonnaisista, kumman tahansa vanhemman käytettävissä olevista vanhempainvapaista vaivaiset 5 prosenttia.
Miksi osaa tästä tasa-arvon kannalta hankalasta vanhempainvapaasta ei voisi tältä istumalta kiintiöidä vain isille? Kela maksaa jo nyt kyseiseltä kaudelta vanhempainrahaa, jonka kesto on 158 arkipäivää eli noin puoli vuotta. Tältä ajalta korvaustaso on 70 prosenttia tuloista.
Jos kerran isien perhevapaiden vähäinen käyttö on ongelma, jos myönnämme että se on ongelma, niin pannaan vapaista nykyistä suurempaan osaan ehto, että vain isä saa ne käyttää.
Osa ongelmasta ratkaistu!
Veto ratkaisisi monta hallituksen ongelmaa.
Isät saisivat lisää ansiosidonnaista vapaata, se olisi isille korvamerkittyä, kuten isät juuri haluavat, eikä lisäkustannuksia tulisi. (Tosin lisäkustannuksia voisi tulla siitä, että miesten palkat ja niiden perusteella maksettavat päivärahat ovat korkeampia kuin naisten palkat. Toisaalta kaikki isät eivät ehkä käyttäisi kokonaan uutta pidennettyä isäkiintiötään.)
Perhevapaaudistuksen on myös luvattu lisäävän tasa-arvoa – tämänkin hallituksen oman kirjauksen ratkaisu toteuttaisi.
Lapsi kylläkin olisi edelleen vain 10 kuukauden ikäinen, kun hänet pitäisi viedä päiväkotiin, tai vaihtoehtoisesti toisen vanhemman pitäisi jäädä hoitamaan häntä kotiin kotihoidon tuella tai vastaavalla minikorvauksella (kumpihan vanhemmista se olisi).
Tasa-arvoisempi vanhempainvapaiden jakautuminen tuottaisi tasa-arvoisempaa työelämää, jossa naisen ura ei tyssää lasten saantiin. Isien aktiivisempi ote lastenhoitoon voisi poistaa naisten ruuhkavuosipaineita myös kotirintamalla.
Vain yksi kysymys jää.
Hallitus puhuu nyt lämpimästi varhaiskasvatuksen myönteisistä vaikutuksista jo pienillekin lapsille.
Tarkoittaako hallitus siis, että esimerkiksi 10 kuukautta olisi suositeltava ikä viedä lapsi hoitoon kodin ulkopuolelle?
Perhepolitiikan ratkaisuissa on oltava jokin logiikka myös kokonaisuutena.
Yksi askel eteenpäin tasa-arvon tiellä olisi, että äidit antaisivat kiintiöidä nykyistä suuremman osan jo budjetoiduista perhevapaista isille.
