10 syytä siihen, miksi MustRead on hyväksi media-alalle, journalismille ja demokratialle

Olemme julkaisseet MustReadia nyt muutaman päivän ajan ja huomanneet, ettemme luoneet vain uutta mediaa. Loimme myös puheenaiheen. Avaamme vielä sitä, miksi olemme olemassa.

Heidi Hammarsten
MustReadin työntekijät: Merja Mähkä, Tuomas Arokanto, Ari Lämsä, Roger Wessman, Anne Moilanen, Kaisa Saario, Heidi Hammarsten, Erkka Railo, Hanna Säntti, Heikki Pursiainen ja Linda Pelkonen. Kuva: John Palmén

Sisällöt

  1. MustReadin toimituksella on ennen kaikkea korkeat journalistiset tavoitteet. Lehti on luotu, jotta tekijät voisivat tehdä tinkimätöntä journalismia vailla uutisorganisaation paineita. MustRead on ennen kaikkea kokeneiden toimittajien näköinen, kunnianhimoinen lehti. Olemme kirjoittaneet niin opiskelijavalinnoista, sähköautoista kuin varhaiskasvatuksestakin. Jutuista on tullut myös kehuja – puoluekentän kummaltakin laidalta, hallituspuolueista ja oppositiosta.
  2. MustReadin kapea kohderyhmä mahdollistaa joskus hyvin pieniinkin yksityiskohtiin pureutuvan yhteiskunnallisen journalismin. Se ei välttämättä ole kannattavaa tilaus- tai mainostuloista elävälle medialle, joka tarvitsee MustReadia laajemman lukijakunnan.
  3. Porukkamme koostuu erikoisosaajista. Mukana on ekonomisteja ja politiikan tutkijoita. Se on koko journalistiselle kentälle arvokasta. Keskitymme politiikan substanssiin. Niitä sisältöjä ei voi olla koskaan liikaa.

Läpinäkyvyys ja yhteiskunta

  1. Monipuolinen media on toimivalle demokratialle elinehto. Ilman erilaisia näkökulmia demokratia ei toimi. Tässä voimme vähän kehaista itseämme. Toimituksemme on aidosti moniääninen, sillä toimittajia on poliittisen kentän eri laidoilla. On ”tulta munille -feministiksikin” kutsuttu Anne Moilanen, ja ”oikeiston äänitorvi” Heikki Pursiainen.
  2. Yrityksillä ja järjestöillä on tärkeää, päätöksentekoon vaikuttavaa tietoa ja näkökulmia niiden omissa asioissa. Päättäjien on hyvä tietää niistä – ja tehdä sitten loppukädessä omat johtopäätökset katsomalla kokonaisuutta.
  3. Suomessa on keskusteltu viime aikoina vilkkaasti lobbaamisesta ja eduskunnan kävijälistojen julkisuudesta. MustReadissa yritysten ja järjestöjen teemat ja tavoitteet näkyvät avoimesti ja niitä pääsee lukemaan kuka tahansa. Olemme aidosti luomassa läpinäkyvämpää yhteiskuntaa.

Journalismin rahoitus

  1. Tampereen yliopiston tiedotusopin professori Janne Seppänen kirjoitti median ilmiöitä ansiokkaasti ruotivassa Mediayhteiskunta-blogissaan MustReadista ja julkaisun natiivimainonnasta. Seppäsen mukaan kaupallisia yhteistyösisältöjä ei pitäisi päästää samaan paikkaan kuin journalistisia sisältöjä. Olemme Seppäsen kanssa eri mieltä. Suomessa kaikkien muiden medioiden kuin Ylen täytyy rahoittaa toimintansa tekemällä jonkinlaisia kaupallisia sisältöjä, ovat ne sitten perinteisiä mainoksia, yhteistyöblogeja tai natiivimarkkinointia. Julkisen sanan neuvosto hyväksyy ne. Kaupallisen toiminnan ja journalismin erottamisella on Suomessa pitkät perinteet, ja JSN valvoo piilomainontaa. Toinen rahoitusvaihtoehto ovat tilaajamaksut, mutta pelkästään niillä on vaikea mediaa rahoittaa.
  2. Uskomme, että kehitämme kaupallisen yhteistyön prosessia, josta koko media-ala voi hyötyä. Haluamme luoda sisällöntuotantomallin, joka synnyttää niin kiinnostavia sisältöjä, että niitä halutaan lukea. Tästä meillä on täysi yhteisymmärrys kaupallisten yhteistyökumppaneidemme kanssa.
  3. MustRead on osakkaidensa omistama startup-yritys, jolla ei ole ulkopuolista pääomaa. Tekesiltä olemme saaneet 50 000 euroa kansainvälistymiseen, josta 15 000 euroa on ehdollista tukea. Me uskomme yrittämiseen, journalismiin ja siihen, että journalismi voi maksaa omat laskunsa aikana, jona kansainväliset jätit murentavat journalismin ansaintalogiikkaa.
  4. Mielipiteen MustReadista jokainen voi nyt muodostaa itse. Tervetuloa rekisteröitymään osoitteessa www.mustread.fi/rekisteroidy. Journalismi puhukoon puolestaan!

Päätoimittaja Heidi Hammarsten

sekä MustReadin muut osakkaat Tuomas Arokanto, Ari Lämsä, Anne Moilanen, Merja Mähkä, Linda Pelkonen, Heikki Pursiainen, Hanna Säntti ja Erkka Railo