Lyhyesti:
- Suomalaisista työikäisistä 1,9 miljoonalla (55 %) on vähintään yksi pitkäaikaissairaus
tai vamma. - Työkyvyttömyyseläkettä saa Suomessa non 145 000 työeläkejärjestelmästä.
- Kokemukset osatyökykyisten palkkaamisesta yrityksissä ovat olleet positiivisia.
- Vaikka paljon on työntekijän itsensä vastuulla, työnantajalla ja työyhteisöllä on
vaikutusta työmotivaatioon. Jokainen työntekijä kaipaa arvostusta.
(Lähteet: Vates-säätiö, ETK, Elo)
“Jos olisit tavannut Kalle Könkkölän kadulla tietämättä mitään hänen taustastaan, olisitko arvioinut hänet työkykyiseksi? Harva meistä olisi ensisilmäyksellä uskonut, että hän oli erittäin työkykyinen, motivoitunut ja menestyvä”, työeläkeyhtiö Elon toimitusjohtaja Satu Huber sanoo.
Sopivassa työssä ja riittävällä tuella ei alentunut toimintakykykään estä täyttä työkykyä.
Edesmennyt vihreiden kansanedustaja ja järjestöjohtaja Kalle Könkkölä käytti pyörätuolia koko elämänsä. Könkkölä oli erittäin näkyvä hahmo suomalaisessa politiikassa kuolemaansa asti vuonna 2018.
Huber nostaa Könkkölän esimerkiksi siitä, kuinka toimintakykyrajoitteiset ovat erittäin tärkeä osa työvoimaa ja osatyökykyisten asemaa työmarkkinoilla tulisi parantaa.
Könkkölä oli poikkeusyksilö, joka pääsi eteenpäin vahvalla tahdolla ja motivaatiolla. Näitä ominaisuuksia tarvitaan työelämässä, mutta myös työnantajien asenteissa olisi kehitettävää, jotta useampi osatyökykyinen saisi mahdollisuuden.
Huberin mielestä isommille yrityksille voisi asettaa osatyökykyisten työllistämisvelvoitteen.
“En poissulkisi tätä mahdollisuutta”, Huber sanoo.
Osatyökykyisten työllistymisen edistäminen on ollut hallituksen kärkihanke ja OTE-hankkeesta laadittiin marraskuussa loppuraportti. Raportissa ehdotettiin muun muassa, että kuntien hankkeiden kilpailutuksiin lisättäisiin velvoitteita työllistää osatyökykyisiä ja työnantajille tarjottaisiin palkkatukea osatyökykyisten palkkaamiseen.
Isoille yrityksille asetettava velvoite ei ole ollut vielä kovin paljon esillä.
“Keskustelu on nyt ajankohtaista, koska yleisenä kehityssuuntana on, että yhä suurempi osa julkisen sektorin palveluista tuotetaan yksityisen sektorin toimesta”, Huber sanoo.
Julkinen sektori on osatyökykyisille merkittävä työllistäjä, koska kunnilla on velvollisuus edistää heikossa asemassa olevien työllistymistä. Osatyökykyisiä työskentelee Vates-säätiön mukaan muun muassa työpajoissa, kehitysvammaisille suunnatuissa työtoimintayksiköissä ja tuotannollisissa työkeskuksissa.
Myös sosiaalisten yritysten rooli osatyökykyisten työllistäjänä on noussut. Tällä hetkellä Suomessa on reilu 90 sosiaalista yritystä, joiden tarkoituksena on luoda työpaikkoja erityisesti osatyökykyisille ja pitkäaikaistyöttömille.
Kunnat voivat jo nykyisen hankintalain nojalla käyttää ostopalveluissaan sosiaalisten yritysten kriteereitä. Tarjouspyyntöihin on mahdollista kirjata vähimmäisvaatimuksena yhteiskunnallisen hyvän tekeminen, toiminnan läpinäkyvyys ja uusien palvelumallien kehittämisvelvoite.
Osatyökykyisyys on uusi normaali
Luvut ovat karut.
Suomalaisista työikäisistä 1,9 miljoonalla, eli 55 prosentilla, on vähintään yksi pitkäaikaissairaus tai vamma Vates-säätiön mukaan. Ne eivät tee ihmisestä automaattisesti osatyökykyistä, mutta sairaus nostaa riskiä ruumiillisen tai henkisen toimintakyvyn heikkenemiselle.
Työ kuuluu kaikille
Osatyökykyisten työttömyys on yksi työttömyyden ja työkyvyttömyyden rakenteellisia ongelmia. Rakenteelliseen ongelmaan ei löydy ratkaisua taloussuhdanteista, vaan siihen vaaditaan asenteiden ja säädösten kehittämistä.
Vastuullisuus on yhä oleellisempi osa yrityksen toimintaa. Yritykset haluavat aktiivisesti ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia yhdessä järjestöjen ja julkisen sektorin kanssa. Usein vastuullisuus mielletään ympäristöasioihin, mutta myös sosiaalinen vastuullisuus on tärkeä osa vastuullisuutta.
TEM:in Osatyökykyisistä osaavaa työvoimaa –raportissa tuli esille, että monet osatyökykyisiä palkkaavista yrityksistä korostivat yritysvastuuta.
Yritysvastuu nähdään osana yrityksen tarkoitusta ja sillä on vaikutusta yrityksen suhteisiin kaikkiin sidosryhmiin: omistajiin ja sijoittajiin, asiakkaisiin, omaan henkilöstöön ja yhteiskunnan sidosryhmiin.
Osatyökykyisten palkkaaminen on osallisuuden jakamista, sillä työ kuuluu kaikille.
“Kaikki me olemme osatyökykyisiä jossakin vaiheessa uraamme”, Huber toteaa.
Suurin osa työikäisistä tarvitsee erilaista kuntoutusta, tukea tai perhevapaita työuransa aikana. Näihin työelämä on jo pystynyt sopeutumaan hyvin, mutta mikäli työntekijällä arvioidaan olevan pysyvä toimintakyvyn rajoite, hänellä on suuri riski pudota pois työelämästä.
“Omassa johtamisessani olen korostanut, että tasapuolisuus ei ole sitä, että kaikki työntekijät tekevät yhtä paljon, vaan että kaikki tekevät kykyjensä ja mahdollisuuksien mukaan. Nämä voivat vaihdella eri elämäntilanteissa”, Huber sanoo.
Pitkittynyt sairausloma nostaa työkyvyttömyyden riskiä, joten nykyinen käytäntö on, että sairauslomaa pyritään lyhentämään.
“Lisäksi on otettu käyttöön erilaisia tsekkauspisteitä sairauden pitkittyessä. Nämä ennaltaehkäisevät keinot ovat luonnollisesti tärkeitä”, Huber sanoo.
Pitkäaikaissairauksien hoitoon liittyvät toimenpiteet työpaikoilla edistävät osaltaan osatyökykyisten kykyä selviytyä työelämässä.
Osatyökykyisten pitäminen töissä on myös organisaation itsensä etu. Monilla osatyökykyisillä on takanaan pitkä ura ja paljon osaamista ja Huberin mukaan on tärkeää, että tämä osaaminen pysyy organisaatioiden käytössä.
Kun työntekijä on jäänyt joko osatyökyvyttömyyseläkkeelle tai osatyökykyiseksi, hänen työllistymismahdollisuutensa heikkenevät. Osatyökykyisten työllisyys ei noudata talouden suhdanteita, vaan heidän työttömyysasteensa pysyy suurena niin korkea- kuin laskusuhdanteen aikana.
Osatyökykyisten pitäminen mukana työelämässä olisi hyväksi niin yhteiskunnalle kuin yksilöllekin. Uusimpien Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan työkyvyttömyyseläkkeitä maksettiin 1,9 miljardia euroa vuonna 2017.
Asennemuutosta tarvitaan
Miten työntekijä, jonka toimintakyky on heikentynyt, pidetään töissä?
“Tarvitaan motivaatiota ja sopiva työ”, Huber kiteyttää. Kenestäkään ei ole kaikkeen, mutta kaikista on johonkin. Kalle Könkkölän uran taustalla oli suuri halu tehdä työtä sekä mahdollisuus saada riittävästi tukea tuon halun toteuttamiseen. Huberin mielestä juuri motivaatio on kaikista oleellisin asia ihmisen työkyvyssä.
“Motivaation merkitystä työkyvyssä ei voi mielestäni aliarvioida”, Huber sanoo. “Kahdesta ihmisestä, joilla on sama työ ja sama sairaus, toinen voi olla täysin työkykyinen ja toinen ei, ja kyse on silloin motivaatiosta.”
Motivaatio on paljon ihmisestä itsestä kiinni, mutta myös työnantajalla ja työyhteisöllä on suuri merkitys.
“Uskon, että kannustus ja kaikenlainen tuki ovat avainasemassa. Usko omiin kykyihin ja havainto, että työpanostani tarvitaan ja kaivataan. Elossa on hyviä kokemuksia vertaistukiryhmistä, kun ikääntyvät miettivät työuraansa ja vahvuuksiaan. Niissä on tullut monia oivalluksia. Tällainen malli toimisi myös osatyökykyisille”, Huber sanoo.
Nuorten tilanne kertoo menneestä ja heijastuu tulevaan
Äskettäin julkaistujen uusimpien työeläketilastojen mukaan nuorten alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeiden saajien määrä kääntyi nousuun pitkään jatkuneen laskun jälkeen. MustRead uutisoi aiheesta äskettäin.
Lähes viidesosa osatyökykyisistä on nuoria alle 35-vuotiaita. Tämä trendi huolestuttaa Huberia erityisesti.
“Olemme Elossa erittäin huolissamme näistä nuorista. Kannustan puhumaan työpaikoilla jaksamisesta ja ratkaisuista työn haasteisiin. Työyhteisön tuki on tärkeää. Olemme myös kehittäneet käytännönläheisen oppaan masennusta sairastavien tukemiseksi työpaikalla”, Huber kertoo.
Elo on mukana yhteistyökumppaniensa kautta Nuori Mieli työssä -ohjelmassa, jossa panostetaan nuorten hyvinvointiin ja työelämäosallisuuteen.
“Pahoin pelkään, että maailma on tänä päivänä ehkä monimutkaisempi ja mieltämme rasittavampi kuin aiemmin. Työ- ja vapaa-aika eivät jakaudu enää niin selvästi kuin aiemmin”, Huber sanoo.
Nuorten ja perheellisten pitkäaikaistyöttömyys heijastuu aikanaan myös seuraavaan sukupolveen.
“Olen kovin huolissani niistä lapsista, jotka elävät perheissä, joissa on pitkäaikaistyöttömyyttä. He eivät saa sitä mallia, että aamulla herätään ja mennään töihin. Työ luo arjelle tarpeellisen rutiinin. Ihmisen ajautumista pitkäaikaistyöttömäksi täytyy ennaltaehkäistä kaikin keinoin”, Huber sanoo.
Nuorten mielenterveysongelmien yhdeksi taustatekijäksi on arvioitu 1990-luvun lamaa. Maksamme laman vaikutuksia niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla vieläkin.
“Kaikkien työpanosta tarvitaan. Se on sekä ihmisen, että yhteiskunnan etu”, Huber sanoo.
Artikkelin on kirjoittanut kaupallinen johtaja Outi Toivanen-Visti
