Uutta työtä sosiaali- ja terveysalan pienillekin yrittäjille, parempia palveluja varsinkin syrjäseutujen asukkaille. Ei maksimaalista voiton tavoittelua, vaan palvelut omakustannehintaan paikan päällä, paikallisten ammattilaisten tekeminä, paikallisille asiakkaille. Jos sote-palveluiden myynnistä jotain voittoa vahingossa syntyisikin, tulot jäisivät paikkakunnalle. Kaiken kruununa yhdessä tekeminen ja vastuullinen luottamuksen ilmapiiri.
Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Tällaista voisi olla sote-palveluiden tuottaminen osuuskunnissa, jos kaikkein kauneimmat visiot toteutuisivat.
Sote-alan osuuskuntia ollaan tälläkin hetkellä perustamassa eri puolille Suomea liittyen valmistelussa olevaan sote-uudistukseen – tai siitä huolimatta. Usko vaalikaudesta toiseen siirtyneen sote-uudistuksen toteutumiseen on osittain heikkoa alan toimijoiden keskuudessa. Samaan aikaan ihmiset pitää kuitenkin koko ajan hoitaa.
Selvitimme tätä juttua varten kahden alan ”pioneeri”-osuuskunnan toimintaa Pohjois-Suomessa ja Tampereen seudulla. Niissä riittää uskoa osuustoiminnan hyviin puoliin myös sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Sote-uudistuksen filosofian muutos
Kerrataan vielä olosuhde eli sote-uudistuksen tämänhetkinen tilanne:
Kun edellistä sote-uudistusta ajettiin kuin käärmettä pyssyyn pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kaudella, uudistuksen lähtökohdat olivat filosofialtaan erilaiset kuin nyt. Sipilän hallitus kaavaili yksityisille yrityksille merkittävää roolia sote-palveluiden tuotannossa kiistellyn ”valinnanvapauden” kautta.
Tämä herätti huolta siitä, saavatko yritykset liian suuren roolin tai määräävän aseman palveluiden tuottamisessa. Valuvatko kotimaisten julkisten sote-palveluiden myynnistä saadut voitot ulkomaisille sijoittajille, jotka omistavat monet Suomessakin toimivat suuret alan yritykset?
Toisaalta on niinkin, että yksityiset yritykset ja kolmas sektori hoitavat merkittävän osan Suomen sote-palveluista jo nyt. Ilman ulkoistettuja palveluita julkinen terveydenhuolto ei pyörisi.
Sipilän ajama sote-uudistus kaatui keväällä 2019, ja sen myötä upposivat myös pääministeri ja hallitus.
Nykyinen SDP-vetoinen hallitus haluaa sen sijaan pääministeri Sanna Marinin johdolla luoda mallin, jossa sote-palveluiden järjestäminen ja myös pääosa niiden tuottamisesta on keskitetty yhdelle ja samalle julkiselle toimijalle, maakunnalle. Hallituksen kesäkuussa julkaiseman linjauksen mukaan maakuntia tulee ympäri maata 21 ja lisäksi on Helsinki.
Syy sote-uudistuksen tarpeelle on ollut koko ajan sama: sosiaali- ja terveyspalvelut on tulevaisuudessa kyettävä tuottamaan entistä tehokkaammin ja entistä halvemmalla. Sote-uudistus tarvitaan myös hoitoon pääsyn nopeuttamiseksi sekä siksi, että palveluiden tasossa on liian suuria alueellisia eroja.
Malli sisältää edelleen monituottajaidean, jossa maakunnan ei tarvitsisi itse tuottaa kaikkia järjestämiään sote-palveluita. Maakunnalla pitäisi kuitenkin olla ”riittävä” palveluiden oma tuotanto – asia, joka on kyseenalainen Suomessa jo useammallakin paikkakunnalla.
Osa sairaanhoitopiireistä, tunnetuimpina Länsi-Pohja ja Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä, ovat ulkoistaneet sote-palveluitaan jo siinä määrin, että niiden oma julkinen tuotanto perusterveydenhuollossa tai erityissairaanhoidossa on jo liki olematonta.
Yritykset huolissaan
Suomessa on noin 18 000 sote-alan yritystä, jotka ovat olleet huolissaan siitä, mikä on yritysten asema uudessa sote-järjestelmässä. Entä miten uudistus huomioi pienet ja harvaan asutut paikkakunnat ja niissä toimivat pienyrittäjät – voidaanko heiltäkin vielä tulevaisuudessa ostaa palveluita? Pääsevätkö he mukaan maakuntien tuleviin, mahdollisesti suuriin kilpailutuksiin?
Sote-palveluita voivat siis jatkossakin periaatteessa tuottaa kaikenlaiset yritykset yritysmuodosta riippumatta, kuten myös järjestöt. Miten asia käytännössä lähtee toimimaan, sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä.
Esimerkiksi Suomen Yrittäjät vaatii parhaillaan useita muutoksia tällä hetkellä lausuntokierroksella olevaan lakiluonnokseen sote- ja pelastustoimen uudistamisesta.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan laki olisi tarkoitus saada valtioneuvoston esittelyyn ja sieltä eduskuntaan vielä tämän vuoden puolella. Uudistuksesta vastaa perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd).
Yritykset samalla viivalla
Osuuskunta-aktiivien parissa sote-uudistukseen oli ladattu suuria odotuksia varsinkin viime vaalikaudella, eivätkä ne ole edelleenkään ainakaan kokonaan karisseet. Usealla paikkakunnalla Suomessa ajatellaan, että sote-uudistuksen jälkeisessä maailmassa osuuskunnat voisivat toimia sote-palveluiden tuottajina tai välittäjinä.
Uudessa sote-järjestelmässä osuuskunnat vertautuisivat yhteiskunnallisiin yrityksiin, jollainen voi toki olla myös esimerkiksi osakeyhtiö. Yhteiskunnalliset yritykset tavoittelevat toiminnallaan muutakin kuin maksimaalista voittoa. Esimerkiksi osuuskunnan tarkoituksena on tuottaa etuja jäsenilleen.
STM:ssä sote-uudistuksen lainvalmistelussa keskeisesti mukana oleva hallitusneuvos Auli Valli-Lintu arvioi, että osuuskunnat voisivat tulevaisuudessa osaltaan laajentaa palveluiden tuottajien markkinoita. Hän näkee etuja muun muassa siinä, että osuuskunnan avulla pienet palveluntuottajat voivat yhdistyä, ja siten tarjota palveluitaan nykyistä tehokkaammin maakunnalle.
”Virkamiehenä katson tätä palveluiden järjestäjän näkökulmasta. Suuruudesta on hyötyä palveluiden tuotannossa silloin, kun kyseessä on vaikkapa sijaisten järjestäminen tai tarjousten laatiminen. Pienet yritykset eivät välttämättä osaa tai uskalla osallistua kilpailutuksiin, koska se vaatii sellaista tietotaitoa, jota kaikilla pienyrittäjillä ei ole”, Valli-Lintu pohtii.
Mahdollisina palvelujen tuottajina tai välittäjinä yhteiskunnallisilla ”hyvis”-yrityksillä olisi kuitenkin uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä samanlainen asema kuin muillakin yrityksillä.
”Ne ovat samalla viivalla. On täysin selviö, että esimerkiksi kilpailutuksissa osuuskunnille ei voida antaa erityisasemaa.”
Osuuskunnat – käyttämätön mahdollisuus?
Katsaus kaupparekisteriin kertoo, että sote-alalla on toistaiseksi vain vähän osuuskuntamuotoisia toimijoita.
Suomessa oli heinäkuussa 3 685 osuuskuntaa, joista 196 oli ilmoittanut päätoimialakseen sosiaali- ja terveysalan. Niistä 118 osuuskuntaa oli suuntautunut sosiaalihuollon avopalveluihin ja 72 terveyspalveluihin (pääasiassa ”muihin” terveyspalveluihin). Sosiaalihuollon laitospalveluihin oli suuntautunut kuusi osuuskuntaa.
Osuuskuntien perustaminen on ylipäätään ollut Suomessa laskusuunnassa. Vuonna 2019 uusia osuuskuntia perustettiin 142, kun osakeyhtiöitä perustettiin yli 18 000. Suunta alaspäin osuuskuntien perustamisessa jatkuu nyt kuudetta vuotta.
Laskevasta trendistä huolimatta useilla paikkakunnilla on kuitenkin käynnissä sote-osuuskuntien perustamishankkeita, joiden tavoitteena on tyypillisesti turvata harvaan asuttujen syrjäseutujen palvelut.
Erikoislääkärien työnvälitys
Kenties pisimmällä ollaan Pohjois-Suomessa, jossa on perustettu loppuvuodesta 2019 viiden sairaanhoitopiirin yhteinen Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon osuuskunta Tervia. Se aloitti toimintansa alkuvuodesta. Yhdessä sairaanhoitopiirit muodostavat OYS-erityisvastuualueen, jonka alueella on yli 750 000 asukasta.
Tervia on eräänlainen työnvälittäjäosuuskunta, kattorakenne. Tervian alle puolestaan on perustettu osakeyhtiömuotoinen tytäryhtiö Tervia osaajat Oy, joka välittää erikoislääkäreitä kaikkialle Pohjois-Suomeen. Valvira on siunannut toiminnan aloittamisen.
Osuuskunta muodostaa lääkäreistä ”pooleja”, joista se välittää työntekijöitä keikkahommiin, esimerkiksi tekemään leikkauksia johonkin alueen sairaalaan. Erikoislääkäreistä on alueella huutava pula ja leikkausjonot ovat venyneet. Tervian tehtävänä onkin perustajasairaanhoitopiirien mukaan nimenomaan turvata erikoissairaanhoidon palveluita Pohjois-Suomen asukkaille erikoislääkärien työpanosta jakamalla.
Yhtiö on tähän mennessä välittänyt muun muassa urologeja työskentelemään keikkaluontoisesti Kokkolan keskussairaalassa. Yhteensä Tervia osaajien palkkalistoilla on noin 30 erikoislääkäriä.
Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon osuuskunta Tervian sekä Tervia osaajat Oy:n toimitusjohtaja Antti Lehtola, mitä hyötyä osuuskunnan perustamisesta on ollut?
”Olemme hankintalain mukainen sidoshankintayksikkö [organisaation sisäinen yksikkö] viidelle sairaanhoitopiirille. Osuuskunta mahdollistaa sen, että voimme jakaa tarvittavaa erikoislääkäriosaamista koko alueelle.”
Kukin sairaanhoitopiiri tekee osuuskunnan tytäryhtiöltä tilauksia tarpeensa mukaan. Tervian toiminta on luonteeltaan täydentävää. Sitä on myös rajattu siten, että osuuskunnan kautta voivat tehdä keikkahommia vain sellaiset lääkärit, jotka ovat työsuhteessa johonkin osuuskunnan perustajasairaanhoitajapiiriin. Erikoislääkärit voivat halutessaan työskennellä osuuskunnan kautta maksimissaan 20 prosenttia työajasta. Toinen vaihtoehto on tehdä osuuskunnan keikkoja ekstratyönä varsinaisen työajan ulkopuolella.
”Esimerkiksi, jos Kokkolassa tarvitaan urologeja, tilaava organisaatio on Soite eli Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä. Osaajapooleja eri erikoisaloilla on nyt kymmenkunta. Esimerkiksi onkologia eli syöpätautien hoito on hyvin tärkeä erikoisala. Pooleissa kaikki ovat erikoislääkäreitä tai erikoistuvia lääkäreitä”, Antti Lehtola kertoo.
Kun erikoislääkärille tulee osuuskunnan kautta tyypillisesti 1–2 päivän työkeikka, josta maksetaan kyseisellä erikoisalalla sovittu korvaus, hän ottaa siksi ajaksi palkatonta vapaata varsinaisesta päätyöstään omassa sairaanhoitopiirissään. Lääkärit liikkuvat paitsi osuuskunnan kotipaikasta Oulusta pienemmille paikkakunnille, myös päinvastoin Oulun suuntaan, sekä paikkakuntien välillä.
Ainoa alueen sairaanhoitopiiri, joka ei toistaiseksi voi hyödyntää Tervian palveluita, on Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri. Tämä johtuu siitä, että sairaanhoitopiiri on ulkoistanut erikoissairaanhoidon palvelunsa Mehiläiselle, psykiatriaa lukuunottamatta.
”Länsi-Pohja ei voi toistaiseksi osallistua toimintaamme, vaikka he ovat osallisina osuuskunnan perustajayhtiössä. Lainsäädäntö estää sen. Meri-Lappikin voi kuitenkin ehkä tulla mukaan tulevaisuudessa, jos ja kun osuuskunnan toiminta laajenee. Muutoin tässä ovat jo nyt mukana Lappi, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Tämä on puolen Suomen juttu”, kertoo toimitusjohtaja Antti Lehtola.
Lähtökohtana nykytilanne
Kenties hiukan yllättävää on, että Terviaa ei ole perustettu ensi sijassa tuleva sote-uudistus mielessä, vaan nykyiseen tilanteeseen.
”Lakiluonnoshan on vasta lausuntokierroksella. Miten se vaikuttaisi meihin? En tiedä. Toimimme nyt tämän hetken lainsäädännön ja hankintalain mukaan. Viimeksikin sote-uudistus kaatui, joten en lähtisi spekuloimaan sen mahdollisia vaikutuksia.”
Hankintalaki määrittää osuuskunnan toimintaa nyt niin, että osuuskunta toimii sairaanhoitopiirien sisäisenä hankintayksikkönä.
”Tuotamme sovittuja palveluja vain meidän omistajillemme. Meillä ei ole ulosmyyntiä.”
Samaan aikaan sairaanhoitopiirit hankkivat palveluita myös ulkoa yksityisiltä yrityksiltä – joita ilman Pohjois-Suomen sote-palveluita ei pystyttäisi pyörittämään. Osuuskunta on siis vain yksi, toistaiseksi pienehkö toimija muiden joukossa.
Tervian hinnoittelusta Lehtola toteaa, että osuuskunnan palveluiden pitää noudattaa markkinaehtoista hintaa.
”Hintahaarukka on hyvin vaihteleva, monimutkainen ja alasta riippuva. Sitä on vaikea avata ulkopuolisille, mutta yli- tai alihinnoittelusta ei ole kyse. Emme tavoittele voittoa, vaan tuotamme palvelut omakustannehintaan omistajille. Ylimääräinen kate jää pois ja verovaroja säästyy loppupeleissä.”
Lehtolan mukaan osuuskunta perustettiin myös, koska se nähtiin osakeyhtiötä ”pehmeämpänä” keinona osaamisen jakamiselle OYS:in alueella. Osuuskunnalla on myös hallintoneuvosto, jossa on paikallisia poliitikkoja kaikkialta Pohjois-Suomesta. Tämän toivotaan osaltaan tekevän Tervia-osuuskunnasta alueen ”yhteisen” asian.
Tervia on toistaiseksi keskittynyt vain erikoislääkärien välittämiseen, eikä sen palkkalistoilla ole vielä muita ammattiryhmiä, kuten hoitajia. Hoitajaliitot Tehy ja Super olisivat kuitenkin halunneet jo aloittaa TES-neuvottelut Tervian kanssa. Koska neuvotteluja ei ole käyty, liitot ovat julistaneet Tervian hakusaartoon.
Toimitusjohtaja Antti Lehtolan mukaan mahdollisista neuvotteluista sovitaan erikseen liittojen kanssa.
Palveluja paikan päällä
Osuuskuntamuotoista sote-palvelutoimintaa kokeillaan parhaillaan myös Tampereen seudulla. Siellä toimii Sote-osuuskunta Suomi, jonka ideana on niin ikään toimia eräänlaisena työnvälitysosuuskuntana. Myös sen toiminta on jo käynnistynyt pilottihankkeella Orivedellä.
Sote-osuuskunta Suomen ideana on olla kehittämisosuuskunta, johon kuuluisi pienempiä paikallisia osuuskuntia, joihin puolestaan kuuluisi sote-alalla toimivia pienyrittäjiä. Paikalliset osuuskunnat välittäisivät pienyrittäjille työkeikkoja, auttaisivat markkinoinnissa, kilpailutuksiin osallistumisessa ja niin edelleen.
”Me yritämme luoda valtakunnan tasolla toimivan konseptin, joka tekisi pienyrittäjien toiminnasta sote-yhteensopivaa. Ajatellaanpa esimerkiksi syrjäseudulla asuvaa, muistisairasta vanhusta, joka tarvitsee palveluita kotonaan. Jos lähistollä on vaikkapa tämän alan palveluita tarjoava yksinyrittäjä, hän voisi tehdä työn osuuskunnan kautta”, kuvailee Sote-osuuskunta Suomen toimitusjohtaja Petri Sipilä.
Sote-osuuskunta Suomen toiminnasta kaavaillaan laaja-alaista: sen kautta voisi välittää paitsi lääkäreitä ja hoitajia, myös hierojia tai vaikka askarteluohjaajia – mitä tarvitaan. Palveluiden tilaajia voisivat olla ketkä vain, maakuntien ohella myös ihan tavalliset ihmiset.
”Ihmisethän voivat ostaa omalla rahallaan millaisia sote-palveluita haluavat. Lisäksi, jos palvelusetelit saataisiin laajasti käyttöön, myös niiden avulla ihmiset voisivat käyttää osuuskunnan palveluita”, sanoo Sipilä.
Sote-osuuskunta Suomen kautta töitä tekevät ihmiset olisivat kuitenkin itsenäisiä yrittäjiä, eivätkä suhteessa osuuskuntaan työntekijän tai palkansaajan asemassa. Jos saisi ja tekisi työkeikan osuuskunnan kautta, siitä pitäisi maksaa osuuskunnalle komissio, jonka taso on Oriveden pilotissa asetettu viiteen prosenttiin.
Osuuskunta markkinointikanavana
Sote-osuuskunta Suomen ovat perustaneet kymmenkunta yksityistä sote-alan yritystä. Niiden tavoitteena on valtakunnallisen toimivan sote-alan palveluverkoston synnyttäminen osuuskuntien avulla, selostaa toimitusjohtaja Sipilä.
”Kun tämä palveluverkosto sitten on luotu, ideana on, että perustajayritykset pääsevät sitä kautta myymään omia tuotteitaan. Ne voivat olla esimerkiksi hälytysjärjestelmiä tai etälääkäripalveluita. Perustajayritykset näkevät osuuskuntahankkeen markkinointikeinona.”
Sote-osuuskunta Suomi on toistaiseksi täysin yksityinen hanke, jota ei ole ainakaan vielä tuettu julkisista varoista. Neuvotteluja erilaisten tukien saamiseksi on kuitenkin Sipilän mukaan meneillään.
Tampereella käynnissä oleva kehitystyö voisi Sipilän mukaan onnistuessaan hyödyttää koko Suomea:
”Tämähän on oikeastaan aluepolitiikkaa, mitä me teemme. Sote-toimialalla kaikki kehitys on pitkään perustunut suuriin keskuksiin ja yksikköihin. Mehiläinen ja muut pörriäiset, joilla on kansainvälinen rahoitus taustalla, keskittävät toimintaansa koko ajan. Me taas tuemme sitä harvemmin asuttua aluetta, jota on 95 prosenttia Suomesta.”
Syrjäseudulla kulutettavaa etäpalvelua voivat olla tulevaisuudessa vaikkapa älypuhelimeen tuotetut sisällöt, jotka auttavat ihmisiä asumaan kotona.
”Sisällöt voivat olla jumppatilaisuuksia, ruokaohjeita, yhteys omaisiin, mukaan pääsyä etelänmatkalle, lauluhetkiä. Laitoksessa sisältö voidaan viedä kahvihuoneeseen, jossa mummot tekevät taukojumppaa tuoleilla.”
Sipilän mukaan yksittäisiin koteihin on tällä hetkellä täysin mahdotonta viedä esimerkiksi anturitekniikkaa hyödyntäviä laitteita, joilla voisi mitata ihmisen toimeliaisuutta – anturit kun tarvitsisivat tuekseen palvelun.
”Esimerkiksi muistisairaan vanhuksen ympärille tarvitaan samalla alueella toimiva, aktiivinen porukka. Tarvitaan ihminen, joka tekee sen palvelun ja vie nämä asiat asiakkaalle. Osuuskuntien kautta on mahdollista päästä kiinni määrällisesti isoon porukkaan, joka on jokaisen koivutien päässä.”
Ongelmat tuttuja
Osuustoiminnan ongelmat ovat sote-alalla samoja kuin muidenkin alojen osuuskunnissa: rahoitus ja johtaminen.
Nyt ei puhuta suomalaisista jättiosuuskunnista, joista suurimmat ovat miljoonien jäsenten S-ryhmä, OP Ryhmä ja LähiTapiola. Vaan nyt puhutaan paikallisista osuuskunnista, jotka pitäisi polkaista pystyyn, jos ei nyt tyhjästä niin ainakin rahalla, joka pitäisi ensin haalia jostain.
Rahan puute on ongelma, myöntää Sote-osuuskunta Suomen Petri Sipilä.
”On totta, että ei ole rahoitusta. Siinäpä se Akilleen kantapää on. Toistaiseksi meilläkin on vain sitku-rahaa. Perusjäsenet ovat valtakunnan tasolla sitoutuneet toimintaan, liittymismaksu on maksettu, mutta siinä puhutaan vasta ihan pikkurahoista.”
Jo pelkästään Sote-osuuskunta Suomen alkurahoituksen pitäisi olla vähintään sata tuhatta euroa, jotta hommassa päästäisiin edes liikkeelle useammalla paikkakunnalla. Käytännössä katto-osuuskunnan pitäisi myöntää jokaiselle perustettavalle paikallisosuuskunnalle pieni laina, jolla toiminta saataisiin käyntiin: verkkosivut perustettua, tilitoimiston palvelut hommattua, ja niin edelleen.
”Osuuskunnassa on sellainen ongelma rahoittajan näkökulmasta, että siellä ei synny voittoa. Usein joudun sanomaan, että syntyyhän siellä voittoa, mutta se ei synny niin, että se voitaisiin kerätä ylijäämänä pois. Meidän hankkeessamme ei toimi ahneuslogiikka, vaan voitto kertyy jäsenyritysten kasvun kautta.”
Toinen osuuskuntien ongelma on johtaminen. Mistä tyypillisesti pieniin sote-osuuskuntiin saadaan osaava johto, jolle pitäisi maksaa osaamisesta. Löytyykö mistään osuuskuntien tarvitsemia johtajia? Entä miten osuuskuntien toimintaan vaikuttaa yhteisvastuullinen päätöksenteko?
Näitäkin asioita on mietitty Sote-osuuskunta Suomessa, jossa ne ovat edelleen kehittelyn kohteina – muun konseptin mukana.
”Loppujen lopulta on niin, että koko osuuskunta- ja verkostotoiminta perustuu luottamukseen. Muuten se ei kannata. Siellä eivät toimi toimintamallit, jotka perustuvat käskyttämiseen, vaan ongelmia ratkotaan yhdessä.”
Tämän sisällön mahdollistaa Osuustoimintakeskus Pellervo.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.