”Viron Moskovan patriarkaatin ortodoksinen kirkko (MPEÕK) ei voi jatkaa toimintaansa länsimaita uhanneen ja ukrainalaisten tappamista vaatineen Venäjän ortodoksisen kirkon pään, patriarkka Kirillin alaisuudessa.”
Näin yksiselitteisesti totesi Viron sisäministeri Lauri Läänemets huhtikuun alussa pian sen jälkeen, kun yhdysvaltalainen ajatushautomo Institute for the Study of War (ISW) oli uutisoinut patriarkka Kirillin johtaman Venäläisen kansan maailmanneuvoston hyväksymästä julistuksesta. Julistus määrittää Venäjän aloittaman hyökkäyssodan pyhäksi sodaksi. Sodan päätteeksi koko Ukrainan olisi päädyttävä Venäjän haltuun.
”Koska patriarkka Kirill antaa pyhän siunauksensa Venäjän hallinnon terroristien hyökkäyssodalle Ukrainaa vastaan, Moskovan patriarkaatti on nähtävä terrorismia tukevana instituutiona. Se on menettänyt kaiken uskottavuutensa laillisena uskonnollisena toimijana”, Läänemets tarkentaa nyt.
Sisäministeriö on palkannut asianajotoimiston neuvomaan ministeriötä MPEÕK:n oikeudelliseen asemaan liittyvissä kysymyksissä.
Sisäministerin mukaan pelkät sanat eivät riitä
Asiasta ei keskustella Virossa ensimmäistä kertaa. Viron hallitus aktivoitui jo syksyllä 2022, kun Venäjän patriarkka Kirill niin ikään julkaisi Venäjän hyökkäyssotaa tukevia lausuntoja. Tuolloin Viron hallitus ilmaisi huolensa siitä, että Venäjän hallitus yrittää manipuloida Moskovan patriarkaatin alla olevaa Viron ortodoksista kirkkoa levittämään Kremlin ulkopolitiikkaa tukevaa disinformaatiota.
Viron parlamentti päätyi julistamaan Venäjän hallituksen terroristihallinnoksi ja Viron metropoliitti Jevgenille (Reshetnikov) annettiin kaksi päivää aikaa selvittää kantansa sotaan. Jevgeni julkaisikin määräajan sisällä kirkon virallisilla verkkosivuilla lausunnon, jonka mukaan kirkkoa ohjaavat Viron lainsäädäntö sekä kirkon omat säännöt ja itä-ortodoksiset opetukset sodan tuomitsemisesta.
Myös viimeisimmästä patriarkka Kirillin julistuksesta Viron MPEÕK on antanut lausunnon. Siinä todetaan, etteivät patriarkka Kirillin johtaman Venäjän kansanneuvoston päätökset sido Viron kirkkoa.
Ministeri Läänemets tulkitsee kannan olevan oikeansuuntainen, mutta lisää samaan hengenvetoon, että ongelma on edelleen olemassa.
”Ongelma ratkeaa, kun alisteisuutta ei enää ole. Pelkät sanat eivät riitä. Ennen kuin jotain tapahtuu, emme voi olla täysin varmoja sanojen vilpittömyydestä”.
Uskonnonvapaus säilyy, vaikka osa yksiköistä lakkautetaan
Sisäministerin tilaamasta Viron sisäisen turvallisuuspalvelun (KAPO) tuoreesta katsauksesta selviää, että Venäjän näkökulmasta on tärkeää säilyttää ulkomailla Venäjän ortodoksiseen kirkkoon liittyvät tahot sekä niiden vaikutusvalta ja omaisuus.
”Kirkko on yksi niistä harvoista jäljellä olevista Venäjän vipuvoimista, johon kansainväliset pakotteet eivät vielä vaikuta suoraan”, Läänemets selventää.
Huhtikuun puolivälissä sisäministeriön edustajat aloittivat tapaamiset MPEÕK:n seurakuntien kanssa saadakseen heidät eroamaan Moskovan patriarkaatista. Kirkon johtajat pääosin hylkäsivät ehdotuksen. Sisäministeri vieraili Kuremäen luostarissa ja kehotti sitä irtautumaan Moskovan toimivallasta. Luostarin johto vastasi, että he eivät aio luopua kanonisesta yhteydestä Moskovaan.
Ministeri Läänemets myös vetosi parlamenttiin, joka kävi aiheesta keskustelun toukokuun alussa. Parlamentin täysistunnossa 6. toukokuuta edustajien aihetta koskeva lausunto hyväksyttiin äänin 75-8. Lausunnon mukaan Venäjän ortodoksinen kirkko on Venäjän aggressiota tukeva järjestö. Edustajat korostavat lausunnossaan, että valtion on suojeltava ihmisiä terroristi- ja muulta vihapropagandalta ja väkivaltaisuuksilta.
“Julistuksen myötä Virossa toimivien Moskovan patriarkaatin hallinnan ja valvonnan alla olevien yksiköiden lakkauttamiselle on nyt laillinen perusta”, sisäministeri summaa.
Viron perustuslain mukaan maassa ei ole valtionkirkkoa, ja perustuslaki suojelee yksilöiden vapautta harjoittaa uskontoaan. Läänemets haluaakin korostaa, että Viron hallitus kunnioittaa uskonnonvapautta. Lakkauttaminen koskee koskee vain kolmea instituutiota, jotka toimivat suoraan Moskovan patriarkaatin lainkäyttövallan alaisuudessa.
”Muut Viron ortodoksiset seurakunnat ja kirkot voivat jatkaa uskonsa harjoittamista ja päivittäistä toimintaansa kuten tähänkin asti. Moskovan patriarkaatin alla toimineet ortodoksiseurakunnat voivat puolestaan vapaasti valita, millaisessa muodossa jatkavat.”
Apostolisessa ortodoksikirkossa toivotaan yksikköjen pysyvän itsenäisinä
Viron apostolinen ortodoksinen kirkko (EAÕK) on tuominnut patriarkka Kirillin Ukrainan sotaa tukevat julkilausumat yksiselitteisesti. Apostolisen kirkon metropoliitta Stefanuksen sihteeri, rovasti Madis Palli korostaa, että nykyinen keskustelu MPEÕK:n tilasta käydään valtion ja MPEÕK:n välillä.
”Kun yhteydet Moskovaan on katkaistu, voimme tarvittaessa tarjota MPEÕK:n kirkolle mahdollisuuden toimia itsenäisenä yksikkönä oman kirkkomme ja sen kautta yleismaailmallisen ortodoksisen kirkon yhteydessä. Samalla he säilyttäisivät omat tapansa ja kielensä.”
Kyseessä ei ole Viron 1,2 miljoonan asukasmäärään suhteutettuna aivan pieni ryhmä. Vuoden 2020 tietojen mukaan 13,9 prosenttia Viron väestöstä eli yli 100 000 virolaista kuuluu Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksiseen kirkkoon. Viron apostoliseen ortodoksiseen kirkkoon kuuluu vain 2,3 prosenttia eli vajaat 30 000 virolaista.
”Osa kirkkokansastamme on huolissaan. He pohtivat mitä seuraa, jos venäjänkieliset liittyvät meidän kirkkoomme. Meistä tulisi vähemmistö omassa kirkossamme. Myös tämän takia entinen MPEÕK saisi pysyä eri yksikkönä”, Palli kertoo.
Moskovalaisen kirkkohallinnon läsnäolo Virossa sallittiin 1990-luvulla käytännön syistä. Pallin mukaan ratkaisuun on maassa vuosikymmenten myötä totuttu. Kahden ortodoksikirkon mahdolliseen yhdistymiseen hänellä on tarjota selkeä kanta.
”Jos meidän kaksi ortodoksista hallintoamme joskus yhdistyvät, haluamme sen tapahtuvan vasta sitten, kun enemmistö venäjänkielisistä uskovista tuntee Viron kotimaakseen eikä katso enää Moskovan suuntaan.”
Neuvostoateismin jäljet näkyvät Virossa edelleen
Vaikka keskustelu kirkkojen asemasta käy Virossa nyt kuumana, yleisesti ottaen Viro on yksi Euroopan vähiten uskonnollisista maista. Tutkimusten mukaan vain 14 prosenttia Viron väestöstä pitää itseään uskonnollisena. Suurin osa joko kutsuu itseään ateisteiksi tai ilmoittaa, ettei välitä uskonnosta ollenkaan.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen muut entiset neuvostovaltiot elvyttivät kristinuskon välittömästi itsenäistyessään. Virossa tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Virolaisista noin kolmannes lukee itsensä kristityiksi.
”Neuvostoateismi ei ehtinyt Virossa täysin loppua, kun jo osuimme lännestä levinneen uuden uskonnottomuuden vaikutusvaltaan. Venäjänkielisillä ja jollain muilla maahanmuuttajaryhmillä osuus on huomattavasti korkeampi”, Palli kertoo.
Edellä mainitut luvut eivät maalaa koko kuvaa. Yli 50 prosenttia virolaisista sanoo uskovansa henkeen tai elämänvoimaan. Osa heistä määrittelee uskontonsa maauskoksi, joka on Viron luontohengellisyyden muoto.
Pallin oman käsityksen mukaan ihminen ei ole koskaan täysin ilman uskontoa.
”Uuden hengellisyyden ja uuspakanallisuuden käytännöt, puoliuskonnollinen itseapu tai ulkoisesti sekulaarit ideologiat ottavat sen sijan. Silti on jatkuvasti myös ihmisiä, jotka etsivät uskoa, Madis Palli kertoo.
Viron Apostoliseen ortodoksikirkkoon liittyy vuosittain noin 50 ihmistä.
FAKTA: Viron ortodoksikirkon historiaa
Viroon levisi ortodoksisuutta jonkin verran jo toisen vuosituhannen alussa.
Ristiretkien jälkeen 1200-luvulla maa pakotettiin katolisuuteen, mutta osa kaakkoisvirolaisista jäi Pihkovan ruhtinaskunnan alueelle ja omaksui ajan myötä ortodoksiuskon.
Osa Etelä-Viron ja Viron saariston luterilaisista talonpojista kääntyi ortodoksisuuteen 1840-luvulla Viron ollessa Venäjän tsaarin vallan alla. He toivoivat, että heille annettaisiin saksalaisen aateliston omistamaa maata.
Kun Viro vuonna 1918 itsenäistyi, noin 20 prosenttia koko väestöstä ja 12 prosenttia virolaisista oli ortodokseja.
Vuonna 1920 Viron ortodoksinen kirkko (EAÕK) sai eräänlaisen autonomian Moskovan patriarkalta ja vuonna 1923 nykyisen aseman Konstantinopolin patriarkalta.
Kun neuvostomiehitys palasi Viroon vuonna 1945 EAÕK:n elimet hajotettiin ja kirkko alistettiin Moskovan patriarkaatille.
Vuonna 1993 EAÕK:n toiminta kotimaassa palautettiin laillisesti ja vuonna 1996 myös kirkollisesti. Kirkonjohtajan sijaiseksi nimitettiin Suomen arkkipiispa Johannes (Rinne).
Vuonna 1996 metropoliitaksi valittiin kyproslaista sukua oleva piispa Stefanos (Charalambidis).
Tämän sisällön mahdollistaa Tallinnan kaupunki.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.