”Jos elämä maaseudulla kuolee, Viro kansakuntana heikkenee”, kirjoittaa 40-vuotias politiikan tutkija Martin Mölder Viron yleisradion ERR:n kommenttikirjoituksessaan.
Todellinen Viro löytyy Mölderin mielestä enemmän maaseudulta kuin kaupungista, koska Viron kansa, kieli ja kulttuuri ovat juurtuneet syvälle maaseudun maaperään. Ajatusta tukee sekin, että Viron kielessä sana maa tarkoittaa sekä maata että maaseutua. Maaseutua ei saisikaan tutkijan mukaan käsitellä vain lomailupaikkana vaan varteenotettavana tulevaisuuden elinympäristönä.
Virossa kuten muuallakin kaupungistuminen on ollut vallitseva trendi viimeiset kolmekymmentä vuotta. Maan 1,3 miljoonasta asukkaasta noin 450 tuhatta eli runsas kolmannes asuu tällä hetkellä Tallinnassa. Viro on paitsi Euroopan pienimpiä myös harvimmin asuttuja maita. Maassa asuu 29,4 asukasta neliökilometriä kohti. Maaseutu on vajonnut lamaan, koska maan talous ei kykene ylläpitämään niin laajaa aluetta.
Kaupungeissa ja maaseudulla eletään eri todellisuuksissa. Viron sisä- ja sosiaaliministeriöiden vuonna 2023 tekemässä tutkimuksessa vahvistui, että julkisten palvelujen huono laatu tai saatavuus on yksi syy maaseudun väestökatoon.
Sisäisiä muuttovirtoja ymmärtää paremmin, kun niitä peilaa Viron neuvostomenneisyyteen.
Ennen vuotta 1944 kaikkiaan vain kolmasosa maan väestöstä asui kaupungeissa. Kaupunkiväestö kasvoi neuvostomiehityksen aikana, kun Neuvostoliitosta ja muista neuvostotasavallan maista muutti paljon työntekijöitä Tallinnaan ja Itä-Virumaan teollisuuskaupunkeihin. Vuoden 1989 väestönlaskennan aikaan kaupungeissa asuvien osuus oli 71 prosenttia koko väestöstä.
Virossa tapahtui tosin muuttoliikettä myös kaupungeista maaseudulle. Ruokapulan kasvaessa 1970- ja 1980-luvuilla neuvostotasavallan alueella sijainneet suuret maataloustuotantoyksiköt, kolhoosit ja sovhoosit, saivat enemmän resursseja Moskovan keskuskomitealta. Lapsiperheitä houkuteltiin maaseudulle tarjoamalla hyvää palkkaa ja ilmaisia asuntoja. Tärkeimmät maataloustuotannon alueet kehittyivät Keski-Viron hedelmälliselle maaperälle.
Kun valtion omistamat kolhoosit Neuvostoliiton hajoamisen ja Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen 1990-luvun alussa yksityistettiin, keskimääräinen tilakoko maassa pieneni ja maatalousyritysten määrä väheni yli 20 prosenttia muutamassa vuodessa. Maaseudun väestö alkoi muuttaa kaupunkeihin työn perässä ja väestökato kutistaa alueiden verotuloja.
2010-luvulle tultaessa Virossa on havaittu deurbanisaatiota muistuttavaa vastaliikettä. Tarton yliopiston maantieteen laitoksella tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan talouden matalasuhdanteissa erityisesti korkeasti koulutetut lapsiperheet hakeutuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.
Yksi piikki asettuu vuosiin 2011–2014, jolloin Viron talous globaalin finanssikriisin seurauksena käytännössä romahti. Tuona ajanjaksona noin puolet pääkaupunkiseudun ulkopuolisista maaseutukunnista pääsivät positiivisen nettomuuton puolelle.
Romahdusta seuranneen, vuosien 2015–2019 talousbuumin myötä liike kääntyi jälleen maaseudun kannalta negatiiviseen suuntaan. Kuntien välillä tosin esiintyi eroja. Muuttotappiot keskittyivät pääasiassa Keski-Viron tärkeimmille maatalousalueille.
Pandemian puhjettua vuonna 2020 noin puolet pääkaupunkiseudun ulkopuolisista maaseutukunnista sai jälleen muuttovoittoa.
Tarton yliopiston tutkimuksessa summataan, että pääkaupunkiseudun läheisyydessä sijaitsevien maaseutualueiden ja erityisesti saariston sekä rannikon maaseutualueiden vetovoima on kasvanut nuorten koulutettujen lapsiperheiden keskuudessa.
Kysymys kuuluu, voisiko ilmiö kaupunkiasuntojen kallistuessa ja etätyön lisääntyessä vahvistua ja ratkaista maaseudun autioitumiseen ja sen väestön ikääntymiseen liittyviä ongelmia.
Korkeasti koulutetut, joustavaan työhön soveltuvat ja maaseutua uusin silmin katsovat kaupunkilaiset eroavat kuitenkin profiililtaan maaseudulla syntyneistä ja siellä elämänsä eläneistä virolaisista. Viron poliittisella kentällä käydään valtataistelua, jossa viimeksi mainituilla kurjistuneen maaseudun tyytymättömillä on oma roolinsa.
Neuvostoliiton jälkeisten Itä-Euroopan maiden demokratisoitumisprosesseihin erikoistunut tutkija Samuel Kramer arvioi Politico-lehden artikkelissaan, että Viron maaseudulla asuviin äänestäjiin populistinen retoriikka uppoaa tällä hetkellä erityisen hyvin.
Populistista ilmapiiriä ruokkii sekin, että Euroopan unionin korkeimman inflaation keskellä kamppailevan maan hallitus on joutunut tänä vuonna päättämään veronkorotuksista. Pääministeri Kaja Kallaksen pitkään jatkunut suosio on hiipumassa. Yhtenä syynä pidetään sitä, ettei pääministeri ole kyennyt puhuttelemaan kuihtuvan maaseudun väkeä.
Edellisissä parlamenttivaaleissa oppositioon tippunut kansallispopulistinen EKRE pyrkii nyt tarjoamaan radikaalia politiikkaansa ihmelääkkeeksi talouden vakauttamiseen. Sama kuvio näkyy kaikkialla Euroopassa.
”Valtiojohtajat kamppailevat sovittaakseen yhteen kasvavat taloudelliset vaikeudet kestävän, demokraattisen politiikan kanssa”, Kramer kirjoittaa.
Tämän sisällön mahdollistaa Tallinnan kaupunki.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.