Teollisen investoinnin horisontti voi olla kymmeniä vuosia, joten järjestelmällinen suunnittelu ja epävarmuustekijöiden arviointi nousee arvoonsa. Yhdenkin asian muutos esimerkiksi sääntelyssä voi johtaa siihen, että investointipäätöstä ei tehdäkään.
“Tyypillisesti puhutaan hyvin pitkistä aikajänteistä, suurista sitoutuneista pääomista ja pitkästä käyttöiästä. Rakentamisaikakin on usein pitkä, mutta ennen kaikkea investoinnit tehdään pitkää käyttöikää varten”, sanoo Pohjolan Voiman toimitusjohtaja Ilkka Tykkyläinen.
Moniportainen päätöksentekoprosessi
Ennen investointipäätöstä tehdään suuri joukko selvityksiä ja arviointeja. Esimerkiksi biovoimalaitoksen kohdalla selvitykset voivat kestää kolmesta kuuteen vuotta.
“Mitä suurempi hanke, sitä systemaattisemmin prosessi toteutetaan ja sitä leveämmällä rintamalla tehdään eri tarkasteluja”, Tykkyläinen toteaa.
Tavallisesti ennen investointipäätöstä käydään läpi ainakin seuraavat vaiheet:
- Esiselvitykset
- Ympäristövaikutusten arviointi
- Esisuunnittelu
Vuosien prosessi
- Esiselvitykset 1-2 vuotta
- Ympäristövaikutusten arvionti vähintään 1 vuosi
- Esisuunnittelu 1-2 vuotta, luvitus- ja valitusprosessien pituutta ei voi ennakoida.
Esiselvityksissä selvitetään muun muassa, onko hanke ylipäänsä teknistaloudellisesti toteutettavissa, ja tehdään arvio toimintaympäristön kehityksestä. Jos hankkeen elinkaari on vaikkapa 30 vuotta, arvioidaan toimintaympäristöä ja markkinoita koko hankkeen elinkaaren aikana.
“Energiaintensiivisille toimijoille, joita Pohjolan Voiman omistajinakin on, energia on yksi tuotantohyödyke. He miettivät myös oman lopputuotteensa markkinaa ja tuotteen kilpailukykyä”, Tykkyläinen toteaa.
Esiselvityksissä arvioidaan hanketta myös teknisten ja taloudellisten riskien näkökulmasta.
Tykkyläisen mukaan riskitarkastelu on keskeinen osa esiselvitystä ja toimintaympäristön arviointia. Sen merkitys on sitä suurempi, mitä suuremmasta hankkeesta on kysymys.
“Taustalla on tietysti se, että hankkeen tulee olla kannattava, eli investoinnista olisi jäätävä riittävä marginaali. Mitä suuremmat riskit, sitä isompi marginaali pitäisi jäädä.”
Tärkeitä osa-alueita ovat myös hankkeen luvitettavuus ja rahoitettavuus. Esiselvitykset kestävät yhdestä kahteen vuotta.
Ympäristövaikutusten arviointi kestää tavallisesti vähintään vuoden. Nimensä mukaisesti tässä lakisääteisessä prosessissa arvioidaan hankkeen vaikutukset ympäristölle.
Hankkeesta vastaava taho, käytännössä yritys, on velvollinen tekemään selvitykset, ja viranomainen valvoo menettelyä. YVA-menettelyyn saavat osallistua hankkeen vaikutuspiirissä asuvat asukkaat, järjestöt ja viranomaiset.
Esisuunnittelussa edellä mainittuja arvioita täsmennetään ja lisäksi tutkitaan tarkemmin teknisiä ratkaisuja. Esisuunnitteluun kuuluvat myös ympäristöluvan ja muiden ennen toteutuspäätöstä tarvittavien lupien hakeminen.
Oleellinen osa esisuunnitteluvaihetta on myös rahoituksen järjestäminen ja mahdollisten tukien hakeminen. Esisuunnittelu on laaja ja pitkäkestoinen työ, jonka tarkoituksena on tarjota tarkin mahdollinen tieto toteutuspäätöksen tekemistä varten.
Vaihe kestää nopeimmillaan yhdestä kahteen vuotta, mutta luvitus- ja valitusprosessien pituutta ei ole mahdollista ennakoida.
“Luvitus- ja valitusprosessin hitaus on tällä hetkellä yksi iso pullonkaula investointien etenemisessä”, Tykkyläinen toteaa.
Elävää suunnittelua
Kun pelkkä suunnittelu ja päätöksen valmistelu vie vuosia, on selvää, että kaikilla epävarmuustekijöillä on merkitystä.
Tykkyläinen korostaakin, että suunnittelutyössä käytetään herkkyysanalyysejä eli valmistellaan erilaisia tulevaisuudenkuvia erilaisilla muuttujilla, joiden perusteella muutoksia yritetään arvioida.
“Voidaan todeta, että jos jokin yksittäinen asia muuttuu riittävästi, investointi ei enää olekaan kannattava.”
Poukkoilevat muutokset sääntelyssä tai verotuksessa ovat tyypillisesti tekijöitä, jotka haittaavat investointipäätöksen tekemistä.
Sääntelyn rooli kasvussa
“Regulaation merkitys on aina ollut alalla iso, mutta nyt se korostuu entisestään”, Tykkyläinen arvioi.
Suuri osa sääntelystä tulee nykyisin EU:sta. Samaan aikaan EU:n sisällä on nähtävissä hyvin erilaisia intressejä.
Esimerkiksi Ranska on edelleen vahva ydinvoimamaa, kun taas Saksa ajoi hiljattain alas viimeiset ydinvoimalaitoksensa. Myös suhtautuminen vesivoimaan ja biopolttoaineisiin vaihtelee EU:n sisällä.
Sääntelyn merkitystä korostaa myös se, että siihen liittyy monessa tapauksessa erilaisia tukijärjestelmiä ja taloudellisia ohjauskeinoja, kuten päästökauppa.
“Päästökauppa on ollut erinomainen tapa päästä fossiilisista polttoaineista eroon. Se on hyvä esimerkki siitä, miten sääntelyllä voi olla aivan ratkaiseva vaikutus investointeihin.”
“Päästökauppa on ollut erinomainen tapa päästä fossiilisista polttoaineista eroon. Se on hyvä esimerkki siitä, miten sääntelyllä voi olla aivan ratkaiseva vaikutus investointeihin.”
Vaikka päästökauppa on selvästi tullut jäädäkseen, moni muu sääntelyn osa-alue on Tykkyläisen arvion mukaan vaikeasti ennustettavissa.
“EU-regulaation kehittymisen ennustaminen on tällä hetkellä hyvin haasteellista. Selvää on, että sen rooli on jatkossakin merkittävä, mutta sen sisältö on jossain määrin arvoitus.”
Hyviä esimerkkejä sääntelyn merkityksestä ja moniulotteisesta vaikutuksesta ovat myös erilaiset kannustinjärjestelmät.
“Kannustimien avulla investoinnin voi saada ehkä tehtyä kohtuullisen edullisesti, mutta kun kannustimet loppuvat, on jälleen arvioitava, millaisessa asemassa markkinalla ollaan niiden jälkeen. Ensisijaisesti olisikin tuettava teknologian kehittämistä ja uuden tekniikan käyttöönottoa tuotantotukien sijaan.”
Myös kotimaisilla päätöksillä on väliä
Vuoden 2022 syksyllä energian hinnat kohosivat rajusti Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Tilanteessa syntyi vaatimuksia nopeasta reagoinnista.
Tykkyläinen peräänkuuluttaa päättäjiltä malttia myös poikkeustilanteissa. Vaikka päätöksillä on kiire, energiamarkkinan perusteisiin ei kannata koskea, jos vaikutuksia ei täysin ymmärretä.
“Paineen alla saatetaan tehdä päätöksiä ilman vaikutusanalyysiä. Väliaikaisiksi tarkoitetut päätökset voivat jäädä pysyviksi ja aiheuttaa haittaa pidemmän aikaa.”
“Paineen alla saatetaan tehdä päätöksiä ilman vaikutusanalyysiä. Väliaikaisiksi tarkoitetut päätökset voivat jäädä pysyviksi ja aiheuttaa haittaa pidemmän aikaa.”
Samalla Tykkyläinen toteaa, että Suomessa vuoropuhelu päätöksentekijöiden ja energia-alan kanssa on perinteisesti toiminut hyvin, myös nyt, kun energia-asiat ovat nousseet erityisen huomion kohteeksi.
Maailmanlaajuinen kilpailu
Teollisessa toimintaympäristössä ja erittäin suurissa investoinneissa vaihtoehtoiset investointikohteet selvitetään hyvin tarkasti.
“Esimerkiksi Pohjolan Voiman teolliset omistajat toimivat monessa maassa ja maanosassa. He miettivät kokonaiskuvaa ja vertailevat investoinnin kannattavuutta eri kohteissa”, Tykkyläinen toteaa.
Pääomaa on aina rajallisesti käytössä, joten se osoitetaan luonnollisesti sinne, missä se on kannattavinta ja toimintaympäristö on suotuisa.
Suomessa olisi Tykkyläisen mukaan tärkeää nopeuttaa luvitus- ja valitusprosesseja.
Markkinaehtoinen vihreä siirtymä
Suomalainen energia-ala on vihreässä siirtymässä jo varsin pitkällä. Esimerkiksi Pohjolan Voima tuottaa suomalaisesta sähköstä lähes 20 prosenttia ja Olkiluoto 3:n tultua markkinoille vielä tätäkin enemmän. Sähköntuotannosta 97 prosenttia on hiilidioksidineutraalia ja yhtiön lämmöntuotannostakin 80 prosenttia.
“Energia-ala on tehnyt jo ison loikan. Taustalla on vahva tahtotila tehdä kestävää tuotantoa hiilineutraalisti ja luonnon monimuotoisuus huomioiden, mutta myös se, että fossiilisten polttoaineiden käyttö on tätä nykyä kallista ja käytännössä kannattamatonta”, Tykkyläinen arvioi.
Tykkyläinen korostaa, että fossiilista tuotantoa korvaavat tavat ovat syntyneet markkinaehtoisesti. Tästä periaatteesta olisi syytä pitää kiinni jatkossakin.
Suomeen on suunnitteilla ennennäkemätön määrä vihreään siirtymään liittyviä teollisia investointeja. Energia-alan jälkeen ja sen myötävaikutuksella vihreää siirtymää onkin nyt tekemässä raskas teollisuus.
“Suomessa on hyvä pitää mielessä, miten merkittävä rooli energiaintensiivisellä teollisuudella on suomalaisessa kansantaloudessa.”
Aaro Kajaste
