Vapaaehtoisuudella on ollut ja on edelleen tärkeä tehtävä Suomen ja yhteiskuntamme puolustamisessa ja häiriö- ja kriisitilanteista selviytymisessä. Kaikilla suomalaisilla on perustuslain 127. pykälän mukainen maanpuolustusvelvollisuus.
Uudessa yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa korostetaan yksilöiden merkitystä turvallisuuden avaintoimijoina. Heidän toimintakykynsä, tietonsa, taitonsa ja turvallisuutta vahvistavan asenteensa nähdään muodostavan yhteiskunnan kriisinkestävyyden perustan. Kansalaiset ovatkin yhä tärkeämpiä turvallisuustoimijoita omissa valinnoissaan ja toiminnoissaan, perheen ja lähiyhteisöjensä jäseninä.
Myönteistä onkin selkeä havainto tuoreessa (5/2025) Naisten Valmiusliiton tutkimuksessa naisten halukkuudesta (lähes 70 prosenttia) osallistua toimijoina ja kouluttautua erilaisiin häiriö- ja poikkeusoloihin. Erityisen myönteistä on 18–29-vuotiaiden kiinnostus (60 prosenttia) osallistua koulutukseen, joka parantaa taitoja toimia viranomaisten tukena häiriö- ja poikkeusoloissa. Vastaajat ovat myös selkeästi tiedostaneet ennakoinnin ja oman varautumisen merkityksen.
Vahvuuksia pitää myös hyödyntää
Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta puhuttaessa ensimmäisenä mieleen tulevat erilaiset reserviläis- ja muut maanpuolustukseen liittyvät järjestöt sekä niitä koordinoivat Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK ja Naisten Valmiusliitto. Muita keskeisiä toimijoita ovat muun muassa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun järjestöt. Niillä on merkittävä rooli häiriö- ja kriisitilanteisiin varautumisessa, erityisosaamisen ylläpidossa sekä vapaaehtoisten koordinoinnissa viranomaisia tukevaan toimintaan. Olennaista on myös, että viranomaiset tunnistavat oman toimintansa kannalta keskeiset vapaaehtoistoimijat ja osaavat hyödyntää vapaaehtoisten tuomia resursseja.
Kansalaisten maanpuolustustahto on puolustuksemme kulmakiviä: kriisitilanteessa tällä on keskeinen merkitys. Maanpuolustustahtoa ja sen syntymistä on tarkasteltu monissa tutkimuksissa. Niiden pohjalta on laadittu maanpuolustussuhdemalli, jonka kautta voidaan tarkastella laaja-alaisesti ja yksilön näkökulmasta kansalaisten roolia ja suhtautumista maanpuolustukseen. Keskeisiä käsitteitä mallissa ovat maanpuolustusasenne, -luottamus, -osaaminen ja -toimijuus.
Koulutuksella on kysyntää
Suomalaiset ovat erittäin kiinnostuneita vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Ihmiset haluavat oppia uutta ja vahvistaa jo olemassa olevaa osaamistaan. Tämä näkyy muun muassa maanpuolustukseen liittyvään koulutukseen osallistumisena ja samalla maanpuolustusosaaminen vahvistamisena. Suuri määrä aktiivisia ihmisiä toimii viikosta toiseen motivoituneina järjestämässä maanpuolustukseen liittyvää koulutusta ja tapahtumia vapaa-ajallaan.
Maanpuolustustoimijuuteen liittyy myös kysymys, jota monet vapaaehtoiset ovat kysyneet vuosien ajan: mihin voin ilmoittautua ja kertoa osaamiseni? Missä on se turvallisuuskoulutettujen rekisteri, jonka avulla tiedettäisiin, mitä osaamista on tarvittaessa olemassa ja mihin koulutusta tulisi kohdentaa?
Hyvä uutinen on, että kokonaisturvallisuusrekisteri on nyt osa hallitusohjelmaa, ja eduskunnan täysistunnossa 18.6 puolustusministeri Antti Häkkänen toi esille kokonaisturvallisuuden rekisterin kehittämisen.
Tarmoa tarvitaan tositilanteessa
Olennaista on myös huomioida yksittäisten kansalaisten auttamishalu kriisitilanteissa. Spontaani vapaaehtoisuus on tunnistettu jo pitkään yhtenä toiminnan muotona. Se on aiemmin näkynyt erityisesti erilaisissa luonnonkatastrofeissa ja muun muassa Euroopan pakolaiskriisin yhteydessä.
Ukrainan sota on konkreettisesti havainnollistanut, miten kansalaiset – tässä tapauksessa ukrainalaiset – haluavat osallistua maansa puolustamiseen. Muutamina esimerkkeinä ovat droonien, naamiointiverkkojen ja panssariesteiden valmistaminen sekä osallistuminen evakuointitoimintaan. Vastaavaa toimintaa voidaan tarvittaessa Suomessakin koordinoida vapaaehtoisjärjestöjen kautta, ja viranomaisten ja järjestöjen tulee olla valmistautuneita siihen.
On kuitenkin muistettava, että kaikki eivät halua toimia koordinoidusti vaan itseorganisoidusti. Spontaanin vapaaehtoisuuden tarkempaa ymmärtämistä ja siihen valmistautumista tutkitaan Vaasan yliopiston SPOVA-hankkeessa.
Vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja sen koulutuksen kehittämistarve on tunnistettu puolustushallinnossa. Puolustusministeriön työryhmä päätyikin esittämään vapaaehtoisen maanpuolustuksen vahvistamista keväällä 2025 julkaistussa raportissaan. Ajatuksena on säilyttää nykymallin hyvät puolet ja samalla vahvistaa toiminnan operatiivista ja strategista tehoa.
Raportissa tuodaan esiin, että vapaaehtoistoiminnan resursoinnin pitäisi olla nykyistä ennustettavampaa. Lisäksi vapaaehtoistoimijoiden tehtävät tulee kytkeä nykyistä selkeämmin Puolustusvoimien operatiivisiin tarpeisiin ja osaksi kokonaismaanpuolustusta. MPK ja Puolustusvoimat ovatkin kohdentaneet vapaaehtoisen maanpuolustuksen kansainvälisen toiminnan resurssit näihin painopisteisiin.
Raportissa huomioidaan myös kokonaismaanpuolustusta tukeva spontaani vapaaehtoisuus. Lisäksi lainsäädännölliset tarpeet aiotaan ottaa huomioon, samoin Natoon liittymiseen vaikutukset vapaaehtoiseen maanpuolustukseen.
Siviilivalmius auttaa toipumaan iskuista
Naton Artikla 3:n perusviestinä on jokaisen maan vastuu huolehtia omasta kansallisesta resilienssistään. Resilienssi tarkoittaa Natossa yksilöllistä ja kollektiivista kykyä valmistautua, vastustaa, reagoida ja toipua nopeasti shokeista ja häiriöistä sekä kykyä varmistaa liittouman toiminnan jatkuvuus.
Natossa nähdään, että siviilivalmius on liittoutuneiden resilienssin keskeinen tekijä ja se mahdollistaa kollektiivisen puolustuksen. Kansallinen ja kollektiivinen resilienssi ovat uskottavan pelotteen ja puolustuksen perusta. Naton siviilivalmiudella on kolme päätehtävää: valtionhallinnon jatkuvuuden turvaaminen, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ja palvelujen turvaaminen sekä siviilisektorin tuen varmistaminen asevoimille.
Puolustusliitolla on laaja tiede- ja teknologiaorganisaatio (STO), jossa on tehty paljon resilienssiin liittyvää tutkimusta. Suomi sai vuonna 2024 vastuulleen tulevaisuuden resilienssitutkimuksen suunnittelun. Helsingissä järjestettiin aiheesta työpaja, johon osallistui 18 jäsenmaata. Nato järjestää myös vuosittain oman resilienssisymposiumin, joka kokoaa yhteen siviili- ja sotilasjohtajia, poliittisia päättäjiä ja alan asiantuntijoita.
Viranomaisten ja asevoimien tukena
Naton resilienssiajattelussa tuodaan Suomen kokonaisturvallisuuden mallin tavoin esille järjestöjen rooli viranomaisten ja asevoimien tukena. Maanpuolustuskorkeakoulun Kokonaismaanpuolustus osana kansallista resilienssiä -hankkeessa (KOMAR) tutkitaan muun muassa vapaaehtoisia Puolustusvoimien ja viranomaisten tukena.
Alustavien tulosten mukaan vapaaehtoisjärjestöjen kytkeminen osaksi operatiivista toimintaa poikkeusoloissa ei näytä olevan vielä vakiintunut käytäntö, ja tästä toivotaan lisää tietoa. Lisäksi kaivataan enemmän tietoa yhteistoimintamahdollisuuksista sekä siitä, miten vapaaehtoisia voidaan käyttää Nato-operaatioissa viranomaisten tukena.
Keskeistä tulosten mukaan kuitenkin on, että vapaaehtoisjärjestöjen rooli tunnistetaan, selkeitä tehtäviä omaavia järjestöjä arvostetaan, ja vapaaehtoisilla on monenlaisia tehtäviä.
Kuten Naton resilienssiajattelussa, myös KOMAR-hankkeen tuloksissa tulee esille merkitys vapaaehtoisten tuomasta erityisosaamisesta: koulutetut vapaaehtoiset toimivat viranomaisten lisäresurssina, järjestöt tarjoavat koulutusta kansalaisille, ja vapaaehtoisten koordinointi poikkeusoloissa on merkittävä tekijä kaikissa tilanteissa, joissa maata pitää puolustaa.
Lisälukemista: European Total Defence – Past, Present and Future. Kirjasta löytyy luku Total Defence Model at the Heart of Finland’s National Defence and Resilience. Kirjoittajina Teija Sederholm, Rasmus Rannikko & Mikael Salo.
Tämän sisällön mahdollistaa Maanpuolustuskorkeakoulu.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.