Kaupallinen yhteistyö PAM

Työtätekevien köyhyys on lisääntynyt ja se tulee kalliiksi yhteiskunnalle – yksilölle se on kuin elämä jäisi odotustilaan

Laura, 28, tekee kahta työtä, mutta tunnit ja palkka eivät riitä. Haaveet perheestä lykkääntyvät taloudellisen huolen alle. Laura kuuluu siihen noususuhdanteenkin aikana kasvaneeseen osa-aikatyöläisten joukkoon, jossa yhä useampi on vasten tahtoaan.

PAM
Vastentahtoisesti osa-aikaisia on paljon etenkin kaupan alalla. Kuvassa asiakkaita kauppakeskus Isossa Omenassa Espoossa. Kuva: Heikki Saukkomaa, Lehtikuva

“Olisi fiksumpaa, jos edes tarjottaisiin lisätunteja heille, jotka ovat työskennelleet jo pidempään osa-aikaisina ja selvästi kertoneet haluavansa tehdä enemmän tunteja, kuin että otetaan töihin uusia osa-aikaisia. Työnantaja usein vetoaa lisäapukäsiin ja palkkaa uusia sen sijaan, että tarjoaisi lisätunteja nykyisille työntekijöille”, Laura sanoo. 

Laura työskentelee tunnetussa vaatteiden vähittäismyyntiketjussa osa-aikaisena myyjänä. Hän on vastentahtoisesti osa-aikainen. Laura on koulutukseltaan tradenomi ja tehnyt töitä kaupan alalla opiskeluajoista lähtien. Nyt hän on 28-vuotias, opinnot on saatettu päätökseen jo useampi vuosi sitten, mutta hän ei ole saanut vieläkään vakituista työtä. 

Annika Rönni-Sällinen: Vaihtelevan työajan määräykset ovat edelleen täysin riittämättömiä nykypäivän kehitykseen

PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen huomauttaa, että vastentahtoisesti osa-aikaiset työntekijät ja ylipäätään työtä tekevien köyhyyden lisääntyminen ovat osa globaalia digitalisaatiokehitystä ja alustataloutta. 

Yhä useampi vastentahtoisesti osa-aikainen täydentää työtuntejaan alustatalouden yritystoiminnalla, minne moni matalapalkkainen palvelutyö kuten ruokalähetin työ on siirtymässä.

Vastentahtoisesti osa-aikainen työ on lisääntymässä, mikä vaikuttaa väistämättä nuorten, naisten ja vähemmistöjen taloudelliseen turvaan ja kykyyn suunnitella ja hallita elämäänsä.

“Meille on syntynyt kahden kastin porukkaa. Osa-aikaisuuksilla ja vaihtelevan työajan sisältävillä työsopimuksilla voidaan kiertää työnantajan velvollisuutta pyrkiä pitämään ensisijaisesti nykyiset työntekijät työllistettyinä. Mielestäni työnantajien lisätyöntarjoamisvelvollisuutta tulisi vahventaa säätämällä esimerkiksi lisätyön tarjoamisjärjestyksestä. Näin pisimpään osa-aikatyössä olleilla olisi etuoikeus lisätunteihin ja siten mahdollisuus joskus päästä kokoaikatyöhön”, Rönni-Sällinen sanoo. 

Tämän vuoksi Rönni-Sällinen olisi toivonut, että uuteen vaihtelevaa työaikaa säätelevään lakiin olisi tullut työajan vakiintumista koskevaa sääntelyä. Työajan vakiintumisesta ei edelleenkään säädetä mitään.

“Mielestäni meillä on myös asenneongelma. Työnantajat käyttävät vakinaistamista ja kokoaikaistamista ikään kuin palkintona”, Rönni-Sällinen sanoo.

Annika Rönni-Sällinen (kuva: PAM)

“Haluaisin uskaltaa suunnitella tulevaa avopuolisoni kanssa, perustaa ehkä perheen, hankkia omistusasunnon, mutta epävarmuus tuloista tekee sen hankalaksi. En uskalla ottaa lasta elätettäväksi tai isoa lainaa, kun välillä tekee tiukkaa elättää itsensä”, Laura sanoo. 

Laura saa soviteltua päivärahaa, vaikka hänellä on toinenkin osa-aikainen työ myyjän töiden ohella. Useana iltana viikossa hän siivoaa.

“Useimmat työkaverini ottavat myyntitöiden oheen siivous- tai ravintola-alan töitä, koska ne on helpointa sovittaa yhteen. Eikä tule myöskään ongelmaa, että tekisi töitä kahdelle kilpailevalle liikkeelle. Silloin voisi olla vielä vaikeampaa saada lisätunteja kummastakaan”, Laura kertoo. 

Eniten Lauraa ja muita samassa tilanteessa olevia osa-aikaisia myyjiä harmittaa kaupan alalle vakiintunut yleinen tapa, että myyntityötä tekeviä ei lainkaan vakinaisteta eikä edes kokoaikaisteta. 

“On 30-, 20-, 10- ja 0-tunnin sopimuksia. Ainoastaan myymäläpäällikkö tai vastuumyyjä saattavat olla kokoaikaisessa työssä, kaikki muut pidetään osa-aikaisina”, Laura kertoo. 

Kauppojen aukioloajan vapauttaminen ei  ole tuonut helpotusta myyjien työtilanteeseen.

“Se on muuttanut tilanteen ainoastaan huonommaksi. Nyt myyjät joutuvat tekemään suuremman osan työvuoroista yksin ilman työkaveria”, Laura kertoo. 

Vastentahtoisesti osa-aikaisten työntekijöiden määrä noussut

Osa-aikatyötä tekevien määrä on Suomessa kasvanut viime vuosina. 2010-luvun taantuman aikana erityisesti vastentahtoinen osa-aikatyö yleistyi merkittävästi, mutta noususuhdanne ei ole vähentänyt määrää. Tämä käy ilmi Tilastokeskuksen Henri Lukkarisen tekemästä selvityksestä Tieto&trendit -julkaisussa. 

Osa-aikatyöstä on tullut yleinen työmuoto varsinkin naisille. Kyselytutkimusten perusteella he tekevät osa-aikatyötä pääosin siksi, että kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Toki on myös opiskelijoita ja eläkeläisiä, jotka tekevät osa-aikatyötä omasta halustaan. 

Noin 70 prosenttia osa-aikatyöntekijöistä vähittäiskaupan sekä matkailu- ja ravintola-aloilla tekee osa-aikaisuutta vastentahtoisesti, kuten Laura. Tämä käy ilmi PAMin vuoden 2015 tekemästä kyselytutkimuksesta. 

Vastentahtoista osa-aikatyötä tehdään paljon aloilla, joissa osa-aikatyötä tehdään muutenkin runsaasti, kuten kaupan, siivouksen ja ravintolatoiminnan aloilla. Kaupan ala erottautuu Lukkarisen mukaan selkeästi, sillä kaupan alalla vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekevien määrä on kasvanut, vaikka samaan aikaan työllisten määrä alalla on laskenut jo kymmenen vuotta. 

Vastentahtoisesti osa-aikaisten määrä ei myöskään laskenut suhdannenousun aikana. Kaupan liiton tuoreen barometrin mukaan mukaan vähittäiskauppa on jo muutaman vuoden kasvanut parin prosentin vauhtia. Ensi vuonna kasvu hidastuu, muttei tyrehdy. 

Tulonsiirto yritystoiminnalle 

Vastentahtoisesti osa-aikatyöhön ohjaaminen on eräänlainen tulonsiirto yhteiskunnalta yrityksille. Ihmisiä pidetään töissä, joista saatavilla palkoilla ei tule toimeen ja tätä alhaista palkkaa tuetaan yhteiskunnan tukitoimin, kuten sovitelluilla työttömyyskorvauksilla. 

Tutkija Niina Tannerin PAMille kirjoittaman “Mulle, mulle ja sosiaaliluukulle” -raportin mukaan Suomessa maksettiin vuonna 2015 lähes 400 miljoonan euron edestä sellaisia sosiaalisia tulonsiirtoja, jotka on mahdollista tulkita vaillinaisten palkkatulojen kompensaatioksi. 

“Vähittäiskaupan alalla työskenteleville tällaisia tukia maksettiin arviolta 30 miljoonan euron edestä. Kyseisten tulonsiirtojen suhteuttaminen vähittäiskaupan alan kokonaisnettotulokseen osoitti, että niiden osuus on yhteensä vain vajaat 10 prosenttia vähittäiskaupan alan kokonaistuloksesta. Mikäli kaikille vähittäiskaupan alan osa-aikaisille palkansaajille, eli yhteensä 53 700 palkansaajalle, annettaisiin 50 euron palkankorotus kuukaudessa, olisivat palkankorotuksen vuotuiset kokonaiskustannukset niin ikään alle 10 prosenttia vähittäiskaupan alan kokonaistuloksesta”, Tanner kirjoittaa.

Kaupan ala saa siis tavallaan kymmenen prosenttia paremman tuloksen sillä, että se pitää työntekijänsä pääosin osa-aikaisina.

Tämä näkyy työttömyyskassassa. Nykyään joka kolmas Palvelualojen työttömyyskassan ansiopäivärahan saajista saa sen soviteltuna. Heidän määränsä on tuplaantunut vuodesta 2011. Finanssivalvonnan tilastojen mukaan vuonna 2016 ansiopäivärahoista 13 prosenttia maksettiin soviteltuna.  Suunta on kasvava.

Vuonna 2016 ilmestyneen Osa-aikatyö yksityisillä palvelualoilla -tutkimuksen mukaan vähittäiskaupan osa-aikaisista lähes puolet on ollut tilanteessa, jossa työnantaja palkkaa uusia osa-aikatyöntekijöitä tarjoamatta lisätunteja palveluksessaan jo oleville osa-aikaisille. 

Samasta tutkimuksesta käy selville, että EU-vertailussa suomalainen vähittäiskauppa, majoitus- ja ravitsemistoiminta sekä kiinteistöala käyttävät osa-aikatyötä pääasiassa työnantajalähtöisistä tarpeista. Muissa EU-maissa työntekijälähtöiset tarpeet ovat merkittävin syy osa-aikatyön teettämiselle. 

Osa-aikaisuus on tasa-arvokysymys

Vastentahtoinen osa-aikaisuus on myös vahvasti tasa-arvokysymys. Kaikkiaan naispalkansaajista osa-aikaisia oli 21 prosenttia ja miespalkansaajista 10 prosenttia vuonna 2017. 

Tämän lisäksi osa-aikatyötä tekevien miesten tilanne oli hyvin erilainen naisiin verrattuna. Vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekevistä miehistä toimivat useammin yrittäjinä tai olivat eläkeikäisiä.

Viime vuonna osa-aikaisia työllisiä oli yhteensä 408 000 eli 16 prosenttia kaikista työllisistä.

Osa-aikaisuuden lisäksi määräaikaisuuksien osuus on lisääntynyt työmarkkinoilla ja myös määräaikaisuus on tyypillisempää naisilla kuin miehillä.

Vuonna 2017 työmarkkinoilla oli 232 000 määräaikaista palkansaajaa, jotka eivät olleet löytäneet vakituista työpaikkaa, vaikka olisivat sellaisen halunneet. Heistä 145 000 oli naisia ja 86 000 miehiä. Määräaikaisista noin 67 prosentille vakituisen työn puute oli syy määräaikaisuuteen. Vastentahtoisen määräaikaisuuden on nähty lisääntyvän myös iän myötä.

Osa-aikaiset köyhät

Osa-aikaisuus lisää köyhyyttä. Tannerin raportti tuo esille, että jopa 9 prosenttia henkilöistä, joilla oli osa-aikainen työsopimus, sijoittui Suomessa köyhyysrajan alapuolelle, kun taas kokoaikaisten kohdalla vastaava luku oli vain noin 3 prosenttia. Tämä on sinänsä luontevaa, sillä silloin, kun osa-aikatyöstä saatava palkka on sama kuin kokoaikatyöstä saatava, jää palkka väistämättä pienemmäksi tuntimäärän vuoksi. 

Tämän lisäksi osa-aikatyöstä saatava palkka on keskimääräistä matalampi jo itsessään, sillä matalan palkkatason tehtävät ovat tyypillisempiä osa-aikaisissa kuin kokoaikaisissa tehtävissä. Osa-aikaisille työntekijöille myös maksetaan usein alinta mahdollista tuntipalkkaa. 

“Esimerkiksi vaikka keskimääräiset reaaliset keskituntiansiot olivat vuosina 2007—2010 kaikkien kaupan alan palkansaajien kohdalla keskimäärin 13 euroa tunnilta, oli vastaava luku osa-aikaisten, eli pääasiassa naisten kohdalla, vain noin 10 euroa tunnilta”, Tanner kirjoittaa.

(Lauran nimi on muutettu)

Outi Toivanen-Visti

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta