Turun ja Tampereen isot investoinnit ovat tehokasta elvytystä, mutta korona ja sote vaarantavat kaupunkien investointikyvyn

Turku ja Tampere ovat valmistautuneet kaupunkien kasvuun jopa miljardien investointisuunnitelmilla. Koronataantuman seurauksena investoinnit täytyy tehdä pääosin velkarahalla, mikä nostaa kaupunkien velan määrän uusiin ennätyksiin. Valtiovarainministeriö varoittaa, että erittäin halvan lainan aika ei jatku ikuisesti: ”Kaikkien toimijoiden on hyvä varautua jopa rahoitusmarkkinoiden mustiin joutseniin.” VAPAA LUKUOIKEUS

Erkka Railo
Turussa on myös aiempaa kokemusta pitkän tähtäimen investoinneista. Kuva: Erkka Railo

“Viime vuonna pitkällisen talouden tervehdyttämisen jälkeen saatiin talous melkein pinnalle”, toteaa Tampereen konsernijohtaja Juha Yli-Rajala

Alijäämää jäi vain noin 20 miljoonaa yli miljardin euron budjetista. Sitä ennen Tampereen budjetti ollut alijäämäinen jo monen vuoden ajan.

Jatkuvan alijäämän seurauksena Tampere velkaantui nopeasti. Viidessä vuodessa, vuosina 2013–2019, Tampereen velkataakka yli kaksinkertaistui 374 miljoonasta eurosta 795 miljoonaan euroon. 

Tälle vuodelle budjetti oli vihdoin tarkoitus saada kunnolla tasapainoon. Verojakin nostettiin puoli prosenttiyksikköä 20,25 prosenttiin. Sitten iski korona.

“Ilman valtion tukitoimia Tampereen talous olisi mennyt arviomme mukaan 100 miljoonaa miinukselle tänä vuonna”, kertoo Yli-Rajala. Valtion tukitoimien ansiosta miinusta tullee vain noin 30 miljoonaa. 

“Meidän suurin huoli on ensi vuosi. Kun valtion tukipaketit loppuvat, miinusta tulee ensi vuonna arviolta yli 100 miljoonaa euroa”, laskee Yli-Rajala.

Tampereen kaupungin konsernijohtaja Juha Yli-Rajala.

Turun kaupungin tilanne ei ole ainakaan parempi. Vuosina 2013–2019 Turun kaupungin velkataakka nousi 499 miljoonasta eurosta 818 miljoonaan euroon. Velan määrä ei ole vielä aivan mahdoton, mutta sen kasvuvauhti on nopea. Velan ennakoidaan nousevan jopa 1 200 miljoonaan muutamassa vuodessa.

Yksi syy velan nopeaan kasvuun on molempien kaupunkien suuret investointisuunnitelmat: Tampereella yli 800 miljoonan investoinnit vuoden 2024 loppuun mennessä ja Turussa 531 miljoonan samana aikana. 

Nyt kaupungit ovat pinteessä: yhtäältä pitäisi investoida, mutta toisaalta koronalama uhkaa viedä taloussuunnitelmilta pohjan pois.  

Vauhtia kasvuun velalla

Turun Linnaniemi on alue, jossa yhdistyvät Turun kaupungin monet tulevaisuuden investointikohteet. Meren läheisyyteen, Turun linnan viereen rakennetaan asunnot ja palvelut yli 15 000 ihmiselle, uusi satamaterminaali ja Turun historiallinen museo. Suunnitelman mukaan asukkaat kulkevat Linnanniemeltä keskustaan ratikalla, joka rakennetaan seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Rakentaminen ja infrastruktuuri-investoinnit ovatkin suurin syy siihen, että Turku ja Tampere ovat velkaantuneet nopeasti. Varsinkin Tampereen väkimäärä kasvoi 2010-luvulla nopeasti, mikä on vaatinut jatkuvia suuria investointeja. 

Tampereen nettomuuttovoitto on ollut yli 3 000 asukasta vuodessa jo usean vuoden ajan, ja kasvunopeuden ennustetaan nousevan. Myös Turku on päässyt väestön kasvu-uralle 2010-luvulle telakkateollisuuden uuden nousun myötä. 

Linnanniemen ja ratikan lisäksi Turussa korjataan keskustaa, rakennetaan Turun tiedepuisto korkeakouluille ja korkean teknologian yrityksille sekä peruskorjataan ja rakennetaan kouluja ja päiväkoteja. Näiden seurauksena Turun investointimenot ovat vuosittain 130 miljoonasta eurosta 160 miljoonaan euroon ainakin seuraavan kolmen vuoden ajan ja todennäköisesti paljon pidempään. Tampereen investoinnit ovat kooltaan pykälän suurempia, 150 miljoonasta yli 200 miljoonaan euroon. Kaupungit käyttävät investointeihin siis yli kymmenesosan budjetistaan.

Tampereen kaupungin investoinneista seuraavan neljän vuoden aikana noin puolet, 395 miljoonaa, menee rakennusinvestointeihin: päiväkoteihin, kouluihin ja asuinrakennusten infrastruktuuriin. 

Turun kaupunginjohtaja Minna Arve ja Tampereen konsernijohtaja Yli-Rajala puolustavat kaupunkien investointisuunnitelmia suurin piirtein samoin argumentein. Kyseessä ovat pitkän aikavälin suunnitelmat, jossa ei kannata takertua yksittäiseen vuoteen tai edes taloustaantumaan.  

Turun kaupunginjohtaja Minna Arve.

“Ensinnäkin investointitarpeet eivät katoa minnekään, vaikka investointeja lykättäisiin”, Arve muistuttaa. 

Kaupunki muuttuu ja siihen on reagoitava: koulut ja päiväkodit kuluvat, lasten ja vanhusten määrä muuttuu, kaupunkiin muuttaa uusia ihmisiä. Jos investointeja ei tehdä nyt, niitä täytyy tehdä kaksin verroin myöhemmin.  

Toiseksi Arve ei halua vaikeuttaa talouslamaa.  

“Kun talous on painumassa taantumaan, emme ainakaan haluaisi pahentaa tilannetta jarruttamalla omia investointejamme.” 

Kolmanneksi Arve muistuttaa, että investoinnit myös tuottavat tuloja, joilla katetaan tulevaisuudessa osa investointien kustannuksista. Ilman investointeja kaupungin tulopohja rapautuu. 

Arve puhuu investoinneista panostuksina kaupungin elinvoimaan. Rakentaminen ei ole pelkästään varautumista kaupungin kasvuun. Se on myös alueiden ja kaupunkien välistä kilpailua parhaista asukkaista. 

Aluetutkija Timo Aro on ennustanut, että “alueiden välinen kilpailu resursseista, osaajista ja työvoimasta tulee entisestään kiihtymään tulevaisuudessa”. Mittavat investointiohjelmat ovat osa tätä kilpailua, jota käydään myös kansainvälisesti kaupunkien välillä.

Siksi Arve on huolissaan kaupunkien investointikyvystä. Hänen mukaansa hallitus heikentää toimillaan kaupunkien mahdollisuuksia investointeihin muutenkin vaikeassa taloustilanteessa. 

Paras esimerkki tästä on Arven mukaan sote-uudistus. Ehdotetussa muodossaan sote-uudistus siirtää noin puolet kaupunkien liikevaihdosta maakuntiin. Samaan aikaan velat kuitenkin jäävät kuntiin, minkä seurauksena kuntien suhteellinen velkaantuneisuus tuplaantuu, hän sanoo. 

“Se heikentää suoraan kaupunkien investointikykyä. Kunnat ja kaupungit tulevat entistä riippuvaisemmiksi valtionosuuksista.”

Oppivelvollisuusiän pidentäminen, hoitajamitoituksen kasvattaminen ja hoitotakuun kiristäminen ovat muita hallituksen hankkeita, jotka tuovat kunnille lisää tehtäviä. Kunnat ovat huolissaan, ettei hallitus korvaa näiden tehtävien aiheuttamia kuluja täysimääräisesti. 

Paljonko riskiä?

Valtiovarainministeriön kuntaosaston ylijohtaja Jani Pitkäniemen mukaan Tampereen ja Turun kaupunkisuunnitelmat ovat kunnianhimoisia, kuten suurten kaupunkien suunnitelmien kuuluukin. Hänellä ei ole yhtä, selvää vastausta siihen, millaista investointipolitiikka kuntien tulisi nyt harjoittaa.

“Yleispätevää, kaikille kunnille soveltuvaa ohjetta me emme varmaan pysty antamaan”, toteaa Pitkäniemi. Kunnat eroavat toisistaan liikaa.

“Monet tekijät vaikuttavat siihen, kuinka paljon riskiä kunnat pystyvät kantamaan: Oletus velan takaisinmaksukyvystä, väestönkasvusta, uusista veronmaksajista sekä yleinen taloudellinen kehitys.” 

Pitkäniemi luottaa siihen, että kunnat osaavat arvioida itse oman kykynsä kantaa taloudellisia riskejä. Vaikuttaa siltä, että hän on enemmän huolissaan pienistä kunnista, joilla on pienenevä ja vanheneva väestö, kuin suurista kaupungeista, joiden asukkaat ovat suhteellisen nuoria, huoltosuhde hyvä ja muuttoliike positiivisella puolella. 

Etlan tutkimusneuvonantaja Niku Määttänen suhtautuu kaupunkien investointisuunnitelmiin hivenen myönteisemmin.

“Jos kaupunkien investointisuunnitelmat arvioitiin järkeviksi ennen koronaa, en ymmärrä, mikseivät ne olisi järkeviä nytkin”, hän toteaa. 

Määttänen ei usko, että koronan aiheuttama taloustaantuma tekisi yleensä aikaisemmin kannattavista investoinneista kannattamattomia.

Myöskään Pitkäniemi ei näe tarvetta nopeille muutoksille kaupunkien investointisuunnitelmissa. Parhaimmillaan investoinneilla tähdätään jopa yli sukupolvien yltävään myönteiseen kehitykseen. Silloin ei kannata ryhtyä vuoden aikajänteellä hosumaan, vaan katsoa kauemmas tulevaisuuteen. 

Toisaalta Pitkäniemi kehottaa varovaisuuteen.

“Tilanne on sumuinen, koska emme tiedä, kuinka nopeasti toivumme koronasta. Emme vielä tiedä, mikä tämä meidän koko julkisen talouden kokonaiskuva on.”

Siksi Pitkäniemen mielestä kaupunkien tulisi harkita investointien ajoitusta nyt tavallista tarkemmin. Kannattaisiko jotain sellaista, jota ei ole vielä aloitettu, siirtää hiukan eteenpäin? Hän myös kehottaa priorisoimaan tuottavuutta ja palvelutuotantoa kehittäviä investointeja verrattuna “enemmänkin kulutukseen verrattavissa oleviin investointeihin”.

“Se on kunnan päättäjien mietittävä, mikä ehdottomasti juuri nyt kannattaa toteuttaa.” 

Huoli rahoituksesta

Myös valtiovarainministeriössä on huomattu suurten kaupunkien nopea velkaantuminen. 

“Kuntatalous ja investointien rahoitus ovat aika paljon perustuneet velanotolle viime vuosina. Kehitys voisi ehkä olla maltillisempaa”, muotoilee Pitkäniemi. 

“Valtiovarainministeriön kestohuoli on, säilyykö lainaraha näin edullisena ja näin helposti saatavilla suunniteltujen investointien alusta loppuun.” 

Huoli lainakustannuksista saattaa tuntua epäajankohtaisilta, kun laina on ollut historiallisen halpaa. Pitkäniemi ei ole vakuuttunut, että nollakorkojen aika jatkuu ikuisesti.

“Kokemus on osoittanut, että maailma voi muuttua yllättävänkin äkkiä. Kaikkien toimijoiden on hyvä varautua jopa rahoitusmarkkinoiden mustiin joutseniin”, hän varoittaa. 

Pitkäniemi toivoo, että kunnat kykenisivät maksamaan suuremman osan investoinneista omasta taseesta. Hän on seurannut huolestuneena julkista keskustelua julkisen velan määrästä. 

“Ajatus siitä, ettei velkaa tarvitsisi maksaa lainkaan pois, on ainakin valtiovarainministeriön näkökulmasta aika vaarallinen.”

Pitkäniemi ei pitäisi huonona sitä, että kunnat kuitenkin pystyisivät nostamaan investointien tulorahoitusosuutta.

“Toisaalta nyt kun tiedämme, että kunnallisveron kertymä romahtaa tänä vuonna, se on neuvo, jota kukaan ei kehtaa antaa.” 

Tampere arvioi, että investointien tulorahoitus kattaa 55–60 prosenttia investointien kustannuksista. Loput maksetaan velalla. 

Tulorahoitusosuuden nostaminen edellyttäisi investointien leikkaamista, kulujen karsimista tai veroasteen nostamista. Tampere nosti veroastetta puoli prosenttiyksikköä 20,5 prosenttiin jo ennen koronaa, Turku yrittää sinnitellä 19,5 prosentin veroasteella. 

Molemmissa kaupungeissa on yritetty myös tehostaa toimintaa. Turku on käynnistänyt sopeuttamisohjelman, jolla tavoitellaan 60 miljoonan euron säästöjä rakenteellisilla uudistuksilla, esimerkiksi vanhusten- ja terveydenhuollon tehostamisella.

Niku Määttänen suhtautuu varovaisesti ajatukseen siitä, että  investointeja rahoitettaisiin nostamalla veroastetta. “Kertaluontoisia  investointeja on järkevää rahoittaa velalla, jos ne kasvattavat kunnan tuloja myöhemmin.” Veroasteen nostamisella voi olla kulutuskysyntää leikkaava vaikutus, mikä puolestaan syventää taloudellista taantumaa.

“Mieluummin siirtäisin kustannuksia tulevaisuuteen ottamalla lainaa.” 

Kuuluuko kaupunkien elvyttää?

Määttänen on huolissaan siitä, että kunnat tekevät nyt hätäisiä päätöksiä ja leikkaavat investointeja siten, että taloustaantuma pahenee. 

“Makrotaloudellisesti tarkasteltuna kuntien investointisykleillä on ollut taipumuksena olla hyvin myötäsyklisiä. Noususuhdanteessa kunnilla on ollut tapana käyttää kaikki käytettävissä olevat tulot, mutta taloustaantumassa ne ovat leikanneet menoja voimakkaasti. Kansantalouden kokonaisuuden kannalta tämä on huono asia”, varoittaa Määttänen.

Rohkeaa investointisuunnitelmaa puoltaa tällä hetkellä myös se, että niiden tekeminen taloustaantuman aikana saattaa tulla halvemmaksi kuin noususuhdanteessa. 

“Kun rakentaminen todennäköisesti tulevina kuukausina hiipuu, urakkahinnat saattavat laskea”, arvioi Määttänen. “Julkisen vallan investoinnit paikkaisivat tällöin kokonaiskysyntää tilanteessa, jossa kysyntä muuten on laskenut.”

Mikä on valtiovarainministeriön vastaus kysymykseen, voiko kuntien mittavia investointisuunnitelmia perustella sillä, että niiden talouspolitiikka on talouskasvua elvyttävää?

“Vastaus on kyllä ja ehkä”, toteaa Pitkäniemi. 

Yhtäältä on tärkeää, että investointikykyiset julkisen sektorin toimijat, kuten suuret kaupungit, investoivat, kun niillä on siihen mahdollisuus ja järkeviä investointikohteita. Kaupungit saavat edullista lainaa, niillä on kasvava väestö sekä suhteellisen suuret verotulot. 

Toisaalta on syytä kysyä, onko yksittäinen kunta velvollinen toteuttamaan koko julkisen talouden elvytyssuunnitelmaa, kun se kantaa kuitenkin itse sen riskit omista lähtökohdistaan, Pitkäniemi pohtii. 

Toisin sanoen kaupungit eivät saa joutua pulaan sen vuoksi, että ne kuvittelevat osallistuvansa koko kansantalouden elvyttämiseen, vaikka ne eivät ole siitä vastuussa.  

Pitkäniemen mukaan kaupunkien kannattaisi edetä investoinneissaan nyt portaittaitain.

“Samoin kuin koronan vaikutukset valkenevat meille vähitellen, investointipäätökset pitäisi myös tehdä pala palalta.”

 

 

Tämän sisällön mahdollistavat Palta, Rakennusteollisuus, Turun kauppakamari, Turun kaupunki ja Varsinais-Suomen liitto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.

Jätä kommentti