Mitä turpeen energiakäytön nopeasta alasajosta seuraisi?
• Turpeen korvaaminen kaukolämpövoimaloissa vaatisi yli 8 miljoonaa kuutiometriä puuta. Kaikkea ei saataisi kotimaasta, puun tuonti kasvaisi.
• Metsäteollisuuden tarvitseman puuraaka-aineen kysyntä ja hinta nousisivat. Vaarana olisi, että sellutehtaiden tarvitsemat kuitupuut alkaisivat mennä energialaitosten kattiloihin.
• Turvetta käyttäviin lämpövoimaloihin jouduttaisin tekemään suuria investointeja kesken elinkaaren. Esimerkiksi keravalaisen kaukolämpöasiakkaan lasku kallistuisi.
• Vapo kehittää uutta liiketoimintaa muun muassa veden ja ilman puhdistamisesta. Kehitystyö hidastuisi ilman energiaturpeen tuotannosta saatavaa kassavirtaa.
Kivihiilen käyttö energiantuotannossa loppuu vuonna 2029. Energiaturpeen osalta vastaavaa linjausta ei ole tehty, mutta sitä ollaan aseteltu samaan junaan kivihiilen kanssa. Osa puolueista jopa vauhdittaisi turpeen energiakäytön lopettamista. Vihreät on linjannut, että energiaturpeen käyttö pitäisi lopettaa jo vuonna 2025.
Turpeen osuus Suomen energiankulutuksesta on kuusi prosenttia, viime vuonna turpeen käyttö kasvoi. Turpeella ei tuoteta juurikaan pelkkää sähköä, mutta se on merkittävä polttoaine kaukolämmön sekä yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa. Kaukolämpövoimaloissa ja yhteistuotannon niin sanotuissa CHP-laitoksissa tuotetaan turpeella energiaa vuosittain noin 15 terawattitunnin (TWh) verran. Viime vuonna turpeella tuotettiin energiaa poikkeuksellisen kylmän talven vuoksi 18 terawattituntia. Turvetta polttamalla tuotetaan viitisentoista prosenttia Suomessa käytetystä kaukolämmöstä. Turpeella tuotetun kaukolämmön piirissä on yli miljoonan suomalaisen koti, koulu tai työpaikka.
Jos turpeen käytöstä päätetään luopua, on sitä käyttäville laitoksille löydyttävä korvaava polttoaine. Ainoa vaihtoehto on puuhun perustuva biomassa. Turpeen korvaaminen vaatisi yli kahdeksan miljoonaa kiintokuutiometriä puuta. Määrä on huomattava. Sitä voi suhteuttaa metsäteollisuuden vuotuiseen puunkäyttöön, joka on noin 70 miljoonaa kuutiometriä. Tuosta määrästä noin kymmenesosa on ollut tuontipuuta.
Turve on osa kansallista huoltovarmuutta
Koska turve on kotimainen polttoaine, on sillä strateginen asema osana kansallista energiahuoltovarmuutta. Huoltovarmuutta tarvitaan kriisien ja niistä aiheutuvien tuontienergian saannin katkosten varalle.
Turvetta pitää joka vuosi varastoida tietty määrä huoltovarmuusvarastoihin. Jos turpeen energiakäyttö kielletään nopeasti ja kokonaan, olisi keksittävä jostain korvaava huoltovarmuuspolttoaine. Se ei voi olla mikään tuontipolttoaineista, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää puu.
Puuhun perustuvan biomassan saatavuudesta ja riittävyydestä ei kaikissa osissa maata ole kuitenkaan varmuutta. Vuosikausiksi varastoitavan hakkeen säilyvyys taivasalla on sekin ongelma, eikä tarvittavia terminaaleja ja kalustoa ole.
Turve säilyneekin energiakriisien varalle varastoitavana kotimaisena huoltovarmuuspolttoaineena.
Nykyisissä turvevoimaloissa palaisi siis suunnilleen tuontipuumäärän verran uutta puuta, joka olisi löydettävä jostain. Samalla käydään kiivasta keskustelua hakkuiden jäädyttämisestä nykytasolle, tai jopa supistamisesta.
Sellupuut uhkaavat palaa energiakattiloissa
Metsäteollisuus ry:n energiajohtajan Jyrki Peisan mukaan tilanteesta ei selvittäisi mitenkään ilman puun tuonnin kasvattamista.
”Kyllä se sitä tarkoittaa. Olisimme entistä enemmän tuontihakkeen varassa.”
Peisan mukaan asetelmasta tekee entistäkin hankalamman se, että samalla ollaan luopumassa kivihiilen käytöstä. Tämä jo lisää huomattavaa painetta puun käytölle energiantuotannossa. Riskinä on se, että sellutehtaiden tarvitsemat kuitupuut alkavat mennä energialaitosten kattiloihin.
”Vaarana on, että energiakäyttöön alkaa ohjautua puuta, jolla olisi jalostus- ja vientikäyttöä. Tässä menetettäisiin valtavasti kansantaloudelle tärkeitä vientituloja. Tästä olemme erittäin huolissamme.”
Metsäteollisuudelle turpeen energiakäytön nopea alasajo merkitsisi kallistuvaa puuraaka-ainetta, koska kilpailu siitä kiristyisi. Hyvää tilanne ei tietäisi investointisuunnitelmillekaan. Suomeen on suunnitteilla useita sellutehtaita, joista jokainen liikkuisi biomassaa käyttävien voimaloiden kanssa samoilla raaka-aine apajilla.
Peisa pitää turpeen energiakäytön lopettamisen ympärillä käytävää keskustelua pinnallisena.
”Vuosilukuja heitellään ilmaan, mutta ei kerrota, mitä tämä käytännössä tarkoittaisi. Toisin sanoen, missä määrin turpeesta luopuminen lisää biomassan käyttöä, ja paljonko sellaista energiapuuta on tarjolla, jolla ei ole jalostuskäyttöä. En ole nähnyt, että kukaan olisi tätä selvittänyt kattavasti.”
Uudet liiketoiminnat vaativat energiaturpeen kassavirtaa
Turve on muutakin kuin kaukolämmön tuotannon polttoainetta. Vapon noin 500 miljoonan euron liikevaihto jakaantuu karkeasti kahtia energialiiketoiminnan ja kasvualustoihin liittyvän liiketoiminnan kesken.
Energialiiketoiminta käsittää energiaturpeen, hakkeen ja pellettien myynnin. Kasvualustoihin liittyvät bisnekset koostuvat muun muassa kasvuturpeen, kasvihuoneille tarkoitettujen vettä säästävien kasvualustojen ja talleihin, kanaloihin ja sikaloihin myytävien kuivikkeiden tuotannosta.
Koska energiaturpeen käyttö vähenee väistämättä 2030-luvulle tultaessa päästökauppajärjestelmän ohjaamana, on Vapo alkanut rakentaa kolmatta tukijalkaa uusista liiketoiminnoista. Päämääränä on kehittää turpeesta entistä korkeamman jalostusasteen tuotteita.
Strategian punaisena lankana on jalostaa turveraaka-aineen sivuvirroista sellaisia tuotteita, joiden tuottaminen irrallisena ei olisi kannattavaa. Peat Refinery (turvejalostamo) -nimeä kantavaa strategiaa voi verrata Metsä-Groupin Äänekosken tehtaaseen, jossa sellun valmistuksen sivuvirroista syntyy erilaisia biotuotteita.
Tämän strategian tuloksena Vapo on laajentumassa esimeriksi veden ja ilman suodattamisessa käytettävien aktiivihiilisuodattimien valmistukseen. Muita esimerkkejä uusista tuotteista ovat turpeeseen perustuvat äänieristämisen ja rakentamisen levyt ja komponenttivalokset.
Vapon on tarkoitus kasvattaa turpeen uusista käyttömuodoista 200-300 miljoonan euron liikevaihtoa tekevä bisnes kymmenessä vuodessa. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos turpeen energiakäyttö ajetaan nopeasti alas, koska uudet liiketoiminnat tarvitsevat kasvaakseen energialiiketoiminnasta tulevaa kassavirtaa.
Uusien liiketoimintojen kehittämiselle riittäisi se aika, jonka päästökauppajärjestelmä turpeen energiakäytön jatkamiselle antaa. Päästöoikeuksien kallistumisen myötä turpeen energiakäytöstä tullaan joka tapauksessa luopumaan 2030-luvulle tultaessa.
Pähkinäpuun kuorta Amsterdamista tilalle
Keravan Energia tuottaa kaukolämpöä keravalaisille Lahden moottoritien varressa sijaitsevassa uudehkossa lämpövoimalassa. Voimala käyttää pääpolttoaineenaan puuta, siihen sekoitetaan palamisprosessin optimoimiseksi noin 20 prosenttia turvetta.
Keravan Energian toimitusjohtajan Jussi Lehdon mukaan tehokas palamisprosessi vaatii turpeessa olevaa rikkiä. Jos turvetta ei ole, hajoaa miljoonien hintainen voimakattila eroosiokorroosioon. Turpeen sisältämä rikki voidaan korvata muista lähteistä saatavalla rikillä, mutta se tietäisi mittavia investointeja.
Vielä suuremmat investoinnit Keravan Energialla olisivat edessä, jos energiaturpeen käyttö kiellettäisiin äkkiä. Silloin pitäisi uusia koko kattila, joka on 80 miljoonaa euroa maksaneen voimalan pääkomponentti. Investointi olisi niin mittava, että se näkyisi Lehdon mukaan huomattavana korotuksena keravalaisten kaukolämpölaskuissa.
Kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantoa on perinteisesti pidetty energiatehokkaana ja ympäristöystävällisenä tapana tuottaa energiaa. Lehto seuraa ihmetellen keskustelua, jossa ovat samanaikaisesti esillä hakkuiden rajoittaminen ja turpeen energiakäytön kieltäminen.
”Tämä haastaa koko kaukolämpöjärjestelmämme tulevaisuuden. Kaukolämpö on tehtävä polttamalla jotakin. Toki voidaan rakentaa sähkökattiloita ja tehdä kaukolämpö sähköllä, mutta sitten tarvitaan x kappaletta ydinvoimaloita tuon sähkön tuottamiseen.”
Keravan Energia on varautunut siihen, että energiaturve kielletään. Lehdon mukaan yritys on kartoittanut mahdollisuuksia tuoda biopolttoaineita ulkomailta. Tarjolla on erilaisia mahdollisuuksia – eksoottisemmasta päästä Amsterdamista saatava pähkinäpuun kuori.
”Herää kysymys, mitä järkeä tässä on ympäristön ja kansantalouden kannalta, jos meidän pakotetaan luopumaan puun ja turpeen käytöstä ja tuomaan polttoainetta. Tässä on kuitenkin huoltovarmuuselementti. Prisma voi laittaa lapun oveen, että Karjala-olut on nyt valitettavasti loppu. Me emme voi ilmoittaa asiakkaillemme, että kaukolämpöä ei nyt saa kahteen viikkoon, ostakaa villapaitoja.”
Artikkelin on kirjoittanut toimittaja Juha Ruonala
