Turku kokeili kansalaispaneeleita – keskustelut muuttivat kansalaisten mielipiteitä siitä, miten kaupunkia pitää kehittää

Turun keskustan liikennejärjestelyt ovat perinteisesti herättäneet kaupunkilaisissa suuria tunteita. Tällä kertaa kaupunki päätti kysyä kansalaisten harkittua mielipidettä erityisten kansalaispaneeleiden avulla. Osallistaminen muutti kansalaisten näkemyksiä jopa niin, että he alkoivat haluta lisää veroja. VAPAASTI LUETTAVISSA!

Erkka Railo
Vajaan kymmenen hengen kansalaispaneelit joutuivat miettimään, miten Turun keskustan liikennettä tulevaisuudessa kehitetään. Kuva on leikkaus Turun tulevaisuuden liikenneratkaisuita esittelevästä dokumentista.

Kansalaispaneelit ovat hyvä keino kehittää demokratiaa. Ne saattavat myös lisätä kansalaisten luottamusta poliitikkoihin ja poliittiseen päätöksentekoon, väittää Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund. Keskusteluun ja harkintaan perustuvat kansalaispaneelit tuovat esille harkitun kansalaismielipiteen, joka parhaimmillaan tukee demokraattista päätöksentekoa.

Turun kaupunki kokeili tänä keväänä, koronaviruksen ollessa pahimmillaan, tavallisten kansalalaisten joukosta satunnaisesti valitun kansalaispaneelin vaikutusta kaupunkilaisten mielipiteisiin. 

Etäyhteyksien avulla järjestetyssä kokeilussa kuultiin yhteensä 21 kansalaispaneelia, joihin osallistui 172 turkulaista. Paneeleissa keskusteltiin Turun kaupungin tulevaisuuden liikenneratkaisuista. 

Turun kaupungin kaupunkitutkimuksen rahoittamassa hankkeessa Åbo Akademin ja Tampereen yliopiston tutkijat havaitsivat, että kuntalaisten mielipiteet muuttuivat keskustelun kuluessa merkittävästi. 

Kansalaiset etääntyvät päätöksenteosta

Sekä tutkijat että poliitikot ovat olleet huolissaan yhteiskunnallisesta polarisaatiosta, joka tekee yhteisiä asioita koskevien päätösten tekemisestä aikaisempaa vaikeampaa. Kansalaiset ovat etääntyneet päätöksenteosta samalla kun yhä harvempi osallistuu henkilökohtaisesti politiikkaan. Kuntavaalien äänestysaktiivisuus on ollut 60 prosentin luokkaa.

“Yksi syy tutkimuksen tekemiselle on julkisen keskustelun ja yhteiskunnallisen päätöksenteon polarisaatio, johon muuten myös poliitikot osallistuvat, ja jossa usein sorrutaan poliittisten vastustajien yksiselitteiseen teilaamiseen sen sijaan, että haettaisiin parhaita mahdollisia ratkaisuja yhteisiin ongelmiin”, kuvailee Kimmo Grönlund.

Kansalaispaneeli on niin kutsuttu demokraattinen innovaatio eli demokratiaa uudistava keksintö, jonka tavoitteena on osallistaa tavallisia kansalaisia demokraattiseen päätöksentekoon. Kansalaispaneeleilla voi olla monia myönteisiä vaikutuksia politiikkaan ja poliittiseen päätöksentekoon.

“Kansalaispaneelien tavoitteena on, että päätöksenteko olisi “hyvällä tavalla” responsiivisempaa, eli että se ottaisi paremmin huomioon harkitun kansalaismielipiteen, jotta kansalaiset paremmin hyväksyisivät poliitikkojen tekemät päätökset”, kuvailee Grönlund.

“Harkitulla kansalaismielipiteellä” Grönlund tarkoittaa mielipidettä, joka on muodostettu riittävän tiedon sekä monipuolisen keskustelun ja pohdinnan tuloksena. Perinteisesti kansalaismielipidettä on selvitetty mielipidemittauksin, mutta niiden heikkous on siinä, että kansalaisilla ei välttämättä ole kysyttävästä asiasta harkittua mielipidettä. Siksi on mahdotonta tietää, perustuuko tällaisen kyselyn tulos esimerkiksi laajaan väärinkäsitykseen tai väärään tietoon. Toinen vaihtoehto voisi olla avoin kuulemistilaisuus, mutta niissä äänekkäimmät ihmiset saavat herkästi eniten tilaa ja on vaikea arvioida, kuinka laajaa kansalaismielipidettä esitetyt näkemykset edustavat. 

Aikaisempien tutkimusten mukaan kansalaispaneelit lisäävät ihmisten luottamusta poliitikkoihin. Kun kansalaiset joutuvat ikään kuin asettumaan päätöksentekijöiden asemaan ja näkevät, millaista päätösten tekeminen käytännössä on ja mitä eri asioita siinä joudutaan ottamaan huomioon, heidän luottamuksensa poliitikkoihin ja poliittiseen järjestelmään kohenee. 

“Olemme tutkineet keskusteludemokratian kokeita kohta 15 vuoden ajan ja huomanneet, että tiedon, keskustelun ja pohdinnan myötä osallistujien ymmärrys päätöksenteon vaikeutta kohtaan lisääntyy. Kun ihmiset kuulevat eri argumentteja ja joutuvat ottamaan ne huomioon kyetäkseen tekemään päätöksen, se antaa perspektiiviä poliittiseen päätöksentekoon”, kuvailee Grönlund. 

Paneeleiden tarkoituksena ei ole korvata demokraattista päätöksentekoa tai kilpailla sen kanssa, vaan päinvastoin täydentää sitä. Grönlund uskoo, että toistuvat kansalaispaneelit stimuloisivat julkista keskustelua politiikasta. Keskustelut saattaisivat myös lieventää vastakkainasetteluita, jotka ovat vaikeuttaneet politiikan tekemistä niin kunnissa kuin eduskunnassakin. 

Esimerkiksi Turku on tullut tunnetuksi vuosikymmeniä kestäneestä toriparkkia koskeneesta riidasta. Toriparkin rakentaminen saatiin lopulta käyntiin niukimmalla mahdollisella enemmistöllä. Tällaiset riidat heijastuvat herkästi myös muuhun päätöksentekoon.

Myös valtuutetut osallistuivat paneeleihin

Kansalaispaneelien lähtökohta on, että ne kootaan sattumanvaraisesti, mutta paneelien lopullinen kokoonpano on kuitenkin edustava otos yhteisöstä. 

“Turussa kansalaispaneelien kokoaminen alkoi lähettämällä 12 000 kutsua satunnaisotoksen perusteella valituille turkulaisille”, kuvaili Tampereen yliopiston valtio-opin professori Kaisa Herne keväällä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa

Kutsun yhteydessä lähetettiin kysely, jossa selvitettiin vastaajien mielipiteitä Turun keskustan liikennejärjestelyistä. Lisäksi selvitettiin liikennepolitiikkaan liittyviä yleisempiä arvoja ja demokraattista päätöksentekoa koskevia asenteita. 

2463 vastaajan joukosta ilmoittautui 172 vapaaehtoista, joista koottiin 21 kansalaispaneelia. Panelistit saivat etukäteen tietopaketin, jossa kerrottiin millaisia ongelmia ja tavoitteita Turun liikennejärjestelyihin liittyy sekä esiteltiin kolme vaihtoehtoista tulevaisuuden skenaariota: hidas, ripeä ja suuri. 

Hitaassa skenaariossa yksityisautoilu säilyttäisi hallitsevan aseman keskustan liikenneratkaisuissa kuten tähänkin asti. Ripeässä muutoksessa joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyteiden merkitys olisi tulevaisuudessa selvästi suurempi kuin nyt, mutta muutokset olisivat nopeita ja kevyitä toteuttaa. Suurten muutosten skenaariossa yksityisautoilu lopetettaisiin keskustasta miltei kokonaan samalla kun keskustan infrastruktuuriin tehtäisiin mittavia muutoksia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. 

Keskusteluiden jälkeen enemmistö, 59 prosenttia paneeleihin osallistuneista kannatti ripeä vaihtoehtoa. Hidas (13 %) ja suuri (28 %) skenaario saivat pienemmän kannatuksen.

Alun perin keskustelut piti järjestää Turun keskustan koulun tiloissa, mutta maaliskuussa korona muutti suunnitelmat ja keskustelut järjestettiin verkossa Zoom-sovelluksen avulla. 

Samalla tuli todettua, että kansalaispaneelit voidaan mainosti toteuttaa myös etäyhteyksien avulla: peräti 90 prosenttia osallistujista arvioi, että netin kautta keskustelu onnistui hyvin. 

“Jokainen pienryhmäkeskustelu alkoi videolla, jossa kaupunginjohtaja Minna Arve toivotti ihmiset tervetulleeksi ja kehittämispäällikkö Juha Jokela kertoi keskustan liikennejärjestelyiden vaihtoehtoisista skenaarioista.”, kuvailee Herne. Paneelien osallistujat täyttivät saman kyselyn ennen ja jälkeen keskustelun, jolloin oli mahdollista selvittää, millä tavoin keskustelu vaikutti paneelien jäsenten mielipiteisiin.

Turun kokeilun erityispiirre oli, että osallistujat oli jaettu satunnaisesti kahteen yhtä suureen osaan. Puolet keskustelivat pienryhmissä, joissa oli pelkkiä kansalaisia ja puolet ryhmissä, joissa mukana myös kaksi kaupunginvaltuutettua. Valtuustoryhmät nimesivät valtuutetut valtuuston voimasuhteiden mukaan. Samassa ryhmässä olevat poliitikot edustivat aina eri puolueita. He osallistuivat keskusteluun ryhmän tasa-arvoisina jäseninä, eikä heidän tarkoituksenaan ollut ohjata keskustelua. Kansalaispaneelin osallistujat eivät olleet tietoisia tästä niin kutsutusta kokeellisesta variaatiosta, kertoo Grönlund.  

“Olimme kiinnostuneita siitä, millä tavoin valtuutetut vaikuttivat pienryhmäkeskustelun dynamiikkaan ja mielipiteen muodostukseen”, toteaa Herne. Lisäksi valtuutettujen osallistumisen keskusteluihin katsottiin tarjoavan yhden mahdollisen keinon sitoa kansalaispaneelit poliittiseen päätöksentekojärjestelmään, siis kaupunginvaltuuston toimintaan.

Tutkijat eivät vielä tiedä, miten kaupunginvaltuutettujen osallistuminen keskusteluihin vaikutti, koska analyysi on kesken. Sen tutkijat kuitenkin tietävät, että kansalaiset eivät kokeneet valtuutettujen läsnäoloa häiritsevänä. 94 prosenttia paneelien osallistujista totesi, että valtuutettujen osallistuminen keskusteluihin oli hyvä asia. 

Kansalaiset haluavat lisää veroja

Tutkimuksen kiinnostava havainto oli, että kaupunkipaneelien jäsenten mielipiteet muuttuivat kolme tuntia kestäneiden tapaamisten aikana merkittävästi. 

Paneeleille esitettiin ennen ja jälkeen keskustelun sama joukko väittämiä, kuten “liikuntarajoitteiset pitäisi ottaa huomioon paremmin” tai “liikennerakentaminen ei saa johtaa kunnallisveron nousuun”.

Esimerkiksi väitteen “Turun keskustaan pitää saada enemmän kävelykatuja” kannatus nousi 48 prosentista 74 prosenttiin ja väitteen “joukkoliikenteen vuorovälejä pitää tihentää” kannatus 21 peräti 67 prosenttiin. Niiden ihmisten osuus, jotka halusivat rajoittaa yksityisautoilua Turun keskustassa, suurin piirtein kaksinkertaistui. 

Kansalaispaneeliin osallistuneet ihmiset ymmärsivät myös, ettei mitään saa ilmaiseksi. Viidennes osallistujsta oli ollut ennen keskustelua sitä mieltä, että veroja ei saa nostaa muutosten rahoittamiseksi, mutta keskusteluiden jälkeen miltei kaikki olivat sitä mieltä, että verojen nosto on hyväksyttävä keino muutosten toteuttamiseksi.

Grönlund selittää muutosta tiedon lisääntymisellä ja pohdinnalla.

“Tilaisuudessa annetun tiedon myötä kansalaisten ymmärrys siitä, että Turun kaupungin keskustassa on moottoriajoneuvoliikenteeseen liittyviä ongelmia, lisääntyi.” Grönlund korostaa, että muutos ei johtunut moderaattoreista, koska he eivät saaneet osallistua keskusteluun. Valtuutettujen osallistuminen keskusteluun ei myöskään vaikuttanut tilanteeseen, koska mielipiteiden muutos oli suurin piirtein samanlainen kaikissa ryhmissä. 

“Se yllätti, että raitiotien kannatus ei muuttunut. Raitiotien kannattaminen olisi ollut linjassa paneeleiden yleisen joukkoliikennemyönteisyyden kanssa.” Taustalla voi olla se, että raitiotie on herättänyt Turussa miltei yhtä voimakkaita poliittisia intohimoja kuin toriparkki, eikä sen kannatus ole kovin korkealla oikein minkään puolueen kannattajien piirissä. Keskusteluiden tarkempi analyysi saattaa paljastaa, mikä raitiotiessä närästää. 

Se, että paneeleiden mielipiteet muuttuivat, ei kuitenkaan yllättänyt. Päinvastoin sama ilmiö on havaittu aikaisemmissakin tutkimuksissa.  

“Paneelille esitettiin keskustelun aluksi kaupungin tavoitteet, jotka ovat esimerkiksi hiilineutraalisuuden tavoittaminen vuoteen 2029 mennessä, viihtyisyyden lisääminen ja päästöjen vähentäminen. Ajattelen, että mielipiteissä tapahtunut muutos on luonteva seuraus siitä tilanteesta, jossa ihmiset miettivät eri keinoja saavuttaa nämä tavoitteet.”

Grönlund toteaa, että keskusteluiden tavoitteena on vääriin käsityksiin perustuvien ennakkoluulojen vähentäminen. On tyypillistä, että keskusteluiden kuluessa ihmiset kyseenalaistavat aikaisemmat mielipiteensä ja miettivät niiden perustaa.

“Joku on saattanut esimerkiksi ajaa vuosikausia omalla autolla Turun keskustaan, mutta keskustelussa hän havaitsee, että hänen toiminnallaan on haitallisia seurauksia. Se voi johtaa mielipiteiden muutokseen.”

Samoin on tavallista, että ihmisten mielipiteet muuttuvat samaan suuntaan. Ryhmissä ihmiset hakevat yhteistä kosketuspintaa ja tavoittelevat yhteisymmärrystä.

Edustavat kansalaispaneelit

Vaikka Grönlund pitää kansalaispaneelia onnistuneena kokeiluna, on kuitenkin yksi asia, jonka hän tekisi toisin: “On tärkeää, että kansalaispaneelien osallistujien rekrytointiprosessiin käytetään riittävästi aikaa, jotta paneeleissa tulevat julki kaikki yhteisön näkökulmat”.

Paneelien kokoonpanon tulisi vastata mahdollisimman tarkkaan kunnan kaikkien aikuisten asukkaiden kokoonpanoa, esimerkiksi iän, etnisen taustan, asuinpaikan, sukupuolen ja koulutuksen mukaan. Tällaisten paneelien kokoamiseen menee helposti yli vuosi. Nyt aikaa ihmisten valikoimiseen ei ollut riittävästi, koska poliittisen järjestelmän aikataulut asettivat hankkeelle tiukat raamit. 

 “Osallistujat olivat esimerkiksi hiukan koulutetumpia kuin turkulaiset keskimäärin”, arvioi Grönlund. 

Grönlund pitää kokeilua kuitenkin niin onnistuneena, että hänen mielestään paneeleita pitäisi hyödyntää tulevaisuudessa säännöllisesti. 

“Suosittelen, että kansalaispaneeleista tehtäisiin pysyvä elin, jonka toimikausi voisi olla sama kuin valtuuston eli neljä vuotta. Tällaisessa pysyvässä paneelissa olisi mahdollista käsitellä jatkuvasti monenlaisia asioita. Aina kun kunnanvaltuutetut haluaisivat tietää kansalaisten valistuneen mielipiteen, sitä voitaisiin kysyä kansalaispaneeleilta.”

Myös kansalaiset olivat tyytyväisiä paneeliin. Täydet 100 prosenttia oli sitä mieltä, että keskusteluun osallistuminen oli miellyttävä kokemus. Peräti 97 prosenttia osallistuneista ajatteli, että kaupungin pitäisi hyödyntää kansalaispaneeleja enemmän tulevaisuudessa. 

 

Tämän sisällön mahdollistavat Suomen Kuntaliitto ry ja Kuntarahoitus Oyj.
Lahjoittajat eivät ole vaikuttaneet sisältöön eivätkä MustReadin journalistiseen prosessiin.

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Pekka Järveläinen 31.8.2020 11:08
Olin jo vakuuttunut että demokratian toimimiseksi ainakin Helsinki ja Espoo pitäisi pilkkoa pienemmiksi kunniksi, varsinkin osallistuttuani Helsingin osallistuvaan budjetointiin. Koska pilkkominen ei ole kovin todennäköinen, hyvä että muitakin ratkaisuja demokratian parantamiseen löytyy.

Jätä kommentti