Kaupunkisuunnittelun perinne luotiin aikana, jolloin kaupunkien kasvua pyrittiin pikemminkin kontrolloimaan kuin kannustamaan. 1800-luvun lopun teollistumisen seurauksena eurooppalaisia suurkaupunkeja riivasivat slummit, saasteet ja sairaudet. Väestön vyöry kaupunkeihin oli pakko saada hallintaan, mikä loi pohjan pitkälle tulevaisuuteen tähyävälle kaupunkisuunnittelulle.
Nykypäivänäkin kaupunkeja suunnitellaan kauas katsoen – otetaan esimerkiksi vaikka Helsingin yleiskaava joka ulottuu 30 vuoden päähän – mutta pitkälti toisista syistä. Suunnittelulla pyritään esimerkiksi vahvistamaan yritysten toimintaedellytyksiä, ratkaisemaan ilmastonmuutoksen haasteita ja houkuttelemaan kansainvälisiä osaajia. Kasvu nähdään nyt enemmänkin elinvoimana kuin tuhovoimana.
Mutta kuinka paljon kaupunkia voi suunnitella? Voidaanko havainnekuvilla tai karttojen pikseleillä ohjailla huomisen liikkumista, asumista ja työntekoa? Muutoksen nopeus ja ennakoimattomuus haastaa kaupunkisuunnittelun vanhan perinteen: tulevaisuuden kaupunkia ei määritellä enää vain ylhäältä alas, vaan annetaan mahdollisuuksia sille mikä nousee alhaalta ylös. Kaupungin tulevaisuuden ratkaisee kaupunkilainen itse. Miten kaupunkilaisen arki muuttuu, ja miten suunnittelun pitäisi muuttua?
1. Palvelut seuraavat uuteen kotiin
Kaupunkilainen asuminen on suuressa murroksessa. Murros ei kuitenkaan välttämättä näy, vaan jää kirjaimellisesti seinien sisään. Vuosikymmenten ajan kaupungin palveluita pesuloista elokuvateattereihin on siirtynyt kotien sisään kodinkoneiden ja viihde-elektroniikan mukana. Nyt kodit alkavat avautua uudella tavalla kaupunkiin, mistä voidaan kiittää ehkä paradoksaalisesti digitaalisuutta. Tulevaisuudessa asuinratkaisuja valitaan sen mukaan, millaisia palveluita asunnon mukana tulee.
”Digitaalisuus tekee mahdolliseksi myös sen, että palveluiden ei tarvitse olla asuntokohtaisia”, sanoo YIT:n Asumisen liiketoiminnan kehittämisestä vastaava johtaja Pekka Helin. ”Muuton mukana ne siirtyvät uuteen osoitteeseen siinä missä huonekalut.”
2. Uusi työ ei kulje vain A:sta B:hen
Työn luonne muuttuu ja samalla muuttuu se, millaisissa paikoissa työtä voidaan tehdä. Digitaalisuudesta huolimatta – tai sen vuoksi – suoran vuorovaikutuksen tarve on pysynyt ja jopa vahvistunut. Samalla joustavuudesta ja liikkumisesta on tullut monelle työntekijälle välttämätöntä. Kotoa ei kuljeta enää perinteisesti toimistoon, vaan työpaikka on eri päivinä eri puolilla kaupunkia. Tulevaisuuden työelämää tukeva kaupunki-infra kertoo kaupunkilaisille vapaina olevista tiloista, tekee varaamisen ja maksamisen helpoksi ja antaa vinkkejä vielä lähellä olevista työtovereistakin sekä uusien ideoiden paikoista.
Tulevaisuuden työelämää tukeva kaupunki-infra kertoo kaupunkilaisille vapaina olevista tiloista ja antaa vinkkejä uusien ideoiden paikoista.
3. Omistamisen tarve ja pakko vähenee
Jakamistaloudesta on puhuttu jo paljon. Silti emme pysty kuin arvailemaan, mihin kaikkialle se tulee vaikuttamaan. Yhä useammat tavarat muuttuvat palveluiksi, mikä muuttaa kulutuskäyttäytymistämme ja sen myötä sitä, miten kaupungissa toimitaan. Autot, jotka nykyisin viettävät suurimman osan ajastaan parkkipaikoilla, ovat ehkä luontevimpia yhteisomistamisen kohteita.
Omistusasumisen hegemonia murtuu, kun nuoret sukupolvet pitävät vuokraamista luontevampana kuin asuntolainalla hankittua kotia. Omaisuuden kartuttamisen tarve ei kuitenkaan katoa. Tulevaisuudessa tulemme näkemään erilaisia osaomistamisen muotoja, joissa mahdollinen arvonnousu saadaan satamaan myös käyttäjän taskuun.
4. Älykoti on asukkaan huomaamaton apulainen
Älykodista puhutaan usein lähes avaruusajan asumuksena. Tosiasiassa se on tavallinen koti, jossa vain hyödynnetään älykkyyttä. Lämpötilaa, ilmanvaihtoa, valaistusta tai valvontaa ei tarvitse säädellä, sillä koti havaitsee montako ihmistä huoneessa on, milloin on tullut ilta ja milloin asukkaat ovat lähteneet pois. Näin älykoti auttaa paitsi asukasta myös koko kaupunkia säästämään energiaa. Ulko-ovella kotitalo tunnistaa esimerkiksi kännykästä, kuka on tulossa ja päästää sisään. Samalla tavalla oman kodin oven voi avata kaukotoimintona esimerkiksi kotiin tulevalle ruokakuljetukselle.
5. Liikkuminen yksilöllistyy ja monipuolistuu
Liikkumisen tulevaisuudesta on monta kilpailevaa visiota. Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että liikkuminen on se elämän alue, joka seuraavaksi kokee teknologian järisyttävän vaikutuksen. Robottiautot ja liki äänen nopeudella kuljettava hyperloop-matkustusputki herättävät julkisuudessa eniten huomiota, mutta suurimmat muutokset saattavat tapahtua paljon tutummissa liikkumisen muodoissa kuten raideliikenteessä ja pyöräilyssä.
”Vaikka joukkoliikenteen merkitys kasvaa, liikkumisen tarpeet ennen kaikkea yksilöllistyvät”, sanoo tekniikan tohtori Jenni Partanen Tampereen teknillisestä yliopistosta. Erilaiset palvelut tarjoavat yhden liikennevälineen sijaan hybridiratkaisuja. Sillä mennään, millä meno on sujuvinta.
6. Hyvä kaupunki näkyy sen kaduilla
Suomen leveysasteilla eloisa katuelämä voi tuntua yhtä todennäköiseltä kuin rantaloma tuntureilla. Silti monet pohjoiset kaupungit panostavat käveltäviin keskusta-alueisiin. Kiinnostava kaupunki tarvitsee kiinnostavia katuja, jotka houkuttavat viipyilemään. Kaupunkisuunnittelun edelläkävijöihin kuuluva tanskalainen Jan Gehl on määritellyt hyvän kadun säännön. Sen mukaan vähintään joka kuudes sekunti vastaan pitäisi tulla jotain mielenkiintoa herättävää, jotta kaupunkilainen kokee paikan miellyttäväksi. Sekä kaupallisten että julkisten palvelujen kannattaa siis hakeutua toistensa lähelle eikä kavahtaa kilpailua. Mitä enemmän houkutuksia, sitä enemmän ihmisvirtoja.
7. Monumentit ja areenat palaavat keskustoihin
Kaupunkien keskustat ovat usein ahtaita, minkä vuoksi suuret areenat, hypermarketit ja messukeskukset on tavattu sijoittaa niiden ulkopuolelle.
”Yhdysvalloissa vaikkapa koripallo-otteluun päästäkseen on pitänyt ajaa kilometrejä moottoriteitä”, kertoo Tampereen yliopiston dosentti ja YIT:n kaupunkikehityksen johtaja Juha Kostiainen. ”Nyt suunta on kääntynyt: tapahtumakeskuksia rakennetaan niin maailmalla kuin Suomessa sinne, missä ihmiset ovat eli keskustoihin.”
Uuden ajan colosseumit sisältävät monia erilaisia palveluita ja käyttömahdollisuuksia. Niihin voi kulkea julkisilla kulkuvälineillä tai jopa jalan. Monumentaalirakennuksina niistä tulee kaupungin uusia maamerkkejä ja brändin rakentajia.
8. Yhteisöt rakentuvat arvojen mukaan
Sirpaleisuus ja ristiriitaisuus kuuluvat kaupungin olemukseen ja ovat osa sen viehätystä. Kaupungissa voi samalla alueella kohdata monta keskenään täysin erilaista maailmaa, ja niihin mahtuu hyvin erilaisia yhteisöjä. YIT:n tekemän tutkimuksen mukaan suomalaisista löytyy neljä ”pääheimoa” sen mukaan, mitä asumisessa arvostetaan.
”Kotia pelkkänä varikkona pitäviä tulee olemaan tulevaisuudessakin, samoin asunnon arvoa korostavia. Yhteisöllisyyden kaipuu vahvistuu ja samalla moninaistuu”, sanoo Pekka Helin. Luonnonläheisyyden tarpeeseen vastataan tulevaisuuden kaupungeissa kaupunkiviljelypalstoilla sekä rakennusten viherseinillä ja -katoilla.
9. Hyvälle paikalle löytyy aina monia käyttöjä
Kaupunkien rakennukset ja ympäristöt suunnitellaan yleensä tietty käyttö mielessä. Kaupungin muuttuessa käytöt kuitenkin muuttuvat. Rakennusten suunnittelussa muunneltavuudesta tulee entistä tärkeämpää ja jopa välttämätöntä. Kaavassa rakennuksille ei kannata määritellä liian tarkkaa käyttötarkoitusta, sillä elämä on saattanut jo ajaa toiminnon ohi, kun paikka on rakennettu valmiiksi.
Rakennusten suunnittelussa muunneltavuudesta tulee entistä tärkeämpää ja jopa välttämätöntä.
”Mitä paremmalla paikalla rakennus sijaitsee, sitä varmemmin uusia funktioita etsitään ja myös löydetään”, uskoo Juha Kostiainen.
10. Kaupunkisuunnittelu on myös silleen jättämistä
Viime vuosikymmeninä kaupungit ovat pyrkineet kasvamaan ulospäin levittäytymisen sijaan tiivistymällä sisäänpäin. Entiset teollisuus- ja satama-alueet ovat muuntuneet kaupunginosiksi ja joutoalueet houkutelleet kaupunkiaktivismia ja yritystoimintaa. Taustalla on ani harvoin ollut suunnitelmallisuutta, kaavoituksesta puhumattakaan. Tulevaisuudessa kaupunkisuunnittelun on jo olemassaolevan tunnistamista.
”Yksityiset yhdistykset, yritykset ja ihmiset löytävät kaupungista itse parhaiten itselleen sopivat paikat”, muistuttaa Jenni Partanen. Parasta kaupunkisuunnittelua on, ettei suunnitella sitä, mitä ei tarvitse suunnitella.
Jutun on kirjoittanut freelance-toimittaja Katja Lindroos
