Työllisyyden parantamisen näkökulmasta budjetista puuttuu kunnianhimoa.
Siinä Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin tiivistys Antti Rinteen viisikkohallituksen ensimmäisestä budjettiesityksestä.
”Tämä on hallinnoiva budjetti. Siinä on vähän kaikkea, hirveä määrä pieniä asioita”, kuvaa Fjäder.
Hallitus on puhunut paljon työllisyystavoitteista, mutta koviin tavoitteisiin nähden hallituksen toimet ja panostukset jäävät Fjäderin mukaan vähäisiksi. Oikeansuuntaisia osaamiseen liittyviä asioita esityksestä kuitenkin löytyy.
”Hallitus uskalsi palauttaa osan aiemmin leikatuista rahoista yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. Se osoittaa jonkinlaista virettä siitä, että osaamisen merkitys on ymmärretty”, Fjäder kommentoi 60 miljoonan euron lisäystä korkeakoulujen perusrahoitukseen. Tämän päälle toteutuvat indeksikorotukset, joista edellinen hallitus myös säästi.
Toinen myönteinen asia Fjäderille ovat panostukset tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomäärärahoihin Business Finlandin avustusvaltuuksia lisäämällä. Lisäksi Business Finlandille osoitetaan 55 miljoonaa euroa yritysvetoiseen määräaikaiseen tki-pakettiin. Digitalisaation edistämiseen panostetaan 46 miljoonaa.
Monta puoluetta, monta painopistettä
Eläketurvakeskuksen tutkimuksesta vastaava johtaja Jaakko Kiander on pitkän linjan ekonomisti, joka suhtautuu hallituksen linjattomuuteen ymmärtäväisemmin.
”Budjettiesityksessä on monta painopistettä, koska hallituksessa on viisi puoluetta ja esityksessä on niiden kaikkien poliittiset painopisteet mukana. Rahaa taas ei ole niin paljon käytettävissä, joten on epärealistista ajatella että saataisiin isoja muutoksia aikaan. Tyypillisempää on, että tehdään pieniä korjauksia”, sanoo Kiander.
Rinteen hallitus on laatinut esityksen, joka tuottaa valtiontalouteen noin kahden miljardin euron alijäämän. Pysyviä menolisäyksiä on 1,1 miljardia ja 750 miljoonaa euroa ”tulevaisuusinvestointeja”, joita rahoitetaan valtion omaisuutta myymällä. Kaikkiaan tulevaisuusinvestointien on tarkoitus hallituskauden aikana nousta yli 3 miljardin euron. Valtiovarainministeri Mika Lintilä risti tiedotustilaisuudessa tämän potin ”kakkoskoriksi”.
Esimerkiksi koulutukseen ja tutkimukseen suunnataan ensi vuonna sekä lisää budjettivaroja että tulevaisuusinvestointeja monivuotisista ohjelmista. Perusopetuksen laatua ja tasa-arvoa parannetaan kolmivuotisella 180 miljoonan euron ohjelmalla, varhaiskasvatukseen panostetaan 125 miljoonaa myös kolmessa vuodessa ja ammattikoulutukseen palkataan lisää opettajia 80 miljoonalla eurolla.
Fjäder on samaa mieltä näiden panostusten suuntaamisesta.
”Tutkimustieto vahvistaa, että mitä lähemmäs lasten syntymää panostetaan, sitä suurempi merkitys panoksilla on lasten tulevan elämän ja menestyksen kannalta. Koko koulutusketjun varhaiskasvatuksesta alkaen pitää olla kunnossa, muuten ei pärjää toisella asteella ja korkeakouluopinnoissa.”
Miten määritellään investointi?
Siinä puheenjohtaja Fjäder ei kuitenkaan ole hallituksen linjoilla, miten tulevaisuusinvestoinnit määritellään.
”Käsitteet investointi ja pysyvä meno menevät hallituksen kielenkäytössä sekaisin. Investoinnin pitäisi olla oikea investointi. Nyt näyttää siltä, että myydään omaisuutta ja käytetään rahaa valtion normaaleihin juokseviin menoihin, kun pitäisi sijoittaa sellaisiin kohteisiin, jotka luovat uutta osaamista, kasvua ja työllisyyttä. Pitäisi panostaa uuden luomiseen eikä vanhan säilyttämiseen.”
Myös Kiander myöntää, että hallitus käyttää investointi-sanaa ”ehkä vähän vapaasti”.
”Koulutusmenot voi jollakin tapaa tulkita investointityyppisiksi, investoinneiksi henkiseen pääomaan. Mutta tyypillisesti palkkamenoja ei lasketa investoinniksi”, sanoo Kiander.
Kiander arvioi, että menojen kasvattaminen ylipäänsä kasvattaa kokonaiskysyntää ja lisää talouskasvua jonkin verran lyhyellä aikavälillä. Tutkimuksen ja koulutuksen menolisäykset saattavat tukea kasvua myös pitemmällä aikavälillä.
”Eivät ne summat hirveän suuria ole kuitenkaan. Jos tämä sama linja pitäisi koko neljän vuoden hallituskauden, silloin pienituloisten ja eläkeläisten toimeentulo parantuisi selvästi. Samoin jos koulutuspanostuksissa pysytään samalla linjalla, senkin vaikutus olisi jo merkittävä”, Kiander pohtii.
Hallitus ja Akava ovat yhtä mieltä tavoitteesta, jonka mukaan vähintään puolet ikäluokasta pitäisi Suomessa olla korkeakoulutettua. Fjäder kuitenkin muistuttaa, että korkeakoulutettu väki ei yksin takaa laadukkaita työpaikkoja kaikille.
”Tavoite tarkoittaa erityyppistä Suomea kuin nykyinen: sellaista, jossa on osaamisintensiivisiä työpaikkoja, Suomi houkuttelee osaamista vaativia investointeja ja osaamisesta palkitaan. Tämän hallituksen päätökset eivät vie tähän suuntaan, Suomessa ei suosita aivotyötä vaan teollisia investointeja. Palkitseminen on kallista, kun puolet tuloista verotetaan pois.”
Kaikkien verotus ei kevene
Veropuolella hallituksen budjettiesitys sisälsi 200 miljoonan euron tuloverokevennykset pieni- ja keskituloisille. Niiden tarkoitukseksi sanottiin lähinnä välillisten verojen kiristysten kompensointi.
Fjäder olisi toivonut hallitukselta ratkaisuja, joissa kenenkään työn verotus ei kiristy. Nyt kiky-sopimuksessa sovitut työeläkemaksujen korotukset säilyvät vielä ensi vuonnakin ja vähentävät käteen jääviä tuloja niiltä, jotka eivät kuulu tuloverokevennysten piiriin.
Fjäder on huolissaan myös valtiontalouden tasapainosta, kun takana on useampi vahvan talouskasvun vuosi ja silti valtion budjettivaje vain kasvaa.
”Onko meillä varaa pumpata velkarahaa järjestelmään, onko tämä oikeaa politiikkaa suhteessa nuorempiin sukupolviin vai luodaanko tässä sukupolvien välistä epätasa-arvoa? Olisi pitänyt pyrkiä budjettitasapainoon tässä tilanteessa, kun väestö ikääntyy, työikäisten määrä vähenee ja lapsia syntyy selvästi vähemmän kuin aikaisemmin”, Fjäder painottaa.
Tepsiikö työllisyyspaketti?
Rinteen hallitus on rummuttanut 75 prosentin työllisyystavoitettaan vähintään yhtä vahvasti kuin edellinen hallitus omaa 72 prosenttiaan. Työllisyyden paranemisen pitäisi myös pelastaa julkisen talouden tasapaino, joka nyt heilahti huonompaan suuntaan.
Budjettiesityksen yhteydessä työ- ja elinkeinoministeriö esitti 25-kohtaisen työllisyyspaketin, joka muun muassa uudistaa palkkatukea ja lisää sen rahoitusta, kasvattaa TE-toimistojen henkilöresursseja ja lupaa 10 miljoonaa euroa digitaalisten työvoimapalveluiden kehittämiseen.
Fjäder ei usko, että budjettiesityksen keinot riittävät hallituksen tavoittelemien 60 000 uuden työpaikan luomiseen hallituskauden aikana. Pieniä valopilkkuja työllisyystoimien listalta kuitenkin löytyy.
”Toivoin kunnianhimoa työllisyystoimien suhteen, mutta kun luen nämä 25 kohtaa, aika vähän konkretiaa löytyy. Yhden positiivisen asian sieltä nostan, työperäisen maahanmuuton helpottamisen ja opiskelijoiden väljemmät oleskeluluvat”, sanoo Fjäder, joka olisi kuitenkin itse jo poistanut koko ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnan.
Työllistämiskeinojen riittävyys on herättänyt epäilyksiä myös ekonomisteissa, joista monet ovat lisäksi huomauttaneet, että keinojen vaikutusta on mahdotonta mitata. Kiander huomauttaa, ettei myöskään edellisen hallituksen toimien tehoa voi mitata.
”Edellisen hallituksen aikana työllisyys parani huomattavasti, mutta on mahdotonta arvioida mikä osuus siitä oli hallituksen toimien ansiota, työllisyyteen vaikuttavat monet muutkin tekijät. Kyllä minä luulen, että työvoimapolitiikan tehostuminen tulee jonkin verran lisäämään työllisyyttä. Se auttaa töihin etenkin niitä, joiden työllistyminen muutenkin on vaikeaa.”
Hallitus on vierittänyt osan työpaikkojen luontivastuusta työmarkkinoille. Myös Fjäder on mukana kolmikantaneuvotteluissa, joissa etsitään lisää keinoja työllisyyden kohentamiseen. Hän toivoo hallitukselta tiukempaa ohjausta ja tulospaineita neuvotteluihin.
”Tarvittaisiin valtiolta kovempi tahtotila, jotta kolmikanta liikkuu. Työmarkkinajärjestöiltäkin voi odottaa tulosvastuuta, tai hallitus voi sanoa päättävänsä itse toimista, mikäli kolmikanta ei tuota riittävän tehokkaita ratkaisuja.”
Heidi Hammarsten
