Kaupallinen yhteistyö Fortum

Ruotsista kuuluu varoittavia esimerkkejä sähkön riittävyydestä ja hinnoista – pohjoismaista yhteismarkkinaa on syytä kehittää entisestään

Energiamurros ja uusiutuvan sähköntuotannon kasvu lisäävät Pohjoismaiden keskinäistä riippuvuutta sähkömarkkinoilla. Samaan aikaan Ruotsissa haasteena ovat suuret alueelliset hinta- ja tuotantoerot. “Suomen on hyvä seurata Ruotsin tilannetta ja oppia siitä”, sanoo Fingridin Mikko Heikkilä. VAPAA LUKUOIKEUS

Kaupallinen yhteistyö: Fortum
Tuulivoiman keskittyminen Ruotsin ja Suomen pohjoisosiin vaatii siirtoverkoilta paljon. Tuulivoiman tasapainottaminen laajemmalla alueella on yksi syy kehittää pohjoismaista yhteismarkkinaa entisestään. Kuva: Fortum

Viime talven pakkasilla ruotsalaismediassa varoiteltiin kuormittuvasta verkosta ja kehotettiin jopa tavallisia kuluttajia miettimään sähkönkäyttöään, esimerkiksi siirtämään imurointia lämpimämmille päiville.

“Ruotsi on vuositasolla sähkön nettoviejä, mutta samaan aikaan alueelliset erot maan sisällä ovat kasvaneet merkittävästi. Etenkin Keski- ja Etelä-Ruotsissa on ajoittain suurtakin tehovajausta. Pohjoisessa taas on merkittävää ja kasvavaa tuulivoimatuotantoa”, kertoo Fortumin Ruotsin yhteiskuntasuhteista vastaava Anton Steen.

Yhteistyön ja yhteisen markkinan merkitys korostuu entisestään sähköntuotannon muuttuessa entistä enemmän uusiutuvaksi ja säästä riippuvaiseksi. 

“Energiamurros ja tuulivoiman kasvu lisää maiden välistä keskinäisriippuvuutta. Suomi on sähköisesti riippuvainen Ruotsista. Mitä suurempi alue, jossa tuulivoimaa voidaan tasapainottaa, sen parempi”, toteaa Fingridin strategisen verkkosuunnittelun päällikkö Mikko Heikkilä.

Tällä hetkellä Ruotsissa on haasteita sähkön siirron ja tuotannon sijoittumisen kanssa. Tällä on merkittäviä vaikutusta myös hintoihin.

Yhdeksän gigawatin vajaus

Ruotsin paljon sähköä vaativa teollisuus on keskittynyt paljolti maan eteläisiin osiin. Steenin mukaan vuoden kylmimpinä aikoina Etelä-Ruotsin tehovaje on jopa yhdeksän gigawattia eli noin yhdeksän modernin ydinreaktorin verran. 

“Tämän verran sähköä joudumme siis tuomaan ympäröiviltä hinta-alueilta: muualta Ruotsista, Norjasta, Saksasta ja niin edelleen.”

Ruotsi on viimeisen neljän vuoden aikana ajanut alas neljä maan kymmenestä eteläisestä ydinreaktorista.

“Sähkön hinta on lähtenyt samalla jyrkkään nousuun Etelä-Ruotsissa. Hinnat kytkeytyvät nyt Saksan hintoihin, joita nostaa vielä kaasuvarastojen heikko tilanne.”

”Ruotsissa hintaero pohjoisen ja etelän välillä voi olla jopa viisinkertainen. Pohjoisessa on paljon tuotantoa, mutta vähän kulutusta, Etelä-Ruotsissa tilanne on päinvastainen”, kertoo Fortumin Anton Steen. (Kuva: Fortum)

Korkeat hinnat riesana

Medelsvensson saattoi sen suuremmin kipuilematta siirtää pakkaspäivän imurointiaan, mutta teollisuudelle sähkövajeen myötä rajusti nousseet hinnat ovat myrkkyä. Ruotsalaismedian mukaan Etelä-Ruotsissa ajettiin alas jopa useampia paperikoneita huippukalliin sähkön aikana, sillä niiden käynnissä pitäminen ei ollut enää kannattavaa. 

Ääriesimerkki on yhtiö, joka sulki lopullisesti yhden paperikoneistaan ja irtisanoi kolmanneksen työvoimastaan. Syyksi Klippans Bruk kertoi liian korkeiksi kohonneet energiakustannukset.

Malmössä toimiva ruotsalainen leipomojätti Pågen puolestaan kertoi jättävänsä suunnitellut investoinnit tekemättä, kun riittävästä sähkönsaannista ei voinut saada takeita.

Erilainen hinnoittelumalli

Ruotsi on jaettu sähkön hinnoittelun suhteen neljään hinta-alueeseen. Hintaero tuulivoimassa kylpevän pohjoisen ja ydinvoimaloita sulkeneen etelän välillä on moninkertainen.

Steenin mukaan etelän hinnat voivat olla nelin-viisinkertaiset pohjoiseen verrattuna. Yksin tänä vuonna sähkön kuluttajat kahdella eteläisimmällä alueella ovat maksaneet sähköstään kaksi miljardia euroa enemmän verrattuna kahteen pohjoisempaan alueeseen.

Hintaeroa kärjistävät entisestään tuulivoiman myötä laskevat hinnat pohjoisessa. Myös hintavaihtelu voi olla rajua.

“Päivänsisäiset hinnanmuutokset voivat pahimmillaan olla satoja prosentteja. Tehovajeen seurauksena moni yhtiö ei enää tarjoa pitkäaikaisia kiinteähintaisia sopimuksia. Tästä seuraa, että kuluttajien on entistä vaikeampi suojautua hinnanvaihteluilta”, Steen toteaa.

Suomessa siirtymistä hinta-alueisiin pohdittiin kymmenisen vuotta sitten, mutta lopulta tehtiin poliittinen päätös, että Suomi pysyy yhtenä alueena. Useimmat kuluttajat ovat myös suojautuneet hintavaihtelulta etukäteen määräaikaisilla tai kiinteähintaisilla sopimuksilla, pörssihintaa maksaa melko harva.

Haasteena sähkön siirto

Yksinkertaiselta kuulostava ratkaisu olisi lisätä siirtokapasiteettia Pohjois-Ruotsista Etelä-Ruotsiin. Siirtolinjoihin on Steenin mukaan investoitukin huomattavasti, mutta tasaisen perusvoiman tuotannon vähenemisestä johtuen kapasiteettia ei pystytä käyttämään hyväksi täysimääräisesti.

“Kun etelässä on vähemmän ja vähemmän tasaista sähköntuotantoa, verkkoon tarvitaan suurempaa turvamarginaalia esimerkiksi voimalan irtikytkennän varalta. Teknisesti se varataan siirtoverkosta. Käytännössä kantaverkko-operaattorimme voi normaalitilanteessa käyttää verkosta vain puolet sen kapasiteetista, jotta vikatilanteessa kapasiteettia voitaisiin riittävästi nostaa.”

Turvamarginaalin tarpeesta seuraa lisäksi, että jos siirtokapasiteettia kasvatetaan Etelä-Ruotsissa, sitä on kasvatettava myös Suomen ja Norjan siirtoyhteyksissä.

Pullonkaula näkyy jo Suomeenkin

Etelä-Ruotsin siirtohaasteet vaikuttavat jo nyt suoraan Suomeen, Fingridin Heikkilä kertoo.

“Tänä vuonna Ruotsi on joutunut rajoittamaan sähkön tuontia Suomesta Ruotsiin Etelä-Ruotsin verkkohaasteista johtuen. Käytännössä kun Suomessa olisi sähköä myytäväksi ja vietäväksi Etelä-Ruotsiin, sitä ei pystytä toimittamaan maiden välisen siirtokapasiteetin mahdollistamaa määrää, koska Ruotsin sisäinen verkko ei pysty ottamaan vastaan.”

Toiseen suuntaan eli Ruotsista Suomeen vastaavaa rajoitusta ei ole, joten Suomi pystyy tarpeen tullen ostamaan niin paljon sähköä kuin siirtokapasiteettia on.

Ruotsin verkon siirtohaasteet heijastuvat jo Suomeenkin, kertoo Fingridin Mikko Heikkilä (Kuva: Fingrid / Sampo Korhonen)

Ratkaisuja tarvittaisiin nopeasti

Suomi on toistaiseksi sähkön nettotuoja, mutta tilanne on muuttumassa muutamassa vuodessa. 

Olkiluodon uuden voimalaitoksen ja tuulivoiman erittäin voimakkaan lisärakentamisen vaikutuksesta Suomen sähkötase on pian vuositasolla tasapainossa, Heikkilä kertoo. Käytännössä siis Suomi tuo ja vie sähköä vuositasolla yhtä paljon. 

“Jos Ruotsin siirto-ongelmia ei saada ratkaistua nopealla aikataululla, ongelma tulee korostumaan lähivuosina. On tärkeää, että Ruotsin kantaverkkoyhtiö etsii ratkaisuja aktiivisesti muun muassa verkkoja rakentamalla.”

Investointeja vahvoihin siirtoyhteyksiin ja oikeaan tuotantosekoitukseen

Suomessa on sähkön tuotannon ja kulutuksen suhteen samankaltainen tilanne kuin Ruotsissa: merkittävä osa tuotannosta on keskittynyt pohjoiseen ja kulutus etelään. Olkiluoto 3:n myötä tilanne muuttuu, mutta toisaalta tuulivoimaa rakennetaan eniten juuri pohjoiseen. Siirtoverkkoon onkin investoitu merkittävästi, ja tahti on kiihtymässä.

“Tuulivoiman lisärakentamisen keskittyminen pohjoisempaan Suomeen tarkoittaa valtavaa sähkönsiirtotarvetta pohjoisesta etelään. Fingrid investoi seuraavan kymmenen vuoden aikana voimajohtoihin yli 200 miljoonaa euroa vuosittain”, Heikkilä kertoo.

Yhtenä pullonkaulana Ruotsin verkkoinvestoinneille on Heikkilän mukaan ollut voimajohtohankkeiden luvituksen hitaus.

“On todella tärkeää, että kantaverkkoa kehitetään johdonmukaisesti. Ruotsissa lupaprosessit voivat seistä vuosikausia. Suomessa on nyt hyvä kiinnittää huomiota siihen, että myös viranomaisresurssit riittävät, kun energia-ala investoi enemmän kuin koskaan.”

Fortumin Steen muistuttaa, että jatkossakin on löydettävä tasapaino perusvoiman, kuten ydinvoiman, säätövoiman kuten vesivoiman ja vaihtelevan tuotannon kuten tuuli- ja aurinkovoiman kesken. 

Vaatimukset yhteismarkkinalle kasvussa

Toimivan pohjoismaisen sähkömarkkinan ja yhteistyön merkitys kasvaa tulevaisuudessa muun muassa hiilineutraaliustavoitteiden myötä, arvioivat sekä Fortumin Steen että Fingridin Heikkilä.

“Tuulivoiman merkittävä lisääminen kasvattaa säädön tarvetta sähköverkossa. Tiiviillä yhteistyöllä saadaan tuulivoiman tasapainottamiseen lisää tehokkuutta. Nyt puhutaan mieluusti jo yhteistyöstä Itämeren alueella. Tämä toisi vahvemmin yhteen Pohjoismaat, Baltian maat ja myös Saksan ja Puolan”, Heikkilä kertoo.

Anton Steenin mukaan hiilineutraaliustavoitteisiin pääsy vaatii kolmea osa-aluetta:

  1. Sähkömarkkinaa on päivitettävä vastaamaan sähkön kysynnän kaksinkertaistumiseen seuraavien 20 vuoden aikana. 
  2. On ryhdyttävä rakentamaan vetyekosysteemiä, jonka muodostamiselle on Pohjoismaissa hyvät olosuhteet.
  3. Lupaprosesseja on kehitettävä toimiviksi. Erityisesti Ruotsissa on Steenin mukaan riskinä, että hitaat prosessit hidastavat hiilineutraaliuteen siirtymistä.

Oppia naapureista

Laajempi ja entistä tehokkaampi yhteistyö olisivat Steenin mukaan ratkaisun avaimet myös hinnanvaihteluihin ja ennakoimattomuuteen.

“Olisi erittäin tärkeää pitää kaikessa mukana vahva yhteispohjoismainen näkökulma, jotta pääsisimme kaikki hyötymään resursseistamme mahdollisimman tehokkaasti.” 

Energiapolitiikka ja energiajärjestelmän kehittäminen on myös Heikkilän mukaan monikansallinen asia. On tärkeää pitää silmät auki oman maan ulkopuolelle, hän sanoo.

“Se on tärkeää ennen kaikkea Suomelle, kun sijaitsemme täällä Euroopan nurkassa ja olemme riippuvaisia Ruotsista ja muista eurooppalaisista naapureista. Näen, että Suomi voi myös auttaa Ruotsia löytämään ratkaisuja heidän tämänhetkisiin haasteisiinsa.”

Aaro Kajaste

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta