Konfliktien ja maanjäristysten kaltaisten luonnonmullistusten lisäksi ilmastokriisi ja sen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt ovat tulevaisuudessa yhä merkittävämpi pakolaisuuden taustatekijä.
Majapaikan löytyminen on yksi kotinsa jättämään joutuneiden ensimmäisistä haasteista. Väliaikainenkin koti tarjoaa ensisijaista suojaa ja turvaa. Samalla se on perusta asukkaiden yksityisyydelle, omanarvontunnolle ja esimerkiksi opiskelun ja työnteon mahdollisuuksille.
Kestävän kehityksen mukaisten asumisratkaisujen kehittämisessä esimerkiksi pakolaisleireille tai jälleenrakennusalueille tarvitaan niin tieteellistä tutkimusta, kuin uusia innovaatioita ja niiden käytännön toteutuksia.
Voisiko suomalaisille tuttu puinen mökki olla alalla kaivattu innovaatio: simppeli ja maltillisen kokoinen, elementteinä toimitettava rakennus, josta kuitenkin löytyvät kaikki elämisen perustoiminnot – ja jossa asukkaiden voi myös ajatella viihtyvän.
Puu on tunnetusti vähähiilinen rakennusmateriaali. Se on myös suhteellisen kevyttä mutta kestävää – ja helposti muokattavissa yksinkertaisilla työkaluilla. Lisäksi puurakennukset koetaan miellyttävinä.
Tutkimuksissa on löydetty jopa kiinnostavaa näyttöä puun terveysvaikutuksista ja antibakteerisuudesta.
Toistaiseksi mökki-innovaation loistelias menestystarina kuitenkin junnaa lähtökuopissaan. Vaatii määrätietoista työtä löytää jalansijaa kansainvälisiltä ja äärimmäisen kilpailluilta markkinoilta, joita ohjailevat erilaiset poliittiset, taloudelliset ja eettiset intressit.
Päättäjien ristiriitaiset tavoitteet riesana
Pakolaisten asumiskysymys kokonaisuudessaan on niin sanottu wicked problem, viheliäinen ongelma. Eri osapuolilla voi olla hyvinkin poikkeavia käsityksiä siitä, mikä ongelma varsinaisesti on tai miten se ratkaistaan. Ratkaisuvaihtoehto voi riippua myös siitä, miten ongelma kehystetään tai tulkitaan.
Kansainväliset humanitaariset järjestöt painottavat asumisen järjestämisessä sitä, että pakolaiset pääsevät itse osallistumaan kotiensa suunnitteluun ja rakentamiseen. Ideaalitilanteessa käytetään paikallista työvoimaa, materiaaleja ja rakennustekniikoita. Näin asumukset saadaan luontevasti sopimaan esimerkiksi paikallisiin ilmasto-oloihin ja kulttuurisiin normeihin.
Tällainen lähestymistapa voi kuitenkin olla haastava, jos materiaaleja ei ole saatavilla. Ihmisillä ei silloin ole mahdollisuutta rakentaa nopeasti suuria määriä asumuksia.
Teolliset, esivalmistetut tuotteet voivat vauhdittaa rakennusprosessia ja ihmisten siirtymää kriisistä normaaliarkeen.
Teolliset, esivalmistetut tuotteet voivat vauhdittaa rakennusprosessia ja ihmisten siirtymää kriisistä normaaliarkeen. Ne ovat yleensä myös teknisesti korkeatasoisempia ja turvallisempia.
Esimerkiksi pakolaisleiriä hallinnoivan tahon, kuten valtion intressit voivat kuitenkin olla hyvinkin erilaiset kuin toteuttajilla. Asukkaille saatetaan haluta esimerkiksi taata kansainvälisin standardein mitattuna inhimilliset asuinolot sekä todennäköisesti myös hoitaa rakentaminen kontrolloidusti ja yhdenvertaisesti.
Toisaalta asutuksesta ei poliittisista syistä ehkä haluta muodostaa luonteeltaan liian pysyvän oloista tai houkuttelevaa. Toteutuksessa päin vastoin tasapainotellaan epämääräisen väliaikaisuuden ja käytännössä pitkäaikaisen asumisen harmaassa välimaastossa. Asumisratkaisuna saatetaan käyttää esimerkiksi metallisia kontteja, jotka vastaavat varustelutasoltaan pientä omakotitaloa, mutta joiden olemuksessa säilyy oletus siirrettävyydestä ja väliaikaisuudesta.
Puuelementit – puuttuva lenkki kansanomaisten ja globaalien materiaalien välillä
Humanitaarisessa rakentamisessa ratkaisuja luokitellaan usein aikajänteen perusteella. Akuutteihin tilanteisiin vastataan nopeilla mutta lyhytikäisillä tuotteilla – kuten teltoilla.
Siirtymävaiheessa kohti pysyvää rakentamista on järkevää suosia ratkaisuja, joita voidaan hyödyntää myös osana pysyvää rakentamista esimerkiksi laajentamalla tai käyttämällä osia uudestaan.
Toinen tapa tyypitellä asumuksia on materiaali. Paikalliset materiaalit, kuten bambu tai savi, ovat yleensä edullisia, helposti saatavia ja paikkaan sopeutuvia. Niin kutsutut globaalit materiaalit, kuten muovi ja metalli, puolestaan yhdistetään pakettiratkaisuihin, joiden ongelmina voi olla esimerkiksi kallis hinta tai huono sovittuminen paikkaan.
Puuta pidetään kansanomaisena materiaalina muun muassa sen helpon työstettävyyden vuoksi. Voisivatko tehdasvalmisteiset, pitkälle viedyt puuelementit muodostaa puuttuvan lenkin kansanomaisten ja globaalien materiaalien välillä?
Vähähiilisyyden ohella puulla on monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä kiinnostavan materiaalin kriisin jälkeisen siirtymävaiheen rakentamisessa, jossa asumisen ratkaisuja on tuotettava nopeasti, mutta epävarmalla aikajänteellä.
Tampereen yliopiston kaksivuotinen KERAKE – Kestävää rakentamista kehittyviin maihin -hanke kokosi yhteen niin kansainvälisiä suosituksia ja alan tutkimustietoa kuin käytännön osaamista puurakentamisen yrityksiltä.
Hankkeen tuloksena on Arbo Shelter-suunnittelukonsepti: yhden perheen asuinyksikkö, joka täyttää kansainväliset standardit pakolaisten asumisesta ja tarjoaa napakoissa neliöissä asukkaille mahdollisuuden myös yksityisyyteen.
Muunneltavuus on apu epävarmoissa olosuhteissa
Erityisen tärkeäksi ominaisuudeksi siirtymävaiheen asumisratkaisuille tunnistettiin muunneltavuus. Epävarmoissa tilanteissa häilyvän aikajänteen tulisi olla sisäänrakennettuna asuntoihin.
Ideaalitilanteessa siirtymävaiheen suoja on kuin kuuluisa kakku, jonka voi sekä syödä, että säästää: sen tulisi olla lähtökohtaisesti olemukseltaan väliaikainen, purettava ja siirrettävä, mutta toisaalta muunneltavissa pysyväksi kodiksi, jos tilanne pitkittyy.
Näiden ominaisuuksien toteutumista on hahmoteltu Arbo Shelter -konseptissa. Esimerkiksi asunnon laajentaminen on huomioitu suunnittelemalla ikkunaelementeille aukot, jotka voi tarvittaessa muuttaa oviaukoiksi jälkeenpäin rakennettaviin laajennuksiin.
Puurakennusta on helppo tuunata esimerkiksi maalaamalla, verhoilemalla, tai liittämällä siihen uusia osia ja varusteita, kuten terassi tai järeämpi vesikattorakenne.
Kannustavia esimerkkejä menneisyydestä
Monilla maailman kriisialueilla vaakakupissa painivat toisaalta kestävät ja laadukkaat ratkaisut, toisaalta mahdollisimman monen yksittäisen avun tarvitsijan auttaminen käytössä olevilla resursseilla. Kiinnostava kehittelyn paikka voisivatkin olla erilaiset täydennettävät ratkaisut, joissa asumusta voisi parannella ajan myötä tai hyödyntää sen viimeistelyssä osittain paikallisia materiaaleja.
Maailmassa on jatkuvasti paikkoja ja tilanteita, joissa kotinsa menettäneiden asumista tuetaan hyvin resurssein. Laadukas ja kodinomainen puurakennus, joka mahdollistaa laajentamisen ja täydentämisen, voisi olla erityisen kiinnostava ratkaisu jälleenrakennusalueilla.
Kannustavia esimerkkejä löytyy myös historiasta. 1940-luvulla Puutalo Oy:n tuottamilla ”Suomi-taloilla” oli kysyntää enemmän kuin ehdittiin valmistaa. Myös tuolloin menestystarina sai alkunsa – mistäpä muusta, kuin – kriisistä ja sitä seuranneesta jälleenrakennuskaudesta.
Tämän sisällön mahdollistaa Tampereen yliopisto.
Journalistinen päätösvalta on MustReadin toimituksella.
Tämä artikkeli on julkaistu Creative Commons CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
Keskustelu
Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.