Kaupallinen yhteistyö Fortum

Puhtaan energian kilpailukyvystä on pidettävä huolta – päästökauppa on edelleen paras pohja sääntelylle

Puhtaan energian kilpailukyky määrittää koko Suomen kilpailukykyä. Se on myös avain energiaintensiivisen teollisuuden investointien houkuttelemiseksi. Päästöttömän energiantuotannon hallinnolliset kustannukset ovat jopa kolminkertaistuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kilpailukyvyn säilyttäminen ja kohentaminen tuleekin ottaa sääntelyssä huomioon. VAPAA LUKUOIKEUS

Kaupallinen yhteistyö: Fortum
“Päästöttömän tuotannon kilpailukyvyn säilyminen ja kehittyminen vaatii varman investointiympäristön, selkeän sääntely-ympäristön sekä toimivat luvitusprosessit”, toteaa Fortumin strategiajohtaja Tomas Qvickström. Vesivoimalla on jatkossakin merkittävä rooli sähköjärjestelmässä. (Kuva: Fortum)

“Pohjoismaat ovat yksi maailman parhaista ympäristöistä uusiutuvan energian tuotannolle. Esimerkiksi maatuulivoiman tuotantokustannukset ovat Euroopan alhaisimpia Ruotsissa ja Suomessa. Lisäksi vesivoimalla on merkittävä rooli”, toteaa LUT-yliopiston energiamarkkinoiden professori Samuli Honkapuro.

Suomeen nouseekin uusiutuvaa tuotantoa ennätystahtiin. Samaan aikaan investoidaan esimerkiksi vesivoiman perusparannuksiin ja tehonnostoihin.

“Näen, että meillä on hyvät ajat edessä, jos pystymme puhaltamaan yhteen hiileen ja pitämään sekä energiatuotantojärjestelmämme että energiaintensiivisen teollisuuden toimintaedellytykset kilpailukykyisinä”, toteaa Fortumin strategiajohtaja Tomas Qvickström.

Kilpailukykyä eri tasoilla

Energiantuotannosta, energiamarkkinoista ja teollisista investoinneista puhuttaessa kilpailukyvyllä voidaan tarkoittaa montaa asiaa. 

Päästötön energia, erityisesti sähkö, on nyt kysyttyä, joten jos Suomi pystyy tarjoamaan sitä kohtuulliseen hintaan ja luotettavasti, maan kilpailukyky on hyvä suhteessa verrokkimaihin. Tällä on merkitystä erityisesti investointien houkuttelussa.

Toisaalta myös päästöttömän sähkön tuotannon on oltava kilpailukykyistä.

“Päästöttömän tuotannon kilpailukyvyn säilyminen ja kehittyminen vaatii varman investointiympäristön, selkeän sääntely-ympäristön sekä toimivat luvitusprosessit”, Qvickström avaa.

Kustannuksilla vaikutus kilpailukykyyn

Energiateollisuuden arvion mukaan päästöttömän tuotannon hallinnolliset kustannukset ovat jopa kolminkertaistuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kustannuksiin luetaan muun muassa kiinteistöverot, sähkön siirtomaksut ja erilaiset ympäristönhoitovelvoitteet.

“Esimerkiksi kantaverkkomaksut ovat kolminkertaistuneet viime vuosikymmenen aikana”, Fortumin Qvickström kertoo.

Jokaisella tuotantomuodolla on omat hallinnolliset kustannuksensa ja perustelunsa.

“Esimerkiksi ydinvoiman turvallisuuteen liittyvän regulaation on luonnollisesti oltava kunnossa, mutta silläkin on omat kustannusvaikutuksensa.”

Qvickström korostaa, että jos erilaisia kustannuksia kasvatetaan jatkossakin reippaasti ja niitä kehitetään lisää, niillä on lopulta puhtaan energiantuotannon kilpailukykyä heikentävä vaikutus.

Erityisen haitallisia ovat Qvickströmin mukaan yllättäen tulevat kustannukset, kuten äskettäin säädetty sähköalan väliaikainen voittovero (windfall-vero), joka heikentää puhtaan sähköntuotannon kilpailukykyä ja energiayhtiöiden mahdollisuutta investoida uuteen sähköntuotantokapasiteettiin.

“Päästökauppamekanismi on edelleen selvästi kustannustehokkain keino ilmastonmuutoksen hillinnässä. Se on teknologianeutraali, joustava ja se tuottaa selvän taloudellisen kannusteen päästöjen vähentämiseksi”, Fortumin Tomas Qvickström arvioi.

Vesivoima olennainen osa kokonaisuutta

Päästöttömän energiantuotannon kokonaisuudessa ja sähköjärjestelmän kannalta vesivoimalla on oleellinen rooli Pohjoismaissa.

“Säädettävä ja varastoitava vesivoima mahdollistaa sen, että täällä pohjolassa pysyy valot päällä, vaikka tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto ja sähkön kysyntä heittelevät”, LUT-yliopiston Honkapuro maalaa.

Vesivoimalla tuotetaan viidennes Suomen sähköstä, mutta säätövoimasta sen osuus on 70 prosenttia. Vesivoiman säätöominaisuuksien merkitys korostuu entisestään, kun vaihtelevien tuotantomuotojen osuus kasvaa ja fossiilista säätävää lauhdevoimaa poistuu järjestelmästä.

Tasapaino tavoitteena

Vesivoimassa tärkeää on Honkapuron mukaan myös energian varastoitavuus. Tähän tarvitaan riittävät säätelyaltaat.

“Olennaista olisi löytää tasapaino tärkeiden luontoarvojen ja toisaalta vesivoiman kilpailukyvyn ja tuotannon mahdollistamisen välillä”, Honkapuro toteaa.

Myös Fortumin Qvickström peräänkuuluttaa tasapainon merkitystä.

“Parhaillaan poliittisessa keskustelussa on vesilain ja vesivoimalupien uudistaminen. Muutosten tarve ja laajuus on syytä selvittää hyvin huolellisesti eri näkökulmista”, Qvickström toteaa.

Esimerkiksi Ruotsissa ja Itävallassa on määritelty rajat tuotannon menetyksille, kun virtaamia käytetään muuhun kuin sähköntuotantoon, esimerkiksi vaelluskalojen nousun auttamiseen. Tällä voisi Suomessakin olla iso vaikutus vesivoiman kilpailukykyyn ja elinvoimaan.

Vesivoiman lisärakentamiseen on Suomessa rajalliset mahdollisuudet. Siksi nykyistä kapasiteettia pyritään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla modernisoimalla ja perusparantamalla laitoksia ja investoimalla uuteen teknologiaan, kuten akustoihin.

Ydinvoimaa isosti ja pienesti

Suomessa toimii tällä hetkellä viisi ydinreaktoria, mukaan lukien Olkiluoto 3, tuottamassa tasaista, ilmastopäästötöntä perusvoimaa. Ydinvoima on LUT:n Honkapuron mukaan olennainen osa energiapalettia vielä ainakin vuosikymmenten ajan.

“Keskeistä on, että ei tehdä ainakaan sitä virhettä, että otetaan toimivia reaktoreita pois käytöstä, kuten joissakin muissa maissa on tehty. Laitoksia on syytä ajaa niin pitkään kuin ne säilyvät turvallisina ja toimivina”, Honkapuro toteaa.

“Keskeistä on, että ei tehdä ainakaan sitä virhettä, että otetaan toimivia reaktoreita pois käytöstä, kuten joissakin muissa maissa on tehty. Laitoksia on syytä ajaa niin pitkään kuin ne säilyvät turvallisina ja toimivina”, energiamarkkinoiden professori Samuli Honkapuro toteaa. (Kuva: LUT-yliopisto)

Ydinvoimakeskusteluun ovat viime aikoina nousseet etenkin modulaariset ydinvoimalat, niiden mahdollinen rooli ja sääntelyn luomat edellytykset niiden rakentamiselle. 

Tällä hetkellä sääntely ei tunne erikseen sarjavalmistettavia pienydinvoimaloita.

“Ydinvoimaa koskevassa sääntelyssä, kuten käynnissä olevassa lainsäädännön uudistuksessa, tulisi huomioida teknologinen kehitys ja pienydinvoimaloiden erityispiirteet, kuten sarjavalmistus ja tehdasvalmisteisuus”, Qvickström toteaa. 

Lisäksi Qvickström näkisi mielellään eri maiden ydinturvallisuusviranomaisten tiivistä yhteistyötä, jolloin turvallisuusarvioita voitaisiin hyödyntää tehokkaasti.

Ydinvoiman luvitus- ja rakentamisprosessit ovat Qvickströmin mukaan olleet Suomessa poikkeuksellisen pitkiä.

“Tavoitteena tulisi olla prosessien lyhentäminen vaarantamatta kuitenkaan yhteiskunnan kokonaisetua, turvallisuutta tai ydinmateriaalivalvontaa koskevia tavoitteita.”

Rahoitusmalleja laveasti 

Rakennettiinpa ydinvoimaa jatkossa isossa tai pienemmässä mittakaavassa, muuttuneessa maailmassa tarvitaan todennäköisesti myös uudenlaisia rahoitusmalleja kattamaan sekä laitosten rakentamis- että tuotantovaiheen riskejä.

Tuotannon vaihtelu sähköjärjestelmässä on kasvanut merkittävästi tuuli- ja aurinkovoiman lisääntymisen myötä. Sähköjärjestelmän näkökulmasta olisikin tärkeää varmistaa, että verkossa on sopivassa suhteessa vaihtelevaa (tuuli ja aurinko), joustavaa (vesivoima, akut) ja vakaata (ydinvoima) päästötöntä tuotantoa. 

Yksi keino varmistaa järjestelmänäkökulmasta oikeanlaisten investointien toteutuminen voisi olla esimerkiksi Isossa-Britanniassa käytössä olevat kapasiteettihuutokaupat.

Komission tuore ehdotus EU:n sähkömarkkinamallin uudistamiseksi kattaa myös rahoitusmekanismeihin liittyviä ehdotuksia investointivarmuuden lisäämiseksi. Komission ehdotuksen mukaan kahdenväliset sopimukset (sisältäen mahdollisesti valtion takauksen) sähkön tuottajan ja ostajan välillä, sekä kahdensuuntaiset hinnanerokorvaukset (ns. Contract for Difference) olisivat pääasialliset välineet uusiin investointihin kannustamiseksi.

”Pidän komission ehdotusta muuten oikean suuntaisena,  mutta pitkäaikaisissa ja ‘first-of-a-kind’ tyyppisissä hankkeissa on tärkeää saada pienennettyä rakennusvaiheen aikaista riskiä jollain rahoitusinstrumentilla. Tällainen tarvittaisiin ehdottomasti komission esittämään työkalupakkiin”, Qvickström pohtii. 

Vetyä myös ydinvoimalla?

Ydinvoima olisi varteenotettava keino edistää teollisuuden energiasiirtymää sekä suoran että epäsuoran sähköistyksen avulla. Erityisesti modulaariset reaktorit voivat tarjota niin sähköä, lämpöä, kuin höyryäkin teollisuudelle.

Erilaisissa skenaarioissa Suomen kasvavaa uusiutuvan energian tuotantoa käytettäisiin merkittävässä määrin vedyn tuotantoon. Puhtaalla vedyllä voisi olla erilaisia käyttötarkoituksia fossiilisten kaasujen korvaamisesta synteettisten polttoaineiden ja puhtaan teräksen tuotantoon sekä energian varastointiin.

Qvickströmin mukaan olisi hyvä luoda kannusteita myös ydinvoimalla tuotetun vedyn käyttämiseksi.

“Ydinvoimaa voisi käyttää osana vihreän vedyn tuotantoa. Sillä olisi merkitystä, kun vetyä halutaan tuottaa tasaisesti sääoloista riippumatta.”

“Ydinvoimaa voisi käyttää osana vihreän vedyn tuotantoa. Sillä olisi merkitystä, kun vetyä halutaan tuottaa tasaisesti sääoloista riippumatta.”

Tuulivoimalla huimaava kasvukäyrä

Tuulivoiman kapasiteetti on Suomessa nelinkertaistumassa nykytasosta 2030-luvulle mentäessä. Taustalla ovat laskeneet kustannukset ja teknologian yleistymiseen liittyvä ilmiö.

LUT:n Honkapuron mukaan niin sanottu teknologian oppimiskäyrä näkyy tuulivoimassa hyvin. 

“Kun maailmanlaajuinen kapasiteetti kaksinkertaistuu, kustannus putoaa 20 prosenttia. Kun tuulivoimaa on rakennettu koko ajan lisää, myös hinta on jatkuvasti laskenut ja kilpailukyky parantunut”, hän sanoo.

Fortumin Qvickström muistuttaa, että sähköjärjestelmässä kulutuksen ja tuotannon on oltava jatkuvasti tasapainossa. Siksi tarvitaan toimiva sähkömarkkina ja vahvat siirtoverkot, kun joustamaton tuotanto lisääntyy.

Tuloksellista päästökauppaa

Nykyisin energiainvestointeja ohjaa pitkälti päästökauppamekanismi, johon myös sääntely perustuu. 

EU:n alueella päästökauppasektorin eli isojen teollisuuslaitosten sekä sähkön- ja lämmöntuotannon päästöt ovat vähentyneet 35 prosenttia vuosina 2005–2019, kun päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla vähennys on jäänyt 10 prosenttiin. 

“Päästökauppa toimii juuri niin kuin pitääkin, eli saastuttaja maksaa”, LUT:n Honkapuro tiivistää. 

Hänen mukaansa aluksi haasteena oli päästökaupan liian matala hinta. Nykyinen noin sadan euron hinta hiilidioksiditonnilta ohjaa investointeja jo tehokkaasti sinne, missä pienimmällä rahalla saadaan päästöjä pienennettyä eniten.

Päästöoikeuksien hinnannousu on Qvickströmin mukaan herättänyt joissakin EU:n jäsenmaissa halukkuutta hillitä hintojen nousua ja puuttua päästökaupan toimintaan. Suunta olisi Qvickströmin mielestä väärä. 

“Päästökauppamekanismi on edelleen selvästi kustannustehokkain keino ilmastonmuutoksen hillinnässä. Se on teknologianeutraali, joustava ja se tuottaa selvän taloudellisen kannusteen päästöjen vähentämiseksi.”

Kokonaiskuva kuntoon

Hyvin toimiva energian tuotannon, siirron ja kulutuksen kokonaisuus olisi Suomelle merkittävä kilpailuvaltti, arvioi Qvickström. Tämä kokonaisuus pitäisi saada keskeisesti esille seuraavassa hallitusohjelmassa. 

“Meillä on todella hyvät olosuhteet ja nyt niitä on vain osattava hyödyntää oikein. Tarvitaan varmasti laajempaa vuoropuhelua ja kokonaisuuden hahmottamista eri toimijoiden kesken.”

“Meillä on todella hyvät olosuhteet ja nyt niitä on vain osattava hyödyntää oikein. Tarvitaan varmasti laajempaa vuoropuhelua ja kokonaisuuden hahmottamista eri toimijoiden kesken”, Qvickström toteaa.

Mukana vuoropuhelussa ja yhteistyössä tulisi olla energiatuottajat, isot energian kuluttajat, järjestelmävastaavat (TSO:t, DSO:t eli kantaverkkoyhtiöt ja jakeluverkkoyhtiöt) sekä valvontaviranomaiset. 

“Myös erilaiset energiamuodot kuten sähkö, lämpö ja vety tulevat integroitumaan toisiinsa vahvemmin, joten tarvitaan holistinen näkemys niistä”, Qvicksröm jatkaa.

Myös Honkapuro näkee energiamurroksessa merkittäviä mahdollisuuksia. Tärkeää olisi hänen mielestään pitää huolta investointiympäristön ja sääntelyn ennakoitavuudesta, luvituksen sujuvuudesta ja julkisten tki-panosten osoittamisesta riittävän suuriin kohteisiin.

“Jos pelaamme korttimme oikein, vihreä siirtymä on meille valtava mahdollisuus.”

Aaro Kajaste

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta