Päivystysten ahdingon taustalla hoitajapula ja ratkaisematon vanhustenhoidon kriisi – professori pelkää hoitajamitoituksen lykkäyksen ajavan yhä useamman pois alalta

• Jaa artikkeli X:ssä

OYSin päi­vys­tyk­ses­sä on kär­sit­ty kesällä poik­keuk­sel­li­sen kovista ruuh­kis­ta

Joensuussa potilas odotti jopa 65 tuntia jatkohoitoa

Terveydenhuolto sakkaa pahoin muuallakin kuin päivystyksissä

Sairaaloiden päivystykset ovat olleet kesällä tukossa ympäri Suomen. Esimerkiksi Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) jatkohoitoon pääsyä on Kalevan mukaan joutunut odottamaan toista vuorokautta. 

Suurin syy päivystyksen jonoihin on jatkohoitopaikkojen puute. 

Odotusajat ovat venyneet pitkiksi myös erikoissairaanhoidon puolella. Hoitotakuun mukaan tarpeelliseksi todettu hoito ja neuvonta on aloitettava kohtuullisessa ajassa, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on sairaalassa todettu.

Yli puoli vuotta odottaneiden määrä on kasvanut nopeimmin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä, jossa määrä on kolminkertaistunut vuoden aikana. Odottaneiden määrät ovat nousseet nopeasti ja korkealle myös Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Iltalehden mukaan Valvira ei ole halunnut lähteä sakottamaan valvomiaan sairaanhoitopiirejä hoitotakuun ylityksistä, sillä Valvira pitäisi sitä tässä tilanteessa kohtuuttomana.

Koronapandemian aikaan kannettiin huolta terveydenhuollon toimintakyvystä, mutta nyt se näyttää notkahtaneen, kun koronapotilaiden määrä sairaaloissa on kohtuullisen pieni.

Mistä hoitoketjujen takkuaminen johtuu?

Hoitopaikkoja liian vähän

OYSin somaattisen sairaanhoidon puolella sairaalapaikoista on jo pitkään ollut pulaa.

Johtajaylilääkäri Kati Ojala kertoo, että normaalioloissa OYSissa on noin 550 sairaalasijaa. Kesällä, paikkojen määrä laski alimmillaan 375:een. Ojalan mukaan pelkästään hoitajapulan takia on ollut kiinni jopa noin 80 sairaalapaikkaa.

Suurin syy sairaalapaikkojen vähäisyyteen on henkilöstöpula. Ojalan mukaan isoin ongelma on se, että sijaisuuksiin tulijoita on aiempaa vähemmän. Käytännössä etenkin vastavalmistuneita tai loppuvaiheen opiskelijoita on vähemmän tarjolla.

Lisäksi erityisesti koronatartunnat ovat kesän aikana pitäneet pahimmillaan 20–25 prosenttia henkilöstöstä poissa töistä.

Hoitajia on myös lähtenyt alalta kokonaan tai vaihtanut yksityiselle työnantajalle.

Yli puoli vuotta kiireetöntä hoitoa odottaneiden osuus Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä nousi viime vuonna noin kymmeneen prosenttiin, eikä osuus ollut keväällä laskenut. Samalla odotusajan mediaani on noussut yli kahteen kuukauteen, mikä on sairaanhoitopiirien kärkipäässä.

Tällä hetkellä Pohjois-Pohjanmaalla yli puoli vuotta hoitoa odottaneita potilaita on 1 628. Erikoisalojen pisimmät jonot ovat ortopediassa ja traumatologiassa, joiden suuret volyymit selittävät osittain jonojen pituutta.

Varsinkin kiireettömiä kirurgisia operaatioita joudutaan siirtämään henkilöstöpulan ja pitkiksi venyneiden jonojen takia. Myös koronan aiheuttama hoitovelka saattaa näkyä kiireellisen hoidon tarpeessa, mutta sitä on vaikea osoittaa tilastoista.

Päivystyksen kautta tulleille potilaille erikoissairaanhoitopaikan on pakko järjestyä, Ojala kertoo. Ongelmana on kuitenkin se, ettei potilaita saada jatkohoitoon.

Esimerkiksi vain vähän huonokuntoiset tai sekavat vanhukset voitaisiin hoitaa kuntien vuodeosastoilla, mutta ne ovat täynnä eivätkä vedä.

Juuri tämä on Ojalan mukaan suurin ongelma: potilaat eivät etene vuodeosastoilta esimerkiksi vanhusten hoivakoteihin ja kotihoitoon, joissa on myös henkilöstöpula.

Itse asiassa ne ovat olleet ongelmissa jo ennen muun terveydenhuollon kriisiytymistä.

Vanhustenhoito edelleen kriisissä

Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhän mukaan vanhustenhoidon ongelma on jatkuvan hoivan eli hoivakotipaikkojen puute ja vanhustenhoidon huono palkkataso.

Suomessa on siirrytty ajan myötä enemmän ja enemmän vanhusten kotihoitoon. Resurssit eivät ole seuranneet perässä, vaikka vanhusten määrä on kasvanut ja potilaat ovat entistä huonokuntoisempia.

Tällä hetkellä esimerkiksi muistisairaita kotihoidon potilaita on yksin kotona suuren osan vuorokaudesta. Tilanne voi olla potilaalle hyvinkin ahdistava ja pelottava. 

Kun tilanne kriisiytyy ja vointi huononee, ratkaisuna on usein päivystyskäynti. Päivystyskäynnit ambulanssikyydillä tulevat kuitenkin hyvin kalliiksi yhteiskunnalle, eikä sen jälkeen ole usein paikkaa, mihin mennä.

“Jos terveydenhuollon ruuhkautumisongelmaa halutaan hoitaa, tarvitaan lisää hoivakotipaikkoja”, Jylhä sanoo.

Jylhän mukaan kotihoidon ajatus oli alun perin järkevä, ja suuri osa ihmisistä haluaa elää kotona. Hänen mielestään kotihoidon korostaminen on kuitenkin mennyt jo irrationaalisen puolelle.

Nyt vanhusten lisäksi vaikeuksissa ovat myös omaiset, jotka saattavat kantaa huolta vanhuksesta satojen kilometrien päässä. Lisäksi erityisesti iäkkäiden muistisairaiden henkilöiden eksymiset ovat lisääntyneet ja työllistävät poliisia.

Eduskunnassa on menossa vanhuspalvelulain uudistus, mutta lakimuutoksessa puhutaan ainoastaan välimuotoisen hoivan lisäämisestä. Välimuotoinen hoiva tarkoittaa sitä, että vanhus muuttaa kotoaan lähemmäksi hoitoa mutta on silti yksin.

Vanhustenhoidon hoitajapulaan alettiin puuttua muutama vuosi sitten, kun yksityisen puolen hoitokodeista paljastui laiminlyöntejä. Nyt kun niin sanottu 0,7 henkilön hoitajamitoituksen takaraja on lähellä, hallitus harkitsee sen lykkäämistä.

Perusteluina on julkisuuteen kerrottu hoitajapula ja se, että sitovan hoitajamitoituksen takia hoivapaikkojen määrä vähentyisi entisestään.

Jylhä pitää lykkäämistä huonona merkkinä koko alan kannalta ja ihmettelee, miksei tutkijoiden puhe hoitajapulasta viimeisen 20 vuoden aikana ole kiinnostanut poliitikkoja. 

Nyt alalta on lähtenyt paljon työntekijöitä huonon palkan takia ja siksi, että työolot ovat huonot huonokuntoisempien vanhusten ja pienentyneen henkilöstön takia.

“Hoitajamitoitus olisi ollut ensimmäinen hyvä signaali pitkään aikaan, ja lähteneitä hoitajia olisi saatu takaisin. Nyt mikään ei paranekaan. Pahoin pelkään, että hoitajia lähtee lisää.”

Jylhä ei usko hoitohenkilöstön pulan paranevan hoitajamitoitusta siirtämällä, sillä hoitoketjujen pullonkaula on nimenomaan vanhustenhoidossa. Jos vanhustenhoidon tilanne paranisi, toimintamahdollisuudet paranisivat myös muualla.

Vanhustenhoidon ongelma on tulevina vuosina entistä isompi kysymys, sillä väestö vanhenee ja ihmiset elävät pidempään, eli hoidon tarve lisääntyy.

“Hyvin vanhojen ihmisten hoidon tarpeen kasvu ei ole mikään palvelujärjestelmän epäonnistuminen vaan väestönkehityksen suuri menestys, joka lykkää hoitoa myöhäisiin vuosiin. Jos sitä ei haluta hoitaa vastuullisesti, täytyy miettiä, miten elinaikaa voidaan lyhentää”, Jylhä toteaa.

Mistä lisää hoitajia?

Hoitajien määrä on itse asiassa kasvanut ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2013 sairaanhoitajana työskenteli 66 637 henkilöä, kun vuonna 2019 määrä oli jo 73 428.

Sairaanhoitajan töitä on niin paljon, ettei hoitajien määrä siltikään riitä. Viime vuonna heinä- ja joulukuun välisenä aikana sairaan- ja terveydenhoitajien paikkoja oli auki keskimäärin yli 4 500. Yksityisen puolen työnantajat kilpailevat samoista työntekijöistä. 

Sairaanhoitajien opiskelupaikkoja on lisätty, mutta nyt aloittaneet näkyvät työvoimassa vasta muutaman vuoden kuluttua.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin puheenjohtajan Silja Paavolan mukaan terveydenhuollossa ei ole varaa odottaa kahden tai kolmen vuoden päähän, sillä tilanne on jo päällä ja hoitajapula vain pahenemaan päin.

Julkisen hoitoalan työehtosopimusneuvottelut ovat edelleen kesken. Superin, Tehyn ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n väliset neuvottelut alkoivat kesätauon jälkeen uudestaan 9. elokuuta. Ammattiliitot ovat viime päivinä antaneet myös lakkovaroituksia.

Paavolan mukaan palkkaus on lyhyellä aikavälillä ainoa keino hoitajapulan ratkaisuun. Myös jäsenkyselyiden perusteella palkka on työkavereiden lisäksi tärkein asia, joka auttaa jaksamaan töissä.

“Hoitohenkilökunnan olosuhteisiin on tullut heikennyksiä 90-luvulta asti usean hallituksen aikana. Nyt kamelin selkä on katkennut.”

Paavola muistuttaa, että normaalisti hoitajan työ antaa psyykkisesti paljon, kun näkee työn tuloksia. Resurssien pieneneminen ja huono palkka vähentävät kiinnostusta. Paavolan mukaan myös hoitajien ammatillista osaamista kyseenalaistetaan ja aliarvioidaan.

Hoitajien tilannetta mietitään myös sosiaali- ja terveysministeriössä (STM). Ministeriö käynnisti viime vuoden lopulla ohjelman sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi.

STM:n ylilääkärin Tuula Kiesepän mukaan tavoitteena on miettiä eri keinoja, miten hoitoalan veto- ja pitovoimaa voidaan parantaa.

Palkkauksen ja työolojen lisäksi ministeriö pohtii hoitajien pätevyysvaatimusten muuttamista siten, että esimerkiksi opiskelijoita ja ulkomaista työvoimaa voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin.

Myös Kieseppä toivoo pitkäjänteisiä suunnitelmia henkilöstöpulan ratkaisuun. Samaan aikaan henkilöstöpulaa on muuallakin Euroopassa.

“Tarvitaan ehkä myös lainsäädännöllisiä tai ministeriohjauksen alaisia toimia. Työ on kesken, mutta voidaan joutua miettimään myös nopeita ratkaisuja.”

OYSissa on jo vuosia ollut nimetty henkilö, joka tekee kokopäiväistä työtä rekrytoimisen eteen ja miettinyt uusia tapoja rekrytointiin.

“Se, mitä me itse voimme tehdä, on pitää huolta meillä olevasta henkilökunnasta. Ei päästettäisi heitä ehdoin tahdoin pois”, johtajaylilääkäri Kati Ojala sanoo.

Kaupallinen yhteistyö Kansanvalistusseura

Lukeva ihminen on aktiivinen toimija maailmassa ja sen tapahtumissa

”Kulttuuria ja sivistystä tulee tarkastella osana maamme kriisinkestävyyttä ja huoltovarmuutta. Ne ovat kriittisen tärkeitä. Ilman kulttuuria olemme kodittomia, meillä ei ole tulevaisuutta, ei yhteyttä itseemme eikä toisiimme, ei mitään mitä puolustaa, mihin turvata”, väitöskirjatutkija Minna Castrén sanoo.