Pääministerin maahanmuuttopuheet – kehitysapu ei ole maahanmuuton vaihtoehto

Vapaa liikkuvuus on moninkertaisesti tehokkaampi tapa auttaa ihmisiä köyhyydestä kuin paraskaan kehitysapu, kirjoittaa Heikki Pursiainen. MAKSUTON.

Heikki Pursiainen
Kuva: Justin Marty (CC BY-SA 2.0)

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) haastattelu Yleisradion Ykkösaamussa on herättänyt runsaasti keskustelua. Sipilää voi syyttää vähintään onnettomista sanavalinnoista, kun hän luonnehti Chemnitzin väkivaltaisuuksien syynä olevan ”hallitsemattoman maahanmuuton”, aivan kuin väkivallan kohteet olisivat syypäitä väkivaltaan.

Samoin Sipilän väitteet siitä, että suurin osa parin vuoden takaisista pakolaisista oli ”liikkeellä” ”taloudellisista” syistä on kiistetty. Toivottavasti kysymys on vain huonosta viestinnästä, eikä synkeän vaalikampanjan alkulaukauksesta. Sipilä ehti jo selittämään näkemyksiään blogissaan.

Sipilän sanavalintojen sijasta haluan kuitenkin kiinnittää huomiota kahteen minusta tärkeään asiaan, jota haastattelu ainakin minulle toi mieleen. Olen kirjoittanut kummastakin asiasta aiemminkin. Kertaus ei kuitenkaan liene pahitteeksi, koska tieto ei ole saavuttanut vielä ainakaan pääministeri Sipilää.

Taloudelliset ja muut pakolaiset

Ensiksi haluan todeta, että erottelu ”taloudellisista” syistä ”liikkeellä” olevien ja vainoa pakenevien ihmisten välillä on keinotekoinen. Sillä, uhkaako ihmisen hyvinvointia äärimmäinen köyhyys vai väkivalta ei ole hirveästi merkitystä sen paremmin taloudellisen kuin eettisen analyysin kannalta.

Taloudellisen analyysin näkökulmasta merkityksellisiä ovat ihmisten hyvinvointierot lähtö- ja kohdemaan välillä, olipa erojen syy mikä hyvänsä. Etiikan näkökulmasta taas kärsimys on kärsimystä, johtuipa se ”taloudellisesta” tai muusta ahdingosta. On aivan yhdentekevää pelkääkö ihminen lastensa tulevaisuuden puolesta sairauden, nälän vai vainon vuoksi.

Erottelu pakolaisten ja köyhyyttä pakenevien välillä on kiinnostava lähinnä kansainvälisiin sopimuksiin liittyvien juridisten kysymysten vuoksi. Muuten se on aika hyödytön. Eron tekeminen ”todellisten avuntarvitsijoiden” ja ”taloudellisista” syistä liikkuvien välillä on parhaimmillaankin sekavaa ajattelua. Pahimmillaan se on piilottelua pykälien takana, haluttomuutta kohdata epämiellyttäviä moraalisia johtopäätöksiä.

Kehitysapu ei ole liikkuvuuden vaihtoehto

Pääministeri kertoi haastattelussa kannattavansa kehitysavun rahoituksen lisäämistä. Hänen mielestään ihmisiä pitää auttaa kehittyvässä maailmassa ja näin puuttua siirtolaisuuden syihin.

Mutta kehitysavulla ei voida korvata ihmisten liikkuvuutta. Tämä on se toinen asia, jonka haluan sanoa.

Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että vapaa liikkuvuus on moninkertaisesti tehokkaampi tapa auttaa ihmisiä köyhyydestä kuin paraskaan kehitysapu. Aiheesta on runsaasti tutkimusta, esimerkiksi vaikka täällä ja täällä. Suosittelen lukijalle myös äsken ilmestynyttä MustReadin aihetta sivuavaa juttua.

Mutta asiaa on helppo valaista yksinkertaisen esimerkin avulla. Maailmanlaajuisen kyselytutkimuksen perusteella Kongon demokraattisessa tasavallassa kotitalouden keskimääräinen vuositulo on siinä 2 000 euroa. Pidetään tätä karkeana arviona kongolaisesta palkkatasosta. Koska tieto on kotitalouskohtainen, tämä on luultavasti yliarvio.

Oikotien mukaan siivoojan palkkataso on Suomessa noin 1 600 euroa kuussa. Toisin sanoen yhden kongolaisen muuttaminen Suomeen matalapalkkatyöhön siivoojaksi nostaa tämän palkkatasoa yli 17 000 eurolla vuodessa. Parhaan tutkimustiedon mukaan maahanmuutto ei merkittävästi vaikuta palkkatasoon tai työllisyyteen kohdemaassa. Näin ollen tuo 17 000 vuodessa on puhdasta voittoa ihmiskunnalle.

Vaikka uusi suomalainen olisi loppuelämänsä siivooja, eikä mitään palkkakehitystä tapahtuisi, 17 000 euron vuotuinen tulovirta on nykyarvoltaan yhteensä satojen tuhansien arvoinen. Yksi muutto siis lisää maailman tuloja vähintään 17 000 vuodessa tai yhtä hyvin varallisuutta sadoilla tuhansilla. Muuttoon liittyvien kustannusten lisäksi tämä ei maksa mitään.

On selvä, että onnistuneinkaan kehitysyhteistyöohjelma ei pysty mihinkään edes tätä etäisesti muistuttavaan kustannus-hyötysuhteeseen.

Näin ollen kuka tahansa, joka on aidosti sitä mieltä, että köyhempien auttaminen on rikkaiden velvollisuus, ei voi olla kannattamatta työvoiman nykyistä huomattavasti suurempaa liikkuvuutta kehitysmaiden ja Suomen välillä.

Hyötyjen toteutuminen toki edellyttää, että muuttaja työllistyy. Mutta hyödyt ovat niin suuria, että meillä on velvollisuus yrittää kaikin voimin poistaa esteitä kehittyvistä maista tapahtuvalle työperäiselle maahanmuutolle. Erityisen tärkeää on, että hyvinvointivaltiota ei käytetä tekosyynä paremman elämän perässä muuttamisen estämiselle.

Olen kirjoittanut tätä koskevista näkemyksistäni huomattavasti laajemmin vähän aikaa sitten ilmestyneessä pamfletissa. Minusta on joka tapauksessa päivänselvää, että Suomi pystyisi työllistämään runsaasti nykyistä enemmän maahanmuuttajia.

Kehitysavun määrärahoja pitää toki lisätä. Mutta kehitysapu ei ole liikkuvuutta korvaavaa, vaan täydentävää toimintaa.

 

Piditkö artikkelista?

Rekisteröidy ja kokeile MustReadia 14 päivää maksutta

Keskustelu

Tätä juttua ei ole vielä kommentoitu.

Jätä kommentti